Cristal Snow'n teos Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022) on kirja monen ikäisille ja -mielisille lukijoille, mutta en arvannut kun aloitin, että minulle kasvavat siivet ja osaan puhua korentokieltä. Enkä arvannut, miten tarinan kuvittajan Kati Vuorennon työt koskettavat niin syvältä, että aloin unelmoida hopeisista siivistä, joihin Kati piirtäisi joitakin tämän kirjan kuvia...
Penni Meirami Pähkinäsydän on topakka, urhea, suloinen, seikkailunjanoinen ja kovasti perheestään pitävä mitä suloisin vielä maitosiivillä lentävä keijutyttö. Yksi vanhempi asia on kerrottava, eräs hetki hänen syntymästään, sillä
kun Pennin äiti, Annelie Pähkinäsydän, saattoi tohtori Muljakon avulla hänet maailmaan, vauva oli aivan hiljaa Hopeapuron siipisairaalan vuodeosastolla. Lisäksi hän oli niin nyrpeän näköinen, koska oli herätetty kesken unien, että tohtori Muljakko pyysi anteeksi. Kohta keijuvauva jo maiskutteli huuliaan ja nukahti.
- Suloinen otus, tohtori Muljakko mumisi ja silitti muutamaa hassua räikeänpunaista haiventa lapsen päälaella.
- Mutta hieman rikkinäinen tämä on. Sydän on hieman erikoinen. Se on kooltaankin liian suuri ja lyö kiivaammin kuin naperoilla yleensä. Siitä myös puuttuu tahti jos toinenkin.
- Jos sydän ei ajan myötä asetu paikalleen, korjaamme sen...Annat pikkunaperon elää tavallista elämää.
- Tämän kuullessaan Penni avasi suunsa ja kiekaisi erityisen ruman rääkäisyn ja korvankärkiä vihlovan kiekaisun.
- Ahaa, tämä nyytti ei taida perustaa mistään tavanomaisesta. Sen verran erikoinen pöppiäinen hän on, Muljakko naurahti.
Pennillä ja hänen ystävillään Tuulenpesän metsässä, oli taito erottaa pakkastuulesta talven saapuminen. Se taas tarkoitti, että Penni ja hänen ystävänsä kokoontuisivat hänen luokseen viettämään talven ensimmäistä yötä ullakolle. He odottivat ensilunta ja pakkasen ikkunoihin piirtämiä kuvioita. Koska Penni osasi käyttää leikattua sydäntään hyväkseen, sai äiti kantaa heille vintille täytettyjä petunialeipiä, lumipaistosta, paukkujyväsiä, kinuskitikkuja, kaislakaakaota...Mukaan saapuu myös mörkö Hilda, jolla on niin vahvat siivet. että niillä voi uhmata talvimyrskyäkin. Penni esittelee ystävilleen äitinsä säästämiä upeita siipiä ja siitä Hilda saa aiheen kertoa siipipeikosta joka ryöstelee siipiä. Häntä ei uskota ennen kuin siipiä alkaa liidellä pois niiden omistajien suojista. Syyllisiksi nimetään siipipeikot, joiden erityinen kiinnostuksen kohde ovat maitosiivet.
Penniin iskee aivan odottamaton salapoliisikuume. Pyykinkuivausoksistossa hän vakoilee nyt rouva Vadelmaa, joka itkee ja juoksentelee edestakaisin, samalla kun keittää löytölientä. Heidän poikansa Markka on kadonnut! Onneksi Penni ja hänen ystävänsä pitävät lumisadepalloista, etenkin oikein pyryttävistä. Vintiltä he löytävät sellaisen. Penni pyörittelee sitä käsissään, kunnes näkee jälleen tekstin: Kolme ravistusta pimeille poluille.
Seikkailu Viluhallaan on pitkä ja vaarallinen. Lumisadepallon Pyrykin on mukana ja myöhemmin toisesta pallosta tullee etenkin Pyrylle hauska ystävä...Matkalla tapahtuu paljon pelottavaa, mutta kun Penni lopulta seisoo Viluhallan valtiattaren edessä, hänen on kohdattava pelkonsa. Valtiattaren vaatimuksesta!
Snow'n ja Vuorennon yhteistyö on kristallista. Kauniit kuvat suorastaan pelottavassa seikkailussa, jossa monen monta otusta, suorastaan huutaa tulla kerrotuksi meille kaikille. Snow'lta tuota kiehtovaa keijujännitystä riittää. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku sekä Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous.
Ja aivan oikein: En taaskaan arvannut syyllistä. Kirjassa on yli kaksisataa sivua keijuilua, mörköilyä ja salaisuuksia. Penni on kuitenkin vielä pieni tyttökeiju ja hänelle on äiti kaiken jännityksen jälkeen tärkein:
Onnelliset lumihiutaleet myllersivät iltataivaalla. Kaksikko istui vielä hetken sylikkäin tuijottaen vaaleanpunaiseen naapuripuuhun ja palasivat sitten sisälle keittämään kuumat kupilliset kaislakaakaota.
*****