sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Maria otti kiinni kureliivin luista ja väänsi niitä alaspäin kunnes nauhat alkoivat tuskallisen hitaasti irrota ja päästää vartaloa vapauteen. Maria tempoi korsettia yltään ja kiskoi sen pään yli kuin hyönteinen kotelonsa ja heitti sen ojanpenkalle. Hän veti keuhkonsa täyteen. Punnitsi rintojaan kaksin käsin ja hyväili vatsaansa. Oli helppo hengittää. Uusi onni, vielä kerran.

Tommi Kinnusen teos Neljäntienristeys (WSOY 2014) tuli lupaa kysymättä ja avautui ensimmäisiltä sivuiltaan lukijalle, joka ei useinkaan niin kovasti perusta kotimaisten miesten proosasta jälkeen Mika Waltarin. Lukija yritti löytää ikävystymistä, mutta muutaman sivun jälkeen antautui nauttien tarinan viemäksi.

Tässä hän on, omat ovensa avanneena ja sulkeneena, kulkeneena kätilökoulun ja apteekkarin ja pärjäämisenkin huoneet. Ja nyt hän huomaa vahingossa tuoneensa mukanaan tyttärentyttärensäkin, joka ei ymmärrä, mihin huoneeseen on päätynyt ja joka hääkirkon edessä kauniisti kysyy, mihin maailmassa miehiä tarvitaan.

Tommi Kinnusen kirja on kuin talo, pitkä, jossa länsirannikkolaiseen tyyliin huoneet peräkkäin huoneen seuratessa huonetta, kuin se talo, jonka Maria rakensi, ja jota hän aina vain jatkoi. Tai se on kuin talo, josta ei heti olisi tiedetty, mitä siitä tulee, mutta korkea sen pitää olla, kerros kerroksen päälle, kuten oli Marian vävyn, Onnin rakentama talo. Kummankin lopulta samaan kohtaloon ja samaan taloon heittämän asumukset olivat heidän menneisyytensä muisti ja pako. Kummankin piti yltää vähintään ohi ja yli oman itsensä, mutta ainakin ohi neljäntienristeyksen. Kirjan kaksi muuta päähenkilöä ovat Marian avioton lapsi Lahja sekä Lahjan pojan Johanneksen vaimo Kaarina. Lahja haluaa koota, säilyttää ja olla kuten muutkin, Kaarina huolehtia ja häivyttää kaiken menneisyyden ikävän, suojella myös miestään Johannesta. Näin Kinnusen kirja kertoo lomittaisia tarinoita neljästä ihmisestä, joiden kohtalot ovat yhtä ja eri. Tarina alkaa pitäjänkätilö Mariasta 1895 ja kaartuu Lahjan ja Onnin sovituksen kautta Kaarinan tarinaan 1996. Heidän tarinansa ovat teitä ja kujia, jotka risteävät, yhtyvät, eroavat. He syntyvät, rakastavat, rakentavat, vihaavat, pärjäävät ja salaavat Huppukujalla, Römppäkujalla, Jamatiellä, Onnintiellä, Kitkantiellä, Soidinpolulla, Alppijääkärintiellä, Ouluntiellä…Ennen kaikkia teitä on kuitenkin terveyskeskus ja lopulta kaikki päättyy vintille. Lopussa on sen alku ja anteeksiantamus, mutta emme voi väheksyä vintille kerättyjä vanhentuneita kahvipaketteja ja muovipussiin kerättyjä parsittuja sukkahousujakaan vähempinä todisteina eletystä elämästä kuin sieltä löytynyttä kirjettä, menneen paljastajaa.

Tommi Kinnunen on minulle täydellinen yllättäjä. Hän kirjoittaa upeita lukuja, kieli on tyylikästä, eläytyvää ja hienovireistä. Ja miten hän kuvaakaan niitä arjen pikkuasioita, jotka ovat olleet ja ovat naisille niin tärkeitä, kuten vaikka hyllypaperoituja kaappeja, joissa nastoilla kiinnitetyt paperipitsit reunoissa. Historianharrastajana nautin myös saada tietää enemmän pohjoisen oloista toisen maailmansodan jälkeen. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se syvä intuitio, mikä Kinnusella on naisten kuvaamiseen. Kaikki tarinan kolme päähenkilönaista ovat todenmakuisia, jokainen on niin aidosti tosi, että on pakko hämmästellä kirjailijan kykyä päästä naisen pään sisälle. Etenkin Marian kuvaus kasvaa mittasuhteisiin, jossa suorastaan koen, miten tästä kirjasta tehdään sekä elokuva- että näyttämösovitus. Verevä ja koskettava letunpaistokohtaus suorastaan huutaa päästä näyttämölle. Ja sitten: Miten Kinnunen kirjoittaakaan Onnista, joka on kiellettyjen tunteidensa raastama, miten hän kuvaa, kuinka paljon Onni on yrittänyt ja yrittänyt, mutta myrkky verestä ei lähde pois edes kunnanlääkärin pillereillä, miten hän antaisi mitä vain saadakseen olla kuin muut, eikä elämän syrjästäkatsoja.

Mietin kirjan luettuani, että kuka kirjailija minulla nyt vertautuu Kinnuseen tai mikä kirja: Heidi Köngäksen upea Vieras mies. Kumpikin kirja meni ihon alle niin että tuntui ja kumpikaan ei unohdu, kun kirjan kannet on suljettu, vaikka Siri Hustvedt väittää näin käyvän parhaimpienkin teosten kohdalla.  On vasta maaliskuu, mutta sain vahvan etiäisen, että Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista!

Maria laski katseensa ja näki, kuinka Ritva oli tullut takaisin sisään. Tyttö seisoi ovisuussa ja ojensi kädessään pestyä pottaa kuin lahjaa. Maria ymmärsi, ettei Ritva ollut koskaan nähnyt häntä kokonaan seisaallaan eikä kokonaan alasti. Hän katsoi itseään Ritvan silmin. Hän näki suuret rintansa, laajan värisevän vatsansa, joka levisi ja peitti häpykummun. Hän näki tukevat reitensä ja paksut säärensä. Hän katseli omien kyynärvarsiensa roikkuvaa lihaa.

”Paista”, hän pyysi vaimealla, paksulla äänellä.

Ritva ei tehnyt mitään. Hän oli jähmettynyt ovelle ja tuijotti Mariaa melkein pelokkaana. Maria horjahti. Hän tarrasi toisella kädellään hellan kaiteesta.

”Paista!” Tällä kertaa ääni oli käskevä, melkein vaaniva. ”Paista!”

Maria nosti tulikuumat ohukaiset suuhunsa ja pureskeli niitä. Hän antoi itselleen luvan päästää irti. Jalat sulivat hänen altaan ja valtava ruumis alkoi vaipua hitaasti kohti lattiaa. Toinen käsi piti tiukasti kiinni raudasta ja ohjasi…

”Paista”, hän itki. Vanhan kodin huonekalut leimusivat uhrinuotiona ja hänen aneleva äänensä kaikui muinaisen pyhäkön holveissa. ”Paista.”

*****

PS. En voi olla tähän lisäämättä osuvaa kommenttia Maijan blogista Kirjojen keskellä tämän kirjan arvioon, sillä niinhän tämä menee ,että me kaikki ihailemme, miten Kinnunen osaa kirjoittaa naisista. Maijan blogissa Anonyymi näin: "Kun Gustave Flaubertilta kysyttiin, kuka on Rouva Bovary, hän vastasi: Minä olen Rouva Bovary."

*****

Nuori Aleksis -palkinto Tommi Kinnusen Neljäntienristeykselle

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Sanna/Luettua Omppu  Katri Paula/Luen ja kirjoitan  Arja Kirsi Katja Laura Kirjanainen  Maija  Anni Minna  Suketus  Pihin naisen elämää  Kirjasähkökäyrä  Kirjanurkkaus  Aili

43 kommenttia:

  1. Ei ole tullut vielä vastaan yhtäkään negatiivista mielipidettä tästä teoksesta. Itsekin vähän vierastan suomalaisia mieskirjoittajia, mutta kun tämä näin hyvin on sulle pudonnut, niin eiköhän mullekin (kunhan joskus puolen vuoden päästä saan tämän kirjastosta). Hieno yksityiskohta nuo hyllypaperit ja pitsireunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, olen vasta alussa muiden teksteissä eli luen tänään. En ole lukenut yhtään arviota tästä ennen kuin kirjoitin oman juttuni, en edes sitä paljon puhutta Majanderin juttua.

      Suomalaiset miehet ovat olleet aina loistavia runoilijoita, mutta ehkä hieman puuduttavia kirjoittajina....Mitä järkeä on lukea tylsää!

      Se oli niin somaa, muistan kun äiti teki niin.

      Jollain oli tähän kirjaan kirjastossa edellä 173 varausta!

      Poista
    2. Heh. Minä olen tämän kirjan varauksissa tällä hetkellä sijalla 653! Mutta ainahan saattaa käydä onni pikalainahyllyllä.

      Poista
    3. Omppu, ei ole totta! Olen entistä vakuuttuneempi, että nyt on kyseessä tuleva F-ehdokas.

      Sijoita kirjaan! Voit sen sitten antaa eteenpäin lahjaksi, kun luet siististi;)

      Poista
    4. Kyllä tässä kieltämättä sijoittaminen on käynyt mielessä.

      Vielä pahempi tilanne on ollut Taivaslaulun kohdalla, jossa päädyin sijan 960 paikkeille. Nyt on vaan enää reilut sata ennen mua. :)

      Poista
    5. Minäkin aion kohta ostaa sekä omaksi Yötä ei voi vastustaa että ystävälle lahjaksi Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. R. ei voi ymmärtää, että 'VIELÄ PITÄÄ KIRJOJA OSTAA!' Jotkut kirjat vain on pakko omistaa.

      Älä jää odottamaan;)

      Poista
    6. Sijalle 653?? Ja 940??! Ihan mahtavaa!!! Kertoo siitä, että suomalaiset lukee! Hirveellä mäihällä sain nuo kummatki kirjastosta ekojen kymmenten joukossa ku vahingossa kerranki satuin olemaan nopea varaaja. Oulussaki molempia varattu valtavasti.

      Poista
    7. Juhani, mietippä sitä;) Siis suomalaiset, jos ikinä ketkään ovat lukijakansaa.

      Oma äitini sai ekana. Asuu länsirannikolla ja aloinkin miettiä, että toivottavasti luvialaisetkin löytävät tämän kirjan. Siis puhun nyt Neljäntiesristeyksestä.

      Sinulla on upea lukukokemus edessä ja voit siinä samalla miettiä, että mikä hitsi Kinnusen kirjasta tekee niin erityisen, vaikka ne asiat ovat nitä tuttuja juttuja...

      Poista
    8. Mä luin sen jo. Hämmentyneen, hyvin liikutetun olon kirja jätti. Eniten muhun vaikutti Kinnusen kyky kuvata Onnin tunteita niin uskottavasti – mistä kummasta hän sen ammensi! En ois uskonu, ellen ois lukenu, että noista aineksista sais vielä noin uutta ja vaikuttavaa. Hieno, hieno, hieno kirja.

      Poista
    9. Juhani, Kinnusen tekstissä on juuri se, että se on niin koskettavaa. Pidin eniten juuri Marian vahvuuteen sairatumisen kuvauksesta, tyylistä, miten hänen piti näyttää, että pärjää ja sitten se dramaattinen letunsyöntikohtaus vanhana ja sairaana ja sitten just Onnin syvä, hiljainen kärsimys.

      Olen aika varma, että tämä kirja on loppuvuodesta F-ehdokkaana ja tällä hwetkellä vielä ennustan kirjalle ykkössijaa.

      Poista
  2. No, huh.. Nythän löytyi uusi ja yllättävä kirjailija. Varmasti huikea ihmiskuvaaja ja eri aikakausissa pujottelukin vaikuttaa soljuvalta ja toimivalta. Tämä täytyy lukea! Piristävää että löysit tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, katso yllä: Omppu on kirjastossa odottamassa tätä kirjaa sijalla 653!

      Lue ihmeessä. Äitikin lähti just kirjastoon, joten on jännä kuulla, miten on lista Luvialla.

      No, mun täytyy nyt uskoa, että on kotimaista mieskirjallisuutta jälkeen Waltarin;)

      Poista
  3. Tämä on tosiaankin hieno romaani. Luin kirjan jo viime viikolla, mutta olen jo 5. päivää korkeassa kuumeessa ja toivon vain, että ehtisin joskus jostain jotain bloggaamaankin. :) Mutta tosiaan, hyvin kirjoitettu ja ehjä romaani. Vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on huippu monellaan! Aijai, onko rouva unohtanut ottaa 50 mikrogrammaa D:tä....

      Minullakin on yksi tiiliskivi ollut jo kuukauden odottamassa bloggaamista, mutta en ole ehtinyt. Kohta en muista siitä enää oleellisia asioita.

      Oi, tällaista lisää. Nyt alan sitten lukea Kinnusta;)

      Paranemisiin♥

      Poista
  4. Varasin kirjan kirjastosta ja sain varausnumeron 174. Kävelin kirjakauppaan ja siellä vastattiin ei oo, katsoi kaikki kaupungin kirjakaupat, jotka kuuluivat samaan firmaan.
    Jospa sen vielä joskus saisi luettua. :(
    Kertomuksessa kiehtoo kaikki seudut ja luontokuvaukset, sillä niitä on tullut kierrettyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, pyydä kirjakauppaa tilaamaan kirja. Olen huomannut, että kirjakauppojen valikoimat vaihtelevat paljon. Taidan kohta testata Suomalaista ja kysyä kirjaa Jänis jolla on meripihkanväriset silmät...

      Jotenkin tässä kiehtoo aika moni asia...Toivon, että saat kirjan PIAN.

      Poista
  5. Minä ostin tämän e-kirjana, kun en malttanut edes kirjakauppaan asti! Saatat Leena olla oikeassa, että tämä on tuleva F-ehdokas. Mistä juontuu ajatuksesi tylsistä suomalaisista mieskirjailijoiden teoksista...? Esim. Juha Itkonen - ei mielestäni tylsä. Minulla kyllä tämä sukutarina-aihepiiri loivensi todella paljon suhtautumista teokseen mieskirjailijan kirjoittamana, vaikka huomaan itsekin suosivani naiskirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, mistä tiesit tämän näin hyväksi! Minä en ollut tätä katalogista valinnut, mutta onneksi arvostelukappaleita lähettävät kustantajat tuntevat minut paremmin kuin minä itse. Tässä on jotenkin kaikki F-kirjan elementit...

      Olen aina lukenut enemmän maailmankirjallisuutta kuin kotimaista ja koska olen suuri Waltari -fani eli lukenut hänen teoksensa moneen kertaan, liian monet kotimaiset mieskirjailijat ovat jättäneet minut kuin vajaaksi. Mutta tylsiin ei lasketa suomalaisia miesrunoilijoita eikä tietenkään Bo Carpelania, Chirster Kihlmania, Johan Bargumia, Pasi Ilmari Jääskeläistä ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Palkissani on lista sekä suosikkimies-että naiskirjailijoistani. Kyllä minun täytyy sanoa, että Ian McEwan saa vereni kiertämään nopeammin kuin vaikka...no, jätän nyt sanomatta.

      Minäkin myönnän, että etenkin kotimaisessa kirjallisuudessa, naiset menevät miesten ohi kiinnostavuudessa eli SE EI OLE TIETOISTA NAISTEN SUOSIMISTA. Minusta Kinnunen ylittää sukupuolirajat ja siitä minä pidän. Ei kun: Sitä minä rakastan! Saman muuten tekee Jääskeläinen.

      Poista
    2. Siis tässä mieskirjailijalistani;) En ole kyllä tätä ehtinyt aikoihin käydä läpi, mutta aika kattavasti tämä varmaan vieläkin pitää paikkansa.

      Poista
    3. Siis tässä: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/06/melkein-sata-mieskirjailijaani-haaste.html

      Poista
    4. Ja tässä vähän kotimaisesta kirjallisuudesta eli minun kaltaisten lukijoiden odotuksia...http://leenalumi.blogspot.fi/2013/11/puheenvuoro-kotimainen-kirjallisuus.html

      Kinnunen saatetaan vielä nähdä samalla listalla kuin Waltari tai Roth tai Irving...

      Poista
  6. Luin tekstisi silmäillen, sillä aion lukea kirjan jossain vaiheessa enkä halua ennen lukemista tietää liikaa. Mutta jo silmäilyn perusteella osaan odottaa hienoa lukukokemusta. Joensuun seutukirjastossa on kirjasta viitisenkymmentä varausta, mutta laitoinpa silti oman varaukseni jonoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, hyvä niin! Minä en ollut lukenut yhtäkään arviota tästä, en edes Majanderin, sillä halusin kirjoittaa itseni ulos minä ittenä. Nyt olen alkanut sitten lukea niitä tekstejä, jotka löydän. Huh-huh, onpa tämä kirja noussut äkkiä lukevan kansan tietoisuuteen Hyvä niin!

      Odotan kiinnostuneena arviotasi! Ja hieno lukukokemus on edessä, lupaan sen.

      Poista
  7. Minäkin aion lukea tämän. Se, että sinäkin innostuit Neljäntienristeyksestä huolimatta kotimaisten mieskirjailijoiden kirjojen välttelystä, kertoo kirjan mukaansatempaavuudesta ja vaikuttavuudesta paljon. Kuten Kirjanainen, minäkin kiinnostun heti, kun kuulen sanan "sukutarina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, suosittelen! No en minä välttele, mutta kun aina löydän jonkun, joka sytyttää minut varmemmin tuleen kuin kotimainen mieskirjailija. Onhan niitäkin nyt tässä viiden vuoden aikana tullut luettua, mutta varmaan maailmankirjallisuutta enemmän.

      Olen sataa varma, että tässä on kirja, joka täyttää vaativimmankin lukumaun. Ja minä myös pidän sukutarinoista, jos ne on kirjoitettu, kuten vaikka tämä Kinnusen teos - kiinnostavasti ja laadulla. TAAS on loppuvuodesta suomalainen mieskirjailija kuumalla listallani;)

      Poista
  8. Kirja tulee aivan varmasti lukuun minullakin jossakin vaiheessa. Jos tämä yltää esimerkiksi Itkosen huimaavuuteen, olen otettu <3

    En lukenut arviotasi sanasta sanaan, palaan tähän tuonnempana luettuani kirjan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olin aivan varma, että luet tämän;) Itkoseen en osaa verrata, joten valitsin Köngäksen.

      Ei kannatakaan: Minä en lukenut mitään tästä ennen kuin sain oman juttuni ulos. Tein päätöksen heti kun tajusin, että tulossa 'jotain enemmän'.

      Poista
  9. Tulin vielä ottamaan tuon kirjan ja tekijän nimen ylös. Kirjastoissa näyttää olevan järjettömän pitkät jonot tälle kirjalle, joten tämä menee hankintaan.

    Oih, tiedän, että jotain hyvää on odotettavissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen ostamista. Nyt minua ihmetyttää, että miten innokkaat lukijat ovat tämän kirjan tajunneet/löytäneet, sillä en ole huomannut mitään erityistä mainosbuffia käydyn Kinnusen kirjan tiimoilta.Ehkä laatukirjoissa on oma erityinen vetovava hormoninsa....

      Lupaan, että on: Minä nautin joka hetkestä ja en olisi ottanut tästä kirjasta mitään pois, mutta en myöskään lisännyt: Tämä oli paras just näin!

      Poista
    2. Miten odotankaan tätä lukuelämystä! Onpa kirjastoissa melkoiset jonot, ei ihme, sillä Hesarissahan oli tästä myös ylistävä arvio. Minulle kävi tuuri, pääsin kirjaston jonoon toiseksi. Vielä siis pari viikkoa odotusta! Samaan syssyyn saan varmaan Juurikkalan Äitikirjan, jota jonotan ensimmäisenä.

      Itse en osaa ajatella mies- ja naiskirjoittajia sen kummemmin erikseen. Siitä, mitä Kinnusen kerronnasta olen toistaiseksi kuullut, tulee mieleen myös Hotakaisen Ihmisen osa, johon tykästyin.

      Poista
    3. Kerttuli, tämä on odottamisen väärti. No, olen vain kuullut siitä Majanderin jutusta, vaikka meille tulee Hesari. Jätin sen tarkoituksella lukematta, koska en ollut vielä kirjoittanut omaa juttuani. Sitten tuli leivarin lämmitys ja kerrankin lehdet ylhäältä oli viety nopeasti pannuhuoneeseen...ja sitten se sitten meni uuniin, koko Majanderin teksti.

      Äitini sai tämän kirjan heti, mutta kyseessä on pikkukylä, ei iso kaupunki. Juurikkala on varmaan kiinnostava, mutta minä olen nyt niin kaatuvien kirjapinojen ympäröimä, että en ennen suvea voi ottaa yhtäkään lisäkirjaa lukuun.

      En minäkään yleensä, mutta joskus tehdään listauksia, joissa kysytään vaikka suosituimmat naiskijrailijasi etc. No, minulla on palkissani 100 suosituinta naiskirjailijaani ja erikseen 100 suosituinta mieskirjailijaani. Itse huomaan eron siinä, vaikka nimi olisi peitetty, että naiset kirjoittavat Suomessa kiinnostavammin. Ei tarvitse kuin verrata Pelon Jokapäiväinen elämämme teosta moniin mieskirjailoiden tuotoksiin, niin ero on huima naisten eduksi. Toisaalta mieslukijat taas saattavat mieluummin lukea vaikka Hyryn Uunia, jossa minä nukahdin jo kolmannella sivulla. Kaipaan elämyksiä en tylsyyttä ja sen mukaan teen lukuvalintani. Kinnunen kirjoittaa kuin nainen! Samoin tekee Pasi Ilmari Jääskeläinen. Miehessä pitää olla se ripaus naista, niin johan syntyy tekstiä. Waltari on tästä ehkä paras esimerkki.

      No, olenhan minä lukenut Kari Hotakaista ja Jussi Siiralaa, jotka molemmat saavat minut itkemään ja nauramaan, mutta en ole heidän kohdallaan sanonut, että 'hei, tässä on takuulla F-ehdokas'. Kinnusen kohdalla sen teen. Jussi Siiralan Juoksijaa muistelen silloin kun päivä on harmaa ja pilvet liian alhaalla;)

      Poista
    4. Suomalaisten miesten kirjat on olleet pitkälti perinteistä realismia. On tässä viime vuosina kuitenkin tapahtunut liikahduksia.

      En kyllä osta tuota, että P.I. Jääskeläinen kirjoittaisi mitenkään erityisesti kuin nainen. Minusta kyse on enempi siitä, että P.I.:n genre on (laajasti ottaen) postmodernistinen kirjallisuus.

      Poista
    5. Omppu, sitä juuri, mutta siitäkin voi kirjoittaa niin monella tavalla. On tapahtunut, sen myönnän.

      Ei tarvitsekaan;) 'Kirjoittaa kuin nainen' on kärjistys, jolla tarkoitan, että löydän tietyistä mieskirjailijoista myös femiinisiä piirteitä: Näin minulle kävi etenkin Harjukaupungin salakäytävät kirjan kanssa, joka on ihan sielukirjani.

      Poista
  10. Mainiota, nyt minäkin olen ajan tasalla "mitä kirjaihmiset lukevat"-sarjassa. Minulle tämä Tommi Kinnunen on aivan vieras kirjailija. Kiitos hyvästä ja kiinnostavasta kirjaesittelystä. Taidanpa kurkata Turun seudun Vaskikirjastoa, mikä siellä on tilanne kirjan suhteen. Mielenkiintoni heräsi. Hyvää viikkoa, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, niin oli minullekin outo kirjailija. Jotenkin tieto Kinnusesta on nyt levinnyt kautta maan ja se on vain hyvä, sillä tästä pidetään, tämä on laatua. Ole hyvä.

      Toivottavasti tieto kirjasta leviää myös Luvialla, sillä siellä ei ollut jonoa ja äitini sai kirjan heti.

      Kiitos samoin sinulle, Tuulia!

      Poista
  11. Onneksi tämä postaus ei jäänyt minulta huomaamatta. Siirrän tämän kirjan listani kärkeen. Lukemiseni on ollut aika jäissä viimeisen kuukauden ajan. Olen lukenut fiktiivistä kertomusta Greta Garbosta, mutta saan vain kaksi sivua illalla luettua ja sitten en jaksa enää.

    Kirjan ajankohta ja henkilöiden nimet jo saivat minut syttymään, mutta varsinkin kirjoituksesi siitä miten kirjailija kertoo naisista sai innostuttaa.

    Kiitosket Leena =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, onneksi;) Tulet pitämään. Sinulla on nyt syysi.

      Kinnunen hallitsee monenlaista tasoa teoksessaan. Veikkaan tästä F-ehdokasta.

      Ole hyvä.

      Poista
  12. Leena, olen kanssasi ihan samaa mieltä siinä, etteivät kaikki kirjat todellakaan unohdu, sanokoon Hustvedt mitä tahansa :-). Tämä on yksi unohtumattomista. Neljäntienristeys liikutti minua kummallisen paljon. Jokainen ihmistarina oli niin vahva ja aito, että juuri niin kuin toteat, ne menivät ihon alle. Luin tämän suurena tarinana ihmisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, näin se on. Tässä on taikaa, joka liikutti minuakin. Aiotus? Sekö se on tämän kirjan 'the juttu'. Uskon, että tästä kuullaan erinäisten palkintojenkin yhteydessä, sillä kirjaan on ollut jopa kirjastoissa jopa 900 varaajan jonot!

      Tulen kohta lukemaan juttusi...

      Poista
  13. Tämä oli hieno kirja! Sain sen itse juuri luettua ja ulos kirjoitettua. Kirjassa on paljon tuttua ja samaa, mutta silti se tuntuu tuoreelta. Kinnunen osaa kirjoittaa. Ja juuri tuo - mitä sanoitkin - että osaa kuvata naisia niin hienosti. Pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, täysin samaa mieltä! Sepä tässä onkin, että miksi tuntui niin tuoreelta, vaikka oli paljon tuttua ja samaa: R. sai jsut luettua ja sanoi, että 'tässä kirjassa kaikki on toisin'. En valaistunut siitä yhtään, paitsi että hän piti. Ehkä meidän ei tarvitse parhautta edes yrittää selittää puhki. Kinnusen naiskuvaus on vertaansa vailla. Kiva kuulla, että sinäkin pidit. Tulen kohta lukemaan....puran vain ensin kauppakassit;)

      Poista
  14. Sain eilen loppuun luetuksi tämän kirjan. Todella vaikuttava kuvaus vahvojen naisten elämästä, ihmetellä täytyy, miten nuori mies pystyy kaivautumaan näin vahvasti naisten tuntoihin. Ja toisaalta taas Onnin, joka poikkeuksellisen herkkänä, itseänsä lopulta häpeävänä yrittää olla kuin muutkin. Pidin kirjasta, ehkä joskus myöhemmin luen sen vielä uudestaan. Upea on myös Kinnusen kuvaus jumalanpalveluksesta. Vahvaa kerrontaa kaikenkaikkiaan. Kirjailijasta varmasti kuullaan tulevaisuudessakin, odotellaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiva kuulla, että pidit. En tiedä vielä ketään, joka ei olisi täsä kirjasta haltioitunut.

      Kiinnusen naiskuvaus on uniikkia mieheltä.

      Me kuulemme hänestä erilaisten kirjallisuuspalkintojen yhteydessä jo tänä vuonna, uskon minä ja toivottavasti hänen tatsinsa säilyy tulevissa kirjoissa.

      Poista