Olen introvertti. Minulla on korkeat seurallisuuspiikit, mutta sitten tarvitsen ihan omaa aikaa ja hiljaisuutta. Lukemista, joskus jotain Netflix -sarjaa, vierellä muki kaakaota tai teetä. Kynttilöitä, pitkät, hitaat vielä jouluiset päivät, jonka mukaan kuusikin on kestävä jalokuusi. Olen niitä, joille nämä lyhyet päivät ovat tankkausta jaksamiseen. Sataa lunta. Metsäkauriiden jäljet lumessa ylitse kaarisillan johtavat kuuselle, jonka alle olemme vieneet omenalohkoja ja auringonkukan siemeniä. Oravat rouskuttavat saksanpähkinöitä ja linnut käyvät hasselkookoskakulla. Onni on nyt kirja, lumisade ja hiljaisuus.
Yhdessä istuttamamme pitkä kuusiaita, jota Lumimies hellästi vaalii rajaa lehtomme itään. On muuten aika kova juttu sen muotoilu, mutta niin vimpan päälle tehty. Anoppi osti vävylleen lahjaksi akkukäyttöisen pensasleikkurin, joten hiukan helpotti, mutta nyt jo korkeimmat tikkaat käytössä. Tässä pensaassa asustaa runsas mustarastaspopulaatioomme, joista on suven öinä kaikille musiikillista iloa. Jos kiinnostaa, liittykää Matti Lavin vetämään Mustarastasyhdistykseen Facebookissa. Siellä on menossa Unni neidon uskomaton romanssi, sillä hänen elämänsä rakas ei palannutkaan. Ikä tai joku muu vei Oskun. Suostuuko Unni komealle nuorelle urokselle? Mustarastasruokavinkkimme olemme saaneet sekä biologi Mauri Leivolta että Matti Lavilta. Matilta tulivat rusinat. Mustarastas on maastasyöjä eikä sen nokka kestä jäätynyttä. Siksi vaellamme usein kuusiaidalle jo ennen omaa aamun herkkuamme suklaakahvia ja etenkin, jos takana on kova pakkasyö. Kun juttelen niille, ne lurittavat kivasti, ehkä jo tuntevat rusinan maun pikkusuissaan.
Kartiovalkokuusemme, ne kaikki yksitoista, kestävät lumen painon varsin hyvin ja näyttävät kivoilta. Vasta jos on paljon lunta ja tulee loskakelit, kevennän kuormaa.
Tässä se kakku, joka ei roskaa ja josta yläterassillamme syövät sovussa niin oravat kuin linnut. Kookos sulatetaan kattilaan, varo kiehumista. kakkuformuun ainakin hasselpähkinöitä, mutta myös auringonkukansiemeniä ja muita pähkinöitä. Sula neste kaadetaan päälle. Iso lautanen kuuman seoksen suojaksi ja laitan illasta ulos yläterassille pakkaseen. Noin pari tuntia ja kakku on valmis. Irrotetaan kuumentamalla pohjasta kuumalla hanavedellä eli otetaan käteen että pysyy ehjänä. Sitten vain takaisin ulos aamun iloksi eläimille.
Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeisin selfieni jouluna 2018... Nuoret ostivat meille Espanjasta selfiekepin, mutta aikaa on kai vienyt joku muu kiinnostava...
Nuoret ovat nyt vauvan vanhempia. Suoisista suloisimman ikinä♥ Kuva muistaakseni joululta 2018...Kiva kun olivat täällä viikon ja oli paljon lunta♥ Tässä kuvassa nainen unohtaa, että hän ei muka ole isoäitiainesta:
Jouluruusu lumessa kaunehin on....
Olen toistaiseksi hetken lomalla. Jos kommentoitte, kommentit näkyvät vasta, kun olen ne avannut. Nautitaan näistä lumen ihanista päivistä♥
Oikein hyvää blogilomaa Leena:) Kirjoitat taas niin kauniisti kauniista talviasuisesta puutarhastanne ja siellä vierailevista eläimistä:) Muistan ne suloiset kurret parvekkeellanne:)
VastaaPoistaJa hieno kakku eläimille. Täällä tuollainen on täysin tuntematon juttu,mutta toisaalta sellaista ei tarvitse kun on niin leuto talvi,joka enemmänkin muistuttaa Suomen kesää ,välillä.
Jael,kiitos paljon♥ Et tiedäkään mitä täällä vierailee, en kaikkea viitsi kertoa julkisuuteen, sulle kylläkin. Oi, olit ai van myyty:) Se sulaisi teidän lämmössänne. Kiva silti, että rokit niitä kissoja, ja kun uskallan sanoa, että sinulle on tulossa jossain vaiheessa sama pitkä suru, ero koiruudesta, joskus, se yksi kissa on ihan sun oloinen♥
PoistaOnko tämä pandemia uusi normaali! Ikävä niin monia asioita ja myös sinua♥
❤️
PoistaSydän!
PoistaKiitos kivoista kuvista ja kuulumisista! Introvertti minäkin, ja joulun jälkeen vajosin täydelliseen talvihorrokseen. En enää jaksaisi mitään, paitsi lukea. Aamulla nukuttaa pitkään, ja sitten vielä koko aamupäivä menee tokkurassa, ennen kuin vähän herään. Toisaalta nautin näistä hitaista päivistä, mutta on syyllinenkin olo kaikesta, mitä pitäisi tehdä, mutta en vain saa aikaan. Mutta toki tämä pimeä vuodenaika antaa luvan olla väsynyt. Ehtii sitä sitten keväällä piristyä. Ihanaa blogilomaa sinulle Leena! ❤
VastaaPoistaKirjarikas elämäni, ole hyvä ja kiitos♥ Aamulla nukuttaa ja se on hämärän armo. Sisäinen kelloni on iltaa kohti virkistyvä. Meillä on tosi paljon lumitöitä, leivarin ja takan lämmittämistä ja kun lähtee kaupoille, menee päivä, koska ei pysty lähtemään varhain. Hesariakin lukee aikansa...Kukaan ei nyt odota reippautta. Saa olla millainen haluaa. Kiitos ja kiitos samoin♥
Poista♥♥
Tunnistan introverttiyden. En ole missään muussa some-sovelluksessa mukana kuin täällä blogimaailmassa, ja minullahan on aktiivisena vain joulublogi. Nyt alkaakin taas arki ja blogini siirtyy tauolle.
VastaaPoistaPostasin äsken vielä kuvat ihanan värisestä Amaryllis Gervantesista, jonka sipulin istutuin ”myöhässä”. Tai nyt ajatellen juuri oikeaan aikaan.
Leppoisaa ja nautinnollista blogitaukoa ja onnellista oloa❣️
Joululainen, olen myös mietintävapaalla. Viekö some koko elämän Sinulla on hyvät rajat.
PoistaKäyn katsomassa♥
Kiitos ja kiitos samoin sinulle♥
Mukavaa ja rentouttavaa lomaa ja suuret onnittelut sinulle tästä uudesta roolista <3
VastaaPoistaKiitos paljon Tuulia♥ Hidastan nyt vähän...Kiitos paljon: on ihanaa olla nana, mutta vielä kivampaa, jos asuisivat likempänä. Vauva-aika on niin lyhyt.
Poista♥♥
Sinulla ollut mahtava vuosi ❤️
VastaaPoistaHannele, ehdottomasti♥ Toivon, että sinullakin♥
PoistaNyt kokeilen vähän millaista on olla, kun ei koko ajan someta.
♥♥