tiistai 1. helmikuuta 2022

Helmikuuta!

Helmikuuta aloitetaan ja paras pesäkuukausi tammikuu jo taakse jäi. Toki täällä lumisella saarella ollaan kuin jatkettaisiin noita hitaita viikkoja, jolloin kuitenkin tapahtui jotakin. Tämä postaus on sekava ja kuvat ovat mitä ovat. Riippuu kamerasta, vuorokauden ajasta, milloin on otettu yms. Taitaa mennä tajunnan virralla...


Jos rakas isäni eläisi, hän täyttäisi 100 vuotta 5.2.2022. Eilen jo sytytin isoon ulkolyhtyyn monen vuorokauden kynttilän rakkaan isäni muistolle♥♥ Isäni suosikkirunoilija oli Saima Harmaja: "On maa,/ johonka kaikki polut katoaa./ Ken siellä on, ei katso heijastusta,/ mi meitä valaisee,/ kun tie on musta./ Hän katsoo silmiin itse Olevaa./ On Rauhan maa."


Isämme hauta Luvialla sisareni Merjan kuvaamana. Isälle ruusut tummanpunaiset, tyttäriltä rakkaudella♥♥


Kynttilänpäivänä 1987 pienokaisemme sai nimekseen Meri. Kirkkoherra Jaatinen toimi kastepappina ja kummeina olivat lapsuudenystäväni Tuula-Marja ja Hannu Sainio. Pirtti oli täynnä väkeä ja Tuula-Marjan äiti Hilkka Rainiolasta tuli rakas haltiakummi♥♥

Syksyllä meillä oli mielenkiintoinen tunnelma, kun Lumimies alkoi pöyhiä sukunsa vaiettuja asioita. Sieltäpä löytyikin, mutta ei ole minun asiani niitä kertoa. Vietiin kirjapainoon ja suvun jäsenet saivat lunastaa ja se ehti jouluksi. Jouluhan vasta päättyi, sillä meidän kuusi, jalokuusi, lähti vasta muutama viikko sitten. Ei mitään määrää, miten paljon mieheni teki töitä ottaessaan yhteyttä eri virastoihin ympäri maata, mutta tulosta tuli. Luulin, että tässä se nyt oli, mutta nyt on tullut esiin jo jotain sellaista, jonka olisi kuulunut olla mukana. Esiin ovat tulleet mm. 13-vuotiaan tyttären, Reiman äidin, kirjeet isälleen rintamalle ja paljon antava kortti. Kuvitus on koskettava. Ehkäpä tarina jatkuu...

Lopussa Aavaston juuret -nidotun koosteen tehnyt Reima. Olen saletti, että hän jatkaa! 

Teki armaani muutakin kuin sukukirjaa. Kun palasimme Lohjan joulusta meillä oli joka päivä hänen leipomia joulutorttuja. Ensin ihastuin, mutta sitten huolestuin, kun sitä taikinaa löytyi aina 'vielä yksi taikina' -tyyliin. Huomasin uusien farkkujeni alkavan kiristää ja ehdotin, että 'annetaan olla jo'. Olisinhan minä voinut olla ottamatta, mutta kyllä Lumimies parinsa tuntee.


Järkyttävän epäselvä kuva, jossa yritän jatkaa sitä, minkä aloitin ennen joulua eli vanhan, rakkaan joogani. Ikävä vain, että olin heittänyt oppaani menemään muille ja muisti petti erään asanan kohdalla ikävästi eli unohdin ajan. Ihan rehellisesti en muista sen asanan nimeä, mutta se on niin mukava, että siihen melkein nukahtaa. No asialla oli seurauksia ja eilen sain kortisonipiikin. Nyt vain sitten sauvakävelyä, kuntopyöräilyä ja

rakkaat kahvakuulani käyttöön! Uiminen olisi kivaa, mutta uin vain vapaissa vesissä. Lohjanjärveä kaivaten, sillä siellä on vesi kirkkaampaa kuin Päijänteessä ja pohjassa ei mitään sedimenttiä tai möhnää, vaan kova, siisti hiekkapohja. Ennen olin innokas hiihtämään jäällä, mutta nyt jääolosuhteet ovat jo vuosia olleet kyseenalaiset. Oi niitä aikoja kun vedin saaren ympäri harva se päivä♥


KappAhlista löysin hurmaavan limenvärisen pehmeän neuleen, joten ehkä hissutellen kevättä kohti. Vihreän eri sävyt ovat suosikkejani. Luvun alla on yli 600 sataa sivuinen kirja sekä toinen melkein samanmoinen. Shields on kädessäni, koska facessa oli keskustelua hänen kirjoistaan yhtenä iltana. Pikkuseikkoja kannessa on lyhtykoiso ja

niitähän harrastan kuivata lasiastioihin. Väri säilyy hyvänä parikin vuotta ellei aurinko rökitä huoneeseen. Tämä on makkaristamme eli ylin yöpöytähyllyni. Huone on sävytetty harmaan, pinkin ja valkoisen eri sävyihin ja on kirsikkapuiset kaihtimet. En ole se aamun varhainen lintu vaan vauhtini kiihtyy iltaa kohden.

Ostin Ikeasta joulun alla uuden 'työtuolin'. Tämä ei ole yhtään ergonominen, mutta aion istua vähemmän. Tätä oli mustaa ja valkoista, pyörät alla, joten toimii. Olin kuluttanut yli 10 vuodessa tyyriin, mustan ergonomisen ihan puhki, joten ehkä se ei ollutkaan kovin kallis. Reimalla on joku tunnettu merkkituoli, mutta hänen työpöytänsä on olkkarin lasipöydän pääty ellei ole ruokavieraita. Useimmiten me olemme nyt liikenteessä. Tämä on Merin entinen huone ja hän maalasi huoneen seinät uskomattoman kauniilla vihreällä. Tuo vuode on tavallaan tarpeen, vaikka on vierasmakkari alekerrassa. Äitini esim. on nukkunut tässä meillä vielä jouluakin viettäessään. Ja tenavat, joille on liian pelottavaa olla yökylässä alakerrassa, josta löytyy takkahuoneesta sivustavedettävä reunallinenkin vuode etc. Tässä huoneessa Lundia pursuilee, sitten on tuo lepotuoli, joka ei mahtunutkaan äidille ja se strada, josta olen tehnyt juttuakin eli tällainen combo: kirjasto/toimisto/varavuode.

Sama huone suviaikaan. Kaurisverhot ja tyynyjä. Juttu Edullisesti uusi satumainen ilme toimisto/kirjastoon: Verhojen ei aina tarvitse olla valkoiset!


Strada on sekä yöpöytähylly että jälleen yksi monista paikoista kirjoille. Nur für die Frauen: Tiedät, mitä tein viime kesänä, mutta tiedätkö mitä teen nyt?

Ja tässä uusin näytönsäästäjä♥ Etupihamme lempivuodenaikana.

Olen saanut näitä keltaisia kyniä, joita arvostan. Ovat kyniä, mutta myös mainioita töpöttimiä whatsup -viesteissä Kiitos L.♥

Lunta on tullut riemastuttavan paljon. Ja se on onneksi ollut kuivaa puuterilunta. Lumimies on ollut ahkerana, mutta ehkä minä jo seuraavaan pyryyn pääsen apuriksi, sillä kortisonipiikki tuntuu tehonneen. Reimalla kola ja minulla lumentyönnin.

Tässä nyt lumikuva kaarisillaltamme eiliseltä. Lähdin kahlaamaan ohi metsäkaurispolkujen ja kyllähän siinä upposi, mutta vielä mahtuu. Lähden siivoamaan yläterassia lumesta, sitten syömään kynttilänvalossa ja kohti uuden kirjan seikkailuja.

Lumiriemuja teille kaikille♥

Leena Lumi

tintti jääpuikolla kuva Pekka Mäkinen

15 kommenttia:

  1. Hurjasti lunta teillä! OIkein hyvää helmikuuta Leena. Vau, valtavan hienon työn on R. tehnyt ,kun on koonnut tuota sukukirjaa, varmaankin mielenkiintoista luettavaa. Hyvä että olet taas löytänyt joogan, ja joo, joulutortut ovat kyllä ihanaa herkkua, mutta näkyvät myöhemmin vyötäröllä...
    Ja limenvärisen puseron väri kaunis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on vasta alkua! Kiitos samoin sinulle, Jael♥ Saat kuulla kaiken, kun tulet meille. Tarina on melkein yhtä jännittävä kuin se., minkä kerroit meille viimeksi. En voi nyt, sillä tiedäthän, mitä mulle kävi. Eilen sain kortisonia ja vähän reilusti, oli taivallista nukkua yö ilman kipuja. Mulla on muutama pieni jooga-juttu, jotka säilytän, mutta se yksio asana on vaarallinen, jos siihen jää olemaan. No, nyt uudetkin farkut jo pudistavat. Onneksi Reima sai leipomisen katkaistua! Se on enemmän lime kuin tuo huono kuva näyttää. Reimakin sanoi heti, että ihan mun juttu. Monet vihreän sävyt niin kauniita♥

      Poista
  2. Ihanaa lunta! Meilläkin ja jo hetken näytti, että talvi oli ja meni, mutta eikö mitä! Nautin pelkästään maiseman katselusta, enää en mene hangille kirmailemaan.
    Sukututkimukset voivat tuottaa suuria yllätyksiä! En itse ole perehtynyt niihin, lapsilla oli yläkoulussa kurssit sukututkimusta ja oli mielenkiintoista lukea. Mutta joskus olen ihan vahingossa osunut oman sukuni si-ihmisiin ja siitä tuli sellainen sisäinen kuohunta, että lisää, lisää.
    Meillä tehtiin viimeiset joulutortut tammikuun alussa ja päätimme, että riittävästi niitä söimme, sesonki alkoi jo ehkä marraskuussa. Nyt kyllä taas voisi maistua.
    Kun en muista, niin kysyn, että oletko lukenut tai arvostellut Ruth Hoganin kirjoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka L., on se ihanaa! Kaunis tekee hyvää sielulle, mielelle.

      Kunpa tietäisit! En voi avata asiaa ainakaan tässä. Reima on nyt aikalailla asian viemä ja syystä. Niinhän siinä nälkä kasvaa syödessä.

      Minä en pysty yhtään torttua enää. Meni niin överiksi, että mikä sille Reimalle tuli, kun ei meinannut lopettaa. Kai vastapainoa sukututkimukselle.

      Kauheaa, en ole tuota nimeä edes kuullut...

      ♥♥

      Poista
  3. Kiva postaus ja tuttu kirjakin siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos♥ Niin ja siihen kirjaan tuli muistaakseni jatkoakin tai sitten näin sen Saksassa kirjakaupassa.

      ♥♥

      Poista
    2. Ihana on tämäkin talvi:) Reima on kyllä tehnyt ison työn tuo sukututkimuksen kanssa. Varmasti kestää kauan saada tietoa noista seurakunnista, kun olen joutunut hakeen virkatodistuksia Porista ja siellähän on siirrytty digiaikaan ja virkatodistusten saanti on nyt kestänyt viidettä kuukautta. Perunkirjoitusta tekevä juristi joutui anomaan toistamiseen jatkoaikaa verottajalta.
      Joulutorttuja tuli kyllä meilläkin syötyä. Olen ihan myyty niihin Lidlin torttuihin. Niissä se luumuhillo on niin maukas ja makea. Joulu on ihanaa herkutteluaikaa, vaikka vyötärö kiristääkin. Kun kevät koittaa, niin kiristys kyllä kaikkoo pihatöitä tehdessä ihan huomaamatta :)

      Mukavaa helmikuuta ja tulevaa kevättä♥♥♥

      Poista
    3. Hanne, talvi usein on♥ Se on ollut kova homma, mutta hänessä on selvästi salapoliisin kykyjä. Ja kaikki lähti aukeamaan jutusta, jota hän luki Seurasta anopillaan Luvialla, sillä siinä oli uskomaton tarina koskien hänen pappansa setää Tuorakassa, ihan kirjan aihe, mutta kun sukulaisten tunteet pitää huomioida ja nyt tämä mitä on Reima esiin tuonut, on hyväksytty ja asiat oikaistu.

      Mehän syötiin niitä kuin leipää. Teen kanssa sarjalla meni paljon ja sitten minulla alkoi mitta täyttyä. Voin kohta itse olla syyllinen, sillä sain ystävältäni suvun salatun cookies-reseptin, enkä ole ikinä saanut niin hyviä. Muutan vain yhden kohdan eli lisään inkivääriä. Ja tänään tulleessa Kotiliedessä oli se vaniljapullan ohje. Kunpa oppisin sen, kunpa jättisin kirjan ja alkaisin leipoa. Aion kyllä kokeilla. Annan Reiman tehdä sen pullataikinaosuuden ja minä hoidan loput mantelimassoineen kaikkineen. Siinä se munkin apu on: puutarhatöissä eli on tässä jotain vuodenaika-apujakin!

      Kiitos samoin sinulle♥♥♥♥

      PS. Kerron joskus sinulle ja yhdelle toiselle Luvia -juuriselle tuosta sukujutusta. Nyt ei aikaa. Kevään kirjasato on valmistunut.

      Poista
  4. Ei ollenkaan sekava,vaan,vaihtelevan mielenkiintoinen. Täällä on syöty gluteenittomia joulupipareita ihan hulluna,yllän varmaan samaan herkkumäärään.nyt pitäisi tehdä ryhtiliike.mukavaa viikonloppua.terveisin siskosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, sinähän et lue paljoa, joten siten tämä on PASLJON kiintoisampaa. On minulla muitakin, jotka tykkäävät mun sekalaisista, et ole yksin♥ Vähitellen hyvää tulee, kirjoittavat nyt kevään ohennusjutut. Öööö, just syötiin Fazerin sinistä ennen kuin soitit ja sitten Kotiliedessä oli sellainen vaniljainen pullajuttu, joka on opittava ja sitten ne cookies'it inkivääri-kanelilla...Todellinen opetus olisi, jos en mahtuisi siihen kotelomekkoon, jonka ostin ihan talviristiäisiin!

      Kiitos samoin toivottaa isosisko♥

      Poista
  5. Hieno postaus !

    Kiitos.

    Olen pitänyt 9 vuotta taukoa. Nyt taidan taas tunkeutua tänne blogimaailmaan, sillä tämä tuntuu taas kiinnostavalta, virkistävältä ja tuoreelta. Muu some- maailma on niin väsyttävää.

    Satakuntaan, Luvialle( Eurajoelle) tekee taas mieli ja Raumalle. Ehkä siellä kevät visertää edes vähän aikaisemmin kuin täällä Sisä-Suomessa lumimyrskyn keskellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillman hei!Kiitos♥ Minä uuvahdin, kun näitä alustoja alkoi tulla liikaa. Monetillat jäävät lukematta facebookin ja/instan takia. Nyt hidastan, vaikka se ei vielä näy. Johtuu kevätsadosta. Otin tosi vähän kirjoja, mutta kun ne putoavat kuin yhtäaikaa. Jos ollisi pysytty vain blogissa eikä esitteätisi kaikkia juttuja 3.4 kertaan, olisi kivempaa eikä niin tylsää kun samat kaikilla alustoilla.

      Kyllä visetää! Sisko oli jo kuullut. Tosin meilläkin alkaa kuusiaita sooida, kun vien mustarastaille aamiaista. Sain kuulla eräältä biologilta, että niiden nokka ei kestä jäätynyttä, joten...auringonkukansiemeniä ja ja sisältä omenalohkoja. Mies niitä kuskaa, kun teen sitten myös omenapiirakan.

      Meistä tuli isovanhemmat, joten pitää ennen Luviaa seurata, milloin ovat ristiäiset Lohjalla.

      Minä sanon Luvialle, vaikka kannatin liitosta Eurajokeen. Luvia on silti aina oma juttunsa. Huhtikuussa istuin kerran äidin terassilla hetken ja kasvot melkein paloivat.

      Minä en jaksa uskoa, että olen täällä vieläkin!

      Tervetuloa vain ja ilmoita blogisi linkki.

      ♥♥

      Poista
  6. https://tillman-maailma.blogspot.com/

    Olen tässä vanhassa osoitteessa taas.

    Tillman

    VastaaPoista