keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Keskiviikkoa kepeästi tulppaaneilla ja tuunailuilla


Paras ystävä tietää muidenkin kuin vaaleanpunaisten tulppaanien olevan bestiksensä suosiossa, joten saan joka kevät näitä ihanuuksia. Aamulla yritin väistää jäisen viimaista lenkkiä ja ajattelin ottaa muutaman kuvan...



mistä tulikin heti mieleeni taas kerran kertoa, että meillä melkein kaikki huonekalut on kaivettu jostain roskalavoilta, saatu muilta tarpeettomina tai huudettu huutokaupoista tms. Takana näkyvä jugendpiironki on varmaan yksi ensimmäisiä huutokauppakalusteitani ja huudettu Porin seudulla vuonna koivu ja tähti.



Tämän pöydän otimme talteen vanhempieni pihan roskalavalta jalat irtonaisina ja yksi aika huonossa kunnossakin, väri taisi olla koivu...Sitten hiomista ja paljon lakkaamista, joten tästä voi nyt sitten vaikka itsensä peilata. Pieni se on, mutta kun olkkarissa on iso ruokapöytäkin, tämä riittää hyvin.



Olohuoneen kirjahyllykkö vanhoille kirjoille ei ole saanut mitään käsittelyä ja se on löytö talomme varastosta. Siinä oli säilytetty maalipurkkeja, suteja etc.



Nämä tuolit ja kaksi lisää sekä pöydän, ostin aikanaan opintolainalla ja ne olivat 70-luvun vihreää - tietysti. Kolme tuoleista oli hyvässä kunnossa ja ne maalasimme Tikkurilan sävyllä Pioni. Koko ajan ovat käytössä lisätuoleina etenkin vuodenaikajuhlina, kuten jouluna. Näistä juttua löytyy Tuumailua ja tuunailua tarinassa.



Äidiltä saatiin nämä, en muista enää lähtöväriä, mutta muistan tuolit lapsuudenkodistani. Jälleen väri sama Tikkurilan pioni ja näistä lisää täällä 



Sivustavedettäviä talonpoikaissänkyjä löytyy kaksi. Takkahuoneessa sininen, joka näkyy kuvassa maalausta odottavan tuolin takana ja toinen odottaa varastossa, että nuoriso vaikka veisi mukanaan. Lumimiehen yöpöytä on tyyrein huutokauppalöytöni, mutta siitä minulla ei ole sen arvoista kuvaa tähän nyt yhtäkkiä löytää.



Kauan saimme etsiä samanlaista kukkapöytää kuin oli lapsuudenkodissa, mutta äiti sen löysi! Ei ollut tyyris. Ehkä sitä kaipaa jotenkin enemmän kodikkuutta ja lapsuusajan tyyliä, kuin niitä samanlaisia sisustuksia, mitä monet lehdet tarjoavat. En myöskään elä sisustaakseni, vaan se omannäköisyys ja kodikkuus ovat ratkaisevat tekijät.



Kolme pitkää Siimes-verhoa ja kahdet tyynyt eivät paljoa maksaneet, mutta toimisto/kirjasto sai aivan uuden ilmeen. Jos kiinnostaa, täällä näet missä nyt istun ja kirjoitan.



Pikkurahalla löytyy suloisia Villipedot tyynyliinoja ainakin Prismoista.



Ikivanhalla sohvalla, joka ei voi kehuskella olevansa kierrätetty vain vanha, edelleen Pentikin Omenankukka -tyynyt. Jo varhaisteinistä suosikkituoksuni on ollut omenankukka. Sain noin 11- vuotiaana valita talkin lahjaksi ja valitsin omenankukan. Se oli jättipurkki ja kesti kauan. Nyt se purkki on nostalgiasyistä edelleen tallessa, mutta sieltä löydän aina kaikki hakaneulat, joilla kiinnitän arkojen havujen suojakankaita kevätahavaa vastaan.



Oi mikä sekametelisoppa! Niin, sinne pitkälle hyiselle lenkille Lumimies vaati minut, siksi tämä keskiviikon kevennys meni iltapäivään. Kuumaa teetä ja pullaa nyt just tahtoo tämä Luminainen. 

Love
Leena Lumi 

Englishman In New York

12 kommenttia:

  1. Tähän vuodenaikaan pitää ollakin tulppaaneja maljakoissa. ♥

    Ihania huonekaluja! Tuntuu kuin niillä kaikilla olisi paitsi tarinansa kerrottavanaan, myös oma sielunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ehdottomasti niin, mutta olemme kangistuneet kahteen tapaan (vähintäin A:n kanssa): Hän tuo kevään ensimmmäiset tulppaanit ja suven ensimmäiset mansikat, jotka nautimme kera kuoharin. Olin jo la ostamassa tulppaaneita, mutta sitten kuulin, että A. on tulossa, joten...Laitan jääpaloja maljakkoon ja leikkaan uutta imupintaa, niin kestävät yllättävänkin kauan kuosissaan.

      Tässä oli vain murto-osa, mutta siis asenne meillä tällainen luonnostaan. Kiva kun tavaroilla on tarinansa. Mykät ja sieluttomat esineet 'kiitos ei'. Minulla on mm. kermakko ja sokerikko, jotka mamma on tuonut kahdessa lähdössä mukanaan Karjalasta.

      Poista
  2. Tulppaaneja! Näin tänään kaupassa ihanan värisiä kimppuja, mutta jätin ostamatta, kun oli sen verran kävelyä ja pelkäsin niiden paleltuvan matkalla.

    Vanhat huonekalut kestävät paremmin kulutustakin kuin nykyiset. Kun ajattelen joitakin isovanhempieni tai vanhempien nuoruuden aikaisia huonekaluja (tai vaatteita), ei heillä ollut varaa mitään superkallista ostaa ja silti kestivät/kestävät paremmin kuin nykyiset keskihintaiset.
    Samaa mieltä; ne samanlaiset sisutukset on niin tylsiä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tulppaaneja lumiaikaan, on jotain ihanaa! Näidne mukana tuli eilen niin paljon paperia, että en ole ikinä nähnyt:)

      Ehdottomasti. Se opintolainalla ostettu keittiökalustosarja palveli meitä tosi, tosi kauan. Vasta keittiörempan valmistuttua pöytä meni parvekkeen toiseen päätyyn ympäri vuoden lintujen ja oravien syöttöpöydäksi ja siellä se sitten aloitti hitaan matkansa kohti loppua. Onneksi pidimme tuolit koko ajan sisätiloissa. Ne jatkavat kai yhteensä jotain 100 vuotta:) Kestivät, kestivät, mutta sitten sodan kokeneella sukupolvella oli myös se, että 'uusi on aina uutta'.Ei minun lapsuudenkodissani vanhoja tavaroita ihannoitu eli kai olen niin historiallinen kaikin tavoin, että haluan pitää kiinni myös vanhoista huonekaluista ja astioista. Maltillisesti kerään vanhaa Arabiaa. Hyvin maltillisesti, sillä en halua liikaa tavaraa kuitenkaan: Se tappaa luovuuden. Joka lehdessä samanlaiset kodit. Olen niin kyllästynyt...Vain se yksi luvialainen hirsitalo sai minut syttymään, muistat ehkä, ennen joulua...

      Poista
  3. Ihanat tulppaanit, oikein hehkuvat tuossa maljakossa Leena:) Ja tuosta pikku pöydästä tuli niin nätti käsittelyn jälkeen. Ihana on myös kauniin vihertävä keittiönne:) Mukavaa loppuviikkoa Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ja miten kerrotut ne ovatkaan!Se on aika upea. Uskallan kehua, sillä sitä on yritetty ostaa, mutta emme myy. Kiitos, minäkin pidän siitä vihreänharmaasta, jonka sävy on kuulemma salvia, minulle se on joskus kuin poronjäkälä tietyssä vaiheessaan. Kiitos samoin sinulle, Jael♥

      Poista
  4. Kaunista katsottavaa ja todella ihania nuo huonekalut. On aina mukavaa, kun vanha huonekalu saa uuden elämän.

    Tulppaaneja täälläkin tällä hetkellä, kuinkas muuten. :)

    Ihanaa torstaita Leena. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos. Eikä niitä aina tarvitse edes tuunata, ikä saa näkyäkin.

      Kevättalven ilahdutus ovat tulppaanit: Huomenna puutarhaliikkeisiin katsomaan, mitä niissä on nyt tarjolla.

      Kiitos samoin Tiia!

      ♥♥

      Poista
  5. Me yritettiin juuri äsken lähteä kävelylle, mutta pysähdyin roskikselle ja käännyin takaisin. Taivaalta sataa vettä, eikä minua näin työviikon jälkeen enää yhtään huvittanut olla piiskattavana ;-)

    Nuo sinun tulppaanisi ovat niin kauniita. Aivan upeita.

    Teillä on kaunis koti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ke oli myös järkyttävän hyistä.

      Kiitos ystäväni, joka tietää, mitä tuoda:)

      Kiitos, mutta et näe kaikkea. Lumimies hoitaa tuota viirivehkaa, joka näkyy piirongin likellä. Minä en saa sitä koskeakaan, koska olen niiden sarjamurhaaja. Hänellä on kaksi. Nyt oli vain vettä mennyt yli ja se oli jäänyt huomaamatta, joten parketti on tuosta kohtaa aika ruma. Yritimme etsiä siihen jotain juttua koko systeemin alle, mutta ei keksitty eikä löytynyt. Elämä on kai tarkoitettu aina jostain kohtaa rosoiseksi kuten tuo vanha kirjakaappi. Jos on vaikka kodikkaampaa näin.

      Poista
  6. Teillä on ihanan lämminhenkinen tyyli!

    Ja nuo kaurisverhot ja tyyny <3

    Mukavaa viikonloppua, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos.

      Ihan kuin istuisin siimeksessä kirjoittamassa♥

      Kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta!♥

      Poista