torstai 17. toukokuuta 2012

PERENNAT KOTIPUUTARHASSA

Eva Robildin ja Görgen Perssonin Perennat kotipuutarhassa (Perenna rabatter, Otava 2012, Suomen oloihin soveltaen suomentanut Hannele Vainio) on kevään viimeinen puutarhakirjamme, josta oma puutarhalehtenikin käytti nimitystä perennaraamattu, eikä suotta! Kirja esittelee lukemattomia perennoiksi luettavia kasveja, kertoo niiden historiasta, eri aikojen tyyleistä, tarjoaa mallipiirroksia kasvien ryhmittelyyn, esittelee yhdeksän innokasta perennaharrastajaa, joiden perennaryhmiä pääsemme katsomaan sekä tarjoilee huikeita koko sivun kuvia, joiden edessä ei voi kuin ihastella. Näemme keväisen varjorikon, joka on kuin herkin maalaus, kohtaamme jouluruusun, jonka kasvimuotokuvassa kerrotaan tämän kaunottaren monet värimuodot sekä hoito, Birgitan puutarhassa näemme kukat pyöreissä ryhmissä isoäidin ajan tyyliin ja pohjoisessa tapaamme Ethelin, joka tietää, miten ritarinkannukset saa pysymään pystyssä ilman tukia: Niiden istutusalueet kitketään vasta kukinnan jälkeen!

Kun luin pohjoisen kestävistä lajikkeista, sieltä löytyi monta tuttua, josta minulla on tarve mainita lehtosinilatva, jota suosittelen kaikille, jotka ovat samaa mieltä kuin perennakirjan Elsie ja Yngve sekä minä, että ’kasvit saavat ryöpytä vapaasti’. Ostin yhtenä keväänä puutarhalta muutamia sinisiä ja muutamia valkoisia lehtosinilatvan taimia ja nyt tätä kaunista hunajantuoksuista kukkaa puskee kaikkialta. Kokeilkaa!

Pohjoisen perennoista siirrymme pienilmaston parantamiseen, mikä on toimiva ratkaisu. Yksi keino on muodostaa puutarhasta useita tiloja erilaisilla tuulensuojilla, kivillä, puilla, isoilla lammikoilla (vesi varastoi lämpöä) ja istutuksille valitaan lämpimät rinteet ja vältetään vetoisia paikkoja. Olen itse huomannut, miten oikealla suunnalla oleva kuusiaidanne hyödyttää puutarhaa. Myös ympärillä oleva iso vesi on kuin luontainen suoja ja saattaa jopa muuttaa kasvuvyöhykeluvun eteläisemmäksi, kuin mitä on maakunnan muissa osissa.

Viihdyn Elsien ja Yngven puutarhassa, sillä täällä kasvit ryöppyävät ja vaeltavat ja kukkaryhmät muuttuvat, kun vaikkapa kaksivuotinen digitalis kylväytyy uuteen paikkaan. Digitalis eli sormustinkukka muuten tietää itse, mihin se värinsä ja muotonsa puolesta on kuin luotu! Kukkavalikoima on todella runsas: Tapaamme tuttua myskimalvaa, valkoista peurankelloa, keskenään risteytyneitä akileijalajeja, lemmikkiä ja yli viisikymmentä muuta perennaa. Elsie on kuitenkin tomerana siinä, että tasapaino pitää säilyä niin, että yksi kasvi ei voi viedä kaikkea tilaa. Kirjassa esitellään mallipiirroksella, miten toimii tällainen muutosten perennaryhmä.

Väreistä ja niiden sommittelusta haltioitunut saa tyydytystä luvusta Seitsemän sävy sävyyn –ryhmää. Valkoisen ryhmän muodostaa arovuokko (Anemone sylvestris), mooseksenpalavapensas Dictamnus albus ’Albiflorus’), särkynyt sydän (Lamprocapnos spectablis ’Alba’) ja lehtosinilatva (Polomonium caeruleum ’Album’). Muita ryhmiä ovat ruusunpunainen, sininen, punainen, vihreä, keltainen ja violetti ryhmä. Sinisessä ryhmässä on mm. valeunikko, joka esitellään myös kasvimuotokuvassa yhdessä kirjan kannessa koreilevan tarhaidänunikon ’Queen Alexandran’ kanssa.

Tässäkin kirjassa esitellään tarkoin kivikkoryhmän tekoa, mutta lehdon haltijana minua kiinnostavat varjokasvit. Toisin kuin voisi olettaa niitä löytyy paljon ja myös kukkivia, ne vain kukkivat jo alkusuvesta ollen parhaimmillaan kun puut ovat lehdessä. Täältä löydämme valkovuokot, lemmikit, kevätlinnunsilmät, sinikiurunkannukset, perhoangervon, kuunliljat, monet esikot, kullerot ja monta muuta. Vivian Tisting, jolla on lehtevä puutarha toteaa, että:

Varjoa ei pidä aliarvioida. Siellä on mukava oleskella, ja lisäksi varjoisiin paikkoihin sopivia kasveja on runsaasti, muun muassa kaunislehtisiä perennoja.

Sitten onkin iso kuva kuunliljoista, mutta jutussa mainitaan myös kuningassaniainen sekä japaninhiirenporras. Varjokasvien mallipiirros on kaarteleva ’kuunliljakäärme’, jossa kuunliljat sekä jakavat että yhdistävät ryhmän muita kasveja. Pergola on osa varjokukkaharrastajan unelmaa. Toivon, että kirjassa on tässä kohtaa yksi virhe, sillä eihän särkynyt sydän ’Alba’ ole varjon kasvi, eihän? Istutin omani aurinkoon…

Perennat esitellään myös ruukuissa sekä maljakoissa, tarjotaan vuoden hoitokalenteri, vanhan perennaryhmän uudistaminen, lisäys eli jakaminen, tuholaiset…Kuuluisista perennaihmisistä mainitaan mm. kruununprinsessa Margareta, joka perusti suurenmoiset perennaryhmät Helsingborissa sijaitsevaan Sofieron kesälinnaan sekä Ulla Molin, Hem I Sverige –lehden toimittaja, jolla oli kiinnostusta moderneihin arkkitehtonisiin puutarhoihin.

Kirja on aloittelijalle runsauden kukkameri, josta hän voi valita omien mieltymystensä mukaan. Kokeneelle konkarillekin löytyy uusia ideoita ja lajeja sekä sitä ikuista inspiraatiota, jota puutarhuri kaipaa luodessaan elämänsä kauneinta maalausta, Salaista puutarhaansa, jossa vain taivas on kattona ja ideoiden raja äärettömyys.

*****

Täältä löydät muut lukemani puutarhakirjat.

*****

Leena Lumi's Flower Power jatkuu kunhan kasvit ehtivät. Aloitamme ehkä pilvikirsikalla ja sitten taidan tuoda mukaan myös lehtosinilatvan ja...

Kiitos Pepi  Minulle saapuu tänään kaksi jouluruusua. Ilman sinua en olisi edes tiennyt, että niitä voi ostaa myös keväällä!

16 kommenttia:

  1. Taas on tullut kirja joka on "pakko" nähdä ja ottaa vinkeistä vaarin. Kiitos houkuttavasta esittelystsi Leena!
    Onnea ja iloa jouluruusuista pitkäksi aikaa.
    Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tätä on kovasti kehuttu.

      Kiitos.

      Istutin juuri;-) Punainen ja valkoinen.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Tuon mahtavan kirjan sain signeerattuna Eva Robildilta, Anjan hienossa puutarhassa Göteborgissa olen käynyt muutaman kerran, muitakin tuttuja. Hieno kasvihakemisto, ja hyviä vihjeitä varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, erittäin antava teos.

      Etenkin varjokasvit ovat minun lajini.

      Hienoa, että olet päässyt livenä näitä puutarhoja katsomaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Anja on saanut kivetkin kukkimaan!

      Sain nyt tietää senkin, että teidän vyöhykkeenne 3, vastaa meillä vyöhykettä 1 eli ei ihme,että sinullakin se kultasade menestyy. Minä olen vyöhykkeellä IV, mutta saariolosuhde eli iso vesi ympärillämme, muuttaa vyöhykkeemme III:ksi.

      Poista
  4. Kun näin postauksen aiheen, mietin uskallanko avatakaan :)
    Täällä sadekuurojen välillä istuttelen eilen saapuneita perennojen juurakoita, nyt pidän sadetta sisällä Lillassa, sormet ja varpaat kohmeessa....pääsis takaisin työn touhuun, niin tulis lämmin!
    Lämpö ri ole päällä, syystä että....kerrpn seuraavassa postauksessa...

    Ja olepa hyvä vaan, tosiasia on se että minulta olisi mennyt monta asiaa (ja kirjaa) ohi ilman sinua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kannatti uskaltaa, sillä sinua täällä kiitellään. Soitin Viherlandiaan ja kysyin jouluruusua ja sitä oli. Sillä siunaamalla sekunnilla R. lähti noutamaan valkoisen ja tummanviininpunaisen. Nyt ne ovat maassa. Siinä joimme sitten kahvia ja R. halusi, että luen hänelle ääneen tarinan jouluruususta ja minä luin kirjan Satu Kukkameri ja lumen ihme. R. oli kysynyt Viherlandian luottopuutarhuriltamme jouluruusun historiasta ja P. oli vastannut, että 'minä en sitä tiedä, mutta Leena tietää;-)'

      Täällä on kai satanut yöllä, mutta nyt on kuin rakentaisi ukkosta eli hautoo, hautoo, mutta ei saa mitään aikaiseksi. Minua ei enää tähän kellon aikaan sade haittaisi ja olenhan sateessakin usein istuttamassa. vain helteellä en tee mitään. Täytyy alkaa siivoskella sillä huomenna saamme vieraan, joka viipyy viikonlopun yli.

      Sää olet tietysti itte hajottanut sen koneen;-) Kerran meillä alkoi palohälytin vinkua, että patterit ovat tyhjät. R. oli reissussa ja en saanut sitä vempaitna lopettamaan. Otin sitten vasaran ja yritin sen avulla 'hellästi' vekotinta katosta irrottaa. Se tietty hajosi, mutta myös hiljeni...R. nauttii kertoa tätä kaikille, jotka jaksavat kuunnella.

      Toivotaan, että pääset jo istuttamaan. Kaunista viikonloppua sinulle sinne Lillaan!

      Poista
    2. Ilma on kuin morsian, lämmin ja kostea :)
      Istuttelen välilä, välillä vaan kuljen ja tutkin ja ihmettelen. Ja kun vettä tulee kunnolla, otan ison golfarin sateenvarjon ja kyykin sen alla keräämässä lehtokotiloita, siihen vallan mainio keli! Saldo kai noin 200!!
      Tatä ei saisi kai ääneen sanoa, mutta saisi naapurin vanha mammakin tehdä jotain asian hyväksi omalla tontillaan, harmittaa kun joku lyö hommat laimin.

      Lämmittämättömyys ei suinkaan johdu mistään rikki menneistä vempeleistä, vaan ihan muusta!

      Jouluruusu, samoin kuin perunanarsissi, on sellaisia kukkia joihin mulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kontaktia, mutta onneksi niitä on monta muutakin.
      Vielä monta vuotta, valitettavasti.
      Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee :) -kai...

      Ihanaista viikonloppua sinullekin !

      Poista
    3. Great! Mekin sekä kuvasimme että keräsimme lehtokotiloita, mutta en kerro, mikä on niiden tulevaisuus, tai en tiedä, sillä riippuu, saapuvatko siilit vai eivät...Sun täytyy saada siilejä!!!

      No, oletpa nyt salaperäinen...Yritän käydä ensi tilassa, jos vaikka olet blogissasi paljastanut;-)

      Perunanarsissi on niin outo nimi tuolle viehkolle narsissille. Minä istutin sitä nimellä Winston Churchill. Siihen on shde jo parin vuoden takaa ja jouluruusuun alkoi syvästi suhde tänään ja toivon sen kestävän.

      Hyvä siitä tulee, usko pois!

      Kiitos samoin!

      Poista
  5. Hyvää pyhäpäivää sinne. Täällä on arki, mutta onneksi aurinkoinen sellainen. Aamulla oli talossa vieraita, mutta nyt on ihana hiljainen hetki ennen koululaisten paluuta. Join siis kahvit ja luin perennoista. Niitä ei tarvitse parvekepuutarhaani haaveilla. Luulen, että ei enää mitään muutakaan kasveja, jos meinaan, että joku ne jaksaa kastella meidän lomaillessa. Tomaatintaimet kasvaa keittiön ikkunalla, ne vielä jossakin vaiheessa laitan ulos kasvamaan ja jään odottelemaan satoa.

    Huomenna saan rakkaani takaisin maailmalta. Vielä kerran on siis kömmittävä yksinäiseen pimeään petiin. Inhoan sitä. Muuten selviän kyllä itseksenikin.

    Kiitos taas kirjasta, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kiitos! Tomaatti on kiitollinen kasvatettava. Kuten myös paprika. Meille on tulossa vieras kaukaa, eikä olla mitään vielä ehditty...

      Minusta on välillä kiva olla yksin, mutta mun raja on kolmessa vuorokaudessa. Inhoan syvästi R.:n viikon työmatkoja.

      Ihanaa päivää sinulle! Ja ole hyvä.

      Poista
  6. Tämä täytyy ehkä hankkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, jo nimesi on enne;-) Hyvin kattava teos. Ja upeat kuvat.

      Poista
  7. P.P.S.
    Anja kallioineen sivulla 112 on suomalainen..

    VastaaPoista