perjantai 25. helmikuuta 2022

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja


 Toisten päiväkirjoja ei saa lukea. Niihin on luotettu asioita, joita kirjoittaja ei halua kenenkään tietävän hänestä. Kun Valeria Cossati näkee mustan vihon kiiltelevän näyteikkunassa, se kuin huutaa tulla kirjoitetuksi kaikesta siitä, mitä toiset eivät hänessä huomaa, mutta myös niitä asioita, joiden polut olisivat voineet johtaa perheen hajoamiseen. Hänellä on vaikeaa, sillä avioliitto on muuttunut tylsäksi ja hänen puolisonsa on enemmän kiinnostunut uutislehdistä ja Wagnerista kuin hänestä ja kaiken lisäksi...

Alba de Céspedesin Kielletty päiväkirja (Quaderno Proipito, Otavan ensimmäinen suomennos jo 1956 ja nyt uudelleen julkaisu 2022, suomennos Anna Louhivuori) on kertomus perheestä, jossa on kotiäiti Valeria, isä Michelle, joka käy pankissa töissä ja koulua käyvät kaksi lasta, vanhempi Mirella ja nuorempi Riccardo. Äidin tuntema uupumus sekä ikävystyneisyys laukaisevat kirjoittamisen. Samoihin aikoihin äiti kuitenkin menee toimistotyöhön, vaikka Michelle valittaa saavansa nyt hävetä pienipalkkaisuuttaan. Totuus on se, että Michellen ura pankissa ei ole ollut nousukiitoinen ja hän häpeää sitä. Heillä on ollut paremmatkin ajat, on ollut kutsuja ja hienoja vaatteita, mutta nyt Valeria kuin omasta halustaan alkaa vältellä rouvien iltapäiväkutsuja, sillä hän ei osta koskaan mitään itselleen ja se näkyy puvustossa. Koska he olivat joutuneet sanomana irti myös palvelustytön, Valeria on kuin kahden tulen välissä, joista työpaikka Guidon toimistossa on kuitenkin parempi kuin alituinen kokkaaminen, tiskaaminen, siivoaminen, pyykit ja talouskirjanpito. Hän on vasta 43 -vuotias, mutta Michelle on alkanut kutsua häntä äidiksi!  Toki Michelle näyttää nuorelta, mutta niin hänkin. Michellen elämänkatkeruus tihkuu koko perheeseen, sillä kaiken aikaa on odotettu, että alkaa toisenlainen ja yläluokkainen elämä, kun Michelle vain saa ylennyksen.

Tarinan traagisuus on naisen kapea asema italialaisessa avioliitossa vuosia ennen kuin tulivat hipit, e-pilleri ja aivan toinen maailma, villit kapinavuodet. Michelle on kiltti, eikä lyö vaimoaan. Sen sijaan hän tuskin koskettaa vaimoaan. Kerran Valeria tarttuu miestään ja tämä aivan hätkähtää, koska katsoo heidän jo ohittaneen 'ne vuodet'. Ilman päiväkirjaansa Valeria ei ehkä kestäisi. Öinen salakirjoittelu on hänen ainoa oma aikansa. Ainainen väsymys antaa jonkinlaisen rauhan.

Siitä juuri löydän jonkinlaisen onnentunteen, jonka huomassa lepään ja johon nukahdan. Minun on tunnustettava, että se päättäväisyys, jolla kieltäydyn kaikista niistä tilaisuuksista, jotka tarjoutuvat lepoon, onkin ehkä vain pelkoa kadottaa ainoa onnen lähteeni, väsymys.

Kirjan tekstissä kaikki on tärkeää. Pienimmätkin asiat. Mikään ei jää huomaamatta. Ei myöskään lapsilta. Mirellalla on enää vuosi täysi-ikäisyyteen ja hän on nähnyt vanhempiensa avioliittonäytelmän läpi. Hänestä äiti tyytyy aivan liian vähään. Mirella tekee ajoissa ratkaisunsa ja alkaa seurustella varakkaan ja itseään jonkin verran iäkkäämmän miehen kanssa. Äitiään aina palvonut Riccardo puolestaan haluaa juuri äitinsä kaltaisen perhepalvelijan, joka alistuu tekemään kaiken.

Kielletty päiväkirja on sekä avioliittoromaani että kuvaus naisen kapeasta elämän sektorista ennen villiä kuusikymmenlukua. Kuvauksena rakkauden kuolemasta kirja tulee iholle likemmä ja minusta siitä on myös enemmän paljastusta, miten puuduttavia ovat viikonlopun päivät, kun lapset ovat menoissaan. Heillä on huono hiljaisuus, joka on yksi rakkauden kuolemisen merkeistä. Kun puhutaan, aiheet ovat vain arjen pyöritykseen liittyviä. Ei koskaan mitään kiinnostavaa. Tylsyys painaa heitä raskaana ja kun Michelle joskus pitkän ajan päästä pyytää häntä ulos syömään, se on niin puuduttavaa ettei Valeriakaan enää halua. Hiljaisuus heidän välillään kasvaa niin suureksi, että he ovat kuin sisko ja sen veli.

Valerian toimistotyö on kuin koko ajan kasvava raikas ilmavirta. Jo oven avatessaan hän tunteen laventelin tuoksun, jonain muuna päivänä vaikka ruusut. Nyt hän alkaa viettää myös lauantaipäiviä työssään, päästäkseen eroon kodin painostavasta ilmapiiristä. Hän on vasta neljäkymmentäkolmevuotias ja alkaa kasvaa uusia ituja, uusia toivoja. Hän kävelee reippaammin, ryhti kuin tanssijalla, hänestä tulee itsevarmempi ja lopulta hän päättää matkustaa Venetsiaan ilman Michelleä. Koko perhe suo matkan hänelle, koska hän on liian usein liian väsynyt. He eivät tiedä mistään mitään ja jälkeen jää vain savun tuoksu siitä tulesta, joka on polttanut Kielletyn päiväkirjan.

*****

Alba de Céspedes, Otava

18 kommenttia:

  1. Kuulsotaa kiinnostavalta ajankuvalta. Kansikin on aivan ihastuttavan 50-lukulainen!

    VastaaPoista
  2. Tämä onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Kuulostaa potentiaalisesti kiintoisalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tästä kirjasta olikin syytä ottaa uusinta, että uudet sukupolvet saavat lukea, millaista naisilla oli.

      ♥♥

      Poista
  3. Enpä ollut kuullutkaan tästä kirjailijasta. Hienoa, että nostit esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, en minäkään aikaisemmin. Kiitos ja ole hyvä♥

      ♥♥

      Poista
  4. Ensinnäkin ihana kansikuva! Kiitos muutenkin esittelystä, tämä vaikutti todella mielenkiintoiselta teokselta. Laitan lukulistalleni.

    Muuten oikein hyvää viikonloppua teille, voikaa hyvin ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, arvaa tulitko heti mieleeni kuviesi kautta♥ Kirja on juuri sinulle♥

      Kiitos samoin teille ja voikaa hyvin♥♥♥

      Poista
  5. Tämän otin lukulistalleni äänikirjana. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  6. Päiväkirjat ovat kiinnostavaa luettavaa. Lapsena meni hermot, kun perhe luki minun päiväkirjaa. Koskaan ei tiedä, kuka lukee ja mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, ne ja kirjeromaanit! Minulla kävi yhdelle kirjalle sama...

      ♥♥

      Poista
  7. Mäkin ihastelin heti kansikuvaa! Vaikuttaa tosi kiinnostavalta, laitan nimen ylös.
    ❤️

    VastaaPoista
  8. Tämä kirja kuulostaa kyllä niin houkuttelevalta Leena.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen aikakertomus, minulle tuli mieleen Virginia Woolfin Oma huone:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/05/forbjuden-dagbok-av-alba-de-cespedes.html

    VastaaPoista