Torstai oli täyttyneitä toiveita!

Wim's Red on syyskuinen ilopensas. Tänään erityisesti. Ihan pieniä ilon pisaroita, mutta kun ne laittaa yhteen syntyy virta. Kampaajalla, lounas kaupungilla, kosmetiikkatäydennystä ja kaikkea sellaista pientä. 

Ja vihdoinkin saapui Riitta Jalosen uusin teos. Kun Riitta ilmoitti lopettavansa, minäkin muutin linjaani eli paljon muutakin kuin kirjaa ja vähemmän rasitusta. Lensin runoihin ja puutarhoihin. Riitta on minulle kirjailija, jota en unohda kun kirjan kannet ovat sulkeutuneet. Hän on kirjailija, joka kirjoitti Kirkkauden! Riitan kirja oli lukuvuoteni 2016 paras:

Riitta Jalosen Kirkkaus oli ja on lukuvuoteni suurin kirkkaus. Kirkkain tähti, josta kirjoitin sydän väristen, mutta tässä lyhennettynä:

Näin syntyvät klassikot. Näin kirjoitetaan maailmankirjallisuutta. Olen sanaton. Leijun...Olen valkoinen tunturipöllö. Vapaa valitsemaan...

Muutun tunturipöllöksi kun superlatiivini loppuvat.

Syyskuinen Wim's Red muistuttaa, että olen mitä tervein melkein kolmen viikon flunssasta. Näin unta Siri Hustvedtista. Hän on unieni kuiskailija. Öitteni kanssakulkija ja -valvoja. "Se oli Ajuma, joka sinut paransi ja toi hyviä uutisia. Se oli Tatu Kokon Minä, Ajuma..."

Tosiaankin luin Kokon kirjan suoraa soittoa ja flunssassa. Reimakin sanoi, että taitaa kirja maistua, kun "olet koko ajan valittanut ettei niitä unohtumattomia enää tehdä".

 

Icasos -kustantamon perustaneelta Tatu Kokolta voimme odottaa mitä vain, sillä hän tekee mitä päättää ja hän on todella uusia uria kirjoittava kirjailija. Henkilönä hän on itsepäinen savolainen, jolla on ihmisen tärkein ominaisuus: vahva empatia. Minä, Ajuma on alkusoitto jollekin uudelle ja odottamattomalle. Kokko ei unohdu kun kirjan kannet ovat sulkeutuneet.

Kuva Marc Sabat

Piipahdin Kirsin kukassa aikomuksena vain katsella ja noutaa pari asiaa Casper Julianille, kun näin puuteripinkkisen jätticallunan. Se on isompi kuin kuvassa vuodelta xx oleva. Se halusi tulla meille! Koska olen jo taas hankkinut lapselle "vain" kirjoja, noudin tilaamani joulunpunaiset tillukkaat. Kahdet. Pahoittelen, että ainakin minun koneellani joulunpunainen ei näytä joulunpunaiselta. Jouluhulluna tilasin kahdet lisää aikuiskokoa.

 

Nämä on kutonut/neulonut Tuula♥♥ Kerron sukunimen, jos siihen tulee lupa. Laitoin lisätilaukseni varmuuden vuoksi ensin, etten vain jää itse ilman. On aikaisempaa kokemusta Tuulan sukista ja ne todella ovat kestävät, pestävät ja kauniit. Arvostan laatua. Olen villasukkamaanikko, myönnän sen. Vävykin on oppinut arvostamaan heidän satavuotiasta taloaan rempatessa.

Tilaamani Paula Norosen Yökoulu saapui (kuvitus Kati Närhi) Ja Adlibrikselta tilattu dinosauruksista kertova tietoteos on jo matkalla. Koska Casperin synttärit ovat marraskuun lopulla ja sitten onkin jo joulu, olen pitkin suvea hankkinut harkitusti myös tietokirjoja.

Tässä kirja, jonka haluaisin jokaisen lapsen saavan jouluna ja tämä olisi hyvä teos myös kouluille. Tein Casperin kanssa koeluvun niin että otin jonkun asiakohdan ja sitten katselimme samalla Kunnaksen loistavia kuvia ja kuin ohimennen hipaistiin tärkeitä tunneasioita. Tämä on tärkeä kirja!

Ja mikä parasta äiti oli oikein pirteä kun soitin hänelle, oli käynyt lenkilläkin ja huomenna, mikä parasta meillä on herkkulounas jo valmiina. Vieläkin parempaa: Casperin äidillä ja kummitädillä on yhteinen meno Jyväskylässä. Casper jää Ukin ja Nanan Valonkantajaksi. Aika on lyhyt, koska maanantai tytöillä työpäivä, mutta pääasia, että tapaamme. Muuratsalon saari on molempien tyttöjen kotisaari, jonne heitä Tuulin äidinkin kanssa odotamme. Enempää en  voi jatkaa, mutta lupaan, että huomenna häärin keittiössä ja illalla Casper takertuu Ukkiin kiinni. Saatan päästä jopa hiukan makustelemaan Riitan kirjaa...

Tässä sitä positiivisuutta olkaa hyvät <3

Leena Lumi