Olen introvertti. Minulla on korkeat seurallisuuspiikit, mutta sitten tarvitsen ihan omaa aikaa ja hiljaisuutta. Lukemista, joskus jotain Netflix -sarjaa, vierellä muki kaakaota tai teetä. Kynttilöitä, pitkät, hitaat vielä jouluiset päivät, jonka mukaan kuusikin on kestävä jalokuusi. Olen niitä, joille nämä lyhyet päivät ovat tankkausta jaksamiseen. Sataa lunta. Metsäkauriiden jäljet lumessa ylitse kaarisillan johtavat kuuselle, jonka alle olemme vieneet omenalohkoja ja auringonkukan siemeniä. Oravat rouskuttavat saksanpähkinöitä ja linnut käyvät hasselkookoskakulla. Onni on nyt kirja, lumisade ja hiljaisuus.
Yhdessä istuttamamme pitkä kuusiaita, jota Lumimies hellästi vaalii rajaa lehtomme itään. On muuten aika kova juttu sen muotoilu, mutta niin vimpan päälle tehty. Anoppi osti vävylleen lahjaksi akkukäyttöisen pensasleikkurin, joten hiukan helpotti, mutta nyt jo korkeimmat tikkaat käytössä. Tässä pensaassa asustaa runsas mustarastaspopulaatioomme, joista on suven öinä kaikille musiikillista iloa. Jos kiinnostaa, liittykää Matti Lavin vetämään Mustarastasyhdistykseen Facebookissa. Siellä on menossa Unni neidon uskomaton romanssi, sillä hänen elämänsä rakas ei palannutkaan. Ikä tai joku muu vei Oskun. Suostuuko Unni komealle nuorelle urokselle? Mustarastasruokavinkkimme olemme saaneet sekä biologi Mauri Leivolta että Matti Lavilta. Matilta tulivat rusinat. Mustarastas on maastasyöjä eikä sen nokka kestä jäätynyttä. Siksi vaellamme usein kuusiaidalle jo ennen omaa aamun herkkuamme suklaakahvia ja etenkin, jos takana on kova pakkasyö. Kun juttelen niille, ne lurittavat kivasti, ehkä jo tuntevat rusinan maun pikkusuissaan.
Kartiovalkokuusemme, ne kaikki yksitoista, kestävät lumen painon varsin hyvin ja näyttävät kivoilta. Vasta jos on paljon lunta ja tulee loskakelit, kevennän kuormaa.
Tässä se kakku, joka ei roskaa ja josta yläterassillamme syövät sovussa niin oravat kuin linnut. Kookos sulatetaan kattilaan, varo kiehumista. kakkuformuun ainakin hasselpähkinöitä, mutta myös auringonkukansiemeniä ja muita pähkinöitä. Sula neste kaadetaan päälle. Iso lautanen kuuman seoksen suojaksi ja laitan illasta ulos yläterassille pakkaseen. Noin pari tuntia ja kakku on valmis. Irrotetaan kuumentamalla pohjasta kuumalla hanavedellä eli otetaan käteen että pysyy ehjänä. Sitten vain takaisin ulos aamun iloksi eläimille.
Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeisin selfieni jouluna 2018... Nuoret ostivat meille Espanjasta selfiekepin, mutta aikaa on kai vienyt joku muu kiinnostava...
Nuoret ovat nyt vauvan vanhempia. Suoisista suloisimman ikinä♥ Kuva muistaakseni joululta 2018...Kiva kun olivat täällä viikon ja oli paljon lunta♥ Tässä kuvassa nainen unohtaa, että hän ei muka ole isoäitiainesta:
Jouluruusu lumessa kaunehin on....
Olen toistaiseksi hetken lomalla. Jos kommentoitte, kommentit näkyvät vasta, kun olen ne avannut. Nautitaan näistä lumen ihanista päivistä♥
