tiistai 2. kesäkuuta 2015

Gillian Flynn: Teräviä esineitä


Niiden viimeisten vuosien aikana äitini kiskoi kaikki silmäripsensä irti. Hän ei kyennyt pitämään sormiaan erossa niistä. Pöytien pinnoille jäi hänen jälkeensä pieniä ripsikasoja. Keksin itsekseni, että ne olivat keijunpesiä. Muistan, että löysin kaksi pitkää vaaleaa silmäripseä takertuneena jalkateräni syrjään ja säilytin niitä monta viikkoa tyynyni vierellä. Iltaisin kutittelin niillä poskiani ja huuliani, kunnes herättyäni yhtenä aamuna huomasin niiden lennähtäneen tiehensä.

Yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin esikoisromaani Teräviä esineitä (Sharp Objects, WSOY 2015, suomennos Maria Lyytinen) herätti aikanaan kohun eikä suotta: Minäkin olen järistynyt. Kohu toi kirjalle Britanniassa kaksi Dagger-dekkaripalkintoa. Koska saimme nyt vasta esikoisen suomeksi ja toiseksi Pahan paikan sillä seuraamuksella, että Suomessa luimme ensin Flynnin Kiltin tytön, onkin kiehtovaa pohtia Flynnin kirjailijakuvaa. Koin että 'oikeasti' ensimmäinen on järkyttävin eli tulee mieleen Ian McEwanin esikoisteos Sementtipuutarha, joka aikanaan avasi kuuluisan brittikirjailijan tuotannon kohuteoksella. En ikinä suosittele ensimmäiseksi McEwaniksi Sementtipuutarhaa, enkä aio suositella ensimmäiseksi Flynniksi Teräviä esineitä. Aloittaisin Kiltistä tytöstä, joka on minulle Flynnin paras edelleen ja josta kirjoitin: ’Kiltti tyttö tuli luokseni kutsumatta ja teki selvää jälkeä öistäni...Kiltti tyttö survoi heti murskaksi uuden elämäni, jossa mennään nukkumaan kuten normaalit ihmiset tekevät...’ Ja sitten Paha paikka: ’En usko, että voisin tuntea ketään, joka ei Pahan paikan luettuaan lukisi myös Kiltin tytön. Se on mahdotonta, sillä Gillian  Flynn on peto rakentamaan tarinaa, jossa henkilöhahmot ovat sairaan kiinnostavia. Painotus sanalla sairaan.’ No, edelleenkään en usko tuntevani ketään, joka ei Flynnin kaksi ensimmäistä suomennosta luettuaan lukisi Teräviä esineitä, sillä Gillianissa vain on sitä jotakin...kykyä kertoa uusi tarina, uskallus kirjoittaa, mitä joku muu tuskin tohtii ajatella, tabujen kaataja, kirjailija, jonka tarinoiden päähenkilöt ovat hillittömiä selviytyjiä ja täysin teeskentelemättömiä niin hyvässä kuin pahassa.

Nuori toimittaja Camilla Preaker joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa Wind Gapiin, jonka luuli jo iäksi jättäneensä taakseen. Hän aikoo tehdä juttua kahden siepatun koulutytön tapauksista, tytöistä joita hänen esimiehensä Curry pitää jo sarjamurhaajan uhreina. Camillalle paluu on traumaattinen, sillä hän on jättänyt taaksen paitsi missourilaisen sulkeutuneen kaupungin kaksinaismoralistisine normeineen, kuin myös äitinsä Adoran, tämän uuden miehen sekä heidän lapsensa Amman. Camilla yliarvoi kestämisensä ja niinpä...

Teräviä esineitä on tälle kirjalle nerokkaampi nimi kuin voisi heti ymmärtääkään. Myös kirjan kannen yläreunassa oleva lause’Mistä on pienet tytöt tehty’, tuo mieleen tietynikäisten tyttöjen teinijulmuuden. Kaikkea tätä ja paljon, paljon enemmän on Camillalla vastassaan omassa Jantessaan, jossa hän ei ikinä saanut kuvitella olevansa jotakin. Nuori nainen löytää keinonsa selvitä ja niitä apuja ei löydy Raamatusta.

Flynnin trilleri on syvää viiltoa muistojen pimeään lihaan. Se on sanoja, jotka satuttavat ja hyväilevät. Se pakottaa muistot pintaan, lapsen muistot, jotka aikuinen nainen näkee nyt uudesta kulmasta, siitä pimeimmästä todesta. Sattuu vieläkin enemmän! Camilla tarvitsee paljon viinaa ja vieraan syliä ennen kuin rikostapaukset on selvitetty, ennen kuin hän on sinut menneisyytensä kanssa ja etenkin ennen kuin hän alkaa tajuta voivansa lopultakin kääntyä hyväsydämisyyteen, kulkea valoon. Vaikka olikin Adoran tytär.

En muista lapsena koskaan kertoneeni Adoralle lempiväriäni tai minkä nimen haluaisin isona antaa omalle tyttärelleni. En usko, että hän koskaan tiesi lempiruokaani, enkä todellakaan tepsutellut hänen huoneeseensa ammuyön tunteina painaijaisunista itkuisena. Tunnen aina surua sitä tyttöä kohtaan, joka itse olin, koska minulle ei koskaan tullut mieleenkään, että äiti olisi voinut lohduttaa minua. Hän ei koskaan sanonut minulle rakastavansa minua, enkä koskaan olettanutkaan sellaista. Hän huolehti minusta. Hän hoiti asioitani. Ai niin, ja kerran hän osti minulle E-vitamiinipitoista kosteusvoidetta.

Mistä on pienet tytöt tehty? Mistä on tyttöjen äidit tehty?


*****

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni bloganneet ainakin Kirjasähkökäyrä,  Saran Kirjat,  Annika/Rakkaudesta kirjoihin,  Booksy, Arja/Kulttuuri kukoistaa ja Omppu sekä Hannele (på svenska) Kirjoihin kadonnut

*****

28 kommenttia:

  1. Tästäpä se kesä keinussa taitaakin lähteä liikkeelle...Varistyttö-trilogiakin on odottelemassa. Kunhan nyt saisi yhden (lällyn?) Lehtolaisen jaloista (siis käsistä :D ) pois pyörimästä. Mistähän syystä mä olen niin peevelin huono noiden kotimaisten kanssa? (Remes harvoja poikkeuksia)

    No, odotellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, näin arvelen. PIdin Lehtolaisesta ennen kuin hänen dekkarinsa tulivat liian toiminnallisiksi ja kauhea vautisiksi. Niistä katsoi psykologisen tirllerin lumo täysin. Lehtolainen on loistava kirjoittaja, joten olisi ilo, jos hän vähän fiilaisi tyyliään kulta-aikoihinsa. Remstäkään en lue, mutta paras ystäväni palvoo hänen bootsejaankin kirjoista nyt puhumattakaan. Kerrankin kirjamessuilla hän jäi roikummaan siihen Remeksen lavalle outo ilme kasvoillaan kun minä painelin Carl Barksin suuntaan.

      Juu...varmaan jo tänään tai huomenna luet Teräviä esineitä;)

      Poista
    2. Terävät esineet jää viikonloppuun, olen juuttunut Lillaan ihan mahdottoman sateen keskelle ja huomisen päivän olen Turussa, perjantaina tulee kaikki kolme rinsessaa tänne mökkeröiseen yökylään :)
      Sitten sen jälkeen on pari päivää taas rauhallista! Usko tai älä, luen elämäni ensimmäistä Lehtolaista!! Pari on vielä odottamassa, nämä taitaa olla sitä keskivälin tuotantoa....ihan kivaa, mutta....
      (Remes on sellainen, että menee jopa nuortenkirjatkin :D )

      Poista
    3. Pepi, OK. Kiitän nyt sateista, sillä meillä on niin paljon uudisistutksia, että ei jaksa enää kastelle. Eilenkin istutimme uuden puun,joten tämä on tilaustyötä.

      Onpa sinulla kiireistä!

      Lehtolaista kirjoittajana kaipaan! Mutta kun ne 'ilves-dekkari' ovat minulle liian tylsiä ja kuin jotain toimintaleffoja, jollaisia en jaksa.

      Haa!, taidat olla vähän pihkassa herra kijrailijaan, mitä samaa kyllä epäilen eräästä toisestakin;)

      Poista
  2. Tuo tyttökansi on paljon hienompi kuin suomalaisen kirjan kansi naruhahmoineen. Kiltti tyttö oli minusta tosi ikävä kirja, joten päätin silloin, että en lue toista Flynnin kirjaa. Sinä avasit Pahan paikan tosi hienosti, peruin päätökseni (naiset voi niin tehdä) ja tosiaankin luettuani kirjan olin todella yllättynyt ja tykästyin siihen kirjaan. Siispä olen varannut kirjastosta tämänkin ja odotin tätä sinun bloggausta kovasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tavallaan. Pidän suomalaisen kannen väreistä ja jopa noista naruhahmoista, olen heikkona tuon kannen turkoosiin. Mulla voi myydä mitä vain turkoosilla, etenkin suvella. Toisaalta, kun olin lukenut kirjan. olin ihan pakotettu etsimään toisenlaista kantta, sillä...en voi paljastaa miksi, en halua pilata sinulta lukukokemusta. Kiitos<3 Samaa mieltä: Nainen saa vaihtaa mielipidettään! Tämä on mukanan myös arvonnassani. Käynkin kurkkaamassa, mitä olet blogannut Pahasta paikasta...Ole hyvä<3

      Poista
  3. Wau! Tämä on varmasti riipaisevan hyvä. Täydellistä lomalukemista, yö vierähtää aamun tunteihin varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, täällä se odottaa. Lueppa vastaukseni Pepille;)Yöt kuuluvat lukijoilla ja dekkarin kanssa ne menevät lujaa!

      Poista
  4. Kiitos tästä! Flynn kiinnostaa, vaikkakin en ole hurmaantunut kummastakaan aikaisemmasta. Kiltti tyttö oli ihan ok, muttei sellainen WAU niin kuin monelle. Katsoin sen vasta elokuvana, pidin siitä paljon enemmän kuin kirjasta. Paha paikka oli taas minulle kehno, sille en syttynyt Kiltin tytön vertaa. Mutta kuitenkin, tämä esikoinen jaksaa kiinnostaa! =D Minusta suomalaisten Flynn-kirjojen kannet ovat oikein hienoja!

    Leppoisaa kesää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ole hyvä! No, minä olen suoraan sanonut, että 'en tajua, millä ja miten, mutta koukkuun jäin.' Olen yrittänyt harata vastaan, mutta vielä en ole onnistunut. Tätä en pystyisi katsomaan elokuvana eli siinä sulle vinkkiä. Kaksi Suomessa ensin saatua kylläkin. Minä pidin tästäkin kannesta paljon, älä muuta luule, mutta halusin tuoda esiin sen, että kirjassa on laajempi juttu, kuin vain se, mitä voisi olettaa. Ja olen muutenkin kuvafriikki eli tykkään tuoda esille ei kansivaihtoehtoja.

      Leppoisasta en ole ihan varma, mutta kiitos samoin sinulle: Pitkää kuumaa kessä, irene <3 Poikkean kohta: Yhden kasvin siirto ja tee ensin...;)

      Poista
  5. Luin tämän joskus englanniksi ja pidin kovasti, paljon enemmän kuin Kiltistä tytöstä, joka ei vain iskenyt, vaikka miten olisin halunnut. Paha paikka on vielä lukematta, toivottavasti se on enemmän tämän tyyppinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, ja minä pidän näistä kaikista: Roikun siis Flynn-koukussa edelleenkin.

      Paha paikka on todella hyvä! Toivottavasti värisyttäviä kokemuksia;)

      Poista
  6. Nämä liian järkyttäviä mulle, kuten Varistyttö, ahdistaa liikaa...

    Ihanaa viikkoa Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, sitten ei kannata lukea, jos järkyttää. Minusta nämä ei ihan Varistyttö-trilogian kovuudelle kyllä mene, mutta just tästä kirjassa oli yksi kohta, joka ei sopinut minulle. En unohda sitä, vaan toimin (Animalia!), mutta luen seuraavankin Flynnin!

      Kiitos samoin sinulle Tiia <3

      Poista
  7. Kutkuttava kirjoitus.

    Olen lukenut Flynniltä Kiltin tytön ja tämän ja minun näkemykseni on, että tämä päihittää Kiltin tytön mennen tullen. Tässä on pimeä pimeää, lohduttomuus ainoa kaveri. Silti ihmisessä on voima. Se on hurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos<3 Piti kirjoittaa harkiten, sillä halusin infota, miten monipuolinen, mutta juonikuvion paljastumatta. Selvästi tuli sitten lyhempi teksti ja hyvä niin;)

      Ihan tosi...No, tässä oli se yksi juttu, jonka takia en tätä katsoisi filminä. Nämä ovat vahvasti makuasioita, mutta Flynn-koukussa roikun. Hyvin sanot: voima. Camillen voima.

      Poista
  8. Varistyttö-trilogia tuli minullekin mieleen tästä, mutta on Flynn ihan omanlaisensa. Hienosti kirjoitit! Ja samaa mieltä, kirjan nimi on erittäin osuva. Eikä tätä haluaisi leffana nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minusta Flynn tuo mukaan ripauksen enemmän inhimillisyyttä kuin 'varispojat'. Kiitos<3 Minä en tätä aio leffana katsoa, sillä etenkin se yksi juttu siellä Adoran tilalla.jossa...

      Poista
  9. Kaksi Flynnin aikaisemmin suomennettua lukeneena kyllä, tämä kuuluu ehdottomasti kesän lukulistalleni. Tätä ennen tarttunen tässä kommenttiboksissakin mainittuun Varistyttö-trilogiaan. Pimeitä aiheita tulevaan kesäkuuhun siis, vaikka en olekaan lukijana herkästi ahdistuvaa sorttia (vaikka ei karmivat tarinat minua toki tunteettomaksikaan jätä). -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, näin minäkin koin ja luen häntä jatkossakin. Minusta Varistyttö-trilogiassa ahdistavin oli juuri Varistyttö ja Unissakulkija oli minusta paras. Hyvin pimeää on sitten sinulla, mutta yöt ovat valoisat, joten toivon, että selviät. Jotenkin Flynniä en ole kokenut ihan niin rankkana paitsi, paitsi...tämä viimeisin saamamme, hänen esikoisensa, jossa on se yksi juttu...Minäkään en ole paatunut lukija, mutta kestän lukea enemmän kuin katsoa. Tiedän jo nyt, että ikinä en katso filamtisointia kirjasta Teräviä esineitä. Minulla on yksi herkkä kipupiste...

      Poista
  10. Lukenut tämän:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2014/10/vassa-foremal.html

    VastaaPoista
  11. Gillian Flynn kiinnostaisi kovasti, mutta nyt on jo ruuhkaa kirjoissa. Ehkä syksyllä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ruuhkaa täälläkin;) Yritetään olla ottamatta paineita: Lukeminen saa olla nautinto. Syksyllä...<3

      Poista
  12. Oih, kai tämä on pakko lukea vaikka julmat teinit eivät oikein tunnu kutsuvalta. Mutta tosiaan, Flynn on mitä etevin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, julmat varhaisteinit, se tietty ikä, jossa ollaan kuin jossain välitilassa ja jossa voi tapahtua mitä vain. Flynn on koukuttajien mestari;)

      Poista
  13. Hei Leena! Luettu ja blogattu. Aika julma tarina. Kiltti tyttö ei säväyttänyt yhtään samalla tavalla. Jännää, että olemme tässä eri linjoilla... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Kiitos vinkistä, olen tulossa...Hyvin julma ja tavaton! Flynn on säväyttänyt minua kaikillaan, mutta eniten Kiltillä tytöllään. Nämä ovat vain makuasioita....;)

      Poista