keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

VARJOMADONNA



”Vain tämä on selvää: runoutta ei saa tuhlata savukkeensytyttimiin; siitä on tehtävä puukko.”

Vahvan pohjoisen runoilijan Heli Slungan Varjomadonna (Minerva, 2009) uusin kokoelma on kuin mora, joka leikkaa päätä, lihaa, sielua mitään, ketään säästämättä. Slungan runoissa soi arktinen soundi: täällä puhutaan näin, täällä tehdään näin, tämä on pohjoisen tapa, sanotaan suoraan ja karkeastikin, kaunistelematta:

”Kunnanlääkäri määrää avioeromasennukseen Viagraa, mutta mistä vanha ja varaton mies saisi uuden vitun. Tapa jolla pohjoisessa hoidetaan asiat, ja toinen, köysi ja kuusi.”

Heli Slungan runot toivat minulle mieleen hippivuodet ja tavan rikkoa kaunistelematta kaikkia mahdollisia normeja, tarpeen kaataa kaikki raja-aidat ja talloa nurmikoita, syöttää apinoita. Mutta myös niiden vuosien solidaarisuuden, jossa huomattiin kylmien asemahuoneiden miehet, tosin Slungan myötätunto kallistuu naisiin, mutta miehillä on heidän roolinsa, sillä miten nainen nyt ilman niitä…:

”Olet pannut lapun luukulle: enää ei tuoretta miehenlihaa, teräviä cumshotteja tarjoilla.

Kaivan ryttyisiä seteleitä taskuistani,
lupaan sammaltaen prinsessan ja puoli valtakuntaa
voi rakas minä pienennän itseni vaikka
avaimenreiän tai neulansilmän kokoiseksi,
sanon mitä haluat kuulla
silitän tukkaa niin kuin äiti,
jaksan imeä tuntikausia kuten tiedät
mutta ei on ei on ei.
EI!
Siteeraat minua ivallisesti sankarittareksi.
En kysy miksi tuolle sievälle blondille
yhä tarjoillaan.

Menen kotiin,
kasvatan hampaat pilluuni.”


Tässä se tuli! Tätä se on! Heli Slunga kertoi, mistä kana pissaa. Naiset ovat naisia ja ehdottomasti subjekteja. Naiset tulevat ja ottavat miehen, naiset tarvitsevat miehen karkeaa painoa ja ihanaa samettiterskaa ja kovaa kalua. Ja sitten joku uros kehtaa laittaa lapun luukulle ja pitää mennä kotiin ja kasvattaa hampaat pilluun. No ei tarvitse kuin tässä erinomaisessa runossa, sillä tuore miehenliha on uusiutuva luonnonvara!

Tästä runosta pidin eniten. Tämä on mun juttu! Siinä on enemmän, paljon enemmän kuin heti huomaakaan. Siinä on ikiaikainen tarina siitä, miten mies kuin mies odottaa palvontaa, palvontaa, palvontaa. Et saa, ellet palvo!

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että Heli Slungasta on tullut naisten lyyrinen, mutta kova ääni. Slungan nainen nussii, panee, kiroilee, imee, polvistuu, ompelee, juopuu, nauraa, nauttii, himoaa, rakastuu kolmessa sekunnissa, ajattelee Afrikkaa ja ikävöi. Puukko satuttaa, mutta myös hyväilee kuin pehmeät huulet terskan silkillä.

Varjomadonna herättää iättömät hipit, ravistelee nuoria naisia, hiukan pelästyttää miehiä, jotka haluavat naisten puhuvan kuiskaten. Varjomadonna ilahduttaa niin saada kuin antaa myös kantensa puolesta, joka on Suvi Sievilän onnistunut ja hyvin kirjan lyriikkaa tukeva taideteos.

Minä antaisin tämän kirjan riemulla Elämäni Miehelle!

”Vain hullu olisi onneton punainen korkokenkä kaasupolkimella

rakastajia joka ilmansuunnassa sulaa tietä 140 km tunnissa.

Vain hullu olisi onneton kun on kevät ja on itse vielä kaunis,

ja lumen alta paljastuneissa kaupungeissa miehet kaduilla,

puolittainen erektio lahkeessa, lupaus ilosta.”

6 kommenttia:

  1. Tämä on luettava. Slunga taitaa jatkaa pohjois-suomalaisten naiskirjailijoiden Rosa Liksomin ja Maria Peuran linjaa; suorasanainen seksuaalisuuden kuvaus on vahvaa. Mutta se kertoo paljon muustakin kuin seksuaalisuudesta. Se kertoo siitä mitä me naiset ollaan ja miten meidän tulisi ehkä elää.

    VastaaPoista
  2. Tulisi elää rohkeammin! Minä ainakin haluan olla Lapin noita, joka loitsii miehet ja tekee niille, mitä huvittaa!

    VastaaPoista
  3. Mitä oletkaan löytänyt noitanainen, tätä elokuun kuutamoyönä.. ;)

    VastaaPoista
  4. ensimmäinen mitä tuli mieleen
    "liehuva liekinvarsi"

    onneks jo tilasin, maltan tuskin odottaa!!
    pitkästä aikaa joku herätti todella talviunesta :DDDD

    VastaaPoista
  5. Pepi, minulle tuli nainen toimijana;-) ja sitten tietty myös subjektina. Odotas kun luet...

    No, ellei tästä herää, on kuollut! Minusta tuntuu, että aloin testata myös itseäni.

    Hienoa, että kirjaa sai vielä. Taidan vinkata, että ottavat uusintapainoksen.

    VastaaPoista