lauantai 2. heinäkuuta 2016

Sydänsuven hetkellä


Tätä kuvaa toukokuulta 2013 on kaihoisaa muistella nyt, kun sain eilen tietää sairastuneeni vakavasti. Tänään kokoamme itseämme: saunaa, kuoharia ja mansikoita. Istumista terassillamme. Kiitos ei sääliä, ei tekopirteyttä, ei neuvoja. Olen kuin simpukka ja sulkeudun. Haluan kääriytyä vain perheeni syliin. Jos tästä selviydyn, meitä odottaa pöytä Pöllöwaarissa.

Nyt todellakin luen, mutta en kirjoita kirjoista. Lepään, lepään, että jaksaisin pysyä kasassa ja selviytyä tulevasta. Aloitin eilen lukea uudelleen vanhoja kirjoja. Ensimmäisenä käteen tarttui Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta, sitten taidan lukea Ian McEwanin Vieraan Turvan ja tulevalla viikolla paras ystäväni tuo minulle koko Nesserin Barbarotti -sarjan eli jatkuen Sukujuhlista...sitten ehkä Bolšoin perhonen...

Elokuussa 2015 Reposaaressa.

Lokakuussa 2015 Itävallan matkalla. 30 yhteistä vuotta...: Me♥

Leena Lumi

148 kommenttia:

  1. Voimia, voimia, voimia. Paljon!

    VastaaPoista
  2. Leena, rakkautta ja voimia sinulle! <3

    VastaaPoista
  3. Paljon voimia ja uskoa paranemiseen!

    VastaaPoista
  4. Voimia ja lämpimiä ajatuksia <3
    Kyllä perhe on juuri se oikea turvasatama sinulle nyt(kin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiitos♥

      On se: Olen niin perheihminen. Tämä asia vain piti kertoa kustantajien, blogiystävien ja lukijoideni takia.

      Poista
  5. Jaksamista ja hoitavaa simpukkaoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, kerron sitten kun simpukka avautuu. Kiitos♥

      Poista
  6. Voimia taisteluun! Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  7. Kuulosti pahalta, vakava sairaus. Ymmärrän halusi käpertyä rakkaiden lähelle. Halauksia ja voimia sinulle Leena ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, melanooma. Saman tein kun suuriruhtinatar Olga lähti. Surussa tulee esiin se toinen puoli minusta. Kiitos♥♥♥

      Poista
    2. Ihosyöpä. Hyviä ja lempeitä hoitoja ja niitä voimia sinulle ♥♥♥

      Poista
  8. Leena, itku tuli kun luin tämän. Miehenihän tutkii itseään koko ajan, koska hänellä löytyi pinnallinen melanooma vajaa kaksi vuotta sitten.
    Toivotaan, että hoidot purevat ja tautisi ei ole päässyt pitkälle.
    Voimia Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, melkein kaikki, jotka olen nyt tavannut, kohdannut puhelimessa tms. ovat itkeneet. Myös minä, joka en helposti itke kuin kauniin äärellä. Minultahan leikattiin melanooma Turussa '83 marraskuussa. Se oli ihan vahinkolöydös eli menin työterveysasemalle poistattamaan kahta luomea ja toien sitten..

      Kunpa puukko nyt riittäisi, sillä ei ole ollenkaan äitini kaltainen sisupussi. Olen paljon hauraampi, miltä vaikutan ulospäin. En tajua tästä sillä tavalla mitään, että huomasin tuon luomen polven yläpuolella vasta maaliskuussa, takuulla sitä ei ollut esim. jouluna tms. Jos tästä selviän, tiedän loppuelämäni olevani lääkärillä luomisyynissä. En enää luota omaan arviooni. Ja kun tunnen itseni niin terveeksi, niin tämä on kuin joku uni vain...paha sellainen.

      Kiitos♥

      Poista
    2. Jos se on noin tuore, niin usko pois, ettei se ole ehtinyt syvälle.

      Unto kuvaa itseään ja minä kuvaan selkäpuolelta, sitten hän panee kuvat nettiin, jossa vertaa entisiin ja katsoo, onko tullut uusia tai onko vanhoissa muutoksia.
      Eihän noista mitään ymmärrä. Ilmeisesti pikimusta väri on hälyttävä, mutta muutoin joku pahan näköinen voi olla vaaraton ja ihan siisti taas pahanlaatuinen.

      Silloin kun Unto sai tietää, että hänen melanooomansa ei alkutiedoista huolimatta ollutkaan levinnyt (pari viikkoa luulimme toisin), hän vajosi nelinkontin lattialle ja itki. Minä heittäydyin siihen viereen nyyhkimään.
      Tunteet ovat pinnassa tällaisissa tilanteissa.

      Voimia ja iloa, Leena! On varmaan hyvä ajatus puhua paljon läheisten kanssa ja tehdä kaikkea sellaista, mikä vie ajatukset pois huolesta. ♥

      Poista
    3. Marjatta, sitähän minä tässä nyt ihmettelenkin. Nuoren apidin sitä kauheaa luomea yli vuoden ja se lähti Turussa kunnon leikakuksella. Tätä luomea ei näy missään viime kseän kuvista ja jos se olisi ollut lokakuun matkalla, muistaisin sen. Turussa kolme patlogia tutki löydöksen nyt tietääkseni yksi: Paperi on tulossa, mutta näin läääkräini puhelusta ymmärsin. Hän, 'oma kirurgini' jäi nyt lomalle ja nyt pitäisi sitten kiireesti mennä toiselle...R:kin on ihan ällistynyt.

      Tämä oli vain nopea. Ensin vaalea, ei hälyttävä pohja, mutta sitten sen viereen kasvoi tumma ja silloin sitten sitä näytinkin jo jopa gynellekin sanone, että 'positaisin sen syksyllä'. Hän sanoi, että 'heti.' Se leikattiin aika kunnolla ja olen nyt ollut tosi vasiten eli ei niin kivaa, mutta tämä on pikkujuttu, sillä mitä uhakuvia nyt sanotaan...

      Minulla oli sama kokemus sen ekan kanssa, eli se kahden viikon hirveä piina. Nyt kirurgini sanoi heti, että 'tämä näyttää hyvänlaatuiselta, ole rauhassa'. Ja hän on aika kuuluisa...tunnettu taidoistaan. No, minä en ainakaan enää saa aamuyöstä nukuttua. Herään valvomaan ja näen mitä hirväempiä uhkakuvai. Kaiheinta on kun tuntee olevansa terve. Pää ei tätä kyllä kestä ja tytär kiipeili aluksi seinille. Nyt on vähän raihoittunut. Toivon kiukkua, mutta olen vain down.

      Tämähän piti julkaista kustantajien, lukijoiden etc. takia. Nyt tntu, että en tee mitään ennen kuin tämä case on läpikäyty. Huomenna ostamaan pitkää mekkoa, sillä seuraava leikkausjälki on iso. Nyt sitten tulee sitä polven yli menevää. Tytär vian lohdutti, että 'äit, ne ovat muotia'. Täällä on hautobva hellettä, joten ei voi olla farkuissakaan ja sille tulevalle haavallekin tekee hyvää saada ilmaa. Isä leikattiin kuumana heinäkuun päivänä ja hän kuoli saman heinäkuun 29. pnä sairaalabakteeriin...

      Juu, syön surutta Magnum Classiccia ja ystäväni tuo minulle torstaina Nesserin Barbarotti-sarjan. Innostuin Sukujhlista niin, että on pakko jatkaa...siinä se pää on pois tästä asiasta, mutta aammuyön tunnit. Reima rakentaa lepakkohotellia:) Se tulee niin, että näen sen olkkarin sohvalta ja myös partsilta eli voin siinä haavan parantumista odotellessa katsella vaikka lepakoita. Ja onneksi on jännittäviä brittisarjoja tallennettu.

      Poista
  9. A lot of healing energies to you, Leena! <3

    (Jotenkin oli mukavampi ilmaista tsemppiterveiseni englanniksi. =D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you♥ I want to look at the stars!

      Poista
  10. Kaunista kesää Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  11. Halauksia ja voimia, Leena. Olet ajatuksissani 💗

    VastaaPoista
  12. Leena. Ei ole muuta tietä, kun mennä eteenpäin. Minä muistan sinua ja pyydän vielä monia monia armorikkaita hetkiä ja vuosia. Voimia taistoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ei ole muuta kuin pakko kestää, jaksaa. Kiitos♥

      Poista
  13. <3
    (simpukkaan kuuluu meren äänet ja meri voimaannuttaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tiedän, tiedän...se kirja: Kaikki se valo jota emme näe...

      Poista
  14. Hiljainen halaus ja läsnäolo täältä kaukaa, ajatuksissani olet ihana ja inspiroiva ihminen <3

    VastaaPoista
  15. Sanattomaks vetää, mutta usko: kyl se siitä ❤️

    VastaaPoista
  16. Lähetän energiapallon. Käytä tarvittaessa ♥

    VastaaPoista
  17. Voimia ja postiviista mieltä kaikesta huolimatta. Sie oot voimanainen, nujerra se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos♥ En ole niin vahva, miltä vaikutan...

      Poista
  18. Voimahalauksia ja lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  19. Paljon voimia jokaiseen päivään!

    VastaaPoista
  20. Elämä kantaa ja läheisyys lämmittää. Etkä ole yksin.

    VastaaPoista
  21. Paljon voimia Leena-rakas.Nyt lepäät,teet kaikkea sellaista mistä tykkäät.Haliterkut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos♥ Kai se nyt on uskottava, että on opittava pysähtymään...vain olemaan.

      Poista
  22. Voi Leena, miten ikäviä uutisia. Voimia sinulle! Onneksi sinulla on ihana perhe tukenasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, elämä on...kova juttu. Perhe on ja Reima on pitää kii...etten putoa.

      Poista
  23. Paljon voimia ja rakkautta Leena, simpukat ovat vahvoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos♥ Minulla on niiden kuoria kokoelma...ole niitä hauraampi.

      Poista
  24. Paljon sydänvoimia ja taistelutahtoa toipumiseen! Lämpöisin halaus, kuljet ajatuksissani♥

    VastaaPoista
  25. Toivon lämmöllä paljon voimaa sinulle ja läheisillesi ♥

    VastaaPoista
  26. Rakkautta ja halaus. Voimia sinulle ja perheellesi. Olet ajatuksissani ♥

    VastaaPoista
  27. Perheesi on paras tuki ja toivotan parempia aikoja sinulle , ystävyydellä ♥

    VastaaPoista
  28. Leena, olet ajatuksissani. Voimia, rakkautta ja lohdutusta! ❤

    VastaaPoista
  29. Leena, kun ensishokista selviät, niin sitten hyökkää päälle taistelutahto. Et saa minulta sääliä etkä tekopirteyttä vaan toivottavasti voimaa ja uskoa: Sinä selviät! Sulkeutuminen tekee hyvää. Pienin askelin eteenpäin. Ei kappale, eikä muutenkaan muusiikkia minun makuuni, mutta ne sanat... Arja Korisevan uusin kappale Leipää, Lempee ja Lämpöö. Iso ja lämmin halaus Vihreältä Saarelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SaaraBee, olen vielä siellä mustassa käsittämätömyydessä. Olen kokenut tämän aikaisemminkin. Kun salama iskee samaan paikaan toisen kerran, voiko siitä enää selvitä...En pyysty voimaantumaan ellen sulkeudu. Minussa soi vain biisi, jonka kuulin autossa tuntia ennen tätä kauheaa tietoa: The End of The World.

      Kiitos♥

      Poista
  30. Leena, paljon voimaa ja rakkautta sinulle! <3

    VastaaPoista
  31. Vastaukset
    1. Hannaliina, kiitos♥ Toivo nyt, että vuoden päästä tästä me istumme R:n kanssa terassilla suunnittelemassa kuukauden lomaa Itävallassa. Yritän aina kun voin tehdä 'Hannaliinat' pienimuotoisesti.

      Poista
  32. Ei Leena, olen hirveän pahoillani ja surullinen, mun varaemo! Itku tuli! Voimia ja rakkautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, elämä on...kova juttu. Nyt tuli mieleeni se runo, jonka sain sinulta Olgan lähdettyä...Kiitos♥

      Poista
  33. Voimia ja paranemista, simpukka suojaa, mutta tiikeri sinussa herää vielä taistelemaan. t. Elisa (yksi monista uskollisista anonyymilukijoistasi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa, heräisi nyt edes härkä:) Olen hauras härkä, kunpa minusta nyt löytyisi raju tiikeri. Miten kiinnostavaa olisikaan saada joskus tietää lukijoideni profiili, keitä he ovat, mitä he mielutien lukevat, kuinka usein käyvät he, jotka eivät kommentoi etc.etc. Kiitos♥ t. Simpukka, jonka sisällä EHKÄ asuu tiikeri

      Poista
  34. Paljon voimia sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  35. Lämpimiä ajatuksia, tsemppipotkuja, halauksia – valitse se, mikä parhaalta tuntuu. Onneksi sinulla on voimaa tuova, tiivis verkosto ympärilläsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos♥ Tämä tuli puskista, sillä olenhan kokenut tämän ennenkin ja silloin oli oiretta...Perha on paras!

      Poista
  36. Voimia, jaksamista & lämpimiä ajatuksia täältäkin! Tästäkin koetuksesta ovat tuhannet selvinneet! Nyt vaan luottamusta ja elämän tahtoa!
    Missie
    (Lukijasi jo vuosien ajan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missie, kiitos♥ Minäkin jo kerran, mutta nyt en koe nuoruuden itsevarmuutta...Sitä tässä odotellaan: luottamusta ja raivoisaa tahtoa. Sudenhetkillä alkaa heräillä ja velloa kauhuskenaarioissa.

      Poista
  37. Leena, olen ajatuksissani lähettänyt sinulle voimaviestejä. Tuntuu kurjalta, että sinulle tulee tällainen "peikko", mutta kyllä sinä tästä selviät niinkuin siitä aiemmastakin. Sinulla on rakastava perhe ja paljon ystäviä. Usko tulevaan, elämällä on paljon annettavaa vielä. Läheistesi rakkaus kannattelee ja saat olla heikko ja hauraskin, mutta uskoa parantumiseen älä heitä. Olet ihana ja paljon meille muille antanut itsestäsi. Toivottavasti me vastavuoroisesti voimme sinua tukea ja kannatella. Kyllä sinä tästä selviät. Lämpimin ajatuksin ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitos, kiitos♥ Tuhma ja pelottava peikko. Reima on mun kivi ja kallio ja tytär ja vävy saavat nauramaan. Paras ystävä on elämäni terrieri, äiti ja sisko tsemppaavat. Tunnet minut, en ole niin vahva kuin miltä vaikutan, näytän vain vahvlta. Olen hauras. Yritän, yritän...Kiitos samoin, Anja♥ Joka kerta kun katson varjoliljoja ja nythän ne kukkivat, muistan sinut. Kun jalkani palelevat, vedän kutomasi villasuket jalkaani...Kiitos♥♥

      Poista
  38. Voi Leena, olet ollut mielessäni nyt parin päivän ajan enemmän kuin koskaan. Toivon sinulle voimia, toivon sinulle onnea, että voitat kaiken sen mitä on tulossa. Jaksamista sinulle ja perheellesi. Sydämiä ja halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, kiitos♥ Tahtotila on nyt vähän heikko, mutta arki kulkee kulkuaan eli nyt uutta jääkaappipakastinta etsimään. Kiitos sinulle♥ Perhe on parasta! Ja tietysti niin monet ystävät, jotka nytkin muistavat minua ja myös ymmärtävät, että aion olla jonkin aikaa sulkeutunut simpukka eli knnes case on ohi.

      Poista
  39. Voi Leena, olen niin pahoillani puolestasi, ja arvaan vähän niitä tuntemuksia, joita käyt läpi nyt. Niissä hetkissä ei paljoa keskikesän aurinko valaise, kun mieli on pelosta ja kauhusta musta, ja ihan totta: pahimpia ovat ne aamuyön tunnit, kun ajatukset kiertävät kehää... On kyllä valtava rikkaus, että sinulla on niin ihana ja rakastava perhe ja rakkaat ystävät. ♥ ♥

    Muistan, kun itse sairastuin tähän MS-tautiini viisi kesää sitten, ja sinä olit ihan hurjan kannustava ja rohkaiseva ja ihana, kun itse olin kauhusta kankeana. Nyt on minun vuoroni lähettää täältä vähintään yhtä paljon lämpimiä ja tsemppaavia ja voimaannuttavia ajatuksia. Valtava halaus, Leena, ja paljon sisua ja rohkeutta! Sinä selviät tästä!! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, mutta nyt onneksi sataa. Aamullakin sain nukuttua, kun ikkuna oli yön auki ja sateen ropina rauhoitti. Aurinko on nytpimeyteni kontrasti, kuten se voi olla monilla ainakin siinä vaiheessa kun suuri epätietoisuus tulevasta hallitsee kaikkea. Heräsin toki taas sudenhetkellä, mutta leijuin nyt kauhussa vain tunnin tai pari ja sitten jatkoin sadeuntani. Kuinka kauheaa olisikaan kohdata tämä yksin! Onneksi on kumpani, joka on luvannut olla kii minussa kaikkialla muualla paitsi ei leikkaussalissa ♥ ♥

      Muistan, muistan...Jollakin tasolla elin niin saurauttasi. Olen hirveän empaattinen ja minulta myötätunto tulee luonnostaan. Monen lukijan vakvatkin sairaudet on kuljettu yhdessä läpi. Etäistukikin voi olla joskus tukea, kunhan ei sorru säälimään. Sääli on sairautta ja masentavaa. Haluan nyt uskoa lupaukseesi! Kiitos ♥ ♥ ♥

      Poista
  40. Leena, täällä yksi anonyymi ilmiottautuu: olen pitkään lukenut juttujasi ja saanutniistä paljon lukuinspiraatiota. Olen vain niin huon kommentoimaan. Nyt halusin kuitenkin sanoa KIITOS ja lähettää sinulle paljon voimia ja lämpöä.

    Olet ajatuksissani! Airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airi, miten hauskaa, että nyt saan 'tavata' anonyymejä lukijoitani! Käyn minäkin lukemassa blogeja, joissa en kommentoi tai kommetnoin vain hyvin harvoin. Minuahan eli Leena lumia kantavat kaikki lukijani. Ole hyvä♥

      Kiitos Airi♥

      Poista
  41. Vietin toukokuun lopulla kaksi upeaa viikkoa pienessä mallorcalaisessa kylässä. Kuljeskelin kylätiellä viljapeltojen sylissä, kuvasin johanneksenleipäpuita, katselin kaukaisella niityllä käyskentelevää valkeaa hevosta. Kuuntelin illan pimeydessä kaskaitten siritystä ja nautiskelin cavaa. Olin elämäni kunnossa ja onnellinen.

    Parin viikon kuluttua sain tietää, että minulla on syöpä, polyyppi, jossa syöpäsoluja. Pudotus arkeen oli melkoinen. En sulkeutunut. Päätin aloittaa Facebookissa syöpäpäiväkirjan pitämisen kaikkine karvoinensa. Se oli hyvä päätös. Sain kiitosta avoimuudestani ja "rohkeudestani", tukea, voimahalauksia, siunausta ja enkeleitä. Ajattelin, että tiedottamisella voisin ehkä myös auttaa jotakin kohtalotoveria ja samalla kertoa kuulumiset monelle ystävälleni yhtä aikaa. Odotan leikkausta, joka tehdään 13.7.

    Minäkin luen koko ajan, viimeksi Kazuo Ishiguron "Ole luonani aina", sitä ennen Nesserin "Pikku-Burman teurastajatar" teki minulle seuraa. Onneksi osaan lukea.Täältä sivuiltasi haen vinkkejä, mitä vielä lukisin.

    Toivotan sinulle sisua, periksi antamattomuutta, onnea. Niillä eväillä yritän itsekin selviytyä ja elää - vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna, tapasi tuoda 'juttu' esiin on monille tärkeää vertaistukea. Olen itse seurannut monia, jotka ovat julkaisseet omat sairaspäiväkrijansa. Se on myös kirjoittajalle voimaannuttavaa, sillä kun asian laittaa pöydälle, se on vähemmmän vaarallinen, se on kuin joku, jonka uskallan kohdata. Minulle tällainen sokki on toimnut aivan päinvastoin, sillä olenhan muuten varsin avoin, mutta en niin avoin kuin luullaan:) Nyt on menossa vaihe, jossa kuin sukellan kauhussa. Illat menevät lukien nyt yhtä vanhempaa kirjaa ja kohta vedän kaikki Nesserit, ainakin Barbarottit, sillä ne saapuvat torstaina. Tänään olin kuitenkin toimekas ja pakastime yhdessä jo toiset 10 kiloa mansikkaa. Sitä ennen kävimme ostamassa uuden jaakaappipakastimen särkneen tilalle. Onneksi on alakerran varapakastin. Nyt on kuin kiire saada kaikki kuntoon, koska tuelvasta ei tiedä. Voimme jopa olla leikkaksessa samana päivnä, kuka tietää! Saatan kertoa sitten kun kaikki on ohi, jos se on ohi, mutta en tee tästä nyt projektia, jossa kuvataan etc. Haluan kärsiä ja pelätä yksin., mutta tuntien, että vierelläni on rakkaani, joka on kuin kallio. Hänen on nyt oltava, sillä minusta ei siihen ole. Olen ollut kalliona ja voin olla vastakin, jos saan elää, mutta nyt olen vain hauras.

      Tuolla Nesserin Barbarotti-sarjan viimeisellä kirjalla on niin kauhea nimi, että en ottanut sitä ollenkaan:) Olisi ehkä pitänyt, mutta vielä ehdin.

      Sisua minuun tulee kun huomaan, että minua kuunnellaan eikä itsemäärämisoikeuttani viedä missään vaiheessa poissa. Olen sisältäni kuitenkin sama Leena, vaikka juuri nyt ei sitlä tunnukaan.

      Kaikkea hyvää sinulle ja laita ihmeessä minulle viestiä, miten meni tai hae minua face-kaveriksi, että voin seurata sinua♥♥♥ Kiitos♥

      Poista
  42. Hei Leena, vielä yksi hiljainen lukija vuosien ajalta.. Kiitos! Olen löytänyt kauttasi monta hyvää kirjaa ja kirjailijaa, ja saanut postauksistasi suurta iloa.
    Nyt lähetän sinulle voimahalauksen koitosta varten!
    Heli Satakunnasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, kiva 'tavata'!Kiitos, saada kuuulla olleensa lukuinnoittaja, vinkkien antaja, on parasta lääkettä kirjabloggaajalle♥ Ja on olenhan vähän muutakin yrittänyt tarjoilla.

      Kiitos♥

      PS. Satakunnasta minäkin, nyt ausnut täällä Keski-Suomen saarella jo vuodesta 1985.

      Poista
    2. Terveiset Reposaaren takarannalta <3. Merimesta on vielä käymättä, kun joka kerta jään takarannalle ihastelemaan merta ja nauttimaan suolaisesta merituulesta.. aika menee siihen. Aiemmista postauksistasi tiesinkin, että olet täältä. Muualla kävin minäkin välillä, mutta tuo meri..
      Ihanaa viikonloppua & uusi voimahalaus
      Heli

      Poista
    3. Heli, kiitos<3 Minä taas käy Merimestassa syömässä aina kun ajamme Reposaareen:) Siis olen Luvialta, mutta asun nyt saarella, joka kuuluu Jyväskylään. Meidänkin piti palata, muutiem tänne jo '85, mutta saaren taika voitti. Kohta tämä talo on liian iso ja puutarha myös, sitten katsotaan paikkakunta uudestaan. Ehdotin R:lle jo Reposaarta, mutta hänestä on minulle liian kaukana, sillä en ole autokuskina mikään loistotapaus. Täällä syntynyt tyttäremme on Meri ja Päijänne vilkkuu ikkunasta, mutta järvikalaa en syö vieläkään.

      Kiitos samoin ja kiitos♥

      Poista
  43. Lämpimiä, tsemppaavia ajatuksia sinulle, Leena!

    VastaaPoista
  44. Olen lähettänyt sinulle FB-kaveripyynnön ja yhden viestin. - Jokaisella sairastuneella on oikeutensa toimia, niin kuin parhaimmalta tuntuu. Ole vahvasti hauras ja nojaa kallioosi. Minullakin on omani, rauhallinen ja vakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna, viestiä en vielä nähnyt, mutta kavereita jo olemme. Menen kohta uudestaan...Kitos!

      Niin minustakin. Nyt odotan vain enemmän tietoa ja oman kuilutunteeni katoamista. Sama täällä: Hämäläinen ja rapu, voiko enää vakaampaa tukea saada:) Vahvasti hauras kuulostaa hienolta!♥

      Poista
    2. PS. Ainakaan chatissa ei ollut viestiä, mutta se voi johtua vain siitä (ehkä), että en illalla ehtinyt kaveriksesi. Menin aikaisin lukemaan. Koita uudestaan. Vastaan viimeistään ip, sillä lähdössä kaupunkiin.

      <3

      Poista
    3. PPS. Siis hyväksyin henkilön, jonka nimikirjaimet MF...?

      Minun sähköpostini on leenalumi@gmail.com

      Poista
  45. Leena, ihanaa, että sinulla on tiivis turvallinen perhe ympärilläsi! Tulin lukemaan näitä sinulle tulleita mahtavia viestejä (olet monelle tärkeä!)ja tuomaan sinulle vielä yhden tsemppausviestin: selviät tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, no, asutaan kaukana tosiistamme, mutta ehkä se vain lisääkin läheisyyttä. Reima on kii minussa!<3

      Eikö ole uskomatonta, miten paljon ihania lukijoita minulla on<3

      Kiitos♥

      Poista
  46. <3 ei ole sanoja, mutta on paljon lämpimiä ajatuksia. Olet ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  47. ...kyyneleet valuvat silmistä, harmittaa!

    On kuitenkin ihanaa, että lähelläsi on kallio, johon turvautua ja auringonsäteitä säteilevä oma aurinko, kun tumma sumu laskeutuu peittääkseen Sinut alleen.

    Voimahalaus, oikein kunnollinen rutistus, sen haluan Sinulle lähettää, enkelin kantamaan, kun askeleet tuntuvat raskailta, ihanan leikkivaän tuulen joka sekoittaa hiuksesi ja ihanan kirkaan auringon joka lämmittää! Onneksi hoitotiimit ovat huippuammattilaisia ja lämmin sydän sykkii valkoisten työvaatteiden alla!

    Voimia, taistelutahtoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, kunpa minäkin saisin sen harmituksen tai suorastaan kiukun päälle, mutta olo on ihan epätodellinen.

      Hän saa luvan nyt olla kallio. Jos tästä selviän on minun vuoroni olla sitä. Kuljen tosiaankin kuin usvassa...

      Saila, kiitos♥ Näin jo kerran itseni unessa terassin lepotuolissa. Oli elokuu ja korennot lensivät...rannoilta kuuluivat lokit. Onhan se totta, oi onhan se totta.

      R. rakentaa nyt lepakkohotellia ja se tulee niin,e ttä näen sen olkkarin sohvalta ja myös terassilta.

      Kiitos ♥♥♥

      Poista
  48. Paljon voimia ja haleja täältä Oulusta. Olen lukenut sinun blogia jo pitkää.. Rakautta kesään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, kiitos♥ Kiva kuulla! Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  49. Voimia Leena, olet rukouksissani. Tämä raamatunkohta rohkaisi minua vuosia sitten kun menin tutkimuksiin pelonsekaisin tuntein ja kävin läpi muutenkin vaikeaa elämänvaihetta. "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret". 5 Moos. 33.27. "Oot kilpeni, voimani, kallioni...olet aina apuni kun tarvitsen".
    nm Petra

    VastaaPoista
  50. Voi ihana Leena! 💜 Meitä on täällä ruudun takana satoja ystäviäsi, jotka muistavat sinut iltarukouksissaan. Et ole yksin. Kauhun tunteet ovat ihan ymmärrettävoä, niitä ei voi niin vain pyyhkäistä pois, mutta sinä olet taistelija ja yhdessä selviydytte tästäkin möröstä voittajina. Näin me kaikki vahvasti uskomme ja hartaasti toivomme!
    Voimarutistus💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne♥ Niin, huomaan, että en ole yksin, mutta niitä aamuyöllä tulevia kauhuntunteita ei kukaan voi pyyhkiä pois. En ole niin vahva, miltä vaikutan...Hirveä, tuhma, julma mörkö! Se olkoon Mörkö!

      Kiitos♥

      Poista
  51. Leena, kommentoin Sinua facessa, joten täältä unohtui. Kauhun ja epätoivon tiedän kun epäillään pahinta ja kun kokee pahinta, sen olen kokenut, mutta kollon tuurilla olen päässyt kuin koira veräjästä pahalaatuisen muutoksen epäilystä.

    Olin surullinen ja järkyttynyt kun luin tämän. Uskon kuitenkin että voimme voittaa kaiken miten on tarkoitettu ja Sinullakin käy varmasti parhain päin, usko pois. Se ei auta pelon, pimeän ja kauhun hetkellä, usko ei riitä, kylmä hiki valuu ja tuska on suuri. Olet niin yksin, vaikka et olekaan. Jos voisin auttaisin sua pimeinä hetkinä, mutta olen itsekin niin reppana ja raukka... ota kädestä kiinni, juostaan lujaa kohti elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, toivotaan nyt sitä kollon tuuria minullekin sitten. Olen hirväe pessimisti, et ikinä arvaakkaan...

      Älä nyt vaan hautaa vielä:) Olen itse riittävän sokissa, joten muut saavat nyt kestää. Haluan ympäröityä vahvoilla ja positiivisilla, sillä minusta ei siihen nyt ole. Muista sitten, että sinä lupasit♥ Juuri niin, sitä on yksin, vaikka ei olekaan, sillä kaikki suru ei ole jaettavissa. Kun Olga lähti meitä oli täällä kaksi niin onnetonta, että...Juoksen sun kanssas vaikka mihin, jos tästä selviän!

      ♥♥

      Poista
  52. Hei Leena! Oikein en löydä mitään sanoja. Tämäkin on vain elettävä. Itse elän kroonisen syövän kanssa, välillä reippaampana kuin välillä. Tuon putoamisen tunnistan. Massiivinen leikkaus oli helmikuussa 2013 ja sen jälkeen on kremppaa riittänyt. Kulunutta sanontaa käyttääkseni,näillä mennään ,kun muutakaan ei ole. Olen silti oppinut uuden työn, aloitan syksyllä opiskelun ja laajennan työtoimintaani. Toivotan sinulle rauhaa tähän koettelemukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, onko mitään sanoja. Kerrankin vastaus on vain hiljaisuus. Putoamisen jälkeen odotan kiukkua. Minä pelkään kremppaa kun tunnen NYT itseni ensimmäisen operaation jälkeen terveeksi. Mitä sitten jos ja kun. Rauhasta ei ole tietoakaan, sillä pääni aivan kihisee vaihtoehtoja....Kuten voit arvata olen saanut paljon myös privaatteja yhteydenottoja ja nyt elän jännityksellä erään ystäväni huomista leikkausta. Siirrän itseni sivuun ja katselen muita, joiden joukossa minäkin. Katson kuin ulkopuolelta.

      Hienoa, että olet löytänyt väylän ja pärjäät! Opiskelu ja syksy kuulostavat ihananilta sanoilta.

      Kiitos♥

      Poista