torstai 20. elokuuta 2020
Merin, teologian maisteri 2019, valmistumisen juhlista Lohjalla tuli yllättävä ja suloinen viikonloppu!
Lähdimme perjantaina Lohjalle juhlimaan ihan perheen kesken tyttäremme Merin valmistumista teologian maisteriksi. Minulle joka olen aikamoinen perfektionisti, kuten muuten on Merikin, viikonlopusta tuli väkisinkin erittäin relaksoiva, sillä kohtalo ratkaisi tahdin. Saavuimme pe illasta ja mukana oli mm. äitini Merille ruukkuihin istuttamia lyhtykoisoja, jotka olimme viikkoja sitten noutaneet Luvialta. Syötyämme nuorten terdellä ja majoituttuamme, istutimme mummon kukat Merin ja Samin puutarharinteeseen. Niissä on jo lyhdyt valmiina, joten vain oransseja värejä odottamaan ja tietysti leviämistä, koska tulossa on japanilainen puutarha. Yläkuvassa on jo menossa lauantai, jolloin pidimme puheet kera kuoharien nuorten puutarhassa vanhan omenapuun varjossa. Meri sai lahjaksi mitä nuori tarvitsee, mutta sen lisäksi vielä minulta erään lukijani eli Sannan käsin valmistaman pienen, kauniin kirjasen, jossa blancot sivut. Siihen valitsin joka sivulle suosikkisitaateistani täältä yhden lauseen. Mitä kirjailijat kuten vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläinen, Antti Tuomainen, Paul Auster, Aksel Sandemose, Karin Ehrnrooth, Edith Södergran ja muutamat muut ovat sanoneet, olkoot ne viisaudet elämän pitkospuut selvitä vaikka mistä. Hauskaa, että Pasi Ilmarilta, oli ihan pakko laittaa kaksi! Laitan loppuun sen, mikä minusta on eniten meidän Meriämme...Etukäteen sen verran sunnuntaista, että uimme ja uimme, ihailimme Lohjan kaupungin hoidettuja rantoja ja etenkin Lohjajärveä kiertävää kävelytietä kaarisiltoineen. Sukeltelin elämäni kyllyydestä pitkin pohjaa. Siistiltä näytti sekin. Hyvä Lohja! Sitten tietysti taas söimme nuorten terdellä ja kaikki yöt nukahdin ja heräsin uuttukyyhkyihin, joten luulin kerran herääväni Ranskan maaseudulla...Naapurustossa on koiria kuten nuorillammekin, mutta ne kävivät vain aamuasioillaan ja sanoivat, että vuh-vuh ja sitten sisälle. Varmaan myöhemmin lenkille, uimaan etc., mutta kuulimme kuten kesäkuussa laulurastaat, vain lintuja...nyt kujersivat kyyhkyset. Kelpasi nukkua satavuotiaan talon ylimmän kerroksen makkarissa ikkuna auki ja kuunnella myös talon henkeä.
Kyyneliä jos alkoi virrata liikutuksesta,niitä saattoi salaa kuivata matkalla Pentikin myymälästä ostamaani Haapa -käsipyyhkeeseen. Tämä on muuten sitten ainoa sisäkuva, mitä minun on ollut lupa nuorilla ottaa eli nauttikaa. Puuhella siinä ja Pirtti -kahvipannu sekä pussillinen suklaakahviakin. Putosin nyt tähän Haapa -sarjaan. Merillekin lähti tänään toinen pyyhe, koska tyynynpäällisiä hän ei tarvinnut, mutta mehän haimme niitä itsellemme ja hyvältä näyttää. Saatan kuvata myöhemmin, mutta nyt ollaan Lohjalla. Haapa on eliostölle tärkein puu ja siksikin jo fanitan tätä sarjaa. Se ei ole kiva puu ihan pihalla, mutta tontin rajoilla siihen majoittuvat asukkaat voivat yllättää. Tikat aloittavat asumisen ja lopputulema voi olla liito-orava.
Nuorten suosikkipaikka Hesassa on edelleen suljettuna koronan vuoksi, joten päätimme valita lähipaikan, johon hurautti taxilla hetkessä. Paikkaa valitessa vinkkasin, että me Reiman kanssa syömme Salzburgissa joka toinen ilta italialaisessa ja joka toinen ilta itävaltalaisessa paikassa. Päädyimme Gasthaus Lohjaan, emmekä totisesti katuneet! Ainoa mikä katuu, on se pitsiunelma, joka on hankittu suurempaan juhlaan, sillä minun piti olla dieetillä ja niin vain meni uppopaistettua ja vielä punaista lihaakin, jota kotona näkee pari kertaa vuodessa. Alkudrinkki oli täydellinen eli suomalainen maailmanvoittaja Napue -giniin tehty gin tonic. Tarjottiin just oikein eli jäiset karpalot, paljon jäitä ja timjamin oksa!
Tilasimme ruoan ja sen jälkeen keittiömestari Joonas Järvenpää tarjosi talon puolesta meille maistettavaksi Parmesan Arancini, joka on perinneherkku Italiasta eli sainhan myös italialaisen osani eli minä napsin ainakin kaksi Arancinia, ehkä enemmän, en kerro, sillä samaan aikaan saapui herkkukori, jossa dipattiin kaikkea hyvää taivaallisen onnistuneeseen aioliin! Kiitos Joonas!
Ei yhtään nolo kuva, vaan osoitus siitä, että kori oli ollut ääriään myöten täynnä jotain herkullista, joka on nautittu arvostaen. Kaiken söimme!
Sami otti minusta huomaamatta kuvan, sillä olen aina luvannut olla kuvaamatta, mutta minä en pidä puhelinta äänellä pöydässä ikinä, minä vain teen intohimoani eli bloggausta. Ilmeestä näkee, että olen muissa maailmoissa ruoka-annokseni kanssa...Sami on yllättäjien sukua. Ilman tätä kuvaa minusta ei olisi yhtään kuvaa, sillä meno vain kiihtyi...Kiitos Sami!
Reima ja Sami siinä skoolailevat eli mieluinen vävyehdokas! Se on tärkeä asia.
'Pojat' lupasivat syödä ellen selviä punaisesta lihasta, mutta asiaa helpotti Joonas kertomalla minulle puhelimessa etukäteen lihan olevan lähitilalta ja naudat saavat laiduntaa vapaana ulkona. Annoksessa oli kolme röstiä, lihaa, maustevoita, punasipulia ja salaatti, jonka olin laatinut etukäteen puhelimessa Joonaksen kanssa,sillä halusin varmistaa, että saan riittävästi salaattia ja ehdottomasti vinegretti -kastiketta. Kaikki oli vimpan päälle ja vielä otimme jälkkäriäkin, jota en tosin huomannut kuvata eli vanhanajan vaniljajäätelöä mansikkaviipaleilla. Gasthausiin sopisi hyvin jälkiruokalistalle Apfelstrudel mit Vanille Eis oder/und mit Sahne etenkin nyt omenasadon aikaan.
Joku ahmatti on nauttinut sekä kermalla että jäätelöllä. Näitä kun neljä viikkoa herkuttelee iltapäivän haudutetulla teellä ennen hotelliin paluuta, niin tietää, miksi elämä on niin ihanaa♥ Gasthaus Lohja, nyt tiedämme, että ei tarvitse laittaa ruokaa kun tulemme Lohjalle, sillä tulemme teille! Sunnuntaisin ja muina pyhäpäivinä paikka on suljettu, mutta muuten, menkää ihmeessä kokeilemaan. Tarkemmat aukiolot löytyvät, kun klikkaat nimeä tai googlaat paikan nimellä.
Niin...se yksi sitaatti, jonka myös poimin listaltani on tämä ja ihan Merille sopiva:
"Olet valoa. Sinä vain olet. Olet aina ollut."
- Sadie Jones -
suomennos Marianna Kurtto
rakkaudella Merille
mama&papa
Rosanna
maanantai 17. elokuuta 2020
Delia Owens: Suon villi laulu
*****
Lukijani kommentti Saksasta:
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena Kirjakaapin kummitus Kirsin kirjanurkka Kirjan jos toisenkin Kirjasähkökäyrä Kirjojen kuisketta ja Hemulin kirjahylly
torstai 13. elokuuta 2020
minä rakastan sinua niinkuin vierasta maata kalliota ja....
minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
- Pentti Saarikoski -
Tämän runon haluaisin kuulla Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hannele Salmela
tiistai 11. elokuuta 2020
Kate Quinn: Metsästäjätär
lauantai 8. elokuuta 2020
Ilta
Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva P.K.
torstai 6. elokuuta 2020
Tapani Ruokasen ajat Suomen Kuvalehdessä olivat ihan toista maailmaa...
Suomen Kuvalehti numero 47 tarjoaa jo kannessaan yllärin sisäsivujen haastateltavasta Brigitte Bardotista. Olen aina sanonut että niin kirjaa kuin lehteä myydän kansilla ennemmän kuin on todistettu. No, ehkä lehden kustantajan kannattaa pikaisesti ottaa numerosta 47 lisäpainos! Kannen kuva on Sam Lévinin otos Brigitte Bardotista sellaisena kuin yleisö hänet haluaa.
Kirja-arvostelussani Sarah Churchwellin ansiokkaasta teoksesta Marilyn Monroen monta elämää (The Many Lives of Marilyn Monroe, Ajatus Kirjat 2008), toin esille, miten traagisia hahmoja ovat nämä miesten märkien unien alttareille viskatut filmitähdet. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta sen jälkeen, kun he ovat tälle tielle lähteneet. Suomen Kuvalehdessä, Silja Lanas Cavadasin haastattelussa, BB sanookin, että 'ilman rakkautta eläimiin hänelle olisi käynyt samalla tavalla kuin Marilyn Monroelle ja Romy Schneiderille.' Kumpikin heistä kuoli lääkkeisiin. Tosin Marilynin kuolintavasta ei ole koskaan saatu täyttä varmuutta.
Vuonna 1986 Bardot perusti säätiön, jonka kautta yrittää uupumattomasti suojella ja pelastaa maailman eläimiä. Perustaessaan säätiötään Bardot myi suuren osan omaisuuttaan. BB on esiintynyt yli 50 elokuvassa ja antanut äänensä yli 80 chansonille. Hän myös loi uudet koodit nuorten naisten pukeutumiselle.
Haluan lukea lehteä, joka on melkein kuin Der Spiegel. Jos saksani olisi ollut lyhyen sijasta pitkä, minulle varmaan tulisi ko. lehti. Saksassa ostan sen aina, se on minun tapani olla 'maan tavalla' ja ihme ja kumma, siellä on joka kerta jotain hirveän kiinnostavaa ja minä jopa siitä jotain ymmärränkin. Suuri oli ihmetykseni, kun löysin sieltä viimeksi pitkän artikkelin Saksan kirjallisuuspaavista Marcel Reich-Ranickista! Miten sattuikaan kiinnostavasti!
Suomen Kuvalehdessä numero 41 oli toimittaja Riitta Kylänpään ansiokas artikkeli Monika näyttämöllä, jossa on vuoden kiinnostavin juttu. Kylänpää kirjoittaa suomenruotsalaisesta kirjailijasta Monika Fagerholmista, Göteborgin kirjamessujen tähtivieraasta ja kertoo myös mitä tapahtui Bule-lammella. Ehdotan ko. artikkelille Vuoden Paras Artikkeli -palkintoa!
Suomen Kuvalehden päätoimittaja on Tapani Ruokanen ja mitä olen hänestä lukenut, sopii myös minulle. Asioihin voidaan aina ottaa kantaa uudesta näkökulmasta. Ruokanen ei ole jämähtänyt, eikä myöskään piiloutunut lukijoiltaan, vaan hän on säilyttänyt elävän kontaktin lukijoihinsa, mistä yhtenä osoituksena on se, että minä teen tätä postausta hänen lehdestään blogiini.
Rakennan nyt kuitenkin klassisen aasinsillan, mutta teen siitä kauniisti kaartuvan, hieman surumielisen sillan ja lopetan Brigitte Bardotiin, josta on edessäni lehden aukeama täynnä Sam Lévinin ottamia upeita kuvia. Bardot on nyt 75-vuotias ja varsin ristiriitainen persoona, kuten hän on aina ollut. Kirjailija Simone de Beauvoir totesi Bardot'sta tälle omistamassaan esseessä Lolita-syndrooma (1959), että 'hän tekee, mitä hän haluaa, ja se hänessä on niin ongelmallista.' Minä olisin vaihtanut Simonen virkkeen adjektiivin 'ongelmallista' sanaan 'traagista'.
PS. Mikko Niemelä on ok eli sain riittävän selityksen, kiitos♥
Kaukasianmaksaruoho - yllätys meillekin!
Kaukasianmaksaruoho, Sedium spurium, on ehdottomasti kasvi, josta en ole näihin hetkiin tiennyt yhtikäs mitään. Kävelimme viime vuoden lopulla naapurimme ohi ja aloin ihmetellä, mitä kummallista, kauniin tummanpunaista hänellä kasvaa kannolla, josta oli kaadettu puu samoihin aikoihin kuin meidän lehdosta tärkeä, mutta lahovikainen haapa. Kävin kysymässä ja se oli kaukasianmaksaruohoa. Muistaisin, että oli joulukuun alkua tai marraskuuta ja näky oli huumava. Sain heti lupauksen, että kasvia tulee minulle keväällä, kun hän jakaa sitä. Miten ystävällistä♥
Istuimme kaadetun haavan päälle, kun olimme ensin kasanneet siihen multaa niin paljon kuin saimme siinä pysymään. Näky pari viikkoa istutuksesta oli tällainen eli mukana oli matkustanut myös muscari. Paikka on lehto ja juuri sopiva puolivarjon paikka, mutta kyllä tätä on joutunut kastelemaan paljon. Sellainen multakeko mitä sen alla on, kuivahtaa ihan silmissä kuivina päivinä. Olinkin aika saletti, että tästä ei tule mitään.
Tässä kanto ennen istutusta eli ympärillä angervoa ja soma pesäkolo jollekin peikkokannon asukkaalle.
Nyt taidetaan olla jo heinäkuun lopulla tässä ja oli satanutkin kivasti. Kasvin kerrotaan olevan vähään tyytyvä, kuivaa sietävä maanpeittokasvi.
Googlasin kasvin, sillä ystävälläni kasvi oli paljon tummempi ja mihin törmäsinkään sivustolla Viherpeukalot eli kuvakaappaus heiltä: kaukasianmaksaruoho Schorbuser Blut (Sedum spurium) on aivan tummanpunainen. Kuusi kappaletta hintaan 19,95. Kestää siis kuivuutta ainakin maassa hyvin ja viihtyy vyöhykkeelle VIII asti. Tässä vinkki, jos kaipaatte värikästä maanpeittokasvia, joka ei pakkasista pelästy eli talvenkesto erinomainen. Kukinta heinä-elokuu ja korkeus 10-15 cm. Houkuttelee perhosia. Mikäli luotan omaan vaistooni, minusta tuntuu, että tuo meidän paljon vaaleampi muuttuu syyskuun jälkeen tummemmaksi, sillä niin oli ainakin naapurillani...On vielä yksi iso kanto vailla koristelua, joten täytyy laittaa harkintaan tuo Schorbuser Blut. Myös valkokukkaisia lajikkeita on myynnnissä. Kaukasianmaksaruoho on kuulemma erinomainen kivikkokasvi eli voisi olla aika näyttävä vaikka itse ladotun kiviaidan päällä.
Puhelinkamerakin oli sitä mieltä, että saisi olla punaisempi eli tarjosi kerran tällaisen tyylitellyn version. Meidän muut kuvat ovat käsittelemättömät.
Nyt on siis tämä vaihe menossa ja kuvaan muutosten tullessa lisäkuvia. Pitää malttaa, sillä nythän on vasta elokuun alku...Äitikin voisi tästä pitää, sillä hänellähän on kolme komeamaksaruohoa, 'Herbestfreude'...
maksaruohoterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Kävin juuri kuvaamassa pokkarikameralla ja heti kuvat tummemmat eli kyllä kamerastakin riippuu.
Ja tässä lähikuvaa kukinnosta.
tiistai 4. elokuuta 2020
Jaakon tartar -kastike kalalle - herkullista!
Viimeksi ollessamme länsirannikolla kävimme syömässä poikani Jaakon luona. Söimme todellisen herkkuaterian eli paistettua siikaa, johon Jaakko loihti tosi erinomaisen maun. Uusia perunoita, melonisalaattia ja tartar -kastiketta. Olen usein kaivannut grillatun kalan kanssa jotain kastiketta, mutta se mun juttuni eli tzaziki ei siihen oikein istu. Tartar -kastike kalalle täydellisesti eli teimme itse viikonloppuna Jaakon ohjeen mukaan grillatulle lohelle ja hyvää oli.
Jaakon ohje on 4-6 ruokailijalle, me teimme 2- 4 ruokailijalle eli siitä riitti vielä toiseksikin päiväksi.
Tämä ohje on nyt 4-6 ruokailijalle
4 dl kermaviiliä
puoli nippua tuoretta timjamia
nippu ruohosipulia
1-2 maustekurkkua
mustapippuria myllystä aika reilusti
merisuolaa maun mukaan (meillä oli sormisuolaa, koska merisuolaa ei sattunut olemaan)
2-3 limen mehu puristettuna
1 rkl tai oman maun mukaan sokeria
Timjami, ruohosipuli ja maustekurkku pilkotaan tosi pieneksi. Sekoitetaan kermaviilin joukkoon, kuten mausteet ja limen mehu. Annetaan maustua jääkaapissa mieluiten yön yli. Ja eikun nauttimaan!
Guten Appetit!
Ruokareseptit Leena Lumissa
perjantai 31. heinäkuuta 2020
Heikki Mäkinen: Sarjamurhaajan tunnustus
tiistai 28. heinäkuuta 2020
Länsirannikolla: äidin puutarhassa, villasukkia suvessa, perheaterioita ja siskoilua
Länsirannikon reissun satoa aloin purkamaan viemällä ensin tämän tekstin äidin puutarhakuvaan facebookin Piha ja puutarha -ryhmään. Siellä selvisi, että tuo iso komea kukka, joita edessä on kaksi ja joka ei vielä kuki on komeamaksaruoho. Sillä on toinenkin nimi ja se on rakkauden yrtti, kukan nimi on ruotsiksi kärleks ört! Tässä kuva viime vuodelta ja sitten tämän päivän teksti tähän kuvaan:
keskiviikko 22. heinäkuuta 2020
Camilla Grebe: Varjokuvat
Tätä tarinaa kirjoittaa muistiin varjojen mies. Hän kirjoittaa varjot näkyviksi, antaa niille nimet, elämän ja joskus myös kuoleman. Ensin oli nainen, Elsie Svenns, joka tuli Saksasta pakoon Hitlerin kirja-ja ihmisrovioita. Hänestä tulee poliisisisar ja tarinan ensimmäinen sankaritar. Harvinainen ammatti 1944 naiselle ja sitä jatkavat eri vuosikymmeninä toiset naiset, jotka puskevat kuin läpi harmaan kallion voidakseen saada tehdä heille tärkeää työtä. Ylin poliisijohto voi olla hyvinkin karsastava naiselle poliisina ja tehdä hänen elämänsä hankalaksi. Silti varjoihin siirtynyttä seuraa uusi urhea nainen ja jossain pieni poika, jonka side naisiin on samaa verta, mutta elämä ahdistaa. Niinpä hän tarttuu toisella kädellä isoäitinsä Elsie Svenssin käteen, hakee kuin voimaa hänen hymystään ja alkaa kertoa...
Camilla Greben Varjokuvat (Skuggjägaren, Gummerus 2020,
suomennos Sari Kumpulainen) on yhtä hyvin historiaa haviseva trilleri kuin
historiallinen jännitysromaani, sillä runsas teos kattaa laajasti
naispoliisityön menneestä nykypäiviin aikakausien rikoksiin punottuna. Grebe
kuljettaa mukana meillekin tuttuja henkilöitä ja heidän yksityiselämäänsä,
sillä koskaan ei voi tietää, kuka on suraava uhri ja kuka on rikollinen, joka
murhaa pienten lasten yksinhuoltajaäitejä. Kauhistava rikollinen, jonka kaari
on pitkä, sillä ilmassa on vahva epäilys samasta tekijästä huolimatta
laskutoimituksesta, jonka mukaan sama tekijä olisi todellakin jo hyvin, hyvin
iäkäs. Hanne Lagerlind-Schön profiloi ja tekijä saa olla varuillaan, sillä
Hannen intuitio on pettämätön ja kuuluisa.
Hanne nauttii elämästään Owen kanssa, mutta kaiken muun ajan
hän pohtii Hornan murhaajaksi nimettyä miestä, joka on kyennyt pakoilemaan
poliisia kaikki nämä vuosikymmenet. Nyt kun kollega on kadoksissa, Hannen
intuitio alkaa väreillä...
Alkaa hirvittää, sillä ensin Kun jää pettää alta, sitten
Lemmikki ja Horros, ne toivat henkilöhahmot liki ja heihin suorastaan kiintyi.
Oma suosikkini on tietenkin...
Jossain toisessa elämässä rikosylikonstaapeli Linda Boman ja
Hanne voisivat olla parhaat ystävät. He voisivat olla perheystäviä, mutta Owen
tuntien siitä ei tulisi mitään...
Ajatus katkeaa siihen, koska Owe ei takuulla pitäisi
Lindasta. Niin hienosteleva ja ikävä piirre kuin se onkin, hän suostuu
seurustelemaan vain älykkäiden ihmisten kanssa. Lindassa on valtavasti hyviä
puolia, mutta älykköä hänestä ei saa tekemälläkään, mutta heillä kahdella on
hauskaa yhdessä ne hetket, kun kauheat teot ovat poissa mielestä. Samaan aikaan
kun lehdistö mässäilee Hornan murhaajan paluulla katoaa murhaajajahdissa
Britt-Marie, joka kantaa biologisen äitinsä Elsien kihlasormusta. Britt-Marie
on kärsinyt koko työuransa Komisario Sven Faberbergin naisia näyttävästi
halveeraavasta asenteesta, mutta nyt ajat ovat toiset ja sille ei edes
kärttyinen, iäkäs Faberberg voi mitään. Sattuneesta syystä tässä kirjassa
kiinnosti minua kovasti asennemuutos, joka ensin jyrkkeni 1969 ja sitten
hyväksyi naiset tasavertaisina miesten rinnalla poliisityöhön. Niin se meni.