Syyskuun aromit!

 Syyskuun, suosikkikuukauteni, ydintuoksu on omena. Tänä vuonna omenasato ei ole ollut ainakaan meillä hyvä, joten ostamme niitä edullisia, punaisia hyviä joissa riittävästi vahvuutta.

Omenasose, kanelinen ja vaniljainen on helpoin ja paras ikinä!

Hyvinä omenavuosina teen päiväkausia sosetta. Ohje löytyy Ruokareseptit Leena Lumi ja edellä se on myös linkitetty. Näin helppo se on:

Voit kuoria omenat, jos haluat, mutta minä en kuori, vaan lisään hiukan kypsennysaikaa. Leikkaa sitten omenoista lohkoja, jotka laitat uuninkestävään suureen kattilaan. Kattilan pohjalle ensin tilkka vettä. Roiski välillä omenalohkoille sitruunamehua (Sicilia käy hyvin ja sitä on kai aina jääkaapissa) estämään niiden tummuminen. Laita sekaan myös kanelitangot. Kypsennä omenoita kannella peitettynä uunissa 175 asteessa noin pari tuntia tai hiukan yli. Kähjää välillä. Poista sitten kanelitangot. Soseuta pehmeät omenat vispilällä. Lisää valmiiseen soseeseen sokeria oman maun mukaan, lisää myös aitoa vaniljasokeria. Soseen voi pakastaa. Minä lisään jokaiseen pakastusrasiaan kanelitangon, sillä pidän kanelin ja omenan herkullisesta makuyhdistelmästä. Paljon keittiössä viihtyvä ystäväni antoi vinkin, että pikkuripaus inkivääriä antaa pikantin säväyksen. Kokeiluun tulossa myös inkivääripikkuleivät....

Vaikka olenkin sitä mieltä, että " Leipominen tiedettä. Ruoanlaitto intohimoa", otin jo voin kulhoon pehmenemään huomista omenatorttua varten. Omenapiirakka - helppo ja herkullinen, sen teen vaikka silmät kiinni. Syyskauden herkku vaniljakastikkeella tai sitten lämmittää piirakkaa ja vaniljajäätelöä päälle.

Vaikka minulla on omat suosikkini puutarhassa noin tuhannen lajin joukosta, niin sanomattakin selvää, että ei puutarhaa ilman omenapuita. Etenkin keltakaneli on suosikkimme. Ja mikä vahinko kävikään viime suvena erittäin antoisalle keltakanelille:

Tässä se kaameus. Talon alkuperäiset rakentajat olivat tämän istuttaneet. Onneksi oksien alla oleva atsalea Ruususen uni ei vahingoittunut. Reima muistelee, että ennen tätä olisi satanut kovasti. Joka tapauksessa aika oli tullut. Juuristoa tutkiessamme löysimme lahoa, joten oli vain ajan kysymys, milloin puu kaatuu. Onneksi olimme tähän likelle istuttaneet toisen keltakanelin, joka antoi hyvin satoa jo viime syksynä. Takana Merin kivinen leikkimökki. Sillekin olisi suunnitelmia...

Olen jollakin tapaa ylen ihastunut omenankukkien tuoksuun. Ensimmäinen talkkini oli nimeltään Apple Blossom, olin jotain 11 vee ja purkki oli suuri ja hurmaavasti tuoksuva. Kun kävelin kylän raittia kirjastosta kotiin, haistoin merenkin lävitse puutarhoissa tuoksuvat omenat. Omenankukissa on jotain ikiromanttista♥

Koska uutiset ovat niin alakuloa aiheuttavia, ostin Finlaysonin Muumimamma unelmoi patalaput. Kai olisi pitänyt säästää, mutta jos näin pienestä unohtaa, mitä Ukrainalle tapahtuu, edes sekunniksi, aion kukkien ja kynttilöiden sijasta lahjoittaa muutaman myös ystävilleni. Tytärkin ja vävy saivat jo omansa täällä käydessään. Tänään luin koko Hesarin ja mieli oli sen jälkeen paha. Odotan ns. palatsivallankumousta.

Onneksi kirjat vievät toiseen todellisuuteen! Sain Mailta vinkin tähän Romy Hausmannin dekkariin (Liebes Kind ,WSOY 2022, suomennos Veera Kaski). Kiitos Mai♥ Dekkari poikkesi positiivisesti muista ja olin kovasti kiinnostunut myös tapahtuman sijoituspaikasta Baijerin ja Tšekin rajamailla.Rakastan edelleenkin lumisadepalloja, vaikka tässä kirjassa...

Kuka kumma se sitten olikaan, joka sai Vanille Fraisen paikan etupihalla? No tietysti syyshortensia Wim's Red♥ Tässä hortensia, jolla on historiaa ja kuvia niin paljon, koska väri vaihtuu näin eli kuvakaappaus Hankkijan sivulta:

Mainoskuva on täyttä totta. Vieläkin vain kukat tummuvat...♥ Juttuja:

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen...

Syyshortensia Wim's Red on karkottanut monta kilpailijaansa etupihamme vasemman puolen sisääntulosta, koska...

Viime vuoden syyskuulta eli tätä seuraavaksi♥ Kuvan vasemmalle puolelle on istutettu...

Ja omenoistahan saa sitä parasta ikinä herkkua eli Apfelstrudelia♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

L.M.Montgomery

Raikasta tulevaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

Leena Lumi

tilhikuva Pekka Mäkinen

Syyshortensia Vanille Fraise on selvinnyt kaikista hullutuksistamme!

Syyshortensia Vanille Fraise on saanut meillä kovaa kyytiä eli siirtämistä ja niiden jälkeen heikkoa kasvua. Nyt on selvästi ensimmäinen syksy, jolloin se näyttää ihanuuttaan. Kaikki kerrotaan jutussa Voihan Vanille Fraise! Tämä on sitä kohtaa alapuutarhasta, joka on lehdon alapuolella. Seuraajat tunnistavat sillan ja sitä vartioivan kartiovalkokuusen. Ja kaiken huipuksi vasemmalla on timanttituija, 'Smaragd' ja niitä on useampiakin. Tuijia emme ikinä tontillemme halunneet, mutta jokin muutti mielemme. Tässä on isohko kivi ja sen päässä kasvaa tämä pensas ja sen takaa nousee itse siementänyt tammi. Saavat olla yhdessä.

Tämä kuva kertoo Vanille Fraisen syvimmän olemuksen eli se on ensin valkoinen. Tässä kuvassa yksi isoimmista kukista on vielä valkoinen, muut ovat jo vaaleanpunaisia. Viime yönä satoi niin rankasti, että en tästä ehkä enää saa kunnon kuvaa, sillä suurten kukkien paino tulee rankkasateessa vielä nuoren kasvin oksille liian raskaaksi. Olen lannoittanut kaksi kertaa rodo- havulannoitteella kasvukautena ja nyt on jo syyslannoituskin saatu.

Meistä tämä on hyvin kaunis♥ Vasemmalla on merimänty eli mänty, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme, jolle saarikotimme on syntymäkoti. Sen alle olen siirtänyt mustilanhortensian, jolle ei tänä vuonna ole kovasti riittänyt voimia/kiinnostusta kuin lannoitusten verran. Hänen vuoronsa on ensi suvena. Se onkin jo vanhempaa sarjaa, mutta veikkaan, että elpyy, koska teki kukkiakin. 

Hortensiaa on sanottu sisustuksellisemmaksi kukaksi kuin mitään muuta. Niin samaa mieltä. Kun hortensioihin rakastuu, se on menoa eikä kukaan vikise vastaan. Koska teemme jonkun viikon päästä taas lähtöä jonnekin, aiomme verkottaa alapihan kaksi uutta tuijaa, atsaleat, jotka molemmat Ruususen unta, päärynäpuun, Casper Julianin valkea kuulaan ja kastanjan sekä tämän kaunottaren. Siinä ja siinä, ehkä tuo kuvan tuija on vähemmän houkuttava jo eläimistölle kuin jo verkotettu nuorin syyshortensia Grandi Flora, jossa oli jo jänis käynyt. Meni verkkoon heti!

Epäilen, että vielä esittelen teille uusimman syyshortensiani, mutta en halua nyt sitä tähän sekaannuttaa. Luen hirveän kiinnostavaa kirjaa, joka on kuin minulle luotu, joten siinä nyt. Ajankuluksi kurkatkaapa vaikka tuota yli 40 vuotta vanhaa syyshortensiaa Grandi Floraa, niin tajuatte, miksi hortensiat ovat minulle enemmän syksyllä.

syyshortensiaterveisin 

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Valitusta Valiosta osa kaksi ja kärsitkö käsittämättömistä vatsavaivoista!

 Kirjoitin tammikuussa 2017 jutun Valitusta Valiosta! Mikään ei ole muuttunut eli edes asiakkaiden toiveita ei kuunnella. Oma moka minulla, sillä halusin vaihtelua siihen ainoaan, jossa ei makeutusaineena mm. joissakin maissa myrkkynä pidettyjä aineita! Siksi oma moka, että ilmeisesti minusta Valion Appelsiini Persikkamehu olisi parasta, mutta kun siinä on oligofruktoosia eli keinotekoista makeutusainetta. No, nuoret olivat täällä torstaista asti ja oli niin suloista touhuta Casper Julianin kanssa ja talossa väkeä. Tarjosin yllä olevaa mehua aamiaispöytäänkin eikä muistikello yhtään helähtänyt. Olin kirjoittanut juuri tästä Valion herkullisesta mehusta ja niistä muista, joissa on käytetty keinotekoisia makeutusaineita. Niitä löytyy toki muistakin suuomalaisista tuotteista, mutta moni ei edes tajua, miksi juuri suomalaisilla on niin paljon vatsavaivoja. Jos Valion mehukeitot otetaan lukuun, löytyy lisäaineena oikean sokerin sijasta mm. aspartamiinia, joka on monissa Euroopan maissa mm. Itävallassa kielletty.

Karviais-Boysenmarja maistui hyvältä, Sitruuna-Vanilja ei yllättäen ollutkaan makuuni, mutta kun ne nyt oli ostettu, ne myös käytettiin. No sitten aloin ihmetellä miksi sain ikäviä vatsaoireita ja aloin lukea lukulasien avulla sitä pientä pränttiä mitä purkkien takana oli ja kas vain, siellä olikin, että makeutusaineena oli käytetty mm. aspartamiinia. Siis sitä ainetta, joka on monissa Euroopan maissa, mm. Itävallassa, kokonaan kielletty. Ainetta, joka on minulle yhtä myrkyllistä kuin sorbitoli, xylitoli, maltitoli ja mannitoli. Sorbitoli piilotetaan usein koodin E420 alle. Olin aika yllättynyt, sillä nämä kaksi ovat uutuustuotteita(2017)  ja varmaan löytyisi käyttäjiä, mutta tiedän monen kärsivän näiden keinomakeutusaineiden takia vatsavaivoista. Nyt herääkin kysymys näistä mehukeitoista, että kuinka moni ei huomaa lukea tuoteselosteen pientä pränttiä ja ihmettelee vaivojaan. Minä ihmettelen Valiota! Taitoa tehdä herkullisia, kotimaisia tuotteita olisi, mutta ei auta, kun aina on lisätty jotain 'myrkkyä' joukkoon. Syksyllä äitini etsi kermaa, jossa ei olisi karrageenia ja sitä löytyi Arlalta! Siis mekin käännymme nyt Arlan puoleen ja ellei kauppamme tarjoa Arlan tuotteita, vaihdamme kauppaa.

Joku systeemi pitää Suomea, herkullisten marjojen, jogurttien ja jäätelöiden maata, edelleen iltajunassa, sillä minulla on myös laktooosi-intoleranssi, josta toki selviän hienosti muistamalla ottaa laktaasikapselin ennen vaikka jonkun Valion herkullisen jäätelön nauttimista, mutta mikä ihme siinä on, että monen viikon reissulla Saksassa ja Itävallassa en tarvinnut yhtäkään laktaasikapselia ja nautin joka päivä jogurttia sekä Apfelstrudelin kanssa kermaa tai jäätelöä eikä mitään oireita! Ja usein vielä näin että sekä kermalla että jäätelöllä, 'mit Sahne und Eis'!

Siis palaamme edelleen Viisi hedelmä -mehuun, vaikka kaipaisi jo muuta. Säilömme paljon, mutta mehumaijan annoin aikaa sitten äidille. Mehut kaupasta! Ilman keinotekoisia makeutusaineita! Olisi kiva suosia suomalaista, mutta Valio tekee sen mahdottomaksi.

Lisäksi uusissa tuotteissa on käytetty asesulfaami K:ta, josta Elegia on löytänyt tälläista tietoa: 

"Acesulfame K contains the carcinogen methylene chloride. Long-term exposure to methylene chloride can cause headaches, depression, nausea, mental confusion, liver effects, kidney effects, visual disturbances, and cancer in humans."

Valio, kuulkaa kuluttajia; Myrkyttömiä mehuja ja muitakin terveellisiä tuotteita kauppoihin, kiitos!

Pitkä viikonloppu meni perheen kanssa tiiviisti ja tämä päivä ja osa yöstäkin oligofruktoosista kärsien. Yritän vielä vähän lukea...

Leena Lumi

Kuva 'lentävästä' appelsiinimehusta sweetytanvir

Uskomatonta! Krokotiilit

Jokin aika sitten esittelin teille kaikkien aikojen hauskimman luontokirjasarjan ensimmäisen osan Uskomatonta! Leijonat . Kirjat on tarkoitettu 6+ -ikäisille ja siitä ylöspäin. Luin kirjan ja nauroin ääneen...Sitten muistin vävyni, koska hän on horoskoopiltaan leijona ja päätin antaa kirjan hänelle koelukuun, kunnes Casper Juliamme on sopivan ikäinen lukemaan näitä kirjoja. Mutta siis: Nämä eivät ole mitään horoskooppikirjoja, jotenkin vain siinä lukiessa tuli mieleen vävyni...Hän hullaantui sataa, sillä fakta tarjoillaan suorastaan mustan huumorin avulla, mutta tietoiskut ovat sitten se kirjan asiallinen osa. Kuvat ovat upeita!!! 

Uskomatonta! Krokotiilit (Savais-?Les Crocodiles, Minerva 2022, suomennos Noora Niemelä) on osaavan kolmikon yhteistyötä. Alain M. Bergeron on kanadalainen kirjailija. Häneltä on ilmestynyt yli 300 julkaisua, joista suurin osa on suunnattu nuorille. Montrealista kotoisin oleva Michel Quintin on eläinlääkäri, toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja. Kirjailijana hänen suosikkiaiheitaan ovat eläimet, ekologia ja ympäristö. Samuel Parent on palkittu kanadalainen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Sampar.

"Voi ei, äiti..."

"Mitä!" Etkö muka pidä uimapuvusta, jonka vaivalla tein sinulle?"

Krokotiilit ovat taitavia uimareita. Ne etenevät nopeasti vedessä vahvan häntänsä ansiosta.

"Tuo krokotiili tekee meistä vielä rikkaita!"

Krokotiilit pystyvät kasvattamaan uudet hampaat pudonneiden ja särkyneiden tilalle, ja tämä kyky säilyy niillä läpi elämän. Aika uskomatonta!

"Tulkaa kokemaan suon vanhin kanto...Ilmainen sisäänpääsy!"

Osa tutkijoista uskoo, että krokotiilit voisivat elää luonnossa jopa yli 60-vuotiaiksi. Eläintarhassa krokotiili on todistetusti elänyt jopa 100-vuotiaaksi.

Uskomattomat yli 60 sivua tietoa krokotiileistä tavalla, joka kiinnostaa aikuisiakin. Seuraavaksi ovatkin vuorossa hämähäkit...Saas nähdä kuinka minun käy, sillä kärsin araknofobiasta eli hämähäkkipelosta. En pelkää susia, kettuja, supeja, lepakkoja..., mutta hämähäkit!

Vahva suositus! Saa pojatkin lukemaan!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Kummipoika Karri jo 18 vee!

Karri ja autoratakakku. On Karrin neljäs syntymäpäivä♥

Karri leikkaa kakkua ja hän on jo 18 vee♥ Abi, jonka kanssa jännitämme ensi keväänä...Ensimmäisen kuvan suloisuus on kaikki myös toisessa kuvassa. Se herkkä rentous ja kaunis oleminen kaikkien kanssa.

Äitini nuorin sisko Kaija eli Kati, Karrin rakas mummi, joka täyttää joka vuosi vain 29 vee ja siltä näyttääkin! 

Reima kummi, äiti Anne niin upeana ja Karri rakastettuna♥

Karrin kaunis sisko Merle aloitti lukion ja otti mm. pitkän matikan. Vinks! Vinks!

Kummitäti Kirsti ja Annen serkku, aina yhtä tyylikkäänä. Voilà!

Pena pappa, Kirstin äiti Aino ja Kati mummi. Samaa sukua, samaa maata!

Kummit Reima ja Leena. Pikku-Karri 1 vee kummisedän sylissä.

Those were the days!

Muistojen kuva Karrin kummikööristä, kun Karri oli vasta neljä vee...

Kiitos Anne -serkku tarjoiluista ja koko ryhmälle kiitos rennosta tunnelmasta♥ Karrille isot halit♥

♥♥♥♥

Remonttimiehiä vaaleanpunaisessa satavuotiaassa puutalokodissa

 Vanha talo huokailee ihastuneena kun häntä stailataan. Viime viikonloppuna olivat remonttimiehet Reima ja Sami rakentamassa tämän puoleista pidempää terassia, jota minä kutsun aurinkoterassiksi. Siellä saavat paahtaa itseään, minä valitsen päädyn, jossa sohva ja pöytä ja lehtimaja, jossa seiniä kiertävät villiviinit ja ties mitkä muut. Tosin nyt tuli sellainen juttu, että saatan yön pimeässä hiipiä tuosta alakerran ovesta saunan lauteilta ulos ammeelle ja upota tähtiyön ihanuuteen...

Nuorten unelma, terassiin upotettu allas oli tuotu paikalleen, mutta tarvitsi uuden terassin, joten minä vietin elokuun samettiyön kotona, koska en kerta kaikkiaan jaksanut pakata ja purkaa, pakata ja purkaa. Ollaan ajeltu niin paljon edestakaisin, että vietin sametti-iltamme Alvar Aallon huvilasaarella yksin. Kastelin myös kaikki uudet istutukset, joita on jostain syystä paljon. Ilma oli kuin silkkiä ja hiveli ihoa, mistään ei kuulunut melua, vaikka asumme suuresta järvestä parin minuutin päässä. Katselin järveä ja kaipasin Reimaa jakamaan viimeisen kunnon terdeillan kanssani. Ei niin samettista tule enää, mutta toki terassielämä jatkuu ainakin grillaten ja chillaten eli vaatetta päälle. Minua hyviteltiin ja sain paljon videoita, kun ukki ja Casper Julian leikkivät. Ne kaksi ovat kuin paita&peppu♥ Mitä ikinä ukki teki, Babea hymyilytti. Jopa Taikan suukot, kun ne loppuivat ukista liian vähiin ja Taika tuli uudelleen suukottamaan. Voi mikä katse♥ Yllättäen Casper oli kahvipöydän alla. Ukki kuvasi ja pieni tutki pöydän materiaaleja hitaasti hivellen ja täysin keskittyneenä. Henkeä salpasi...Pyysin videon uudelleen, mutta se olikin ollut 'whatsapvideopuhelu', joten siirsin sen uniini. Muuta en voinut. 

Appiukko ja vävy kahden ja puolen raskaan duunipäivän jälkeen. Terassista tuli upea! Nyt miehet ansaitsivat kunnon herkut ja sitten saunaan. Vielä ei ammeeseen, sillä se kytkettäneen päälle viimeistään ensi viikolla. Mahtaa olla huikeaa, sillä jo hämärtyvät illat. Minä lienen altaassa Merin kanssa marraskuulla, sillä hän haluaa jakaa tämän silloin kanssani ja olemme kuin kylpylässä. Sami tarjoilee jotain salaisen reseptin drinkkiä ja lopulta olemme kaikki neljä altaassa. Tähdet, tähdet...

Tämä maailman ihanin Casper Julian ja valonkantajamme seurasi työnjohtajaäitinsä kanssa miten homma sujui. Meristä ei käydä yli. Kun Reima laatoitti keittiölattiaamme vuosia sitten ja likka veteli unia, olihan viikonloppu, hänen isänsä sävelsi kuviot vähän eri tavalla. Siinä se sitten alkoi kuivua kunnes uninen tytär näki mitä oli mennyt vikaan. Kyllä alkoi Reima kaula punaisena purkaa ja tehdä uudestaan, sillä se oli todella vahinko. Tästäkin Meri muistutti ja Casper Julian kuunteli tarkasti. Tähdet taivaan eivät riitä kertomaan, miten suloinen ja rakastettava tämä kultarakasihanin on. Casper Julianin nana ja ukki niin ovat hämmästyksissään, että ei tosikaan♥ Suukkoja ziljoonasti♥ Bis Donnerstag♥

Leena Lumi&perhe

Kallionauhuksilla syksyyn ja miten paljon kahdessa päivässä voi tapahtua

Kallionauhuksia 'Desdemona', ison kalliomme läheisyydessä. Tämä ei ole enää raivaamatonta entistä mongolianvaahterametsikköämme, sillä yllättäen huomasimme, miksi etupiha ei ollut alkusuvesta täynnä valkoista ja sinistä scillaa, eikä sen jälkeen alkanut lemmikkien meri. Meni vähän tajuta. Myös Wim's Red kukkii toispuoleisesti, mutta hyvin runsaasti.Kaiken syy oli valon vähyys, vaikka olimme joitakin vuosia aikaisemmin kaadattaneet hortensioita varjostavan valtavan hopeakuusen. Eikun saha käteen ja vietiin ihanista mongolianvaahteroista puun paksuisia oksia. Ei ollut maapohja kuten ennen vaan kuin kuiva aavikko. Tekee aina pahaa kaataa tai sahata isoja oksia, mutta joskus on pakko. Katsokaa kuvaa tarkkaan. Puutarhamme on täynnä Kartiovalkokuusia, mutta meille on tänä syyskesänä tullut jotain, jolle ennen sanoimme ehdottoman 'ein'. Mongolianvaahteroiden keskellä seistä töröttää timanttituija 'Smaragd'.  Ja sen takana magnolia, jonka vyöhyke on I. Tein yhden mokan sen kanssa. Neuvoin muille Facebookin magnoliaryhmässä, miten torjutaan hallaharsohissillä pakkasviimat ja miten saadaan pikkulinnut nokkimasta nuppuja eli  vanhoja CD-levyjä villalangalla oksille keväällä. Viimeisen unohdin, joten jokainen nokkaistu kukka jäi aukeamatta. Oma moka!

Etupihalla on nyt neljä kartiovalkokuusta sekä yksi iso, eilen istutettu tuija. Hyvin sopii, sillä yllättäen timanttituija on niin tiheä, että se näyttää havulta. Vastapäätä autiomaata, jonka eilen saimme aikaiseksi, on tiheääkin tiheämpi osa puutarhaa eli ikivanhat, suuret syyshortensiat 'Grandiflora', syyshortensia Bombshell sekä kärhöjä ja äidiltä saatuja Amber Jubileum pensaita, jotka vaihtavat usein väriä. Huomatkaa miten osa kukista on jo ohi. Ennen näin on ollut lokakuulla, sillä vertailin kuvia täällä

Tässä näkyy nyt nuorin kartiovalkokuusi edessä ja koko ison tontin vanhin sen takana viistoon oikealle ja siitä oikealla on timanttituija. Fanitan kartiovalkokuusia, mutta nekin tarvitsevat valoa. Ja keväisin lempeän herätyksen huoneenlämpöisellä vedellä. Näitä taitaa olla jo yksitoista. Nyt vaihtelu voitti ja tuo iso oli 40 prosentin alennuksessa ja mies kaupassa, joten sehän tuli sitten suurin.

Tässä varhempia kuvia eli kukat ovat jo hyvästelemässä.

Tässä kuva ilmeisesti vuoden 2017 lokakuulta ja kukat ovat täydessä vauhdissa. Kolme suurta mongolianvaahteraa, joista yksi syysvärissä oranssi, yksi viininpunainen ja yksi keltainen. Meri kutsui näitä puita sademetsäpuiksi ja näissä hän ja kaverit saivat kiipeillä.

Kallionauhus vuodelta 2017, jossa näkyy nuorin kartiovalkokuusistamme sekä takana yli 40 vuotta vanha syyshortensia, joita on kaksi. Ovat nytkin täydessä kukassa, mutta jotain on muuttunut. Tehtiin me muutakin kuin sahailtiin mongolianvaahteroita, mutta siitä myöhemmin.

Tässä etupihamme viime syksyltä. Siis mongolianvaahteroiden puolelta. Punainen edessä on syyshortensia Wim's Red, joka on kaikkien kehujen arvoinen. Katsokaa kukinta linkistäni. Aloittaa ihan valkoisena. Sitten Helmiorapihlaja, jonka takana tarhakurtturuusua ja ihan oikealla ne oksat, joita ei enää ole. Jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että mongolian vaahterassa on tukikeppi tai 'pönkä'. Se halusi jo pois. Sen sisällä oli tervettäkin osaa, mutta myös kolo, jota vähän suurensimme: Nyt sinne voi joku tehdä pesän. Maapohja on vielä parempi kuin tänä vuonna nyt. Yksi kauneimmista eli valkoinen scilla ei vaahdonnut kukkamerenä ja samoin oli lemmikkien kanssa.

Hyvästi ihana elokuu♥ Tervetuloa syyskuu♥

Mikä on sinun ilmastotekosi? Minä istutan joka vuosi ainakin kaksi puuta. Tässä jutussa kaadetaan, mutta elämäni ei mene niin kuin pakon edessä. Nyt on kastanja, valkea kuulas Casper Julianille, edellisvuonna kuusia, sitä ennen helmiorapihlajia....Joka vuosi jotain puita. Lisäksi, koska ihanaan haapaamme, joka on eliöstölle tärkeä puu, ja siihen tuli tyvilaho, oli se kaadettava, jätimme eläimille haavikon ja haavan lehtien havinassa ikkuna auki sitten luenkin iltamyöhään.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Riitta Jalonen: Omat kuvat

 Jos kirjailija kokee suorastaan voimakkaaseen kipuun johtavia samaistumisia, lukijalle voi käydä samoin oman kirjailijansa kanssa. Riitta kirjoittaa "Ei historiallista kipua ole olemassa, me olemme kipu, siksi me emme voi ymmärtää." Olin valvonut yön unta saamatta ja kaikki oli sattumista. Aloin lukea, mitä olin sanonut Riitan Janetista. Puhelimen ääni on kuin helvetistä; Miksi se jäi äänelle...Kirjoitin: olen sanaton. Leijun. Olen valkoinen tunturipöllö. Vapaa valitsemaan. "Älä koskaan revi villiviiniä, äiti sanoi." Mieli oli musta väsyneistä päivistä, jolloin vain roikuin puissa, vaikka en ollut ikinä repinyt villiviiniä. Menen ihan kippuraan ja pieneksi. Asetun Riitan kassiin ja me teemme samat matkat Taikavuoresta pyörtymään Kinkomaan sairaalaan, sitten Irlantiin ja Sveitsiin. Lumilinnassa tarjoan kaakaota, jossa on joukossa lämmikettä. Kerromme tarinoita, joissa polkumme yhtyivät. Ja missä ne erkanivat. Riitta pitää porttia raollaan ja sanoo, että 'on aika.' Nyt en tiedä, mutta huomenna se avautuu: Toinen aika. Riitta kirjoittaa ystäväkirjaani lempiaine kohtaan: ainekirjoitus. Minä myös saman hänen ystäväkirjaansa. Meidän aineita luetaan luokassa ääneen. Kirkkaudessa Riitta ojensi minulle ilon, johon pukeuduin, kun tuli vaikeaa. Nyt hän avaa portin, josta menee punaiset hiukset liekkimerenä....eikä käänny katsomaan seuraanko. Hän tietää...

Riitta Jalosen teos Omat kuvat (Tammi 2022) tuoksuu hyvästijättöiseltä, mutta myös kivulta, lumelta, muistoilta, matkoilta, sairaaloilta, isältä. Kävelen Zürichissä ja risteän yli hänen kulkunsa. Kaduilla myydään jo orvokkeja vaikka on vasta tammikuu. Grüezi. Isämme lähtevät. Riitan isä syysaikaan, omani suven sydänhetkellä, kun aamun auer on herännyt. Riitan kertomus isänsä lähdöstä on kaunis, mutta isässä on paljon kaunista ja hyvää kaiken aikaa. Kirjailijamme jatkaa Davosiin kantaen mukanaan Taikavuorta. Hän on sairas eikä Kinkomaan parantolan hoito riitä. Siitä kului päiviä ja minä kävin siellä ystävääni tervehtimässä, kun pyörryin. Riitan voima tuoksui käytävillä, mutta missä vaelsivat liekehtivät hiukset?

Lause lauseelta ja preesensiä rakastaen (ich auch!) loistavan kirjailijauran tehnyt Riitta antaa ymmärtää lopettavansa. 

Voi olla, että yritykseni olla kirjoittamatta on työn perimmäistä luonnetta vastaan. Kirjoittamiseni on samanlaista kuin lumisade, joka ei tule taivaalta anomalla vaan tulee kun on tullakseen. Kuitenkin tahto lopettaa on samalla lailla voimakkaasti mielessä kuin aikoinaan se että on pakko kirjoittaa.

Lumen mukana tippuu uusia lauseita. 

Se että Taikavuorella sataa lunta, on ylimääräinen lahja.

Kaikella on aikansa. Ja olen varma, että Riitta tietää minun seuraavan. Hän ei ehkä tiedä, miten paljon luin ennen  mitään blogeja hänen miestään. Kirkkaudesta tuli liekki, joka poltti minuun uuden polun. Yritän lakata myrskyämästä siinä, missä kirjailijamme pitää itseään liian tiheänä. Meistä toiset on luotu tuleen, toiset lammikkoon. 

Etkö muistanut: Kirkkopuistoa pitää varoa!

hammas, nyrkkirauta, kirkkopuisto

Kuka saatana tämän on tehnyt.

Silloin tapahtui kaikenlaista. Minäkin jäin Unescon suojelukohteena olevan kirkon seinälle. Mustarastas luritti suviyössä. Vain sattuma esti, että emme olleet yliopistossa samaan aikaan. Tosin minä pyrin lukemaan historiaa, enkä voi paljastaa, miksi ei äidinkieltä, sillä en halua häiritä erään jyväskyläläisen Pasi Ilmarin kirjoitusrauhaa juuri nyt. Ihan kuin jatkaisin, vaikka en. Valvoin koko yön. Se oli viidestoista yö ja olin yksin. Pelkään lopettamista yhtä paljon kuin jatkamista. Haistoin yöllä lumen! Sen on pakko olla harhaa. Sitten näin kirjasi yöpöytähyllylläni ja aloin etsiä vastausta. En ole ikinä halunnut olla mikään itkupilli. Jos on itkettävä, se tehdään sievästi eikä suu auki poraten. Ja paskat! Tämä lady on tänään lukenut tämän kirjan ja vollottanut rumasti. Sinä olet minun Janet Frameni ja minä porasin sinuun reiän asunnoksi. Toukokuun tytöt ovat villeiksi luotuja, mutta kaipaavat usein hiljaisuutta. Tai musiikkia, joka antaa voimaa, lohduttaa ja hivelee ihoa kuin joku kadonnut. Jossain soi Donizettin Lucia Di Lammermoor....

Riitta, kerron joskus jos törmäilemme kuin yössä ohittavat laivat, mihin päivään osuit. Onkohan tämä nyt sitä liikasamaistumista ja minä kohta sydänfilmissä. Ei ole. Asun nyt siellä kolossa, jonka sinuun porasin. Voimme aina muistella. Muistot ovat huomisen valo, sahrami, lumen tuoksu ja rakkaus.

*****

Elämäkerrat Leena Lumissa

*****

Elokuun Eeva -lehdessä on Marjo Vuorisen juttu "Rakkaus on suurin toivonantaja", jossa kirjailija Riitta Jalonen erittäin antavassa haastattelussa.

*****

Riitta Jalonen

kuva Marjaana Malkamaki/Tammi

Eleonoora Riihinen: Kyllä kirjan saa kirjoittaa - jos siihen vain on varaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Eleanoora Riihisen Näkökulma Kyllä kirjan saa kirjoittaa - jos siihen vain on varaa. Kerrankin uskalletaan raapaista pintaa rikki kulisseilta. Hiukan vielä jatkamalla Eleanoora olisi saanut tästä vuoden jutun. Se miksi minä en kirjoita sitä jatkoa on uupumiseni kolmentoista vuoden yölukemisten jälkeen ja ilman lomaa.. Päivät ovat muuta kuin lukeminen: Se on iso talo, puutarha ja perhe sekä jatkuva purkaminen pakkaaminen länsirannikolle tai Lohjalle. Toinen on se, että tunnen itseni sekä hauraaksi että vahvaksi, kun aloin hidastaa. Odottavat kirjat luetaan nyt hitaasti nauttien, enkä halua tuliseen soppaan itseäni nyt laittaa. Seuraan vain kiinnostuneena, tekeekö sen joku muu. Myös perhetilanteemme on muuttunut, kun pieni Casper Julian ilmestyi elämäämme♥

Olen lukenut Koko Hubaran Bechin ja pidin. Onneksi hän uskaltaa edes jotain sanoa. Sen sijaan minusta Eino Nurmisto ei sanonut ihan kauniisti, kun hän kirjoittaa: "On puhdasta pahantahtoisuutta viestiä, että vaikuttajan kirja ei voi olla hyvä tai edistää kirjallisuutta."

Juuri tällaisen leimamerkin pelossa Suomesta puuttuu avoin keskustelu kirjallisuuden kentillä. Siksi minäkin olen simpukka ja vaikenen, sillä tuskin ikinä tullaan esiin tuomaan se kaikki, mikä nyt kätketään. Kaikesta huolimatta olen järkyttävän iloinen, että suomalaiset naiset ovat nousseet tuhkasta kuin Fenix-linnut. Juu, olen lukenut Joenpeltoni ja Meriluotoni ja kummatkin tavannutkin, mutta puhun nyt uuden sukupolven naiskirjailijoista. Heillä ei ole mitään häpeämistä kuuluisiin kirjailijoihimme verrattuna. Sen sijaan soisin, että enemmän kuin 1 prosentti miehistä lukisi naisten kirjoittamia kirjoja. Se tekee heistä parempia!!!

En ole tulisessa liemessä, en ole. Enkä anna harmonisen olotilani kadota, koska en ole sienimetsällä vaan luen, luen ja luen...kuitenkin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta juuri tämän viikonlopun luen. Mukana on mm. suomalainen naiskirjailija Riitta Jalonen, jonka kirja Kirkkaus oli ilmestymisvuonnaan paras kaikista lukemistani.

Luonnollisesti kustannus on liiketoimintaa, mutta rajansa kaikella. Todellinen  lahjakkuus voi rahattomana jäädä kustannuskynnyksen väärälle puolelle ja mitään antamaton rahalla ylittää kynnyksen. Sitä tapahtuu. Kysymys vain kuuluu, kuka kustantamo tajuaa, että on ihmisiä, jotka eivät eläissään lue tiettyjä julkkiskirjoja, he hakeutuvat lahjakkuuden luokse. Joskus saan ihan ahdistuksen, kun näen mitä on painettu eli kyllä minä ne katalogit kaikki käyn huolella läpi. Jonain päivänä joku kirjallisuuden tutkija todellakin sanoo, että ne kirjat mistä eniten nyt vouhkataan, ovat vain ne keisarin uudet vaatteet, joita ei todella ollutkaan. Oli vain tyhjää. Muistakaa Aleksis Kiveä. Nälkäistä kirjailijaamme...Lahjakkuus läpäisee kovimmatkin esteet ja rahalla ei siihen kyetä. Se on vain rahaa.

Miksi jaksan jatkaa, vaikka lääkärikin sanoi, että en ole nukkunut 13 vuoteen. Sielu huutaa hiukan vielä, hiukan vielä...Tässä on niin iso tarina, mitä kolmetoista vuotta on antanut, mutta melanomani aikana, mieheni on tehnyt enemmän kuin voisi uskoa. Kiitos rakas♥ Heikko vaimosi vain on niin hulluna Oatesiin, että kun piti kirjoittaa lopettamisjuttu, kauniit jäähyväiset, silmiini osui lause minulta Oatesin kirjan takakannessa...Missioni lukijuuden edistäjänä on tehty, mutta jos lopetankin, voinkin yllättäen tuoda tänne minulle tärkeän kirjan. Niin tärkeän, että siitä on kerrottava. Anteeksi perhe♥ Olen kuitenkin kohta teidän kokonaan. 

Kustantajat, uskaltakaa julkaista lahjakkuutta♥

Leena Lumi

ensimmäinen kuva sweetytanvir