Sinä istut siinä ja ompelet.
On lähelläs ikkuna avoin.
Sen takana vaiheemme entiset
ja raskaat monella tavoin.
Syvä rauha yllä on maiseman,
tien yli käy sumujen sillat.
Minä suljen varoen ikkunan:
- Rakas, vielä on hallaiset illat.
- Oiva Paloheimo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines
Oi Leena, tämä on ihana. Liikuttavan ihana. Tuttukin, muistelen olevan tallessa rakkaissa raapustuksissani.
VastaaPoistaMieli on juossut nyt maailmoja, kiitos tästä runoläikystä♥
Hannah, minustakin tässä on taikaa! Minullakin on tämä ollut täällä ennen. Parhaat saavat uusintoja.
PoistaMinun mieli puutarhassa. Ole hyvä<3
Oi miten hieno runo! En itse juurikaan harrasta runojen lukemista, pitäisi kyllä, paljosta jää paitsi!
VastaaPoistaEila, eikö vain. Minä taidan lukea vähintäin runon päivässä. Sitä löytää joskus kuin uuden polun jostain joka oikein kolahtaa. Kokeile<3
PoistaTämä on ihana! Hieno esimerkki siitä, miten vähällä voi sanoa joskus niin paljon. Runot. <3
VastaaPoistaJa huomasin, että sinulla on tulossa Nora Websterin arvio! Ihanaa! Olen tuota kirjaa harkinnut lukevani, taidan siis odottaa ensin sinun juttusi ennen kuin päätöksen teen. :)
-Taru
Taru, eikö! Runo on kirjallisuuden timanttia<3
PoistaKiinnostavaa, sain Noran just kirjoitettua wordille ja nyt mietin, että joko julkaisen vai en:)
Olen mies ja kommentoin runoa, joka on kauneinta mummolan tik tak kellon raksutuksen ohella ainoa muisto, jonka mummolasta haluankaan säilyttää. Oodi ikuiselle
VastaaPoistarakkaudelle.
Unknown, tämä on yksi kauneimpia runoja. Koskettava. Kiitos♥
Poista