Uusi koti tuntui täydelliseltä meille. Sen sijainti oli
loistava, neliöitä oli juuri sopivasti ja tunnelma lämmin. Arvostetun
arkkitehdin suunnittelema selkeäpohjainen, isojen ikkunapintojen asunto yhdessä
tasossa oli ollut pitkäaikainen haaveeni.
Kävimme tiukat hintaneuvottelut ja lopulta päädyimme aivan
kipurajoillemme kauppahinnan suhteen. Uskoimme selviävämme asunnon
kustannuksista myös putkiremontin jälkeen. Ja kun kaupat vihdoin tehtiin,
olimme iloisia siitäkin, että eläkepäivämme olisivat nyt fiksun sijoituksen
myötä turvatut.
Ajattelin, ettemme muuttaisi tästä uudesta kodistamme pois
ehkä koskaan.
Vähemmästäkin ihminen voi pakahtua onnesta.
Susanna Makaroffin teos Homeäidin päiväkirja (Avain 2017) on
tietokirja, jota lukee kuin trilleriä. Se on kuitenkin paitsi Makaroffin
perheen, myös monen muun koettua kärsimystä. Se on oma, pahin painajaiseni, jota
näen usein. Mehän olemme ajatelleet ja keskustelleet kuin kirjan kirjoittaja
miehensä kanssa, että ’jossain vaiheessa voisimme muutta suuresta talostamme
yksitasoratkaisuun’. Näen unen, että olemme tehneet jo kaupat ja vähän ajan
kuluttua talossa ilmenee kauhistuttava vika: home! Unessa näen, miten alamme
syytellä toisiamme, että ’kumpikohan siitä rakkaasta, mutta liian suuresta
kodista halusi pienempään’. Herään täynnä kauhua, mutta saaden ilokseni huomata
kaiken olleen vain pahaa unta. Näin onnekkaita eivät olleet Makaroffit,
Susanna, aviomies Mika ja perheen kuopus, Andrei, vaan heille painajaisesta
tuli totta ja vuosien helvetti. Paitsi, että tilanteesta syntyi
katastrofaalisen tyyris oikeusprosessi, Susanna ja Andrei sairastelivat tosi
pahasti. Oli kaikkea mahdollista niveloireista jatkuviin hengitystie- ja
ihotulehduksiin ja Susannan silmät olivat usein kuin tulessa ja punoittavat.
Oireet helpottivat vain kun he olivat poissa omasta ’upeasta’ kodistaan.
Kirjan tragedia ei tietenkään jää valtaviin menetettyihin
rahasummiin eikä sairauksiin, vaan mukaan tulee paljon outoja seikkoja siitä,
miten jopa asiantuntijaviranomaiset voivat vähätellä mikrobien ja sädesienien
vaaroja, suorastaan jopa kieltää niiden olemassaolo, vaikka todisteet ovat
nähtävillä. Kyseessä on arvostettujen asuntojen yhtiö, jossa vain kaksi
perhettä käy taistelua kaupan purkamiseksi, muut ovat kauhuissaan siitä, että
heidän pitäisi ryhtyä kalliisiin remontteihin ja ilmassa on selvää
vihamielisyyttä siitä, että Makaroffit laskevat muidenkin osakkaiden asuntojen
arvoa. Viis siis terveydestä!
Aion ehdottomasti olla spoilaamatta loppuratkaisua, sillä
haluan mahdollisimman monen lukevan tämän kirjan. Kiitos Susannan, nyt on
vihdoinkin kansien välissä se, millaista on joutua hometalon omistajaksi, mitä
ovat oireet hometalosta, mihin pitää ryhtyä ja mistä voi saada apua ja
korvauksia. Tämä on siis nyt opaskirja, ettei kukaan enää joutuisi olemaan niin
yksin kuin Makaroffit olivat taistellessaan läpi kaupan purkua vuonna 2012 ostamastaan hometalosta. Ja se
ratkaistiin vasta korkeimmassa oikeudessa, sillä myyjät tekivät todella
kaikkensa saadakseen pidettyä kaupan voimassa. Syytöksiä sinkoili ja ihmettelen
suuresti, miten Makaroffit selvisivät kaikesta hengissä. Asian vaikeusastetta
nostaa näyttötaakka, joka vei Susannalta kohtuuttomasti aikaa, voimia ja vielä
lisää jo heikosta terveydestä:
Tavallaan se ei yllättänyt, että vastapuolen juristi alkoi
pommittaa meitä erilaisilla asiakirjavaatimuksilla, väitteillä ja jopa
vihjailevilla salailusyytöksillä vain hetkeä ennen istuntoja. Kuten niin moneen
kertaan aikaisemminkin, jouduimme käyttämään aikaamme hänen vaatimiensa
tietojen keräämiseen ja selvittämiseen, koska haasteen kantajina meillä oli
näyttötaakka.
Tämä tarkoittaa, että jos erehdyt hyvässä uskossa ostamaan
asunnon, joka saa sinut huokailemaan ihastuksesta, näkemään perheenne ystävien
kera nauttimassa hienoista hetkistä pihalla, joka oli 100 000 euron
arkkitehtityö, jos kuvittelet asumismenojesi nyt pienentyvän ja nautit
ajatuksesta saada asua lähempänä merta, voit joutua maksamaan hyvästä uskostasi
paitsi terveytesi, melkein jo avioliittosikin myös satojatuhansia euroja rahaa,
koska ette voi asua unelma-asunnossanne ja joudutte näin ollen vuokraamaan
toisen asunnon, olet silti hän, jonka on todistettava vuosikausia käytännössä
kaikki aina siihen kuuluisaan pilkkuun asti.
Susanna Makaroff on loistava kirjoittaja. Tunsin tosiaankin
lukevani kuin trilleriä, mutta toisaalta olin tietoinen, että tämä on
mahdollista tapahtua kenelle vain. Meillekin. Kun luottaa ja kun kaikki
tarkastettunakin tuntuu olevan kunnossa. Homepäiväkirja on kirjoitettu helppolukuiseen
päiväkirjamuotoon. Susanna paljastaa
paljon perheen yksityisyyttä kuin myös ympäröivän maailman käsittämättömyyttä
siinä missä omaisten ja ystävien tukeakin. Raha-asioissa ei suomalaiseen
tyyliin salailla, vaan perheen konkurssiluvut tuodaan täydellisesti esiin.
Menetykset ovat faktaa, jossa mustaa ei voida muuttaa valkoiseksi. Makaroffin
kirja on vertaistukiteos samaan helvettiin joutuneille. Sillä on mielestäni
myös missio: Vahva suhde kestää melkein mitä vain. Muistan ystäväni, joka oli
avioliitossa elämänsä miehen kanssa. Heillä oli menestyvä yritys. Sitten tuli
lama ja kaikki meni ja vähän ylikin. Tuli ero. Kummankin kertoma oli sama:’
Miten voi kestää rakkaus, jos ei ole enää mitään muuta puhuttavaa kuin raha ja
etenkin sen puute ja valtavat velat niskassa.’ Ystävieni avioliitto meni, mutta
rakkaus jäi! Makaroffit selvisivät kiirastulesta avioliitto ja perhe koossa. Se
on jo paljon se. Etenkin kun olen nyt lukenut, mitä kaikkea uskomatonta voi
tapahtua Suomessa hyvässä uskossa uuden kodin ostaneelle perheelle.
Marraskuu 2012
♥
VastaaPoistaKatja♥
PoistaTosielämän jännitysnäytelmää ei toivo kenenkään kohdalle sattuvaksi. Tämä kuulostaa kirjalta, jonka toivoisi mahdollisimman monen lukevan.
VastaaPoistaAino, tämä on monen todellisuutta, ikävä kyllä. Tästä voi saada apua sekä oppia paljon.
PoistaHieno postaus, kiitos Leena♥
VastaaPoistaMinttuli, kiitos♥
PoistaTodellinen painajainen tuollainen.Inneksi Makaroffit selviytyivät tuosta enemmän tai vähemmän ehjinä.Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa,vuokra-asunnossani ,oli .Se näkyi seinillä,mutta en tajunnut siitä silloin mitään, vaan ramppasin liian usein alakerrassa vastaanottoa pitävän lääkärin luo,saamaan taas antibioottikuurin hengitysteiden tulehdukseen.Sain 2 kertaa sinä aikana keuhkokuumeen,mutten tiedä johtuiko se homeesta,vaan siitä että.menin flunssaisena töihin.Poika oli silloin vielä ihan pikkuinen,ja nuhainen jatkuvasti hänkin.Vasta kun muutimme takaisin Suomeen,ja taloon jossa ei ollut hometta,tajusin mistä kaikki johtui.Olen joskus miettinyt onko astmani alkanut siitä homeasunnossa asumisesta. Kaunista sunnuntai-iltaa Leena💙🌼🌺❤
VastaaPoistaJael, eikö vain.
PoistaAstam voi hyvinkinpuhjeta homeesta. Jatkuva sairastelukierre on yksi merkki, että jotain on pielessä ja pahasti. Jos sitten huomaa, että on vaikka viikon tai kaksi muualla, ja oireet helpottuvat, voi syyllistä alkaa etsiä oman kodin sisäilmasta.
Kiitos samoin sinulle Jael♥♥
Liian monen painajainen -ja pahaa pelkään, että vielä useamman tuleva painajainen! Mietipä tämän päivän rakentamista, tehdään energiatehokkaita, tiiviitä asuntoja/taloja, ilma vaihtuu asunnoissa koneellisella ilmanvaihdolla, mutta koti/talo itse on kuin umpio. Ei hengitä. Ja kuinka monessa rakennuskohteessa onkaan näkynyt villat vesisateessa, siitä vaan sinne umpioon paikoilleen. Pelottava yhtälö. Tai mä mittään mistään tiiä, mulla kun on vaan tämä maalaisjärki käytössä 😄🙈
VastaaPoistaPepi, miten Suomessa ei osta enää rakentaa! Teidän yhdenkin pitäjän, jonne tehtiin uusi koulu ja kohta siellä todettiin hometta, ja sitten alkoi mittava remontti, mutta lopulta se uusikin rakennelma oli purettava eli aika tyyristä.
PoistaNyt on laki tuo koneellinen ilmanvaihto, en jaksa tajuta.
Kuule, se maalaisjärki voikin olla viisas. Sanoihan allergialiiton ylilääkäriki Tari Haahtelakin, että 'ovat ja ikkunat auki ulos'!
Luin kirjan juuri viikonloppuna. Olipa hyvin kirjoitettu ja jännittävä vaikka aihe tietenkin raskas. Se ns.korjausrakentaminenkin pöyristytti! Kukaan ei ottanut vastuuta, rahaa paloi ja jälki oli luokatonta. Pelottavaa! T. Sanna-Maria
VastaaPoistaSanna-Maria, eikö vain: Ihan kuin olisi lukenut trilleriä, jossa erityisen rankka tarina. Se oli niin pöyristyttävää! En halunnut spoilata, joten jäten tuon tekstistäni pois sekä tietysti lopun.Niin pelottavaa, että en tiedä, uskallammeko ikinä enää edes ajatella ostavamme pienemmän ok-talon tai mitään muutakaan asuntoa. Paras ehkä pysyä tässä.
PoistaOlen itse homekoirayrittäjä ja vaikka en ole lukenut kirjaa, Leenan arviossa vilahtelevat tarinan osaset tulevat vastaan työssäni päivittäin. Moni talon tai rivitalohuoneiston ostoa suunnitteleva jättää koiratarkastuksen tekemättä, koska koirat jokatapauksessa aina löytävät jotain. Ajatellaan että Susanna Makaroffin epäonni ei voi sattua minulle. Kyllä voi, sillä erään tutkimuksen mukaan 55% omakotitaloista ja 50 % rivitalohuoneistosta sisältää sellaisia mikrobivauruioita jotka edellyttävät korjausta. Oman kokemukseni mukaan luku kasvaa todella jyrkästi jos puhutaan rintamiestaloista tai vuosien 1976-1981 vale- ja matalasokkeleista. Olenkin epäilijöille sanonut että kun todennäköisesti olette jo rakastuneet ostokohteeseen, niin teettäkää koiratutkimus edes kaupanteon jälkeen, niin tiedätte mitä olette ostaneet. Usein tässä vaiheessa sopiminenkin myyjän kanssa onnistuu, koska kauppasumma saattaa olla vielä tallessa ja suurin osa myyjistäkin hikoilee ensimmäiset viikot samoista syistä. T.Jyrki
VastaaPoistaJyrki, kiitos sinulle asiantuntevasta lausunnosta. Niin, tottahan on, että kyllä myyjätkin voivat hikoilla ja tosissaan, mutta se, että löytää unelmakotinsa, jossa aikoo elää elämnsä loppuun ja se onkin hometalo: Päihittää monet trillerit!
PoistaRapsutuksia Lunalle!
<3
Leena, lämmin kiitos, että luit kirjani ja jaat tietoa siitä. Esikoiskirjailijana otan myös suurella ilolla ja kiitollisuudella vastaan positiivisen palautteesi kirjoittajan taidoistani. <3 Meidän taistelumme ei valitettavasti ole ohi vieläkään. Vaikka meillä on vihdoinkin lainvoimainen tuomio, ei ole mitään takeita siitä, että saisimme oikeutta myös käytännössä eli menetetyn omaisuutemme takaisin. Aika näyttää, miten tässä käy. Kaikkea hyvää ja ihanaa syksyä sinulle ja seuraajillesi! T. Susanna :)
VastaaPoistaSusanna, oli kuin olisi trilleriä lukenut: Sielusta raapi ja pelotti! Kirjoitit niin eläväisesti, että oli innostavaa lukea. Ole hyvä♥ Meidän kummikoiruutemme Luna on homekoira ja hänen omistajansa luki myös kirjasi. Ilmeisesti mainostaa sitä nyt eteenpäin. Huomenna postaus, jossa mukana mm. kirjasi sekä Luna:) Tuli sellainen olo kirjasi jälkeen, että uskallammeko itse koskaan vaihtaa tätä isoa taloa pienempään..., sillä pahimmassa tapauksessa voi mennä kaikki, niin omaisuus eli koti kuin terveyskin. Kiitos samoin sinulle ja perheellesi ja toivotaan parasta. t. Leena
PoistaKiitos! Lunalle rapsutuksia ja onnellista syksyä! Onnea myös mahdolliseen kodinvaihtoon! Terveisin, Susanna
PoistaSusanna, ole hyvä! Olin tulossa sinua tapaamaan Turkuun, mutta alkuviikko on sen verran rankka, että en jaksanut. Olisimme lähteneet jo to äidille ja siitä olisi vain tunnin ajo Turkuun.Toivottavasti emme vaihda ihan vielä, sillä tässä talossa kuuluvat aina kuopuksemme äänet ja sitten tämä puutarha...Kiitos samoin sinulle lumoavaa syksyä! terveisin Leena
Poista