Pieniä onnenpisaroita ja onnenpensaat avautuivat tänään!

Olen niin onnenpisaroissa, kun sain luvan käyttää tätä Ilona Pietiläisen ja Karton yhteistyön kuvaa, joka tulee ensi vuoden kalenteriin. Ehdin jo toivoa tästä korttiakin! Kortti innoitti minut vähän hulluttelemaan eli kai sitten mokailemaan, mutta ei voi mitään: Värinälkä on nyt kova! Kiitos Ilona♥

Menneiden pääsiäisten tetenarskuja, jotka vain vuodesta toiseen jaksavat. Tässä pohjoisrinteessä, johon kohta ilmestyvät ne kukkijat, mitkä tekevät tästä kivipuroineen japanilaisen rinteen. Ei maksanut muuta kuin laittaa kuihtuneet kukat maahan, istutus kastella ja odottaa uutta kevättä.

Kyllä kelpaa kun pehkoja on useampia.

Keisarinpikarililja, jonka olen istuttanut vain myyränkarkottimeksi, mutta tässä värissä, hhhmmm...

"Never say never". Olemme aina sanoneet, että kahta meille ei tule ja toinen niistä on tuija, toista en paljasta, sillä niin monet siitä pitävät...Meille tuli tänään ensimmäinen tuija, kun noita kartiovalkokuusia on kai jotain yksitoista jo. Tuijan paikka valikoitui niin, että sen takana on oikealla on tuurenpihlaja ja vasemmalla mänty, jonka nimi on Merimänty, koska se on kuopuksemme ikäinen. Tuijalta sillalle päin kasvaa juhannusruusua. Tuija tulee seuratuksi. Se on Thuja occidentalis 'Smaragd' ja liikun ihan uusilla vesillä, sillä tuijat eivät ole ikinä kiinnostaneet minua. Onkohan tämä hankinta seurausta erään älylän talon pihapiirin tarkastelusta vai tyttäremme Lohjan pihalta...Koko on heti jo 160 cm, mutta luvattiin, että kasvaa vain 3-5 metriseksi ja pylväsmäisenä. Hankinta on tehty Plantagenista. Laatu erittäin hyvä. Eihän näitä tarvitse suojata muuta kuin kevätahavalta? Eihän villieläimiltämme, eihän? Nyt kun metsäkauriit ovat jääneet jo metsiin, juhlivat rusakot.

Onnenpensaat aukenivat kaikki neljä tänään. Olihan lämpöäkin +27 astetta täällä Suomen Tahitilla.

Onnenpensaita tekee mieli muutama lisää.

Huomatkaa takana Lumimiehen hellyyydellä vaalima kuusiaita♥

Joka kevät istutan kaksi laakeaa ruukkua täyteen orvokkeja. Pääsevät sitten kesäkuun lopulla maahan rauhassa siementämään. Joulukuullakin puskee miniorvokkeja laattakivien rakosista.

Nyt on silleen, että Taika on jo kohta lähdössä hoviväkensä ja isosiskonsa Dinan kanssa kohti kotisaartamme. Talosta tulee koti, kun se täyttyy koirista ja nuorista. Kamalan kiinnostava kirja menossa, mutta tuskin koneelle kerkiän, sillä haluan olla läsnä perheelleni. Ja kun he lähtevät joskus su iltana, minä olenkin jo aamusta saamassa toista rokotustani.

Nautitaan näistä toukokuun päivistä, hetkistä, jolloin puiden lehtien vihreyskin on vielä tuoretta. Vaikka syyskesä onkin suurin rakkauteni hämärtyvine iltoineen ja puutarhasta kantautuvine tuoksuineen, tästäkin ajasta voi löytää monia onnenpisaroita. Humallutaan toukokuusta ja keksitään kaikkia uusia puutarhaideoita, sillä vain taivas on kattona, kun puutarha vie♥

Onnenpisaroissa

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Elizabeth Strout: Olive, taas

Hän piti miehistä.

Hän oli aina pitänyt miehistä. Hän oli halunnut viisi poikaa. Ja hän toivoi yhä että olisi saanut ne, koska Christopher oli, - Nyt Olive tunsi todella raskaan murheen painavan rintaansa, saman murheen joka oli tullut tutuksi Henryn halvaantumisen jälkeen neljä vuotta sitten ja tämän kahden vuoden takaisen kuoleman jälkeen, nyt hän tunsi sen raskaana rinnassaan. Christopher ja Ann olivat nimenneet ensimmäisen lapsensa Henryksi Chrisin isän mukaan. Henry Kitteridge. Suurenmoinen nimi. Suurenmoinen mies. Olive ei ollut tavannut pojanpoikaansa.

Elizabeth Stroutin teos Olive, taas (Olive, Again, Tammi 2021, suomennos Kristiina Rikman) jatkaa vahvasti siitä, mihin jäimme kirjassa Olive Kitteridge. Ajan virta on vain jatkanut juoksuaan ja nyt tapaamme Oliven hänen ikävuosinaan 70-86. Kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut. Mikä ei ainakaan ole muuttunut, ovat Oliven välit hänen poikaansa ja tämän perheeseen, jotka asuvat niin kaukana, että he näkevät tuskin koskaan. Olive Kitteridgestä on parhaiten mieleeni jäänyt hänen poikansa ensimmäisen avioliiton hääpäivä. Olive huilasi hetken yläkerrassa ja sitten hän kuuli avonaisesta ikkunasta, mitä hänen poikansa vastavihitty vaimo sanoi anopistaan. Kylmäsi, vaikka mitenkään ei voi todeta, että Olive olisi kaikkein viehättävin ja kohteliain persoona, sillä hänen piikittelevä suorapuheisuutensa tuntui joskus tosi julmalta ja etenkin kun se vielä osui maaliinsa melkein aina!

Olive, taas sisältää kolmetoista tarinaa, jotka ominaankin ovat räjäyttäviä, mutta mikä parhainta, tavalla tai toisella ne liittyvät Oliveen. Hänen elämänsä iltaa ja uutta aviomiestä, varakasta Jack Kennisonia seurataan mitä tarkimmin. Yhteisöstä tulee samalla kuin peili, joka heijastaa Oliven luonnetta syväluodaten. Hänhän ei ole ilkeä, vain suorapuheinen. Ihan vain joskus hän haluaa olla piikikäs, mutta silloin syystä. Yllättäen saamme myös havaita hänen olevan heikompien puolella. Niiden puolella, joita snobit eivät edes tervehdi. Ja tulee hetki, jolloin Olive saa huomata itse olevansa snobien täysin ignooraama. Hän ei itse katso tehneensä mitään väärää, mikä ei ole ihan totuuden kestävää, mutta tässä kirjassa hän alkaa armottomasti nähdä omia virheitään ensimmäisestä avioliitostaan. Omia virheitään, ei rakkaan Henryn. Paljon rankemmin hän saa kohdata täydellisen epäonnistumisensa suhteessa poikaansa ja tämän perheeseen.

On kulunut vuosia kun Olive on tavannut ainoan lapsensa, eikä lapsenlastaan ollenkaan, mutta nyt koko perhe lapsikatraan kera saapuu Oliven luokse. Olive aikoo yrittää kaikkensa tapaamisen suhteen, mutta siltikään mikään ei onnistu. Chris on sanoihin takertuva, äitinsä valintoja moittiva ja selvästi koko perhe kantaa Olivesta ikävää käsitystä aina lapsia myöten. Chris ei myöskään hyväksy äitinsä avioliittoaikeita, minkä tekee selväksi. Mitään lämpöä vierailussa ei ole:

He selvisivät vierailusta seuraavan yön ja vielä yhden päivänkin, mutta sitten koitti viimeinen ilta. Olive oli uuvuksissa. Pikku Henryä lukuun ottamatta kukaan lapsista ei ollut puhunut hänen kanssaan. Mutta he tuijottivat häntä – yhä röyhkeämmin, Olivesta tuntui – ja sen sijaan että olisivat painaneet katseensa maahan, kuten aluksi…

Ja niin tapahtuu jälleen, että hän saa kuulla miniänsä sanovan pojalleen hänestä järkyttävän sanan, yhden ainoan sanan, joka kattaa paljon ongelmia. Olive ei saa unta ja nousee uupuneena aamuun, jolloin Jack tulee tapaamaan Chrisiä. Miniä jo kerää tavaroita ja kaikki on kuin paosta: äkkiä pois täältä! Chrisin käytös on ylimielistä Jackia kohtaan ja yllättäen Olive tajuaa pelänneensä poikaansa koko ikänsä. Kun he vihdoin ajoivat tiehensä ja Olive huomasi rakkaudella pikku Henrylle kutomansa punaisen kaulaliinan lojuvan sohvan alla, hän järkyttyi täydellisesti.

Totuus valkeni hänelle kammottavalla voimalla: hän oli epäonnistunut kolossaalisella tavalla. Hän oli epäonnistunut eikä ollut vuosikausiin tajunnut sitä. Hänellä ei ollut perhettä sillä lailla kuin muilla ihmisillä oli. Muiden ihmisten lapset tulivat käymään ja juttelivat ja nauroivat ja heidän lapsensa  istuivat isoäitiensä sylissä ja he retkeilivät yhdessä ja tekivät kaikenlaista, söivät yhdessä ja pussasivat hyvästiksi.

Tämän kaiken valjetessa Olive tajusi myös jotain itsestään…

Olive, taas on kuin julma läpivalaisu ihmismieliin, meihin kaikkiin. Olive ei ole hienotunteisin, mutta hän on tarkka huomioitsija eikä läpeensä paha ollenkaan. Hän on vain ylettömän suorasanainen. Jos luit Pikkukaupungin tytön, tapaat tässä kirjassa myös Isabelle Goodrown ja monia, monia muita. Stroutin kyky kuljettaa lukijaa tunnetilasta toiseen on kuin matka myrskyävällä merellä. Sinnekin yltävät kuitenkin tyvenet, joissa Olive elämän iltaa kohden löytää poikansa hänelle istuttaman ruusupensaan kukan takaa uuden nupun. Ja ties miten monta nuppua ja kukkaa pensaissa kukkiikaan seuraavana keväänä, mutta sitä ennen Olive aikoo kirjoittaa elämästään sellaisena kuin se oli ollut: surun ja onnen valtamerenä.

Tunnelmallista äitienpäivää!

Tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille! Herkkuja, kukkasia, kirjoja, mutta ennen kaikkea yhdessäoloa♥ Omalle äidilleni etähalit eli pitkästä aikaa emme vietä äitienpäivää yhdessä. Heinäkuulla sitten...Merimestaan ja muuta kivaa.

Halit äidille♥ 

Toukokuun tyttäreltä rakkaalle äidille nyt lemmikkejä♥

Leena

Leena Lumin luetut 2021

Tästä me taas aloitamme. Tähän kerään tänä vuonna lukemani kirjat, joista ne on sitten hyvä löytää, kun tarve tulee. En ole kiirehtinyt. Toki yritän postata ensi viikon alulle jo lukemani, mutta sitten tuleekin talo täyteen nuorisoa ja koiria. Puutarhassa ja lehdossa onnenpensaat juuri avautuvat ja viikonloppu onkin jo äitienpäivä!

1.  Emma Rous: Täydelliset vieraat  (Perfect Guests, Minerva 2021, suomennos Maikki Soro)

2.  Anna Jansson: Katoavat jäljet (Dotter Saknad, Gummerus 2021, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom)

3.  Katja Kaukonen: Saari jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020)

4.  Annamari Marttinen: Häiriömerkintä (Tammi 2021)

5.  Mattias Edvarsson: Hyvät naapurit (Goda grannar, Like Kustannnus 2021, suomennos Outi Menna)

6.  Vanessa Springora: Suostumus (Le Consentement, WSOY, 2021, suomennos Lotta Toivanen)

7.  Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi (Oktoberbarn, Like kustannus 2021, suomennos Petri Stenman)

8.  Gustaf Skardeman: Geiger (Geiger, Minerva Crime 2021, suomennos Katarina Luoma)

9.  Sofie Sarenbrant: Häpeänurkka (Skamvrån, WSOY 2021, suomennos Helene Bützow)

10.  Anne Hakulinen&Leila Nevakivi: Lapsen oma perhoskirja (Minerva 2021)

11.  Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet (Bazar kustannus 2021)

12.  Venla Hiidensalo: Suruttomat (Otava 2021)

13.  Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö (Amy and Isabelle, Tammi 2020, suomennos Marja Haapio, ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi Otavan julkaisemana 2001)

14.  Koko Hubara: Bechi (Otava 2021)

15.  Elizabeth Strout: Olive, taas (Olive Again, Tammi 2021, suomennos Kristiina Rikman)

16.  Anne Swärd: Jackie  (Jackie, Otava 2021, suomennos Jaana Nikula)

17.  Raili Mikkanen&Sirkku Linnea: Suomen lasten saariseikkailu (Minerva 2021)

18.  Kate Quinn: Ruusukoodi (Rose Code, HarperCollins 2021, suomennos Päivi Paju)

19.  Aileen Wuornos&Christopher Berry-Dee: Monster Amerikansuomalaisen sarjamurhaajan tositarina (Monster. My True Story, Into Kustannus, suomennos Heidi Nieminen)

20.  Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet (The Family Upstairs, WSOY 2021, suomennos Karoliina Timonen)

21.  Minttu Hapuli: Emil (Sitruuna Kustannus 2021)

22.  Håkan Nesser: Koston jumalatar (Den sorgsne busschauffören från Alster, Tammi 2020, suomennos Aleksi Milonoff)

23. Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt (Mamma, pappa, barn, MinervaCrime 2021, suomennos Maija Ylönen) 

24. Jerry Hopkins: Kesytön Jim Morrison Legendan elämä 1943-1971 (The Lizard King - The Essential Jim Morrison, Minerva 2021, suomennos Kirsi Kämäräinen)

25.  Simone de Beauvoir: Erottamattomat ( Les inséparables, Kosmos 2021, suomennos Lotta Toivanen)

26.  Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina bräv, Nemo 2020, suomennos Jaana Nikula)

27.  Helka Sivonen: Kaunotee (Kirjokansi 2021)

28.  Lage Johansson: Yritä ymmärtää (Försök förstå, Gummerus 1975, suomennos Björn-Christer Lindgren, kuvitus Hely-Louise Lotherington)

29.  Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa (Docendo 2021)

30.  Karin Slaughter: Vaikeneva vaimo (The Silent Wife, Harper Collins, suomennos Päivi Paju)

31.  Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 2 (Villmarksgensere 2, WSOY 2021, suomennos Heli Mäntyranta)

32. Benedict Wells Yksinäisyyden jälkeen (Wom Ende der Einsamkeit, Aula&co 2021, suomennos Raimo Salminen)

33.  Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva (Alla ljuger, Gummerus 2021, suomennos Sari Kumpulainen)

34.  Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämää (Siltala 2021)

35.  Janne Huuskonen: Täydellinen päivä (WSOY 2021)

36.  Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä (ntamo 2021)

37.  Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin (Välkommen hem, Tammi 2021, suomennos Jukka-Pekka Pajunen)

38.  Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä (Gummerus 2021)

39.  Andreas Slätt&Karlsson-Dahlènin perhe: Kevinin kuolema (Berättelssen om Kevinfallet, Atena 2021, suomennos Christine Thorel)

40.  Leila Tuure: Elämä kerrassaan (Sunkirja 2021) 

41.  Hjorth&Rosenfeldt: Vihan jäljet (Som man sår, Otava 2021, suomennos Elina Lustig)

42.  Kristiina Markkanen, Leena Virtanen: Wivi&Hanna (Atena 2021)

43.  Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla (The Great Alone, WSOY 2021, suomennos Marja Helanen)

44.  Max Manner: Aavesärky (Bazar 2021)

Tästä sitten jatkamme...

On tapahtunut niin paljon, että en sanotuksi saa. Kukaan ei ehkä uskoisi, että taas kerran olen se yksi miljoonasta eikä niin kivassa asiassa...vaikka liittyykin Sveitsiin. Sitten on tapahtunut aidosti iloista, mutta 'my lips are sealed...' Sain tosi kiinnostavan haastattelupyynnönkin lehdeltä, joka minulle tulee, mutta tässä sekasorrossa, jossa nyt elän, ei pysty. Parasta on kun pääsee puutarhaan kuopsuttamaan tai on se illan hetki, kun ei ihan vielä hämärrä ja tartun kiinnostavaan kirjaan. Olen kertonut teille yli kahdentoista vuoden aikana melkein kaiken, joten ehkä sitten myöhemmin. Kun aika on. Lähdetään kohti äitienpäiväviikonloppua ja minä aloitan tänään uuden kirjan. Yleensä saavumme tähän aikaan Luvialle äidin luo, joten outoa on. Heinäkuussa sitten äidin kanssa Merimestaan♥

Love

Leena Lumi