Meidän kaunis, uusi tuttavuus, olkoon hän kesäkuun orava. Tupsut eivät kuvassa oikein hyvin erotu, mutta ovat kauniit ja turkkikin poikkeuksellisen hieno eli näitä on eri heimoisia. Hän ei tuttavallinen vielä yhtään, mutta sen verran vahva itsetunto, että ruokaili meidän kanssamme terassilla samaan aikaan.Lopuksi tuli jano ja joi jääpalavettä isojen oravien kupista. Pienillä on vähän syrjemmällä, että hekin saavat rauhassa juoda, kun välillä on aikamoinen vilske.
Nyt keltainen valloittaa hetkeksi.
Vaatimattomuuden ylistystä, kuten
kullerotkin.
Akileijat säestävät mitä erikoisimmissa paikoissa.
Yksi sadasta, joita ei syöty! Illusia tai Northern Hi-Lights atsalea. Hurmaava tuoksu! Keltaista tässäkin.
Valkoisen puutarhan armoitetut ovat valkoinen Iris Sibirica sekä valkoinen lupiini, joka vihdoin viiden vuoden jälkeen teki poikasen.
Keltaista ja valkoista säestävät unikot, joista suuri osa on jo pudottanut terälehtensä: Kesä jonka kerran elää sain...Joko se meni?
Pidän myös pirteästä valkoisen ja punaisen yhdistelmästä ja etenkin verenpisaroissa. Eilen niitä sitten lähdimme ostamaan tutusta paikasta, mutta ei ollut jäljellä minkäänväristä verenpisaraa. Tuntui, että olimme kuukauden myöhässä, mutta se oli vain osatotuus, sillä saimme kuulla, että koronan hellitettyä ainakin nykytiedoilla nyt, kauppa oli käynyt tosi kuumana. Tämä kesä sitten muuta ja kyllä sitä muuta on tullutkin eli eilen siirtoja ja uusia istutuksia, ettei vain Eeva pääsisi yhtään helpommalla kun lähdemme seuraavaan rakennusprojektiin nuorille. Kerron niistä sitten aikanaan. Yritän tavoitella tänne jotain kirjaa, sitä jota nyt luen hitaasti nauttien ja ihmetellen, miten joku osaa edes mitään tuollaista kuvitella...Kaiken lisäksi löysin eilen hurmaavia, pitkiä muratteja yhteen melko pimeään nurkkaan eli korotettu penkki, puolipyöreä, murretun valkoisilla tiilillä seinät, vierasmakkarin ikkunan takana. Täydensin siis ryhmää, joka oli talvelta säilynyt.
Kovia helteitä on lupailtu, mutta meillä illat nyt hortensioiden omalla lannoitteella käsittelyä, se on tehtävä kahdesti ennen heinäkuun loppua. Nyt aloitamme...Jotenkin hektistä, kun säilönnät eli mansikat ja mustikat, sitten remonttiavuksi 350 kilsan päähän ja sitten vähän taas niitä mansikoita ja sitten lähdemme äidille 350 kilsaa länsirannikolle. Hän pyysi nyt näin eli ehkä sitten syksymmällä kokoonnumme täällä tai Lohjalla. Onneksi on naapurin Eeva♥
sekalaisin terveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Marketta Tullalla kasvaa Kinkomaalla Päijänteen rannalla kultasadepensas! Tämä on siitä samasta talosta, jonka vuodenaikavalot kuvasin monen vuoden jahkaamisen jälkeen viime joulukuussa eli se keltainen talo.
Lähikuva kukinnosta. Kekkilän sivustolta hain lisätietoa pensaasta tai pienestä puusta eli tässä Kiitos Marketta ja Eeva♥
Onpa teillä ollut aivan hurmaava ruokaseuralainen siellä! Ja toinen toistaan upeampia kukkia ❤ Iloa, valoa ja kauneutta kesääsi!
VastaaPoistaKirjarakkautta, onneksi nyt vain yksi:) Pienet ovat kuin sekaisin, kun jotuvat lähtemään pesästä niin aikaisin. Kasveja on jotain 800, houduin laskemaan kerran yhtä kouluvierailua varten. Tässä vain tämän hetken avautuneet ja osahan on jo lopettanut. Kiitos ja kiitos samoin♥ Minä luenkin, mutta kun nyt sattumalta tapahtuu kaikki, en jaksa pikkutunneille millään.
Poista♥♥
Ihania luonnonmukaisia kukkasia. Mukavia perhevierailuja!
VastaaPoistaSaila, kiitos ja kiitos samoin♥ Ihailen aina sinun erikoisuuksiasi. Koko ajan nyt mielessä se kerrottu tarha-alppikärhön kuvasi.
PoistaKiitos! Niitä sovitellaan. Huomenne pitää taas kertoa Eevalle lisätyöt, mitä itse aiheutamme, kun kerran pääsi puutarhaliikkeeseen, sitä sitten kanssa vähän innostuttiin. Mutta ikinä en muista, että verenisaraat olisivat olleet kaupoista loppu kesäkuulla.Takuulla kohta myydään jo syyskrysanteemeja:)
♥♥
PS. Ehkä tajusit, että pörröhännät, tupsukorvat söivät noin sata hurmaavaa atsalean nuppua! Sinäkin peität isosti päältäkin, minä alan myös!
PoistaMeillekin ilmestyi saareen uusi kesävieras, oravanpoikanen <3 Epäilen, että kyseiselle vieraalle maistuvat ahomansikat, sillä kun ajattelin poimia niitä, niin eipä niitä enää ollutkaan :)
VastaaPoistaMai, he ovat hyvinkin kulinaarisia, kun vain tilaisuus on. Olen tehnyt testi maapähkinöilä (oikeasti hernekasvi/, hasselilla ja auringonkukilla ja kyllä hasselit menevät nopeimmin. Nyt on tammia tulossa joitakin. Meidän talo on kuulemma rakennettu joskus oikein paikallisten tunteman ahomansikkapaikan päälle ja kyllä sen vieläkin huomaa, mutta on aina jäbä nähdä, kummat ehtivät ensin R. vai oravat!
Poista♥♥
Söpö kurre:) Oravat ovat kyllä viehättäviä, täällähän ei niitä ole mutta muita eläimiä sitten. Sinä syötät oravia ja minä kissoja;D Ihania kukkasia . Toivottavasti ei tule liian pahoja helteitä, tiedän ettet niistä niin pidä, kuten en minäkään.
VastaaPoistaJael, somia kovin! Mutta ei kiitollisia, koska söivät 100 atsaelan nuppua...:) Me taidetaan olla sellaisia herkkäsieluja. On kuulemma tulossa ja tänä päivänä tapahtui yllättäen istutusjuttu eli meiltä lähti jotain naapuriin ja naapurista saapui meille. Tehtiin kuumimpaan aikaan ja oltiin ihan poikki. Kun tapahtuu, tapahtuu. En ollenkaan. Sekä talvella että suvella kohtuus on parasta. Hesarissa taas juttua melanoomasta...
Poista♥♥