Ensilumi tuli ja suli, mutta puuterilumen toivossa....ja rottinkituolin monta elämää.

Ensilumi tuli, mutta se oli märkää ja sulaa vielä pois. Kuitenkin, siinä oli hetken puut ja pensaat valkoisina. Vanha rottinkituoli, joka joskus oli olohuoneessa kaunis upeine tyynyineen, on kokenut monenlaista puutarhassamme.

Tässä keijunmekkoa peittämässä. Erittäin yllättävä oli monelle. Jatkoi vielä kasvuaan, sillä keijunmekko kestää varsin hyvin kylmääkin, kun on ensin vauhtiin päässyt.

Tällaisia kukkia koko rottinkituolivanhus sai kantaa. Ympärivuoden ulkona kuitenkin teki tehtävänsä, mutta oli monta elämää terdeä unohtamatta. 

Marraskuu 2014. Pidän kaikkien hortensioiden kukista niiden lakattua jo kukkimastakin. Ne ovat runollisia. Tämä on lehdon alaosaa, mutta kyllä happamen maan hortensiatkin jo tässä alaosassa pärjäsivät.

Sunnuntain ilahdutus oli saada Valkoisiahiutaleita -blogilta Blogger Recognitation Award: Kiitos Milla♥ Tunnustus on bloggaajalta toiselle ja vähän kuin sellainen virtuaalihalaus tai lämmin ajatus, joka saapuu luoksesi läpi märän marrassunnuntain. Tarkoitus on jakaa tätä mielenlämpöä kymmenelle muulle bloggaajalle sekä kiitokseksi että kannustukseksi.

Ja näin kauniisti Milla:

Olen lukenut Leenan blogia nyt varmaankin pari vuotta. Ja ensimmäisen kerran marraskuussa 2014. Ja juuri siitä Muumilaakson marraskuusta, joka taitaa palata meidän molempien elämiin kerta toisensa jälkeen näihin aikoihin vuodesta. Me molemmat rakastamme kirjoja, jouluruusuja, ja itse joulunodotusta. Ja paljon muuta. Leenan kirjablogi on elämänmakuinen ja ihana: kirjojen lomaan mahtuu niin paljon muutakin. Iso kiitos Milla♥♥

Cinemaattinen kirjailija Antti Tuomainen ja minä olin ansainnut kuvan hänen kainalossaan, koska kesällä tehdyn ison leikkauksen jälkeen raahauduin yli puolet hänen takiaan Helsinkiin Kirjamessuille. Sain hyvät kipulääkkeet. Ja me kolme, jotka olimme kuin...ensimmäisiä, jotka keksimme kaiken aikaa jotain kevennystäkin mukaan. Vasemmalla Sara, oikealla Katja ja minä keskellä. Kuva on hävyttömän huonotasoinen. Siis meistä tytöistä, ei Antista.

Tuurenpihlajatkin ovat jo pudottaneen upean asunsa. Ne tietävät mitä tuleman pitää, mutta olisihan se kiva, jos puuterilumitalvea kestäisi, sitten kun se on alkanut...

Ja vanha rakas rottinkituolimme jälleen pihan kuningattarena♥

Muumipeikko kyseli lumesta ja Tuu-tikki yritti vastata:

Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen oli alkanut ja nyt Muumipeikko melkein alkoi pitää talvesta:

 Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden keskeltä ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.

Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!

Tove Jansson:Taikatalvi (Trollvinter, WSOY 2020, suomennos Laila Järvinen)

Leena Lumi