Yksi joulun ikuisuuskysymys on monille, että onko ja saako joulu olla tavarajuhlaa vai ei? Näin aseteltuna, varmaan useimmat vastaisivat, että 'ei mitään tavarajoulua, vaan tärkeintä on istua heidän kanssaan, joita harvoin näemme, yhteiseen joulupöytään'. Asiaa voi tarkastella toisinkin, olen mieltä minä, joka olen elänyt sekä lahja- että lahjattomat joulut. Edelleen jouluista kirkkain tuntuu olevan se ensimmäinen joulumme R:n kanssa ilman yhtäkään lahjaa. Toisaalta, eivätkö vain olleet kivoja nekin joulut, jolloin kuopus oli vielä pieni ja olimme koko uudisperhe yhdessä ja lahjoja tuntui olevan röykkiöittäin, mutta lapsille! Toisiamme emme mieheni kanssa lahjo kuin harvoin ja se onkin sitten jo erityinen juttu ja liittyy siihen, että joulu on myös hääpäivämme. Useimmiten 'kuittaamme' toisemme suunnittelemalla jotain isompaa tulevaan vuoteen ja nyt se on jälleen pidempi reissu. Mutta minä rrrrakastan antaa lahjoja, joten nuoret saavat monenlaista hyödyllistä, jossa on kysytty myös heidän makuaan, mutta on vähän yllätystäkin. En usko, että joulun henki karkaa, vaikka kuusen alla olisikin lahjoja...
Torstaina 15. joulukuuta Helsingin Sanomissa
Tanja Vasaman jutussa
Laitteiden erottamat kulutustutkija
Terhi-Anna Wilska toteaa jutussa, jossa pohditaan lasten ja nuorten eriarvoistumista teknologian tähden, että:
"Se, minkä tasoinen vehje sinulla on, määrittää sitä, millaisissa sosiaalisissa yhteisöissä voit olla mukana."
"Vähävaraisuudesta muodostuu nyt tietyllä tavalla jopa isompi sosiaalinen ongelma kuin aikaisemmin."
Kuitenkaan Wilskakaan ei täysin katso lahjojen uhkaavan joulun sanomaa ja perhekeskeistä yhdessäoloa:
"Miksi ihmeessä sen pitäisi olla niin ristiriidassa? Eikö lahjan antaminen ole lähimmäisenrakkautta?"
En osaa kuvitella joulua, jossa en antaisi lapsilleni jotain mitä he tarvitsevat, kun toiveet ovat olleet ihan järjen rajoissa ja villasukistakin iloitaan. Meri oikein odottaa villasukkia, mutta vähän myös Taika -astiastoa ja yllätystä. On kiva, kun tietää, mitä nuoret keräävät, mitä tarvitsevat. Kuopus painaa kahta työtä ja tekee graduaan, joten pieni rahalahja joulun synttärinäkin on sopiva. Ja jotain kaunista turhuutta. Siitäkin huolimatta vävy niin kauniisti totesi, kun yritin kysellä, että mitä hän toivoo joulun tontulta:
'Leena, minulle kaikkein tärkeintä on se kun saamme yhdessä istua joulupöytään, nauttia herkuista ja yhdessäolosta kauan." Niin...olen hyvin samaa mieltä, se riittää minullekin omassa jouluolossani, mutta haluan muistaa myös äitiä ja siskoa. Toiselle lehti, toiselle
Wrendalen mukeja...ja
esikoinen saa kirjoja samoin kuin monet ystäväni.
Aloitamme tarjoamalla jokaiselle
graavisiikatartaria mätismetanalla ja mummonkurkuilla. Ystäväni leipoo meille joka joulu saaristolaisleivän tätä varten. Ja kuten olen niin monta kertaa kertonut, meillä kala on joulupödän kunkku eli merisiikaa graavina on runsaasti, mutta samoin lohta ja
mätiä sekä takuuvarmasti
valkosipulisilakat yrteillä
Olohuoneessa syödään ja nouto on keittiön pöydästä. Perinteisestä aikanaan yhdessä aloitettiin, sitten tulivat uudet tuulet ja laatikot saivat kyytiä, mutta nyt jopa
lanttulaatikko eli lanttuloora edesmenneen anopin ohjeella löytyy pöydästä ja hyvää on!
Pateeta on joka joulu, mutta nyt vain
viherpippuripateeta, joka on kaikkien suosikki.
Imelletty perunalaatikko on joulun must, jos aviopuoliso on Hämeestä. Tästä on tullut sellainen menestys, että kun vietämme joulua äidillä, teen sitä sielläkin. Noutopöydästä löytyy myös vähän kinkkua, punajuuripiparjuurisalaattia sekä joka vuosi joku tuoresalaatti tai kaksi. Sitähän luulisi, että tämän jälkeen ei mitään enää jaksaisi, mutta jouluilta on rajaton ja ajaton eli jälkiruokana on juustoja ja mukana on jokaisen suosikkijuustot, rypäleitä, päärynöitä, viikunoita...
Dolce on yhteisellä sopimuksella ollut jo kauan Aino Samettinen nougat jäätelö, mutta se nautitaan vasta myöhään.
Koiruuksille on omat herkkunsa sekä lahjansa. Taikan peti on sijoitettu yläkerrassa niin, että hän tavoittaa kaiken menon eikä jää mistään paitsi:)
Koti on monta viikkoa jouluinen...
Suloiset Tuike -astiatkin pääsevät käyttöön ja Aarikan tontut ilahduttavat paitsi hyllyillä myös kohta kuusessa.
Traakit tulevat ja menevät, mutta
jouluruusut pysyvät niin sisällä kuin
kuin ulkona.
Vain jouluun kuuluu meillä omista kirsikoista kellarissa kuukausia tekeytynyt
kirsikkalikööri.
Talvinen joulupöytä ulkona ja
sisällä.
Suuri valkoinen joulutähti kuin valaisee kodin...
mutta muistakaa sen myrkyllisyys.
Valkoiset amaryllikset tuovat kotiin juhlan tuntua, ripauksen ylellisyyttä suorastaan.
Koti on miehitetty erilaisilla ledpalloilla yms. Mikä hieno keksintö ledit ovatkaan!
Ulkona orava kookoshasselpähkinäkakulla:)
Joulun parhautta♥
Ja vain yksi harras toivomus: Lunta, paljon kuivaa puuterilunta, kiitos!
Jos jotain uuvuttaa, tämä voi auttaa:
Hyvästi täydelliset joulut!: Finaali ja kooste Turha stressata, sillä jouluun voi kuulua myös suloinen epätäydellisyys. Se hermo menee kaupoissa, ei kotona! Jos nyt vielä jotain meiltä puuttuu paitsi tuoreet yrtit ja hedelmät yms. minä luovutan ja meille tulee tosi rento elokuvajoulu ja kukaan ei pukeudu joulupöytään vaan asu on villasukat ja sitten jotain sen kanssa sopivaa...
Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
...lumiset kirsikkatarhat...
- Saila Susiluoto -
puuterilumitoivotuksin
Leena Lumi
Walking in the Air
