keskiviikko 29. helmikuuta 2012

PIENI POTENSSIPUOTI

En ole hauskojen kirjojen ystävä. En naura suomalaiselle televisioviihteelle, vaan kuolen tylsyyteen, jos joudun sellaisen ääreen. Pikkujoulujen klovnit ja narrit eivät minua huvita, vaan vääntelehdin vaivaantuneena kärsien oudosta myötähäpeästä ihmetellen, miksi ihmiset hohottavat niin että kitarisat näkyvät. Ehkä häpeänkin sitä, että minulla ei ole koskaan hauskaa kun muilla on. Minun nauruani eivät kirvoita kuin harvat ja valitut ja nauran oudoissa tilanteissa ja oudoille asioille. Kuten sille, kun yksi hieman pöyhkeä tuttavamme putosi hieno puku päällään Tallinnassa kadulla olevaan avonaiseen viemärikaivoon. Kun hän pääsi sieltä hotelliin kävi selväksi, että erääseen kaluun tulee paha tauti ellei sitä nopeasti desinfioida ja sitten siihen kaadettiin…Ai niin, tätä ei saanutkaan kertoa.

Minut saa nauramaan brittisarja Todella upeeta (Absolutely Fabulous) ja myös Huonosti käyttäytyvät miehet (Men behaving badly). Ihmeellistä, mutta totta, myös Jussi Siirilä on saanut minut nauramaan kirjoillaan Juoksija sekä Historia on minut vapauttava. Ja sen jälkeen olenkin, jos en nyt ääneen nauranut, niin tirskahdellut nauttien pari viime yömyöhää, sillä luin Karin Brunk Holmqvistin kirjan Pieni potenssipuoti (Potensgivarna, Bazar 2012, suomennos Raija Rintamäki), jonka toivon joka ikisen lukevan elämän kevyenä välipalana ja eihän sitä koskaan tiedä, milloin voi tarvita Potenssipotkua! 


Tässä kirjassa on idea, joka olisi voinut epäonnistua surkeasti, sillä lähtöasetelma on pelottavan tavanomainen, mutta Holmqvist yllättää täysillä heti alusta alkaen, sillä otteessa on hellää, mutta ei mielestäni sisaruksia pilkkaavaa huumoria. Hän saa kirjan kahdesta kahdeksaakymmentä ikävuotta lähentelevästä vanhapiikasisaruksesta elämään niin, että aivan kuin olisi itse mukana kaikessa tässä farssissa, mikä kehittyy vahingossa, mutta salamannopeasti.


Tilda ja Elida asuvat kotitaloaan kaikessa rauhassa, mutta jo hieman ikävystyneinä, kun naapuriin muuttaa Alvar, noin kuusikymppinen herra, joka on kovasti seuranhaluinen. Sisarukset eivät omista vesikäymälää vaan huussin pihan perällä ja kun toinen lähtee asioilleen, alkaa yllättäen toinen mustasukkaisena vahtia, ettei vain tarpeille meno ollutkin tekosyy poiketa Alvarilla:


Keittiöaskareet suoritettiin ikkunan edessä, josta näkyi Alvarin talolle. Sisarten välillä vallitsi tarkkaileva jännite.


Tilda, joka oli hyvin kiinnostunut kuningashuoneista, ei yksin Ruotsin vaan myös muiden maiden, vajosi jonkinlaiseen kuninkaalliseen transsiin lukiessaan huussissa juorulehtien juttuja kuninkaallisista. Siksi hänen käymäläistuntonsa venyivät venymistään, mikä herätti epäilyksiä Elidassa.


- Oletko ollut Alvarin puheilla? Elida tiukkasi, ja vaikka Tilda vakuutti vain käyneensä pihan perällä, Elida vaikutti epäluuloiselta.


Tilda ymmärsi, että hänen täytyi lyhentää huussissa viettämäänsä aikaa, mutta ei tehdäkseen mieliksi Elidalle, jonka hätäilystä hän suorastaan nautti, vaan peräpukamien takia.


Niin, siis voitaisiin sanoa, että koko uskomaton tapahtumasarja saa alkunsa Tildan peräpukamista, sillä hyvin säästäväiset siskot keksivät, että heidän täytyy saada sisävessa, mutta mistä rahat. Alvarin vaikutuksesta, mutta ei neuvosta, he keksivät niin eriskummallisen liiketoimen, että isä, seppämestari Svensson saa pyörähtää haudassaan useampaankin kertaan ja asiaan sekaantuu myös heidän kaupungissa asuva ja potenssiongelmiensa kanssa kamppaileva veljensä, pikkuveli Rutger, jonka vaimo alkaa olla varsin tyytymätön miehensä jalkojen välissä roikkuvaan pieneen, velttoon onkimatoon sekä tietenkin sisarusten omatunto, joka liikeidean liian kovan menestyksen ansiosta alkaa tuottaa liikaa sekä rahaa että stressiä. Katkeroa ja snapsejakin on alkanut kulua huomattavan reippaasti ja siskokset unohtavat koko ensimmäisen adventin vieton ensimmäisen kerran koko pitkän elämänsä aikana. Kaiken kaikkiaan herttaiset ystävämme eivät jaksa enää toivoa muuta kuin, että pääsisivät hautaan kunniallisina ihmisinä, sillä eihän tässä vain ole mitään laitonta, eihän?

Voi Tilda ja Elida! Minulla on nyt jotenkin niin mukava olo ja nuo teidän hyytelöpurkit näyttävät niin somilta tuossa hyllyllä….

***

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Aili Mari A. ja Hanna

33 kommenttia:

  1. Saitpas tämän kuulostamaan herkulliselta! Nyt on kai pakko laittaa listalle. :-)

    VastaaPoista
  2. Booksy, Hanna ei tainnut pitää, Mari piti ja minä myös. Tämä on mielestäni aidosti hyvän mielen kirja. Eikä kukaan ole pahasti pilkan kohteena, vaan myös henkilöt ovat sankareita ja hyvin tyköottavia. Silti kirja ei ollut yhtään tylsä vaan päinvastoin meni edellisyönä liian myöhään, kun halusin lukea loppuun, vaikka kello läheni taas sudenhetkeä.

    VastaaPoista
  3. Minä en jaksanut kiinnostua tästä, mutta vein kirjan lahjaksi äidilleni. Uskon ja toivon, että hän pitää kirjasta. Ainakin sinun arviosi kirjasta kertoo hyvää sen puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En innostunut kirjasta: ihan tyhjänpäiväinen. Välillä kärsin myötähäpeää kirjoittajan (tai suomentajan) puolesta. Loppua kohti kirja kyllä parani hieman. Tämä oli Jonas Jonassonin naispuolinen vastine. Ruumiita vain tuli vähemmän, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa kuin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Pitää olla elämän tylsää, jos ja käyttää aikansa lukemalla tällaista.

      Poista
    2. Anonyymi, no minä luin vaikka elämäni on seikkailua ja aika on kortilla;) Yleensä en lue näin kevyttä, mutta joskus, ihan joskus...

      Luen myös dekkareita, joten mitähän siitä voisi päätellä elämästäni...

      Saa kirjoittaa ihan nimelläkin ja suorastaan toivon sitä.

      Poista
  4. Minulla odottaa lukemista, sain tuliaiseksi. Arviosi sattui siis hyvään aikaan, kiitti.
    Ensin pitää lukea loppuun toinen ruotsalainen, huumoripläjäys satavuotian karkumatkasta..

    VastaaPoista
  5. Katja, minä pidin tästä ja annan tämän myös edelleen lahjaksi eräälle viehättävälle naiselle. Tämänhän lukikin niin nopsasti. Erinomainen silta Woolfista siihen synkkään, mitä nyt luen!

    VastaaPoista
  6. Minttuli, näitä huumoripläjäyksiä tarvitaan. Melkein uskoisin, että pidät. Lähetän omani A:lle;-)

    Aurinkoista päivää! Niin hieno keli, että pitää lähteä ulos.

    VastaaPoista
  7. Otsikon lukiessani luulin, että olet perustamassa nettikaupan. :-)

    VastaaPoista
  8. Tämä kirja saattaisi olla ihan minua varten. :-)

    Televisioviihde ei minuakaan kiinnosta, mutta hauska kirja tekee hyvää sielulle.

    VastaaPoista
  9. Meillä on näemmä samat suosikki-tv-ohjelmat ;)

    VastaaPoista
  10. Allu, 'never say never', mutta luultavasti ylitse ruumiini;-)

    ***

    Unelma, suosittelen: Oikeasti hyvää mieltä ja minusta ei kenenkään kustannuksella.

    Tänään televisiosta alkaa uusi brittisarja, joka esitellään Hesarissa Leena Virtasen jutussa Nyt ei todellakaan olla teho-osastolla. Siinä voi tulla tuskanhiki, sillä kysymys on vanhojen naisten osastosta, jossa potilaista ilmeisesti viis veisataan, mutta brittiläisyys voi yllättää. Minulla on kyllä taas niin vetävä kirja, että taidan lukea...mieluummin.

    ***

    Suketus, katso yllä, mikä alkaa tänään. Ei aavistustakaan, onko yhteisten suosikkisarjojemme veroinen.

    VastaaPoista
  11. Tämä kuulostaa hauskalta! Kiva kevennys varmasti. Iloa nyt tarvitaankin. Suunnistan Nalan kanssa jäälle keräämään d-vitamiinia ja ikävöin saarille. Etkä usko ne ruusut ovat hengissä vieläkin. Äiti pyörähti ja kehui että ompa ihania ruusuja, kerroin että reippaan kaksi viikkoa vanhoja jo. Otin niistä myös kuvan todisteeksi.

    VastaaPoista
  12. Leena IhaNainen!

    Minä onnellinenko saan siis tämän mainion hengentuotteen?

    Nauri pidentää ikää, ja ehkä kirja virkistää myös muistia, toivon niin;DD

    Oikein upeaa keskiviikkoa ja karkauspäivää sinulle.<3

    VastaaPoista
  13. Anne, sain juuri Hänen Majesteettinsa sisälle kolmen tunnin jälkeen ja lähden tekemään sitä tasaisen maantien lenkkiä, sillä en uskalla vieläkään maastoon.

    Niissä ruusuissa on sitten taikaa!

    Mukavaa aurinkolenkkiä jäälle!

    Ja juu, tämä kirja on hauska;-)

    VastaaPoista
  14. Aili-IhaNainen, juuri sinulle tulee tämä hauskuus;-

    Kuvittele kuinka pitkään me eläisimmekään, jos vain lukisimme Tildan ja Elidan touhuista.

    Kiitos samoin sinulle! Siis tänään vois vaikka kosia, ellei olisi varattu;-)

    VastaaPoista
  15. tätä en lukenut mutta tykkäsin Kaffe med musik

    VastaaPoista
  16. Aivan ihanan huljakas kirja! Luin sen joskus viime syksynä ja yhtenä iltana se oli ihan pakko ahmaista...

    VastaaPoista
  17. Hannele, juu, huomasinkin, että kirjailija on julkaissut usemapia teoksia. Ehkä tämän jälkeen saamme niitä myös suomennettuina.

    ***

    Omapäinen arkeilija, eikö vain;-) Niin, tätä ei voinut lopettaa kesken.

    VastaaPoista
  18. "En naura suomalaiselle televisioviihteelle, vaan kuolen tylsyyteen, jos joudun sellaisen ääreen. Pikkujoulujen klovnit ja narrit eivät minua huvita, vaan vääntelehdin vaivaantuneena kärsien oudosta myötähäpeästä ihmetellen, miksi ihmiset hohottavat niin että kitarisat näkyvät."

    Mulla on sama homma. Ei naurata häpeäjutut ollenkaan... Aina kun nauretaan toiselle niin siinä on musta jotakin vastemielistä..

    VastaaPoista
  19. Leena, sinä olet minua kiltimpi! Minä nauran kyllä tosielämän tilanteille, joissa voi olla naurun kohteena joku muu. Olen tuhmatuhmatuhma. Siis en vain tajua enää ns. suomalaista viihdettä. Ehkä en ole ikinä tajunnutkaan. Se on rumaa, rivoa ja alentavaa.

    Eri asia on sitten tuo eräs herra, joka putosi, tosin pahasti loukkaantumatta, siihen katukaivoon ja jäi kyynärpäistään siihen roikkumaan...Mies, joka oli mukana, kertoo sitä niin hienosti ja kun tuntee/tietää, millainen ego putoajalla oli niin...olen taas tuhma, enkä voi olla nauramatta. Mutta en minä tuollaista televisiossa naura. Mitä se on livesti? Tilannekomiikkaa? Mutta siihen liittyy niin paljon muuta, kuten juuri henkilöiden luonteet ja mitä sitten taphtui hotellihuoneessa etc.

    Toisinaan kyllä mietin, että olenkohan vähän tosikko, kun ns. yleisesti naurattava, ei saa minua edes hymyilemään. Well...saatan ollakin;-)

    Mukavaa viikkoa sinulle naurulla tai ilman!

    VastaaPoista
  20. Minulla on tämä odottanut hyllyssä jo hyvän tovin ja olen arponut, että luenko vai enkö. Taidan kallistua sen lukemisen puolelle sitten kuitenkin ;)

    VastaaPoista
  21. Täytyy tarttua potenssikirjaan, kunhan olen lukenut metrin mittaisen kirjakasani läpi. Tai ottaa tuo potenssi välipalana.

    Naurattaakohan sua "Näkemiin vaan muru"n kaksi ensimmäistä tuotantojaksoa (muut heikompia) tai "Sohvanvaltaajat"? Itselleni ne ainakin ovat taattuja huumoripläjäyksiä, katson silloin tällöin DVD:nä.

    Kotimainen hmmm...lähinnä ärsyynnyn ja pitkästyn ja tulee hälinä-kälinä-fiilis, ei vaan toimi pätkääkään täälläkään.

    Sanna

    VastaaPoista
  22. Susa, no minusta tämä oli hauska välisoitto. Vielä olisin ottanut tähän päälle KUNNON dekkarin, mutta nyt ei ole.

    Tämähän tuli kutsumatta, mutta minä olin oikea kohde, sillä sanon nyt: Vertaa tätä tyyliä siihen viime vuotiseen ruotsalaiseen, jossa ne kaksi naista ja oli mukahauskaa eikä ollut yhtään. Mikä sen nimi nyt oli...siis tämä on aidosti koskettava ja saa hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  23. Sanna, tämä on nopea, hauska välipala.

    Olisin halunnut katoa sen Näkemiin vaan muru!, mutta mikä siinä oli este ulsotuloaika, pvm tms. Tuleeko se uusintana ja jos niin minä päivänä? Ai siis ostit DVD:nä...Minä ostin kolme tuotantokautta amerikkalaista Brothers & Sisters, johon olen heikkona, sillä se on mun sijaisperhe ja Kevin on mun isoveli, kun mulla ei koskaan ollut veljeä.

    Paras brittiläinen melkein mitä muistan ei ollut naurujuttu, vaan Abbotin Tehdas...

    Nyt sinä usutit mut taas ostamaan lisää DVD-boxeja;-)

    VastaaPoista
  24. Totta puhut, Abbottin Tehdas oli hyvä! Sen voisi katsoa uusintana, jos sellainen tulis. En ole nähnyt DVD:nä myynnissä sitä.

    Tällä hetkellä herkuttelen Downton Abbey-sarjalla, harmi vaan, että ensi viikolla tulee viimonen osa. Mutta tekevät kuulemma briteissä lisää, ja samaa herkkua saa myös DVD:llä.

    Sanna.

    VastaaPoista
  25. Niinpä: Ostan Tehtaan, jos löydän sen DVD:nä.

    Siihenhän minä jäin koukkuun, kun Akiss sitä hehkutti. Ihan mun aikakausi ja vielä Englannissa. Että tiistaina viimeinen osa...ikävä juttu, mutta odotamme innolla uusia jaksoja.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  26. En voinut lukea kuin alkutekstisi. Laitan tämän hankintaan, kuullostaa niiiiin hyvältä =)

    Ja noista ohjelmista, mulle kanssa brittihuumori uppoaa, näistä mainitsemistasi vielä Ponille kyytiä toimii hyvin. Se rietas naisenergia on jotenkin hykerryttävää ;-) Ollapa tekemässä heidän kanssaan treffivideoita, kyllä siinä naurussa olisi pitelemistä...

    VastaaPoista
  27. Tallinnassa viemäriluukkuun putoaminen ei taatusti ole putoajasta hauskaa, tietää nimimerkki "kokenut". Mutta kirjassa - ja miehelle tapahtuneena - se saisi minutkin nauramaan ja unohtamaan oman kolahdukseni, josta oli seurauksena säären turpoaminen potkupalloksi, pitkäaikainen kipu siinä, mistä osa lihaksesta oli jäänyt viemäriluukun reunaan (onneksi oli talvisaappaat jalassa) ja sitten yli vuoden päästä jo parantuneeseen kohtaan noussut kananmunan kokoinen kupla. Lääkärin mielestä kupla olisi voinut mennä läpi sydämen ja pysäyttää sen. Ei mitään streptokokkeja eikä muitakaan basiliskoja, onneksi. Mutta kuume yli 40:ssä ja olo sekava. Nyt tietysti sillekin tapahtumalle voin jo hymyillä. Ja onneksi, meillä on Tallinnassakin vesiklosetti.

    Harhauduin kertomaan omasta kokemuksestani. Todentotta, tämän kirjan haluaisin lukea, sillä tuleepa mieleen suomalainen elokuva "Gabriel, tule takaisin". Rakkaus ei ole potaatti ja se saa ikäneidonkin/-neitojenkin päät pyörälle, jopa vahtimaan toisen vessareissujen pituutta!
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  28. Birgitta, tämä ehdottomasti;-)

    Oi, Ponille kyytiä oli erinomainen sarja, jota katsoin yhdessä tyttäreni kanssa. Mahtavaa menoa.

    Niin...näiden sarjojen jälkeen kaikki tuntuu liian tavikselta;-)

    VastaaPoista
  29. Anja, on tietenkin tuhmaa nauraa toisen vahingolle, mutta tilannekomiikka on joskus niin päällekäyvää etenkin kun henkilöt sattuivat olemaan hyvin osaan sopivat: Toinen tärkeilevä äijä, se, joka viemäriin putosi ja toinen 'iiliskotti', joka yritti pidätellä nauruaan, kun esimies putosi, mutta lopulta putosi kuraiselle kadulle nauramaan. Ja viime mainittu sen rohdonkin siihen perhekalleuteen sitten keksi...eikä ollut hoito ihan tuskatonta;-)

    Hirveää, että sinullekin tapahtui tämä: En olisi uskaltanut nauraa! Kuumeesi kertoo jo, että ei ollenkaan terveellistä käydä niissä viemäreissä.

    Minä olen nähnyt Gabriel, tule takaisin mm. Jyväskylän teatterissa ja se onkin minun Keski-Suomen kauteni paras teatterinäytös. Jyväskylä kun ei ole teatterikaupunkina mikään Pori, jossa kävin katsomassa kaikki näytelmät. Gabriel, tule takaisin on hirveän hauska, mutta myös oivaltava ikiklassikko.

    VastaaPoista
  30. Kirja oli tosiaan hyvän tuulen kirja, mutta mitä muutakaan voi odottaa ruotsalaisilta...

    Musta kirjassa oli hienoa, että vanhuudelle ja sen vaivoille naurettiin. En ole aiemmin tavannut moista, tai sitten en ole vain osunut niihin kirjoihin.

    VastaaPoista
  31. Mari, he osaavat tämä tyylin.

    Minjsta asialle naurettin suloisesti, mutta Elidaa ja Tildaa ei kuitenkaan mitenkään pilkattu. Kaikkien pitäisi oppia nauramaan useimmille iän mukanaan tuomille jutuille, kuten sille, että lukulasit löytyvät jääkaapista tai kännykkä löytyy yönylimaanneena ja anorkain taskusta pudonneena puutarhasta tai...

    VastaaPoista