Sattuneesta syystä kirjarintamalla on nyt hiljaista: Luin yhden hyvän ja sen saa julkaista vasta 20.7., aloitin eilen toista ja kun olin lukenut jonkin matkaa jopa Lumimiehelle ääneen erästä kohtausta, huomasin, että sen saa julkaista vasta elokuussa. Käännyin kirjaston puoleen, jossa muuten nyt kesäaikana ainakin palvelee ihan Ville Valon näköinen komistus, ja löysin tiiliskiven, jonka olen aikonut lukea jo kauan sitten eli nyt otan vapauden nauttia kirjastani hitaasti ja tarjoilen teille vaikka kukkia.
Sen sijaan toiseksi istutettu valkoinen akileija on nyt kadonnut monta vuotta upeasti kukittuaan tästä kohtaa, mutta muualla sitä on kiitettävän runsaasti.
Tässä lähistöllä kukkii myös yön kuningatar eli valkolehdokki, joka ei lisäänny, mutta onneksi ei vähenekään.
Sissinghurstin linnan valkoisen puutarhan tyyliin, pihallamme kasvaa nyt myös valkoista maitohorsmaa, jota aion siirtää kuupuutarhaani, johon samalla siirtyy juuri tältä paikalta
valkovuokkoja eli minikuupuutarhani kukinta aikaistuu.
Tämä vuokkorykelmä vain lisääntyy kallion reunan kosteikossa, kuten toivon käyvän valkoiselle horsmallekin.
Kuupuutarhan alku oli tällainen. Edelleen tähän kohtaan alapuutarhaa tullaan tuon takana kukkivan valkoisen Holger Isabella syyreenin ohitse. Ja kuvassa oikealla kukkii nyt
valkoinen särkynyt sydän, jolle viime talvessa oli jotain rankkaa tai sitten kylmässä alkusuvessa, sillä ei mitään lisääntymistä, mutta onneksi ovat elossa!
Voitte olla varmat, että kun saan varjoliljat lisääntymään, raaskin siirtää niistä osan kuupuutarhaan. Olen kuullut jopa ihanan huhun, että varjoliljat lisääntyisivät itsestään...,mutta täsmäistutus on täsmäistutus. Sitä voin soveltaa mihin vain, paitsi en sormustinkukkaan, joka valitsee itse paikkansa. Eikä sille taitaisi olla riittävästi valoakaan kuupuutarhassa, jossa jättimäisten lehmusten katveessa on pärjättävä iltapäivästä iltaan valolla eli puolivarjossa.
Pidän valkoisista kukista erityisesti, mutta en voisi ajatella, että koko puutarha olisi valkoisia kukkia, vaikka mieheni väittääkin, että ostimme yli kolmekymmentä vuotta sitten valkoiset syreenit valkoisella talolla. Pidän paljon myös sinisistä ja vaaleanpunaisista kukista ja joskus joku vahva punainenkin on poweria. Valkoisia kukkia vain todella rakastan...
Kuin vartiosotilaat lupiinit vahtivat muistelulehtoa. Takana näkyy puistonpenkki ja siinä vieressä on ensimmäisen noutajamme hauta. Keväällä tässä pärskyy iloinen puro ohitse, toivon sen ilahduttavan tähtiin asti uskollista ystäväämme.
Lehtosinilatvaa voisin siirtää myös kuupuutarhaan valkoisena, mutta annan sen päättää itse. Sitä kasvaa meillä yltäkyllin, joten eiköhän eräänä päivänä...
Kun kaikki edellä mainitut kukat ovat jo lakanneet kukkimasta, jatkaa alueen vasemmalla puolella, vähän juhannusruusuusta talolle päin, mustilanhortensia.
Oikealla valkoista vahtia pitää kuutamohortensia, jonka siirsimme etupihalta pois jonain kuumana kesän päivänä. Hyvin se toipui ja sain tilalle paikan kokeilla muita hortensioita.
Melkein joka suvi olemme saaneet nähdä kirjosieppoperheen yhteenmenon, kuulla niiden laulun, nähdä pöntön varustamisen ja seurata sitten huolehtivan parin touhuja, kun poikaset ovat kuoriutuneet. Joka vuosi myös, kun vanhemmat ovat jo kyllääntyneet hommiinsa, on yksi poikasista halunnut jatkaa mukavaa peräkammarin pojan/tytön elämää täyshoidossa. Nyt tällä tyypillä olikin niin tomera sisko, että se tuuppasi mukavuudenhaluisen matkaan. Siihen se sitten räpisteli meidän ikkunan alle ja kuten ilmeestä voi huomata, kiitollisuus ei ole maailman palkka:) No, emo ruokki tätä siinä jonkin aikaa ja iltapäivän aikana oli lapsi kai jo toipunut järkytyksestään ja kadonnut vähintäinkin lehtomme saniaisten suojiin.
kuupuutarhaterveisin
Leena Lumi
Vihdoinkin juhannusruusut! Eikä kirvan kirvaa tänä suvena 2017.
Yli vuorokauden on satanut kuin tulva olisi tulossa, mutta nämä vain tykkäävät nyt.
Muissakaan ruusuissa ei ole kirvoja, joten nyt on sitten todellinen ruususuvi♥
Siis sillan kupeessa, valkoisen puutarhan osana...
Valkoisen puutarhan lähellä, aika tarkkaan keskellä lehtoa, tuoksuu jasmiini.
Hienoja kukkia. Meilläkin on muutama violetti lupiini pihassa. Tuolla muualla on ojanvierustat ym. täynnä. Valkoisiakin on muutamia, mutta enimmäkseen violettia ja vaaleanpunaisia.
VastaaPoistaSatu V, kiitos. Meilläkin eniten sitä siniviolettia, mutta valkoista saisi olla enemmänkin. Pidän myös vaaleanpunaisista kera sinisten, mutta valkoiset...Kerran oli tummanviininpunainen, mutta sitten se katosi.
PoistaMielelläni luen kirjavinkkejäsi, mutta yhtä mielelläni katselen kuvia puutarhastanne. Valkoiset kukat ovat kauniita, varsinkin, kun niitä on runsaasti erilaisia. Valkoinen iris on todella kaunis. Sellainen piti tulla meidänkin puutarhaan, mutta osoittautui sitten lilaksi.
VastaaPoistaBetween, kiitos samoin:) Olin vakuuttunut, että rakkauteni siniseen iirikseen ei kestä sitä valkoisena, mutta toisin kävi. Sullahan kävi vähän kuin minulle, kun tilasin niitä valkoisia varjoliljoja ja vuoden päästä ne kukkivatkin puanisina. Kauppapuutarha kyllä hyvitti hyvin ja sain valkoisia sitten kunnolla.
PoistaIhanaiset valkeat kukkijat. Ja oi Leena, sinulla on lajeja paljon! Minäkin pidän valkoisista kukista, mutta ehdottomasti puutarhasta pitää löytyä myös sini- ja roosasävyä. Hortensiat ovat upeita kukkijoita. Ja sitten jäin ihailemaan valkeaa akileijaasi. Akileijat ovat todella suloisia, todellisia keijunkukkia!
VastaaPoistaOn teillä hurmaava puutarha, oi! Ihanaista viikonloppua♥
Hannah, valkoisissa kukissa on sitä jotakin. Sisiet ja roosan sävyt tuovat valkoisen esiin. Eihän valkoinenkaan jaksa yksinään loistaa. Hortensioita on tulollaan ja nyt myös niitä uusia lajeja. Akieleijat taitavat sopia kaikille: Ei vain Alvar aallolle:)
PoistaKiitos paljon ja kiitos samoin sinulle Liekkisydän♥
Ihanaa valkoista kukintaa! Valkolehdokki ♥
VastaaPoistaMinä luulen, että meillä kukkii kohta ensimmäinen valkoisen varjoliljan (itsekseen kylväytynyt) siementaimi :) Kerää siis valkoisen siemenet ja kylvä ne kuupuutarhaan, ehkä ne kukkivat joidenkin vuosien kuluttua.
♥♥
Marietta, valkolehdokki on onnea♥ Kiitos♥
PoistaIhan tosi! Tuota onnea minäkin odotan:) Juu, ajattelinkin tehdä tänä vuonna niin.
♥♥
Niin kaunista. Valkoista suosisin meidänkin pihassa. Mutta mistäköhän johtuu, että ei oikein etene tämä meidän pihan kukkapuoli? Pionit sentään kohta kukkii ensimmäistä kertaa ja ne on näköjään valkoisia. Kolme vuotta sitten ne istutin, enkä enää muistanut, että minkä värisiä ostin:).
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, kiitos. Pioneja minulla ei ole lainkaan noin 500 lajin joukossa:) Olen sen verran vaihtelunhaluinen, että aloin niitä siirtelemään ja nehän eivät siitä pitäneet. Nyt sormustinkukat ovat opettaneet, että niitäkään ei määräillä. Sinähän olet vasta aloittanut, minulla tämä projekti on kestänyt jo vähän yli 30 vuotta.
Poista<3
Valkolehdokin kukinta puutarhassa on lahja, aarre, josta pitää nauttia! Ihania valkosia kukkijoita, ne ovat myös minun suosikkejani, täydentävät ja voimistavat myös muita värejä. Tuo valkoinen iiris on myös lempikukkijani, tosin meillä se nyt kituu jostain syystä, kukintaa ei taida tänä suvena saada. Onpa tuo pikkuinen tipunen aikas topakan näköinen :D
VastaaPoistaSaila, olen intohimoinen botanisti,joten osaan arvostaa:) Kiitos. Valkoiset kukat alkavat erityisesti valaista heinäkuun hämärtyvissä illoissa ja sitten tietty kuin jättilyhtyinä hortensiat. Ne just antavat poweria muille väreille. Se ensin kitui minullakin, nyt se on kolmannessa paikassaan, jossa vasta alkoi kunnolla kukkia. Kirjosieppo on vielä niin vaavia, niin vaavia:)
Poista<3
Kauniisti kuvattuja valkoisia kukkia. Minun kuupuutarhani jäi entisen kodin pihaan, uutta en ole jaksanut aloittaa. varjoliljat tosiaankin lisääntyvät itsestään, siemenen kasvaminen uudeksi upeaksi kukaksi kestää viisi vuotta. Tämä tieto on peräisin jostakin lehtijutusta. Tieteellistä todistetta minulla ei ole. Uusia pieniä taimia kuitenkin on kasvamassa, nyt kolmas vuosi menossa.
VastaaPoistaUnelma, kiitos. Oih, muistan kuupuutarhasi! Sainhan sinulta siemeniä, jotka sitten yhteinen ystävämme minulle toi. Järkytyin tuosta viidestä vuodesta, mutta kyllä ne siellä penkissä ovat saaneet olla ja nyt siellä on kaksi hentoa valkoista, jotka tosin eivät tänä vuonna kuki, joten voivat olla perua sinulta. No, pieniä taimia siellä ja täällä. Osa tosin yltää taas kohta johonkin 180 cm:iin, mutta ne ovat ne vahvemmat punaiset. Onneksi osa valkoisistakin kukkii.
Poista<3
Kauniita ovat, mutta minä olen hieman värikkäämpien kukkien ystävä. Tosin niityllä kukkii valtoimenaan päivänkakkara, mutta siinä on aurinkosydän. Kukkapenkissä on hopeahärkkiä, ja se kukkii valkoisilla kukilla ja maksaruohokin taitaa olla valkoinen. Pinkkiä, liilaa, sinistä, keltaista, punaista, oranssia cottage gardenin malliin :)
VastaaPoistaMai, jokaiselle makunsa mukaan. Meillä aloittaa ziljoona päivänkakkaraa, se on muuten Keski-Suomen maakuntakukka, jos oikein muistan. Tämä valkoinen puutarha on yksi puutarhan huone, toinen on japanilainen puutarha, mongolianvaahteraviidakko, jossa kärhöt roikkuvat kuin liaanit ja sitten tietty niityt. Etupihaa ei ole vieläkään ajettu, vähän vain käsin kitketty. Nyt ovat aukikellokukat, sitten aloittavat digitaligset. Oi aika ihanin!
Poista<3
Ihania kuvia! Valkoisissa kukissa on jotain sellaista kiehtovaa herkkää kauneutta.. Tuo särkynyt sydän nyt vaikka! Tai tuo kuutamorhortensia..! Tai oikeastaan mikä tahansa näistä kukista! Ihania, ihania! -Taru
VastaaPoistaTaru, kiitos. Samaa mieltä. Särkyneitä sydämiä 'narulla'...:)
Poista<3
Todella kauniita kukkia. Olen nyt itse amatöörikukkailijana ihastunut valkean kukan ja jonkun muun värisen kukan yhdistelmään, siis helpoilla ruukkukukilla esim ahkeroiva liisa on viihtynyt jopa minun hoidossani viime kesänä syksyyn saakka, joten ostin niitä täksi kesäksi (viime vuonna sain lahjaksi). Kauniita kesäöitä teille!
VastaaPoistaBleue, kiitos. Ahkeraliisa on todella kiitollinen ja kukkii keväästä pakkasiin. Siitä on monia värejä sekä myös kerrottu lajike.
PoistaKiitos samoin teille!<3
Voi tuota suloista kirjosiepon poikasta! Ja oi kaikkia valkoisia kukkia, etenkin särkynyttäsydäntä, koska siinä on aina niin paljon: ♥
VastaaPoistaMahdatkohan lukea yhtä yli 900-sivuista kirjaa nyt? Jos, niin voi olla että luin saman matkalla. Mikä kirja!
♥♥♥
Katja, pidän monista linnuista, mutta meidän eniten seuraama keäslintumme on kirjosieppo, koska se ottaa aina toisen pöntön kerrostalosta, joka näkyy sekä keittiöön, että olkkariin ja jotain kautta vielä makkariinkin. Hirveän hyödyllinen hyönteissyöjä! Siinä on paljon, mutta se ei ole viime talven jälkeen tuuheutunut, kuten odotin...Silti♥
PoistaJust juu, mistäs arvasit. Tai arvasin, että arvaat:) Niinpä...en tajua, miten O. tämän taas teki.
♥♥♥
Niinpä! Bloggasin kirjasta juuri ja mietin, että onko se O:n paras. Huh, hieno on! Mutta Haudankaivajan tytär saattaa silti olla mulle Se O:n kirja, koska se oli ensimmäiseni.
Poista♥
Katja, en aio lukea tekstiäsi ennen kuin omani on ulkona ja vasta luen kirjaa. Eilen pääsin lukemaan klo 22.30 alkaen eli tämmöistä meillä. Minusta näitä on tosi vaikea verrata siksi, että B. on faktiota: Olen tarkistanut monta yksityiskohtaa ja TÄNÄÄN oli Hesarissa lyhyt maininta just siitä miesnäyttelijästä, joka oli M:n ensimmäisen oikean roolin vastanäyttelijä ja joka sai päättää vastanäyttelijänsä. Kai huomasit miten rankasti M. siitä roolista maksoi! En ole koskaan ennen kuullut mokomasta miehestä...Ihmeellinen sattuma, sillä just eilen luin sitä kohtaa R:lle ääneen. Minulle M. menee aina ihon alle, sillä hän on kuin elänyt todiste siitä, miten maaima on miesten ja naiset selviävät vain miellyttämällä ja pitämällä miehet tyytyväsinä. Kun M. yritti paeta opskelemaan vähemmän tehopyhään paikkaan eli Eurooppaan, elokuvamogulit estivät senkin. M:n itsetunto ei voinut olla kohdillaan kaiken jälkeen aivan toisin kuin samanaikaisen näyttelijän GK:n.
Poista♥
Kukkakuviisi voin sanoa vain: niin ihania!
VastaaPoistaRaili, kiitos!
Poista<3
Hahaa, tuo kirjosieppo on aivan mahtavan näköinen. Miten niin sillä ei ole kivaa? ;-)
VastaaPoistaVarjolilja on todella kaunis. Ostan liljoja usein kotiin, ne on niin ihanan isoja ja näyttäviä.
Oletko törmännyt Maria Semplen: Missä olet Bernadette? -teokseen. Aloitin tämän kesähuvituskirjan eilen ja lopetan sen tänään. Tämän hauskutuksen jälkeen suuntaan kirjastoon hakemaan uusia varauksia ja odottelen innolla kesäloman alkua.
Ihanaa alkuviikkoa sinulle. Paljon upeita hetkiä puutarhassa, kasvien, kirjojen ja ruokahetkien parissa <3
Birgitta, eikö vain. Voihan sillä olla vaikka kuinka kivaa, mutta tosiasia on, että se ei halunnut lähteä sieltä pesästä:) Onneksi sen emo jatkoi ruokkimista maahan.
PoistaSe vie mennessään. En voi ostaa liljoja, kerran laitoin niitä ison majakollisen, ja heti sai joku allergisen kohtauksen. Ostan liljojen sijasta sisälle gladioluksia, jos haluan jotain näyttävää.
En ole kuullutkaan, mutta minähän en ole hauskojen kirjojen perään, kuten sinä. Pidän rososta, rankasta, dramaattisesta...Paitsi nauroin Kukkia Birgitalle kahteen kertaan!!!
Kiitos samoin<3 Meillä nyt yllättäen hoitokoiruus, ei Merin, joka noudetaan tänään. Huomenna puutarhaa ja ylihuomenna yritän saada edes wordille yhden dekkarin. Kaikkea samoin sinulle ja umiset päälle<3 A:n kuvat aivan mahtavia!!!
Sulla on näköjään Sadie Jones tuloillaan. Tuskin maltan odottaa =D
PoistaBirgitta, elokuussa. Sama täällä:)
Poista<3