Tiistain 28.7. Helsingin Sanomissa oli kutkuttava pääkirjoitus: Unescon listalle pääsystä on syytä iloita. Totisesti on! Olin jo länsirannikolla asuessani ihastunut Villa Maireaan ja sattumalta kun astuin ensimmäisestä työpaikastani ulos, siinä oli näyteikkuna liikkeeseen joka myi Alvarin ja samalla hänen ensimmäisen vaimonsa Ainon ja toisen vaimonsa Elissan kalusteita. Kiusaus oli kova, mutta kun edessä oli omakotitalon rakentaminen ja monta muuta nuoren aikuisen ikään kuuluvaa asiaa, en saanut toimeksi edes sitä ihanaa valaisinta... Nyt Jyväskylä on useammilla kohteillaan Unescon maailmanperintölistalla. Ne ovat Jyväskylässä Aalto Works- jotka ovat Säynätsalon kunnantalo, Muuratsalon koetalo/huvila (kotisaarellamme) sekä Jyväskylän yliopiston päärakennuksen ympärille rakentunut Aalto-kampus. Kuva ylhäällä on ottamamme ja me saamme asua Aallon huvilasaarella, joka on saaristokaupungin viiimeinen ja huvilasaareksi usein mainittu.
Aallon kunnantalo pääsaarella sisältää kirjaston, vuokrattavan huoneiston, jossa ystävämme asuivat talonsa valmistuessa Muuratsaloon, kahvila/konditorian aaBakeryn, josta saa myös lounaan. Ihan Keski-Euroopan tasoa! Nyt voivat nurmikolla taloa ihailevat, ympäri maailmaa tulleet opiskelijat saada enemmän aikaa Town Hall -rakennukselle, kun voi käydä kunnolla syömässä. Talossa on tietysti kokoustilat, onhan kyse kunnantalosta. Jos haluat nähdä kokonaisuuden tämän sisäpihan lisäksi, googleen vain haku. Huomatkaa Alvarin lempikasvi köynnöshortensia, joka on omakin suosikkini. Talomme on onneksi kivitalo, joten saa peittyä tuohon uskomattomaan köynnökseen. Aallon suosikkikukka on ollut akileija, yksi kauneimmista villikukista. Meillä on siitä risteymiäkin, mutta tavallista lehtoakileijaa on paljon, joten sekin riittää. Nyt pitänee todeta, että saaremme on saanut arvonsa, jonka se ansaitsee. Täällä on niin monenlaisia lenkkipolkuja, on luolia, vuoria, lampia, lehtoja....Nyt meidät on kaikkineen kuin aateloitu maailman perintökohteeksi. Oma lukunsa on tietenkin se, että tällaisen arvon saaneet kohteet on pidettävä kunnossa ja se on aina suojelukohteen maan velvoite, jolle asia kuuluu. Oi Alvar ja vaimonsa, että nyt Muuratsalokin on 'kruunattu'. Alvar Aalto kutsui saaria, joita on kolme, Suomen Tahitiksi. Nyt sekin on todeksi koettu, sillä ei ollut ikinä niin kuuma länsirannikolla ja Yyterissä kuin täällä voi olla.
Kuvassa Keskisuomalaisen haastattelussa kauan sitten. Harmi, että tuo kansi Kirmo Mikkolan Alvar Aalto kirjasta ei ole stailattu paremmin näkyviin. Kuva on Jaana Kauton ottama. Tässä nappasin nopsasti uuden kuvan, jossa loistava arkkitehtimme kirjatelineessä kuten usein onkin.
Blogistani löytyy lisää Aallosta ja taiteesta: l'art est éternel
Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti