torstai 30. lokakuuta 2014

Elina Kynsijärvi, Benjam Pöntinen: Liituri

Tuolla kaupungin laidalla metsä suuri aukeaa. Siellä moni pikkulintu iloisena sirkuttaa. Vähitellen talven jälkeen metsä herää kesään, niin vipinää ja vilskettä tulee moneen pesään.

Vaan eräs vanha tikankolo uuden ilmeen saa, kun liito-oravaneiti muuttaa sinne asumaan. Lämpimästä naavasta se naavapallon muovaa, tuulelta ja kylmältä tuo pesijänsä suojaa.

Kirjamessuilta löysin suloisimman kirjan ikinä, Elina Kynsijärven tekstittämän ja Benjam Pöntisen kuvaaman lastenkirjan Liituri (Maahenki 2013), jossa Kynsijärven lorutarina kera valokuvaaja Pöntisen uskomattomien kuvien antaa meidän kurkistaa yön kiitäjän, liito-oravan pesään ja saamme lisäksi seurata pikkuisen liito-oravapojan ensiaskeleita ja etenkin ensiliitoa. Myönnän: Tällaiset lastenkirjat humalluttavat minut. Tämä kirja jää itselle, mutta jos haluat oman liiturikirjan itselle tai lapselle tai kenelle vain, tilaa täältä
Tämä kirja saa olla samalla lehtomme toisen vanhan haavan muistolle, sillä olemme nyt kolmekymmentä vuotta odottaneet liito-oravaa tontillemme ja hoitaneet sinne kaksi tärkeää asiaa tälle ihanalle kiiturille: haavikon ja kuusikon. Omaa ansiota ei ole parissa tosivanhassa haavassa, joissa jo ovat asustaneet tikat, unissa ja  toiveissa jo näimme siellä liito-oravat...Nyt toinen haavoista on tullut tyvestä tiensä päähän ja kaatuu lumilla. Sitäkin sitkeämmin kasvatan nyt uutta haavikkoa ja onhan meillä vielä yksi haapavanhus eli toivoa ei ole menetetty. Joku sanoi, että liito-orava tule saareen, mutta ystäväpariskunta oli nähnyt juuri kotisaarellamme liito-oravan eli ilmeisesti riittävän iso saari riittää.

Kohta liitää lähipuissa liitureita kaksi, nuorukaiset kilvan heti ryhtyy kosijaksi. Kaikki temput hurjimmatkin niiden täytyy koittaa, jos ne tahtoo itsellensä neitokaisen voittaa.

Niin alkaa lentonäytös ja kilpailu on rehti, toinen tippuu alaspäin niin kuin haavanlehti. Juuri ennen maata se uuden suunnan kääntää, ja hallitusti häntäänsä kuin peräsintä vääntää.

Hui, hui, neitokaisen päässä aivan huimaa, kun se katsoo oksaltansa temppua niin tuimaa. Toinen vielä yrittää pistää paremmaksi, mutta ei se liidollansa nouse voittajaksi.
Tarinan jatko on tietenkin onnellinen, odottava liito-orava, jonka masu somasti pullottaa. Soman naavapallon sisällä nukkuu äitiemo ja kun pesää varpuspöllö kysyy, äitiemo vastaa: "On tämä pesä varattu, poistu ole hyvä."

Ja viiden viikon jälkeen sitten koittaa
huhtikuu, jolloin syntyy liiturin poika pieni. Melkein kestä en mä katsoa Pöntisen kuvia, sillä niin ne ovat somia. Kyynelkin nyt poskea vieri ja mietin miten kaunis on maailma ja sen ihmeistä herkkä mieli.

Liiturissa saamme sitten seurata miten liiturin poika alkaa liikuttaa kovasti jalkojaan  ja mieli on jo peästä ulos. Aluksi haparoivin askelin kotipuun runkoa kiipeilee ja aina palaa takaisin pesän turvaan. Harjoitukset jatkuvat yön turvin ja sitten
Niin illan hämärässä poika kurkkaa kolostansa, tuulen tuntee kasvoillaan ja nauttii olostansa. Vaaputtavin pikku jaloin oksallansa kiikkuu, varovasti eteenpäin sen pienet jalat liikkuu.

Äiti poikaa rohkaisee: "tule tänne asti!" Liiturin poikaa jännittää aivan kamalasti. Vihdoin hieman haparoiden pääsee äidin luo, siellä haavan lehtiä pian maiskuttelee tuo.

Nyt voitte sitten miettiä, mikä kaikista kuvista tänä vuonna on kaikkeuden liikuttavin...

Väistämättä äidin hellässä, mutta tiukassa opetuksessa koittaa päivä, jolloin pikkuliiturin on uskallettava alkaa liitoharjoitukset. Liituri on turvassa ilmassa ja sen takia pitää uskaltaa ja kun liitopoimut aukeavat elämä ja tuuli kannattelevat.

Näistä kirjoista en saa tarpeekseni ja jään liituriunelmiin. Katson taivaan pimeään ja kutsun hiljaa suurisilmää, silkkikarvaa, liito-oravaa: Tule tänne, tule, tule, yksi vanhan vanha haapa ja monta kuusta täällä odottaa, lehmuksista jos pidät, niitäkin monta on. Lupaan sulle haavikon, kunhan vain kuulet kutsun tään, että sut vielä tässä elämässä nään!
Lehdet alkaa kellastua, puista putoaa, niin suvi lämmin syksyn tieltä jälleen katoaa, kuusen oksille lepännorkkokasat kasautuu, näin tlaven tuloon liituritkin varautuu.

Liiturin poika itselleen jo etsii omaa pesää, on äidin luota muutettava ennen ensi kesää. Ja jossan tuolla ehkäpä, kenties odottaa, ikimetsä onnellinen öistä kulkijaa.


*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

30 kommenttia:

  1. Voi että, ihanania kuvia ja teksti. Olenkin tutustunut lapualaisen Benjamin Pöntisen kuviin aiemminkin. Sain vinkin Seinäjoella asuvalta siskoltani ja keväällä tuli tuttavan kanssa puheeksi Pöntisen luontokuvat ja valokuvateokset. Upeita ovat!

    Nyt on hieno sää, kiva lähteä katselemaan syysluontoa:)

    Hyvää pyhäinpäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä kirja on aivan erityinen. Totta totisesti olisikin kiinnostavaa päästä hänen näyttelyynsä ja nyt täytynee alkaa kollata sitten enemmänkin hänen kirjojaan.

      Tultiin just pyhäinpäivän ostoksilta ja hyvä oli kun ymmärsimme sen tänään tehdä. Nyt just ehdimme vielä vähän pihalle, kun sää on niin ihana ja sitten iltapäivän hyvä hetki, se paras kaikista eli iso mukillinen teetä ja tänään ostimme sen kanssa oikein hyvät croissantit.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  2. Olin vuosi sitten Benjam Pöntisen valokuvanäyttelyä katsomassa ja siellä oli upeita kuvia noista liito-oravista. Suloisia ovat van en ole koskaan nähnyt luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, oi, olisinpa ollut mukana. Sisareni mies on luontokuvaaja ja meillä on paljon hänen töitään seinillä, mutta tuollainen suurisilmäinen liituri puuttuu.

      Sitä pitää elämässä olla aina jotain odotettavaa, sillä eihän sitä voi koskaan tietää, milloin liiturionni kohdalle osuu.

      Poista
  3. Heippa Leena,
    AIVAN IHANIA KUVIA!!!!!!!!!! ET TAIDA MALTTAA LUOPUA TÄSTÄ KIRJASTA ELI TUODA SITÄ MINULLE? TÄMÄ OLISI IHANA SAADA. Pian tavataan ja sitten turistaan kuulumiset sukumme tapaan kova- ja moniäänisesti eli kaikki puhuvat yhtä aikaa lujaa ja minä tietysti kimeimmällä äänellä.
    Mukavaa päivän jatkoa!!
    Lämpöisin torstaiterveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, no eikö vain! Tällä kertaa en nyt taida malttaa luopua, sillä eräät villieläimet ovat minulle niiiin tärkeitä: liito-oravat, ketut, sudet, linnut...tai siis kaikki. Pyydäppä tämä vaikka P:lta joululahjaksi.

      Just niin, mutta eihän siinä ole mitään ongelmaa, sillä me ollaan kuin hyvin harjoitettu kuoro, jossa eri äänet soivat yhtäaikaa ja kaikki pysyvät oikeassa tempossa, etenkin nyt kun eräs hämäläinenkin on jo aikaa sitten parantanut puhevauhtiaan. M. jos vielä olisi mukana, niin jestas poos;) Tottakai sinä olet sopraano. Dannyn täti sanoi minulle jo vuosikymmeniä sitten, että minusta näkee heti, että olen altto! Nyt saatan olla jo jopa kontra-altto.

      Kiitos samoin! Isän haudalle minulta myös kynttilä.

      Kiitos samoin, pian tavataan!

      Poista
  4. Suloinen ja mystinen liituri. Ei varmasti ole helpoimpia kuvauskohteita. Meillä asuu noita ja olen iloinen, että ne selisivät metsän harvennuksestakin. Koskaan en ole kuitenkaan nähnyt liito-oravaa elävänä. Niiden jälkiä, papanoita ja jyrsittyjä käpyjä kylläkin. Yhtenä pesäpuuna toimii hyvin vanha haapa ja luontoystäväni kertoi, että jos orava on kotona sen saa kurkkaamaan kolostaan raapimalla tikulla haavan runkoa. En ole kuitenkaan raatsinut häiritä mahdollisesti uinuvaa liituria, mutta aina tulee koloa kurkattua josko sieltä joku kurkkisi takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, liituri on just sitä. Ensinnäkin ne ovat yöeläimiä ja ovatko muutenkin arkoja. B. kertoi juuri, että hänen sisarensa talon alueella on tehty just noita liito-oravan papanahavaintoja ja alue onkin nyt suojeltu hakkuilta ja lisärakentamiselta. Ihan tosi! Nyt täytyy toivoa, että naapurit eivät ihmettele kun näkevät minut raapimassa vanhan haapamme runkoa tikulla. Kiitos vinkistä. Minulla on nyt talvisyöttöä sekä linnuille että oraville. Tupsukorvistakin on paljon iloa. Kerran yksi pesue oli just tuollaisessa kolossa kuin tuo liituri kuvassa ja aina kun kävelin siitä ohi, yksi tai kaksi päätä kurkisti pesästä uteliaana. Tietyt reuna-alueet olemme istuttaneet tarkoituksella kuusta ja tekeväthän ne puutarhaankin mukavaa, leudompaa pienilmastoa.

      Poista
  5. Suloinen ja aivan ihana kirja!
    Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, mää ihan sekosin tästä;)

      Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  6. Voi mikä söpöläinen :) Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, söpöyttää, joka melkein pysäyttää hengityksen.

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  7. Ihana kirja! Nyt se on tilattu! Kiva, kun laitoit linkin, niin sen sai vaivattomasti tilattua. Meidän pikkuprinsessa täyttää nyt 4 vuotta ja synttärilahjaksi tuon hankin.
    Olen lapsuudenkesät seurannut liito-oravaperheen touhuja Pohjanmaan kesähuvilalla. On ne suloisia veijareita!
    Haavikkoa on täällä Lohjallakin. Pitää tutkia tarkemmin, josko noita täältäkin löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, älä muuta sano. Sisko tätä jo tuossa kinusi, mutta pidänpä itse ja saa tilata nyt omansa itse;) Miten ymmärsinkään, sillä minulle tuli mieleen, että oli puhdasta sattumaa, että osuin tuohon Maahengen standille ja näin tämän Liiturin. Tämä on ihan superihana synttärilahja kaikenikäisille. Pikkuprinsessa on takuulla onnessaan. Ihania juhlia!

      Sinä olet saanut kokea jotain, mistä niin moni uneksii. Minulla ei tätä onnea ole suotu -vielä, mutta olen saanut vaeltaa puutarhassamme hämärissä kettu vierelläni...Joku minussa haluaisi olla enemmän osa luontoa. Puita istuttamalla koen, että liityn luontoon. Nyt on se tammiprojekti.

      Se on tärkeää. Aura Koivisto on kirjoittanut kirjan Haapa. Nyt meidän lehdossa puskee haapaa ja niistä valitaan, mitkä saavat jäädä isoiksi kasvamaan.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sanna, tää on ihan iiiiiiiik ihana!

      Poista
  9. Oi ei mikä söpöliini. Ikinä en ole nähnyt liito-oravaa livenä. Onpa söpö. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, tässä pitäisi ottaa kai jotain rauhoittavaa ennen kuin tätä kirjaa edes avaa, kun jo kansi laittaa sydämen epätahtiin. Kuvat ovat niin kauniita ja nuo söpöläisten silmät, että kyynelehdin, kun vain katsahdankin. En minäkään, mutta meillä on vielä toivoa. Unelmia pitää olla.

      Poista
  10. Oi, kuinka ihana löytö! Tuo kirja on ehdottomasti hankittava, kiitos vinkistä :)

    Eihän sitä tiedä, vaikka teillä tai lähistöllä jo liituri tai pari asustaisi. Muistan jossain vanhassa haastattelussa Benjam Pöntisen kertoneen, että hän oli vuosikausia etsinyt ja kuvannut liito-oravia siellä sun täällä, kunnes huomasi, että sellainen asustaa omassa pihapiirissä. Niitä ei siis ammattilainenkaan helpolla huomaa, paras vihje lienee ne papanat.

    Mukavaa pyhäinpäiväviikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, eikö vain. Kannattaa siis kirjamessuillakin eksyä ja olla noudattamatta lukujärjestystä, jonka on laatinut perheen Järki. Ole hyvä <3

      No. nyt olemme alkaneet olla skarppeina, kun seuraamme myös lepakoita. Aivan, nyt muistankin tuon jutun. Eihän se vain ole mainittu myös Riku Cajanderin Luontopihassa, joka on ihan suosikkikirjani luontopuutarhasta, jonne saapuvat ketut, oravat, linnut, lepakot ja liiturit. Mistä hitsistä minä tiedän, mitkä papanat ovat liiturin...;)

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  11. Oi, onpas ihastuttava opus! Liituri ansaitsee todellakin tällaisen huomionosoituksen. Ja mikä parasta, kirja on suunnattu lapsille -pienenä ne luontoarvot opitaan, jos milloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehdottomasti ansaitsee. Juuri niin: Meidänkin kuopus tunsi monet hyönteiset ja kasvit jo paljon ennen kouluikää. Eikä tarvinnut pelätä, että myrkyllinen, kaunis näsiä on hänelle vaaraksi. Näsiä kasvaa meillä lehdossa luonnonvaraisena.

      Nyt alan tarkkailemaan josko meillä näkyisi niitä liityrin papanoita.

      Poista
  12. Veikeä, ihana liito-orava. Onpa kirjassa hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tää kirja on aivan ihana. Liito-oravia odotellessa katselemme putkeensa nyt tallenteita brittisarjasta Syrjäinen maa eli kiitos vain vinkistä!

      Poista
  13. Jostain luin, että pääkaupunkiseudulla on liito-oravien määrä kasvussa. Se jos mikä on hienoa! Olisipa kiva, kun pihalla kävisi tällaiset sulostukset pyörähtämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kuulostaa tosi hienolta. Niitä on ilmeisen vaikea havaita ja ovat siis yönliikkujia, mutta kuulemma kun rapsuttaa vaikka vanhaa haapaa oksalla, voi hyvässä tapauksessa nähdä pikkupään kurkistavan puun kolosta.

      Poista
  14. Tämä tuntuu hurmaavalta kirjalta. Liito-oravien metsät raiskataan kun tuulimyllyt tulevat ja muutenkin täällä päin on ihmeellinen metsien ja puiden kaato-operaatio muotia:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, tämä vain on niin ihana. Suomessa on aina ollut sellaista: Vihaan metsien ja puiden raiskaamista. Meillä on nyt pakkotilanne sen yhden vanhan haavan kanssa eli kyynelehtien, kun muuta en voi.

      Poista
  15. Kertakaikkisen hellyttävä kirja! Mielettömän hienot kuvat ja nuo lorut ovat oivaltavia ja hauskoja. Ja enpä ollut ennen kuullut edes sanaa liituri, mutta sehän on ihan mahtava sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on, tämä on. Olen nyt saanut kuulla,, että eräät ovat tämän itselleen tilanneet ja eivät suotta. Liituri mahdollistaa myös runon liitämisen eli tosi kiva sana.

      Poista