Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha

Sitä helposti ajattelee, että kun on vuosikymmeniä pitänyt puutarhaa, on niin kova mestari, että puutarhakirjat ja –lehdet tai puutarhaelämä ei voi enää tarjota mitään uutta. Niin väärin, niin väärin on puutarhaomahyväisyys! Ensinnäkin aina tulee uusia lajeja. Sitten syntyy uusia ideoita. Ja kaiken päälle oma puutarha opettaa, miten sitä voi konkarikin mokata, kuten minä menneenä talvena tein hemlokin kanssa. Olin innokkaana kartiovalkokuusten kasvattajana saanut niin vahvan itsetunnon, että yksi hemlokki aiheutti sokean pisteen: Ihmettelin joulukuussa, miksi kaksivuotias hemlokki alkoi vetäytyä ruskeaksi. Mikään, mikään joulu- tai muukaan kello ei soinut. Ajattelin vain, että maaliskussa sitten laitan sillekin hallaharsoa ympärille kevätahavaa vastaan. Meni niin pieleen, sillä unohdin nuorten havujen olevan hallanarkoja ja tänä talvenahan oli lumetonta joulu-tammikuussa ja tammikuussa lisäksi -30 asteen pakkaset monta viikkoa.

Paula Ritanen-Närhi on tehnyt upean puutarhakirjan Nykyaikainen kaupunkipuutarha (Minerva 2016), jossa on ideoita niin parvekkeille, pikkupihoille kuin isojen puutarhojen omistajille. Kirja on ihanan runsas ja varustettu lukuisin herkullisin kuvin, joiden takana ovat itse kirjan tekijä sekä Valtteri ja Seppo Närhi. Koska tarkoitukseni on avata kirjaa sen verran, että lukija saa tietää, mitä tästä voisi löytyä, teen vähän tylsää luetteloa, mutta tartun myös innokkaasti niihin asioihin, jotka sytyttävät minut puutarhatuleen. Oma puutarhani lehtoineen on suuri, monikerroksinen  ja paljon hankalia hoidettavia rinteitä, mutta niin vain tuli minullekin taas tästä kirjasta monenlaista mieleeni ja sain myös kannustusta niille ideoille, joita olin aikonut toteuttaa.

Otetaan informatiivinen luettelointi ensin eli Nykyaikainen kaupunkipuutarha sisältää isot luvut, jotka ovat: Vihreä olohuone, Vihreä nurmimatto, Pihan puut ja pensaat, Pihan koristepensaat, Kukkaloistoa perennoilla, Pihan köynnökset, Vaihtelua kesäkukilla, Pihan ja parvekkeen hyötykasvit, Hedelmä- ja marjatarha, Puutarha astioissa, Puutarhakasvien vuosihuolto, Pihan rakenteet, Pihan kiveäminen, Muureilla ilmettä pihaan, Pihan aidat, Pihan vesiaiheet, Pihavalaistus luo tunnelmaa sekä Monimuotoinen luontopiha. Näiden kaikkien alla on sitten monta alalukua ja paljon ihania kuvia.

Vihreä olohuone on monelle varmaan se houkuttavin asia, kun peruspuutarha on ensin olemassa. Itse en väsy tähän koskaan! Paula käsittelee  puutarhaan jatkuvaa kesäolohuonetta niin, että luonteva lattia on nurmikko, kattona ovat puiden lehvät ja puutarhan seinät syntyvät kasvien lisäksi huvimajoista, aidoista ja pergoloista. Yhä useammin Suomessakin herää halu tehdä lasiterassi talon jatkeeksi tai vaikka talon ison parvekkeen alle. Olen tässä ihan Paulan linjoilla, paitsi, että en siedä enää nurmikkoa. Hävitän sitä ja jo etupiha on villikukkien vallassa. Pihan olohuoneeseen siis minä laittaisin lattiaksi puuta tai laattaa. Meillä on talon pituinen parveke eli yläterassi, jonne olemme tilanneet saksalaisen grillikatoksen ruokahuoneeksi. Nyt jo katosta kiertävät villiviinit ja köynnöshortensiat. Emme sekuntiakaan ajatelleet, että lasittaisimme parvekkeemme eli muu tila on vain puolikatettua. Sen sijaan parvekkeen alainen terassi houkuttaisi lasittamaan ja tekemään takkahuoneesta suoraan ovet ko. tilaan, mutta nyt se on ainakin vielä pergola, jossa kattona toimii parvekkeen lattia, mutta sinne on laitettu ristikot, joissa kiertävät köynnöshortensiat ja pienet ledit. Seinät muodostuvat ristikoista, joita kiertävät villiviinit ja köynnöshortensiat. Helppo arvata kumpaa käytämme enemmän paitsi ihan helteillä, sillä pergolan lattia on kiveä ja tuntuu jo illasta suvellakin kylmältä. Mutta joku vain saa tuosta tilasta pitämään ja siinä on kiva istuskella löylyjen välissä tai uimasta tultua helteillä. Paulakin tuo vaihtoehtoa nurmikolle, jota pitää kesällä leikata viikottain ja se on maanpeitekasvit. Ei mikään ihme että kirja Maanpeitekasvit on blogini kymmenen luetuimman kirjan joukossa...

Tässä se unelma, jota me nyt toteutamme etupihallamme kolmen hyvin vanhan ja mutkaoksaisen mongolianvaahteran avulla. Tämä kuva inspiroi minua nyt uniinkin! Katsokaa noita myhkyräisiä oksia, miten kasvit kiertävät ja saavat niistä tukea. Myös kun paljaat oksat alkavat jo keväästä kukkia vaikka alppikärhöä, se on ihan taivaallista. Tänä suvena, sanoi mieheni, kun tätä kuvaa katsoi, meille tulee pieni kivipolku just kuvan tapaan ja kaikki sisääntulon pääväylän ja polun ympärillä tulee kukkimaan villikukista aina syyshortensioihin ja magnolioihin saakka. Pidän myös siitä, että kuvassa on lupiineita, sillä harrastan niitä ja erityisesti valkoisia, vaaleapunaisia ja sinisiä. Onkohan tuo punakukkainen pensas köynnöskuusama?  Houkuttaisi, kun meillä kasvaa vain lehtokuusamaa. Herttinen sentään: Ovatko nuo myhkyräiset oksat köynnöskuusaman?

Paula käsittelee kaikki pihan kattoihin, laatoituksiin, suunnitelmiin ja rakentamisiin liittyvät kustannukset, mutta minä haluan kysyä, oletko koskaan kävellyt  omalla pihallasi hedelmäpuutarhan läpi kovalla helteellä? Mikä autuus ja viileys! Puut suojaavat tuulelta, auringolta ja helteeltä ja ne ovat osa pihan pienilmaston parantamista.

Pihan koristepensaat ovat tärkeä elementti, sillä niillä saadaan aikaan paitsi kauneutta, myös kerroksellisuutta. Meillä nyt menossa joka vuosi lisää atsaleaa –projekti. Muita ehdokkaita tähän sarjaan ovat Paulan mukaan aroniat, kanukat, erilaiset angervot, kuusamat, jasmikkeet, syreenit, herukat, pensasruusut, alppiruusut ja hortensiat.

Tätähän me haluamme: Paljon kukkivia perennoja, kunnon laatoitettu kulku ja köynnöskaari. Kirjassa kohtaan sekä tuttuja lajeja että ei niin tuttuja ainakaan itsellä. Paula suosittelee istuttamaan kukat suuriin ryhmiin eikä ripottelemaan sinne tänne. Uskallan kertoa yhden poikkeuksen: Sormustinkukka eli digiltais tietää aina  missä hän kaunehin on! Ikinä enää en yritä sitä istuttaa  sinne minne minä haluan vaan se saa vaeltaa vapaasti ja nyt vihdoin alkaa villi piha syntymään!

Pihan köynnöksillä voi saada aikaan vaikka tällaisen pienen mökin ihan cottage garden –tyyliin! Tämä huvimaja on rakennettu kierrätyspuusta ja rakennelma on huvimajan ja kasvihuoneen yhdistelmä, joka peittyy villiviiniin. Touché!

Köynnöksistä suosituimpia lienevät kärhöt, joista Ritanen-Närhi muistuttaa, että:

Kaikkia köynnöksiä ei kannata muihin kasveihin ohjata. Kelasköynnös ei haittaa vahvoja kasveja, mutta hennot lajit saattavat sen voimakkaassa syleilyssä kärsiä. Myös köynnösruusu ’Pohjantähti’ kasvaa turhankin voimakkaasti.

Itse olen hulluna alppikärhöihin ja ne pärjäävät meillä niin helposti. No, istutin pari sinistä alppikärhöä alaterassin puistosyreenin juurelle. Kesäkuulla istuimme ystäväni kanssa yläterassilla ensimmäisiä mansikoita nauttimassa ja hän kehumaan, miten upeaa kun kärhöjen siniset kukat nousevat niin ylös. Olin itsekin hyvin iloissani. Sitten tuli heinäkuun loppu ja katsoin, että miten orava voi nukkua puistosyreenin oksien päällä: Näky oli kieltämättä suloinen, mutta alppikärhö oli tehnyt tiukan patjan syreeniin ja osa kukista oli jäänyt kukkimatta pääkasvissa. En ollut ehtinyt huomata, kun on satoja kasveja ja silmä ja mieli eivät aina ehdi mukaan. Eikun sakset käteen ja leikkaamaan. Kärhöt saavat jatkaa siinäkin, mutta nyt vahditusti. Sainkin suosituksen, että viinikärhö voisi tuossa olla alppikärhöä armollisempi.

Paulan köynnössuosituksia ovat villiviinit, köynnöshortensia, kiinanlaikkuköynnös (katso kirjan kansi), lännen piippuköynnös, köynnösruusut, kuusamat ja talojen seinustoille, joissa on lumityön uhka, sopii humala.

Hedelmä- ja marjatarha on minusta kauneinta mitä tiedän, ihan puutarhan sydäntä. Hedelmätarha ei ole vain isojen pihojen mahdollisuus, vaan satoa tuottavaa hedelmäpuuta, kuten kuvan päärynää, voi kasvattaa säleikköpuuna. Näin voi tehdä muidenkin hedelmäpuiden kanssa.

Pihan rakenteet tuovatkin sitten esiin sen mitä me kaikki himoitsemme: Kasvihuoneen! Pihan käyttöaika jatkuu sillä huiman paljon pidemmälle tietysti riippuen varustelutasosta. Harvon olen enää nähnyt kasvaria ilman kristallikruunua...Saman asian ajaa kylläkin katettu pergola. Talvipuutarha onkin sitten jo astetta pidemälle viety juttu, sillä siellä on usein jonkinasteinen ympärivuotinen lämmitys ja myös vesipiste, mutta myös kivaa oleskelutilaa.

Tällaisen unelman perustaminen tulee ulottaa jo routimattomaan maahan asti. Rungon ja kattolasin tulee kestää lumikuorma ja huoltotyöt.  Lattian voi pinnoittaa miten haluaa, mutta eikö vain vanhat tiilet olekin ihanimmat.

Pihan vesiaiheet kiehtovat ihmisä: Saada kuunnella solisevaa vettä varhaisesta keväästä myöhään syksyyn tai omistaa lummelammikko. Minulla oli jo kerran Viherlandiassa kädessäni uskomattman upea ja muhkea lumme ja toinenkin, olisin laittanut kalliomme lammikoihin. Sitten tajusimme, että veisimme linnuilta kylpypaikat ja villieläimiltä juomapisteet, joten lumpeet saivat jäädä: Ihailen niitä muilla!

Lopetan minusta tärkeimpään eli monimuotoiseen luontopihaan sekä Paulan että omin sanoin:

Pihan voi suunnitella ajatellen pihassa viihtyviä hyönteisiä, lintuja ja pieneläimiä. Kasvislajisto valitaan niin, että se tarjoaa ravintoa myös hyönteisille ja linnuille. Kasvialueet muodostetaan tiheiksi, jotta kasvit antavat suojaa lintujen pesimisille – vesiaihe turvaa sammakoiden viihtymisen. Monimuotoinen ympäristö tuo puutarhaan lisää seurattavaa.

...ja pelastaa vaikkapa siilit, kun niitä ymmärtää alkaa ruokkia jo huhti-toukokuulla, kun ne kömpivät pesistään. Liian monet siilit kuolevat keväällä horteesta herätessään nälkään. Siili on oiva puutarha-apulainen herkutellen mm. lehtokotiloilla. Kirjosieppo taas on tehokkain kirvojen ja kasvien muiden tuhohyönteisten syöjä, muut linnut seuraavat perässä. Seurattavuus tuo ikimuistoisia elämyksiä kuten vaikkapa ketun siilin ruokakupilla, haukan terassin kaiteellla suorassa katsekontaktissa ihmiseen ja tietysti pienet karvapallerot oravat, joille olemme varmistaneet lisämurkinan istuttamalla muutama vuosi sitten useita tammia terhojen toivossa.

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa