torstai 20. tammikuuta 2022

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?



Kuka tappoi bambin? on väkevä tarina, jossa kiinnostaa jälleen se sama, mistä kerrottiin Ann Heberleinin kirjassa Pieni kirja pahuudestasta:"uhri ei tarvitse kostoa vaan hyvitystä"! sekä Joyce Carol Oatesin Kosto:Rakkaustarina teoksessa hänen erikoiseen tyyliinsä, jossa mukana kosto ja ikuinen klisee: "Itsehän kerjäsi!"  Teema on joukkoraiskauksen ikuinen mysteeri ja nyt mukana hyvin toimeentulevien perheiden lukioikäisiä poikia, heidän kanssaan pyöriviä tyttöjä sekä kaksi äitikuningatarta, joista molemmat kasvaneet samassa tyttökodissa. He ovat kuitenkin onnistuneet nousemaan sieltä ylös toinen oikeiston poliitikoksi, Anneliese, ja varakkaan miehen vaimoksi ja toinen, Angela, oopperalaulajaksi. Heidän poikansa Nathan ja Gusten ovat hyviä ystäviä, mutta eivät kuitenkaan samaa maata. Äidit taas ovat parhaita ystäviä.

Monika Fagerholmin teos Kuka tappoi bambin? (Vem dödade bambi?, Teos 2019, suomennos Laura Jänisniemi) pyörii vahvasti lukiolaisryhmän ympärillä. Heidän, jotka ovat tunteneet toisensa aina. On pieniä ihastumisia ja tottakai jo seksiäkin. Pojat ovat tarinan etualalla ja minusta jo aika pian Nathan alkaa häiritä, tämä Anneliesen kultapoika ja luokkansa paras. Hän haluaa jotain erikoista, hän ei siedä hylätyksi tulemista, hän saa muut mukaansa. Vain Gusten epäilee pahimmallakin hetkellä. Hän haluaisi perääntyä voimatta sitä tehdä. Ne ovat bileet, joissa koko suuri, upea talo täynnä porukkaa. Vain muutamat tietävät kellarikerroksen eristetystä huoneesta...

Kaiken jälkeen Anneliese asuu kahdestaan poikansa kanssa ränsistyvässä talossa, jota muut kutsuvat Aavelaivaksi. Anneliesen tie Ruotsin oikeiston johtoon on hajonnut. Hän asuu sairaana suuressa talossaan kultapoikansa Nathanin kanssa. Kukaan ei unohda sen yön jälkeisiä lööppejä. Ei lehtiä, joissa Anneliese seisoo turkeissaan aamu-usvassa lehdistön tentittävänä ja hokee epäuskoisena 'Nathan', 'Nathan'...kerta toisensa jälkeen. Kerrankin hän ei esitä, vaan on tosissaan. Hän ei voi uskoa tapahtunutta.

Tuomioiden jälkeen hän on itsensä pahin vihollinen sanomalla lehdistölle ja tv-kameroille suurimman typeryyden:

"Nyt käännämme puhtaan lehden. Ja jonakin kauniina päivänä olemme kääntäneet niin monta lehteä, ettei tätä ole lainkaan tapahtunut."

Ulkomaan kiertueelta oikeuteen saapunut Gustenin äiti on samaa maata lapsensa kanssa. Hän sanoo suorat sanat nulikoiden rikoksesta ja siinä katkeaa ikiaikainen ystävyys Nathanin äitiin. Angelasta tulee oikeusnäytöksen kuningatar. Hän ottaa yleisönsä samoin kuin tekee oopperassa. Kaikki muu olisikin ollut valhetta.

Gosmo ja Grippe tapaavat ja pohtivat tapahtunutta:

"Annetaanko me tosiaan vanhan karhun jatkaa unia?"

"Miten niin?"

"Elokuva...sen nimi voisi olla esimerkiksi 'Bad Karma'. Tai 'Tyttö kellarissa', tietysti myös vertauskuvallisesti esitettynä. Ja se kertoisi, niin - tajuat varmaan, Grippe."

"Siis mitä?"

"Ei, nyt minä tiedän", Cosmo jatkaa." 'Kuka tappoi bambin?' Sen kauriin. Sen viattomuuden perikuvan...Who killed Bambi, se on muuten Pistolsien vanha kappale.

Tajuatko?"

"Tajuanko mitä?"

....

"Entä Nathan?"

"Mitä hänestä? Luuletko sinä että minä pelkään häntä?"

Ja niin tapahtuu, että noin puolitoista vuotta joukkoraiskauksen jälkeen Gusten Grippe, päästyään hoidosta, jonne itse hakeutui, kutsuu uhrin, Sascha Anckerin, jäätelölle. Ehkä ihmettelette, olihan Gustenkin mukana. Viimeisenä. Henkisesti pakotettuna, sillä siitä ei voi vain livetä. Miksi ei voi? Siitä mainitaan etenkin yllä linkitetyissä kirjoissa. Sitten Gusten jättää Harmaalan. Ajaakin auton tiensivuun ja päättää soittaa Emmylle.

Niin...Saschahan oli uskaltanut hylätä Nathanin. Ja mitä sitten tapahtui, lukekaa se tästä satuttavasta kirjasta. On hyvä tietää. Tieto lisää tuskaa, mutta silti.

Armoa. Armoa. Armoa.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä

10 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan väkevä teos! Tästä on mielestäni hyvä aloittaa Fagerholmin tuotanto, kun kerronta ei ole niin koukeroista ja kirja niin paksu kuin osa vanhemmista. Kuitenkaan ei nouse itselläni ihan sinne suosikkeihin, joissa on Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tämä on. Tiedätkö, minulta puuttuu Fagerholm -geeni. Pidän häneltä vain tästä. Aivan kuten puuttuu Doris Lessing -geeni ja vain Viides lapsi on luettu useinkin. Kuumissa suosikeissa ovatkin sitten ne muut kirjat: https://leenalumi.blogspot.com/2020/02/sielukirjani-jotka-eivat-kysyneet-lupaa.html

      ♥♥

      Poista
  2. Kävin kuuntelemassa Fagerholmia kirjamessuilla, kun hän puhui tästä kirjasta. Siksipä ostin kirjan, mutta e ei ollut minun juttuni. Aihe oli sellainen, että minun oli vaikea tätä lukea. En edes postannut tästä kirjasta, kun en enää halunnut palata tähän kirjaan. Muista Fagerholmin kirjoista olen kyllä pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A., sepä olisikin ollut kiinnostavaa. En voinut tulla, koska Meri pyysi raskautensa takia ja olisimme olleet heillä. Nyt olisi aikaa olla messuilla, kun voimme asua Lohjalla messuajan. Tämä taas on mun juttuni, sillä kuten huomaat, aiheessa on siitä outoutta, joka on kiinnostanut myös Oatesia ja Heberleinia ja monia muita. Tämä ei jätä rauhaan. Minä taas en syty hänen muille kirjoilleen.

      ♥♥

      Poista
  3. Kirjan nimi......
    Oi tässä kyllä sellainen kirja joka kuulostaa niin kiinostavalta! Hyvää loppuviikkoa Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kirjan nimi...

      Luin tämän suoriltaan.Aihe...

      Kiitos samoin Jael♥

      Poista
  4. Luin tämän viime vuonna. Todella hyvä kirja.


    ❤️

    VastaaPoista
  5. Tämä on uskomattoman hienosti kirjoitettu, vaikka aihepiiri on joukkoraiskaus. Olet nostanut hienoja lainauksia esille.
    Minulle kirja oli jo kolmas Fagerholmin kirja. Ihanat naiset rannalla on tietysti jo hieno klassikko. Olen lukenut myös trillerimäisen teoksen Lola ylösalaisin. Niistä löytyy myös samoja aiheita kuin tästä teoksesta.

    Mukavaa viikonloppua ja lukuiloa ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos samoin! Sain sinulta vinkin, joten kiitos siitä. No, minusta en voinut kuvailla tekoa, se on nyt kirjailijan asia. Aina kuitenkin pöyristyn näistä tapauksista ja miten pieniä tuomioita. Etenkin Heberlein sai minut oikein tämän aiheen kimppuun eli miksi ne kaikki sen kuitenkin tekevät, vaikka...

      Minulta puuttuu Fagerholm -geeni paitsi tämän kirjan kohdalla. Sama kuin Doris Lessingin kanssa. Vain Viides lapsi löi kipinää ja olen lukenut sen muutamaankin kertaan.

      Kiitos samoin sinulle♥♥

      Poista