Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin

Koska yläterassin ruokakatoksemme pitkä sivu on villiviinikaarta, on sen ruska ehkä odotetuin. Kaiken huipuksi tämä näkyy myös olkkariimme sekä ruokapöytään että sohvalle.

Tästä siis kysymys ja pitkä sivu on tässä vasemmalla. Toki päätykin on viehko ja täynnä villiviiniä ja mukana kiipeää jo kovasti ylös köynnöshortensia, jonka kukat yltävät jo yli tuon kulmauksen. Tämä on varhempi kuva, muut viime viikolla ja eilen otettuja ellen toisin kerro.

Tämä on kiehtova kuvakulma, sillä villiviini ehtii joka vuosi ennen kuin kuvassa näkyvä pieni, mutta täydellisen oranssi vaahtera taaempana sekä sen edessä kohti kaliota valuva korallikanukka. Tarkoittaa, että kun kaksi viimeksi mainittua ovat loistossaan, on villiviini jo pudottanut lehtensä. Villiviini on ihastuttava ruskassaan, mutta sen myöhäisen aloituksen ja varhaisen talvehtimisen takia, olemme istuttaneet enemmän köynnöshortensiaa, joka aloittaa jo huhtikuulla ja pitää lehtensä vielä ensilumillakin!

Tässä viime vuoden kuvassa olen päässyt ehkä lähemmäs tuon pikkuvaahteran oranssia kuin koskaan villiviinin vielä hehkuessa.

Eri vuorokaudenajat muuttavat värejä ainakin meille eli aina näyttää eriltä.

Eri myös tämä viime syyskuussa kuvattu eli antaa vähän kuvaa ruokakatoksen rakenteista eli nuo kivat kiehkurat, joihin villiviiniä voi pujottaa.

Tässä kulman kiehkuraa päädystä viime syyskuulta.

Tässä köynnösten peittämä ruokakatoksemme keskipihalta kuvattuna eilen

20.9.2016 ja

ja viime syyskuulta. Tässä näkyy, miten köynnöshortensia muodostaa alaterassista pergolan, jonka kattoon olemme laittaneet telineet ledeille eli 'terassitähdillemme'. Tarkoitus on jatkaa koko matka kuvassa näkyvään päätyyn asti, jossa istuskellaan saunan jälkeen.

Tässä 'tähdet' syyssuven iltahämyssä. Huomatkaa miten köynnöshortensia valloittaa...Tässä yläpihan puoleisessa päädyssäkin on villiviiniä, mutta vähemmän kuin ruokakatoksen päässä.

Villiviinikaarta riepottavat etenkin oravamme, joille on terassin toisessa päädyssä pähkinätarjoilu. Samassa paikassa on talvella kokonainen pöytä tarjoomuksineen sekä linnuille että oraville. Vieraamme ovat olleet haltioissaan kurreistamme, jotka voivat tulla ihan pöydän liki ruokailtaessa, mutta eivät pöydälle. Eräs ystävämme sai syömään hasselia kädestäänkin ja kerran Lumimies grillasi lohta orava olkapäällään! Nyt on monta tammea kasvamassa terhojen toivossa...

Syyskuu on takuulla maagisin kuukausi ikinä♥ Se yllättää aina tavalla tai toisella ja tietty etenkin vaihtuvilla väreillään, sillä syksyt eivät ole siskoja keskenään. Nyt on minusta niin lupaava ruska, että kuunnellaan tämä lumoava biisi, jonka Lady of The Mess soitti eilen facessa ja oli omistanut erityisesti minulle, kiitos♥

villiviiniterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Tämän syksyn viimeinen villiviinikaarikuva tältä aamulta kera oravan.

Ja syyspesämme kun köynnöshortensiakin alkaa jo vetää ruskalle.

Tiia Koskimies: Syksystä jouluun Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin

Lumoava syksy on jo täällä ja jouluun on enää tuokio vain. Me jotka kannamme joulua sydämessämme kautta vuoden, olemme henkisesti jo sielu joulussa sen mitenkään estämättä nauttimasta syksystä. Kunpa vain löytäisi ihania joulupapereita ennen marraskuun loppua, mutta ei, sillä meillä vasta isänpäivän jälkeen saa joulu 'virallisesti' näkyä. Onneksi on toisia joulun rakastajia, joiden kanssa voi jakaa joulun odotusta. Sehän se vasta kivaa onkin: Matka eli odotus. Joulu-unelmat, jotka ovat kullakin omanlaisiaan polkuja kohti vuodenaikajuhlista lumotuinta.

Tiia Koskimiehen Syksystä jouluun Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin (Minerva 2016) kuljettaa meitä lempeästi syysvalmistelujen kautta kaikkiin niihin ihaniin asioihin, jotka tekevät joulusta ikimuistoisen. Mukana on paljon herkkuja, niitä joita voi tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen, kuin myös niitä, jotka tehdään vasta kun ollaan jo joulussa. Kukkia ei ole unohdettu ja kaikki syyskauden juhlat Mikkelinpäivästä Martipäivän kautta Viattomien lasten päivään käydään läpi. Tuoksuva polku kuljettaa mausteiden taikaan, jossa tähtianikset, kanelitangot, inkivääri ja ihana sahrami huumaavat mielen ja kielen. Kirjan kuvat ovat Tiian ottamat ja ote on yhtä vahva kuin vaikka kirjassa Parhaat piirakat, johon ihan hullaannuin. Kirjan koko on myös kätevä eli mahtuu kivasti ruokakirjahyllyyn.

Vaikka Koskimiehen kirjassa on käsillä tekemisen iloa ja tunnelmointia, niin se on ennen kaikkea ruokakirja, jossa leivotaan jouluksi, koetaan perinteinen joulu borssikeiton ja venäläisen lohikeiton kautta, siirrytään saariston jouluun, jossa kaikki mahdolliset ihanat kalaherkut, mutta myös itämainen menu löytyy sekä joulunajan liharuokia. Makeat herkut pyöristävät juhlan maun ja tietenkin lopussa kohotetaan malja joululle. Kuvan kirsikkamarmeladin ohje löytyy kirjasta!

Koska olen hulluna kalaan sekä arjessa, että jouluna, on kiva kertoa, että Tiian kirjassa kalapöytä on joulun kohokohta. Sieltä löytyy graavausohjeita kera graavikalan historian. Nyt paljastan: Meillä oli viime vuonna joulunpyhinä viisi kiloa Lumimiehen graavaamaan merisiikaa. Sen päälle vielä graavi- ja kylmäsavulohi sekä yrttiset valkosipulisilakat ja mäti. Tiian Saariston herkuissa tarjotaan siika-lohitartar, "Majan" silli, glögisilli, sillirullat, tillipestosilakat, kuorrutetut siikafileet, lohta kolmella tavalla, grillattua lohiperhosta ja parsarisottoa. Kaiken kruunavat tietenkin mädit! Nyt maistelemme lohimedaljongia sahramikastikkeessa:

1 lohimedaljonki annokseen
suolaa
muutama pyöräytys seafood&fish-mausteseosta myllystä (Santa Maria)
(Seoksessa on sahramia, sitruunankuorta, fenkolia, pippuria ja tilliä.)
paistamiseen voin ja öljyn seosta

Kastike:

1/2 fenkoli
1 salottisipuli
2 rkl voita
suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kalalientä (fondista tehtyä)
1 tl kurkumaa tai sahramia
suolaa
 2dl kuohukermaa
valkopippuria

Lisuke:

puy-linssejä
voita
1 salottisipuli
2 porkkanaa
1 dl kalalientä
1/ dl kuivaa valkoviiniä
yrttejä

Mausta lohimedaljongit ja jätä ne kelmun alle maustumaan muun valmistelun ajaksi.

Valmista kastike. Suikaloi sipuli ja fenkoli ja kuullota niitä voissa. Lisää ripaus suolaa, jotta maut alkavat irrota. Kääntele joukkoon vehnäjauhot ja kurkuma tai sahrami. Lisää valkoviini ja kalaliemi. Anna kastikepohjan kiehua 20 minuuttia. Siivilöi kastikepohja ja lisää joukkoon kerma. Keitä kastiketta hieman kokoon ja tarkista maku.

Keitä linssit kypsiksi ja pidä ne lämpimänä. Liemi saa imeytyä linsseihin. Siivilöi tarvittaessa. Leikkaa porkkana samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Kuullota keitettyjä linssejä voissa hienonnetun salottisipulin ja porkkanakuutioiden kera. Lisää kalaliemi ja valkoviini. Pidä lämpimänä.

Paista lohimedaljongit kuuman voin ja öljyn seoksessa. Maun mukaan sisus saa tulla juuri ja juuri kypsäksi tai jäädä hieman punertavaksi. Kokoa annokset.

Jos joku nyt ihmettelee, että mitä ovat puy-linssit, niin ne voi googlata. Ellei ole kovasti just linssien ystävä, niiden tilalle voi keksiä jotain muuta soveltaen. Tässä on ihastuttava kastike, johon minä käyttäisin ehdottomasti sahramia, mutta sehän on makukysymys.

Jälkiruoaksi voimme nauttia vaikka tämän kahvi-appelsiinipavlovan, valkosuklaisen panna cottan, Maltan riisipuuroa eli Ris á la Malta tai riisipuuroa ja rusinasoppaa. Tässä (puuro)kohdassa kannattaa muistaa Tiian ihana Suomalainen puurokirja, jossa oli monenlaista vaihtelua puuron ystäville. Suklaaluumut on yksi ihana jälkkärivaihtoehto: pussillinen kivettömiä luumuja, portviiniä, madeiraa tai tilkka konjakkia, marsipaania, tummaa suklaata ja tomusokeria.

Näiden kalojen ja makeiden lisäksi on viehättäviä kuvia joulukodista ja pieniä somistusvinkkejä.

Kirjassa mukana tietenkin perinteiset joululaatikot eli loorat, kuten Satakunnassa sanotaan. Meilläkin anopin lanttulooralle on nyt ilmestynyt lisäkysyntää, kun välilllä ei saanut olla muita kuin imellettyä perunalaatikkoa pöydässä...Löytyy myös punajuuri- sekä juuresterriini sekä liharuokia, joissa se perinteinen joulukinkku, karjalanpaisti, mutta myös hirven sisäpaistia ja tattirisottoa sekä paistettua poronfileetä ja pekoni-perunakohokasta.

Joulupöydän juomat ovat oma lukunsa ja ne kukin soveltaa varmaan niin pöydän tarjoomuksiin kuin pöytään istuvien makuihin. Tiian mukaan viinit valitaan pääruoan mukaan. Joulunaikaan tarjolle tulee kauppoihin myös erityisen hyviä kinkku- ja kalkkunaviinejä. Koskaan ei myöskään kannata unohtaa samppanjaa eikä sitä, miten erityistä on tarjota dolcena omista kirsikoista tai luumuista tehtyä likööriä, joka on muhinut kellarissa kuukausitolkulla. Varmaan kaikki kuitenkin ilolla skoolaavat vuodenaikajuhlista lumoavimmalle: Joululle♥

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme, koska...

Syyshortensia Wim's Red, Hydrangea paniculata 'Wim's Red', syrjäytti meillä nyt etupihalla Vanille Fraisen. Olen kiitollinen, että Vanille Fraise selvisi hengissä tammikuun 2016 kovista monen viikon pakkasista ilman lunta, mutta se ei kukkinut ja minullahan ei tunnetusti ole kärsivällisyyttä. Kaiken huippu oli se, että olin valmistautunut odottamaan ensi suvea, mutta kun viime viikonloppuna kävimme koko poppoon kanssa Viherlandiassa ja Wim's piirtyi äidin ja minun verkkokalvoille, olimme hukassa eli mennyttä. Äidillä oli minuakin parempi syy, sillä häneltä talvi vei koko Vanillen.

Äiti teki päätöksen heti ja tältä näytti maanantaina kun siskoni ja äitini lähtivät kohti länsirannikkoa. Jotenkin kirvelsi. Tuskin sain yötä nukuttua ja mietin vain, että niitä ihania jäi sinne enää kaksi...

Soitin edellisaamuna äidille ja hän ihmetteli, että miksi en siirrä sitä hujoppia Vanille Fraisea alapihalle, jossa on paljon tilaa. Heti klikkasi, sillä sieltähän kaatui myrskyssä pilvikirsikka paikassa, jonne emme enää halunneet puuta vaan pensaan. Päätimmekin siirtää Vanille Fraisen sinne Mustilan hortensian likeisyyteen, joten aika kiva ryhmä siitä alkaa muodostua ja nyt niille riittää kunnolla valoakin.

Miksi sitten juuri tämä Wim's Red. Yksi ehdoton syy on sen upea syysväri kukissa. mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen, sillä tämän pensaan etu on myös pystykasvuisuus ja tanakkuus eli luvataan oksien jaksavan kantaa kukat hyvin. Pidin myös koosta, sillä vaikka toisella puolella sisääntuloa ovat jättimäiset syyshortensiamme, niin haluan tälle mongolianvaahterapuolelle pienempiä pensaita ja tämän koko on 1,5-2 metriä.

Kaiken kruunu näkyy kuitenkin tästä Hankkijan sivulta napatusta Wim's Redin kuvasta eli kukat ovat ensin valkoiset muuttuen vähitellen vaaleanpunaisiksi ja lopulta elokuussa viininpunaisiksi♥♥♥

Hiukan huvittavaakin tämä kaikki on, sillä tässä kohtaa on ollut sekä Mustilan hortensia että kuutamohortensia kuin myös Vanille Fraise:) Kuutamohortensia voi hyvin nyt japanilaisessa rintessä, vaikka teimme sen siirron muutama vuosi sitten helteillä ja vain koska halusimme paikalle Vanille Fraisen...

Ach, miten rakastankaan mongolianvaahteroiden vanhoja oksia...Jos katsot oikein tarkkaan, näet Wim'sin kukinnon takana männyn rungon, jossa on lepakkohotellimme. Oikealla  näkyy pergolamme päätyseinä, joka rakentuu köynnöshortensiasta

No, tässä se taitaa näkyä hiukan paremmin eli tuo kalliomme takana oleva mänty ja siinä se vielä puhtaan vaalea, vanerista tehty lepakkohotelli.

En pääse siitä yli enkä ympäri, että minulle ei ole puutarhaa ilman hortensioita ja hortensia on maailman sisustuksellisin kukka♥

rakkaudesta hortensioihin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Valitse Vuoden 2016 Kaunein Kirjan Kansi Leena Lumissa ja Arvonta!

Ajan katoava virta...Huomasin juuri, että olen lokakuussa niin kiinni, että tämä perinteinen kansiarvonta on paras pitää nyt. Mikä sen ihanampi aika kuin syyskuu...kaikelle. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy su 25.9. klo 12. Osallistua voivat kaikki lukijoikseni kirjautuneet tai kirjautuvat. Oletko vakituinen lukija vai et, tarkista klikkaamalla auki Lukijat/Jäsenet, josta näet löydytkö sieltä ja millä nimellä. Anonyyminä ei voi osallistua. Ellei sinulla ole aktiivista blogia jätä osallistumisen yhteydessä sähköpostiosoitteesi. Palkintoja jaetaan viisi. Ensimmäiseksi tullut saa valita ekana, toiseksi tullut tokana jne. Ellei joku voittajista ilmoittaudu viimeistään ke 28.9. klo 12 mennessä, nostetaan uusi arpa.

Ehdokaskansia on tänä vuonna kahdeksan. Ilmoittakaa suosikkikantenne kirjan nimellä. Ellei nimi heti näy, klikatkaa kuva suuremmaksi. Ilmoittakaa sitten vain yksi nimi, kiitos. Kirjat ovat yhteen tai kahteen kertaan siististi luetut, joten käyvät hyvin vaikka joululahjaksi.

Huomatkaa, että Lumissa on kommenttivalvonta, joten osallistumisenne näkyy vasta kun olen koneella ja nyt olen sitä vähemmän kuin edelliset runsaat seitsemän vuotta. Siis kärsivällisyyttä, kiitos♥

Iloista arvontaa ja tässä tulevat palkinnot, joista saa valita:

Terhi Rannela: Frau

Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa

Ilona Pietiläinen: Kaunein joulu Ideoita ja sisustusvinkkejä joulukotiin  varattu!

Chrstin Geweke: Juustokakkuja♥rakkaudella

Jonas Hassen Khemeri: Kaikki se mitä en muista

Katarina Baer: He olivat natseja  varattu!

Aris Fioretos: Mary

Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut

Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! Herkkävatsaisen elämä kuntoon

Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha

Nigel Goodall: Benedict Cumberbatch. Henkilökuva  varattu!

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Peter James: Kuolemaan asti sinun tulossa 29.9.!

John Williams: Butcher's Crossing

David Suchet: Hercule Poirot ja minä

Catherine Gerbod: Herkuttele perunoilla. Ranskalaisen keittiön 100 parasta reseptiä  varattu!

Erica Jong: Elä ja uneksi

Karin Slaughter: Näkymätön

Ulla Karlström&Cecilia Lundin: Vastapoimittua. Ota talteen marjat, hedelmät, sienet ja vihannekset

Johanna Venho: Kaukana jossain onnenmaa

Anthony Doerr: Davidin uni

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet

Pierre Lemaitre: Iréne

Helena Lylyharju&Kari Martiala: Parasta kalasta. Klassikkoruokia Suomesta

Jari Lahdenoja, Aleksi Lahdenoja, Miikka Väisänen: Copas y Tapas erilaisia tapoja

Taina Haahti: Mariaanien hauta

Rosa Meriläinen: Osteri

Michelle Keogh: Terveellistä ja hyvää kotikuivurista. Kaikkea hedelmänauhoista juuressipseihin  nid.

Anna Örnberg: Rouhea maalaistyyli. Ideoi ja sisusta

Tiia Koskimies: Parhaat piirakat. 50 suolaista ja makeaa herkkua kotikeittiöstä

Pirkko Jurvelin: Lapseni kuin nukke

Tiia Koskimies: Suomalainen puurokirja

Jane Means: Paketoi kauniisti. Parhaat ideat näyttäviin lahjapaketteihin  nid.

Chas Newkey-Burden: Adele henkilökuva

Laura Gustafsson: Korpisoturi

Bella Linde&Lena Granefelt: Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja

Pål Karlsen: Suuri herkkutattikirja

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

Herman Koch: Naapuri

Annamari Marttinen: Törmäys

Tommy Tønsberg ja Kenneth Ingerbretsen: Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia

Pirjo Rissanen: Paju pieni

John Williams: Stoner

Pirjo Hassinen: Kalmari

Shawn Coronado: Viherseinät uutta ilmettä puutarhaan

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

Tiia Koskimies: Syksystä jouluun. Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin  varattu!

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli

Anne Helttunen, Annamari Saure, Jari Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita

Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä

Tatu Lehtovaara: Grillimestarin kasvisherkut

Elina Kynsijärvi, Benjam Pöntinen: Liituri

William March: Komppania K

Kati Jaakonen, Marjo Kauppila: Supersmoothiet mangosta mustikkaan

Toimittaja Ulla Janhosta mukaellen:

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat vaihtaa kulkusuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Koko elämä on tarinoiden aikaa. Onko milloinkaan parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo elämän tarinan?"

Nauttikaa!

Love

Leena Lumi

PS. Täällä voit muistella viime vuoden kansia ja täällä vuotta 2014 etc.

tilhikuva lehtikuvaaja Pekka Mäkinen

"Äiti, Leena kiusaa!!!", yritystä olla lady ja...

Parhaan kykyni mukaan olen aina pyrkinyt olemaan lady. Meidän perheessä se vain jostain syystä on todella mahdotonta.

Vaikka Lumimieskin torpedoi yrityksiäni, niin sisareni vasta tapaus onkin.

Hän kälkättää melkein yhtä paljon kuin ....,mutta asteikolla, jossa ylä C:kin saa olla kateellinen.

Ei tottele isosiskoaan, vaan alkaa väittää vastaan, vaikka jo lapsuudesta muistaa, miten Iso Paha Susi tulee ellei tottele siskoa. Lapsena auttoi: "Äiti, Leena kiusaa taas!!!" Nyt se ei aina toimi, sillä ehkä äidille on muodostunut siunattua kuuroutta.

Tässä piti olla tyylikuva siskoksista, mutta Merja käkätti niin, että en voinut olla nauramatta eli tyylit hiiteen!

Vain hän, jolla on sisko, voi tietää, miten kamalan ihanaa se voi olla♥

Siis minähän olen siskoni kanssa tietysti aina oikeassa, enkä ikinä, ikinä kiusaa!

Äitikin sen tietää ja seisoo topakasti välissämme täysin 'coolina'.

Ai missä Lumimies on? Ei voitu kuvata, oli niin rasittuneen oloinen, raukkaparka...Hän makaa reporankana sängyssä ja tämä on totta! Hän on ihan uupunut Vähä-Mattilan naisten passauksesta jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja vielä on jäljellä kaksi! Kohta herätämme hänet keittämään meille kahvia, kattamaan pöytää ja sitten haluamme, että hän alkaa grillata kuuluisaa lohtaan, mutta avaa sitä ennen meille kuoharin, jota nautiskelemme illallista odottaessa ja sitten toivomme tietysti, että saamme vielä myös dolcea ja...

perheterveisin
Leena 

Syyskuun väreillä kohti pitkää viikonloppua!

Välillä taas satoi ja heti minä kameran kanssa ulkona. 'Lumiastereita' saamme vielä odottaa, mutta mongolian vaahteroiden 'nenät' ovat väririemullisia. Nyt lähdenkin pitkälle viikonlopulle, sillä äiti ja sisareni saapuvat perjantaina ja saamme pitää heidät meillä maanantaihin asti. Tänään torstai on tietenkin toivoa täynnä, mutta minä vietän sen ruokaostoksilla sekä valmistelen tarjoiluja. Käymme kyllä tietysti ulkonakin syömässä, sillä humputtelua on luvassa, mutta joka kerta äiti on halunnut meillä vävynsä grillaamaa merilohta. Kerran jouluaaton aattona, jolloin Lumimies sitten seisoi terassilla grillaamassa lumisateessa: Ikimuistoista ja aika romanttistakin!

Tuskin ehdin nyt lukea, sillä meillä on pieni perhe ja tapaamme vain muutamia kertoja vuodessa. Hetkistä otetaan silloin kaikki irti, kuten äitienpäivisin ja jouluna etc. Kun pieni perhe asuu hajallaan se on vähän haastavaa eikä lähtöjä tehdä yhden yön takia, vaan viivytään ainakin kolme yötä, nuoret jouluna viisi päivää, josta olimme erittäin iloisia, sillä saimmehan samalla koiruuselämää, johon suuriruhtinatar Olgan melkein viitenätoista vuotena olimme tottuneet.

Keijunmekot koristavat vanhaa rottinkituolia. Ne takuulla jaksavat lumiin, kuten viime vuonnakin.

Jättimäiset rottinkituolit ovat jo nejännesvuosisadan ikäiset, mutta palvelevat vielä hyvin köynnösten kiipeilypaikkoina.

Hurmehappomarja ylittää värillään varmaan kaikki muut ruskakasvit. Ja mikä yllätys ovatkaan sen

iloiset marjat, jotka tässä kuvattuna viime syksynä. Nämä pensaat ovat sellaisessa rinteessä, että en tohtinut vielä sinne yrittää jyrkimpään kohtaan. Huomaattehan: Sama vanha kamera ja sadesää, mutta ruskan värit vaihtelevat. Nyt on kuin vahvaa viiniä, kun viime vuonna vähän roseeta. Hurmehappomarja on piikkisenä pensaana omiaan rinteisiin, eikä se vaadi oikeastaan mitään. Ainakin meillä kasvavat ilman mitään hoitoa. Toisen leikkasimme alas ensimmäisen kerran kesäkuussa, kun oli kuin kuivunut. Nyt se on kasvanut jo kolmannekseen entisestä koostaan. Mikä kiitollinen pensas!

Tässä siis maantailta voimavärejä viikonlopuksi teille kaikille. Miten lehti pidättääkään tuota vettä...

Ihanaa viikonloppua kera kaikin syyskesän maustein♥

Love
Leena Lumi

How We Can Hang On To A Dream

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Peilissä näkyi valkea varjo ja minä olin seinää vasten punaisessa, kiiltävänpunaisessa ja tahmeassa yöpaidassa ja kuului naurua, joka ei tullut minusta, enkä minä ollut peilissä se olit sinä, ja minun punainen yöpaitani piteni, se valui nilkoille, levisi lammikkona jalkojen ympäri ja siihen minä hukkuisin, paksuun ja punaiseen sillä aikaa kun ylhäällä makuuhuoneessa portaiden toisessa päässä nukkui Lauri ja sinä hänen vieressään, eikä Lauri yllättyisi lainkaan kun herättäisit hänet myöhemmin, sillä tämä olisi hänen elämänsä ja hänen valintansa ja minulla oli maksoittunut, mustanpunainen yöpaita ja sinulla olisi valkoinen yöpaita ja peilistä katsoit sinä, kaulallasi suuri ruskea syntymämerkki kuin Afrikka, ja minä olin ollut joskus kauan sitten, mutta en enää pitkään aikaan.

Tiina Lifländerin esikoisteos Kolme syytä elää (Atena 2016) muistuttaa minua eräästä toisesta esikoiskirjailijasta siinä, että teksti on niin täydellistä, niin notkahtamatonta, että se kiitää maaseututeitä kuin upea urheiluauto, jota ajaa nainen käsissään vuohennahkaiset piukkaakin piukemmat ajohansikkaat. Nainen joka tietää miten ajetaan, nainen joka tietää, mitä haluaa elämältään. Nainen kuin kolmiodraaman Helmi, joka taipuu, mutta ei taitu ja osaa vaieta, kunnes...

Liftländeriltä kiinnostavan rohkeaa tarttua esikoisessaan ajasta aikaan kirjoitettuun kolmiodraama-aiheeseen ja viedä se vielä ’50-luvulle, jolloin hän ei ollut syntynytkään. Toisaalta, mikä sen antoisampi aihe kuin kahden rakkaus samaan mausteenaan suomalaisen  jälleenrakennussukupolven kuumat voileivät, iltakävelyt eli ns. näyteikkunaostokset, vihreä Palmolive ja maton hapsujen oikominen. Ne ovat kaikki mukana kuin myös se, että ikkunoista ei tule riittävän puhtaita ilman sanomalehtikäsittelyä! Sekin on aikakauden kuvaa, että Helmi on kotona, vaikka hänellä ja Laurilla ei ole lapsia. Sellaista ei kukaan noina vuosina ihmetellyt. Päinvastoin ihmeteltiin, jos jäi töihin liian kauaksi aikaa avioliittoon mentyään eli aivan kuin miehen kunnia olisi ollut elättää vaimonsa. Rouvuus oli arvostettua ja kadehdittuakin ellei se ollut itselle mahdollista. Laurilla on kuitenkin nuori sihteeri Kerttu, joka on kuin Helmin vastakohta monessa. Innostuva, nopea käänteissään, säännöistä ja normeista piittaamaton. Helmi on kuin Hitchcockin leffojen naiset: Ulkoisesti viileä, sisältä kuumaa laavaa, mutta kovalla itsehillinnällään koossa pysyvä.

Kolme syytä elää kulkee kahdessa aikatasossa eli sodanjälkeisen Suomen innostuneessa ja elämänjanoisessa ’50 –luvussa sekä nykyajassa 2003. Kertojaäänet ovat Helmin ja Kertun, mutta kirjailija pitää langat käsissään ja saamme muodostaa kuvaa muistakin kirjan henkilöistä. Jollakin tasolla Tiinan teos on kesympi mitä odotin kirjan upean nimen ja erittäin osuvan kannen ja aiheen perusteella. Odotin jotain suurta tapahtuvaksi. Koin saman kuin lukiessani Kaikki se mitä en muista eli kokoavaa kliimaksia. Jotain tulikin, mutta Liftländerin upea kirjailijaääni on sen verran hienostunut ja lyyrinen, että tarinan erikoisiakin tapahtumia piti lopulta juuri oikeaan osuneina, asiaan kuuluvina, vaikka ennalta-arvattavia ne eivät olleet. Toisaalta Tiina on juuri se Tiina, jota olen vuosikausia seurannut hänen blogissaan. Menin sinne saniaisten joukkoon juomaan sanojaan, että virkistyisin. Se tehosi aina. Niin kävi nytkin Kolme syytä elää kirjan kanssa, sillä pidin sekä Helmistä että Kertusta kuin hiukan tapettiin hukkuvasta Lauristakin ja sivuhahmot olivat herkullisia.

Oli vaihtoehtoja ja niitä vaihtoehtoja, jotka eivät olleet vaihtoehtoja.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Suketus  Katja/Lumiomena ja Sinisen linnan kirjasto

Aris Fioretos: Mary

Väsymyksestä sameana kudon heikkoa valoa pimeyteen. Kuvittelen että se muodostuu ohuista langoista ja että ompelen kultaisia pistoja pikimustien taskujen ympärille. Niihin minä sitten kätken salaisuuteni. Dimosin. Mistä turvallisuuspalvelumiesten nimilista on peräisin. Auringonjyvän. Ja kun työ on valmis, pistot ovat uponneet niin syvälle että taskut voi huomata vain pitelemällä kiiltelevää kangasta lampunvaloa vasten. Mutta silloin valo liuottaa pistot eikä mitään enää näe.

Aris Fioretosin Mary (Mary, Teos 2016, suomennos Liisa Ryömä) kertoo nuoren, vain 23 –vuotiaan arkkitehtiopiskelijan tarinan Kreikasta sotilasjuntan diktatuurissa 1970 –luvulla. Aluksi Mary vaikuttaa onnesta ja rakkaudesta päihtyneeltä huolettomalta naiselta. Hän on juuri  muuttanut Dimoksensa kanssa asumaan ullakkokämppään, jonka kattoterassilla he syleillessään voivat syleillä koko maailmankaikkeutta. Mary ei ollut kuvitellut ikinä mitään kuten Dimos, joka on Puuta, kovaa puuta, mutta myös juovuttavaa aurinkoa. Dimosia, joka ei aina ymmärrä leikinlaskua, Dimosia, joka saa hänet tuleen, Dimosia, jonka oma liekki palaa sekä diktatuurin vastustamiselle että Marylle.  Siinä missä Mary nauraa toisinajattelijoiden totisuudelle ja julistaa uskovansa sydämen politiikkaan, Dimos toivoo Maryn olevan enemmän päätä kuin sydäntä:

Miksi puhua kun voi huutaa? Miksi kävellä kun voi juosta? Miksi elää kun voi palaa?

Aris Fioretisin kertojaääni on sekä tarkka että vertauskuvallinen. Pieninkin valon pilkahdus varjossa tulee kerrotuksi. Kaikella on merkitystä. Kontrasti syntyy faktojen heijastuessa symboliikan peileistä. Se nostaa kirjan sekä taiteellista että historiallista painoarvoa. Vaikka aihe on rankka, join helpotusta sanojen pisaroista, merestä ja kanervista. Symboliikka laajentaa teoksen kaikkien maailman vainottujen vankileirien saaristoksi, sillä tämähän olisi voinut kaikki tapahtua ja tapahtui Chilessä, Romaniassa, Itä-Saksassa...Kaikkialla missä itsevaltius ylittää ihmisyyden ja poikkeustilat- ja lait ovat jokapäiväistä ilmaa. Myrkkyä joka on kauniisti juotava ja sitten laulettava itsevaltiaan lauluja tai tuhouduttava.

Dimos on todellinen toisinajattelija, taistelija. Mary myötäilee ja on vain sattumalta väärässä paikassa väärään aikaan, kun hänet pidätetään. Maryhan vain:

Kurkotin häntä kohti. Kun sormeni sivelivät hänen käsiään ihmettelin, ettei ollut kulunut kuin nejä kuukautta  siitä, kun ensimmäistä kertaa tutkailin näitä rystysiä, tuota ihoa, noita suonia. Laaksoet olivat kohonneet ja vuoret romahtaneet, vanhat valtakunnat tuhoutuneet ja uusia oli syntynyt, ja olin melko varma että aurinko...

Pidätyksen jälkeen kaikki muuttuu. Mary muuttuu. Hän kasvaa Dimokseen tätä näkemättä vankilan seinien sisällä, myöhemmin vankilasaarella. Heistä tulee yksi, kun Mary kasvaa tekemään valintaa rakkauden ja ruusunmarjan välillä, rakkauden ja aprikoosinsiemenen välillä, rakkauden ja granaattiomenan välillä...auringon ja auringon välillä.

Mary on pakahduttavin kirja ystävyydestä, rakkaudesta, taistelusta ja toivosta, jonka olen ikinä lukenut.

Se joka päättää omista liikkeistään voi tehdä itsensä onnelliseksi.

*****

Vainojen kirjat Leena Lumissa

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirjasähkökäyrä  Annika/Rakkaudesta kirjoihin  ja Nannan kirjakimara

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

Otsikko on L.M.Montgomerylta ja olen hänen kanssaan niin samaa mieltä. Jos asioilla on tapana järjestyä, se tapahtuu juuri syyskuussa. Syyskuu on kuin syyskesän vuodenaikajuhla puutarhan tuoksuineen ja täyttyvine kellarinhyllyineen. Suussa maistuu luumu ja tuuli. Mielessä soi muutos. Jos olet noussut väärään junaan, voit vaihtaa junaa juuri syyskuussa. Tämän tummasävyisen kesämme myrskyissä, olemme odottaneet juuri syyskuuta. Askelmerkit ovat menneet uusiksi ja aloin taas unelmoida. Istutan siltikin sipulikukkia, näen unia ensilumen tuoksusta, hyräilen joululauluja ja taitaa palkissani olla jo yksi joulukirjakin. Sieltä löytyy myös jännitystä, kotimaisia sekä brittiläisiä vaiettuja perhesalaisuuksia sekä Mary, joka vie lukijan sotilasjuntan hallitsemaan Kreikkaan.

Kallionauhukset jos mikä ovat syyskuun väriä!

Syyshortensiat seuraavat, mutta vielä ei ole pakkanen punastuttanut kukintoja.

Tässä Luvialla äitini syyshortensia Bombshell, joka on hänen suosikkinsa hortensioista. Tämäkin punastuu pakkasen hipaistua.

Luontopihamme ilopillerit ovat aamuisin oravat ja iltaisin siilit. Hämärillä myös lepakot, joille Lumimies rakensi oman hotellin.

Sisareni Merjan ja hänen miehensä lehtikuvaaja Pekka Mäkisen pihalta voi ihailla vaikka kurkia.

Kaneliomenat ovat herkkua ja niistä valmistuvat herkulliset soseet ja piirakat. Tässä omenassa on minusta jotain symboliikka tätä välisarjan kesää ajatellen...

Kristallimaljassa kortit vain lisääntyvät: Kiitos♥ Tämän sain tänään sisareltani ja jotenkin Vilijonkka tuossa kalliolla on niin oikeassa.

"Uskon, että hauskimmat ja suloisimmat päivät eivät ole niitä, jolloin tapahtuu jotain erikoisen ihanaa tai jännittävää. Ne ovat niitä, jotka tuovat mukanaan yksinkertaisia pieniä iloja seuraten toisiaan kuin helmet helminauhassa."

- L.M.Montgomery -

Suloista syyskuun viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti!

Love
Leena Lumi

PS. Viikonlopun menu on tietysti grillattua merilohta, mutta on myös kaupan hyviä kaalikääryleitä, capresea ja vispipuuroa. Tänään on purkitettu puolukkasurvosta. Piti valmistaa jättiannos kaalilaatikkoa, mutta tällä kertaa näin.