Katso, luonto maalaa...
kuva Jarmo Manninen

Suukko♥♥ Kuvassa minä ja Wuthering Heights Bermuda, brown champion female 2025 (paras ruskea tyttöalpakka tämänvuotisissa näyttelyissämme). Kuvaaja: Johanna Sjövall, Pori
Kuvassa emälauma nauttimassa syyskuisen lämpimän illan tunnelmasta. Etualalla vasemmalla 13-vuotias Ruotsista Suomeen muuttanut Nybo Venga ja oikealla Suomessa syntynyt, 11-vuotias Unique Larissa.
Kirjoitan ja kuvitan tässä nyt elämäni unelmaa: alpakoita (LL)
Katsokaa tuon villan pehmeyttä. Jos vaikka itselle joululahjaksi neule siitä.(LL)
Carita Saarinen perinnettä jatkamassa: "Päällä mulla on aitoa kotimaista vintage-muotia, Riihimäkeläisen Muoti-Hovin valmistama Caroline-mekko, johon tykkään pukeutua lähtiessäni kesäisiin tapahtumiin alpakoiden ja rukkini kanssa."Kunnioitettavasta 
Tämä asia, että kuljettaa menneiden viestikapulaa eteenpäin on minullekin se tärkeä asia ylitse muiden sekä eläinten hyvinvointi. Nuo suukkosuut ovat elämän valo! (LL)
En tiedä mitä tapahtui. Etsin eilen omaa Humiseva harju kirjaani, jota on luettu tosi paljon eikä syyttä. Sitten muistin miltä tuntui istua erään lääkärin vastaanotolla kun seinillä isoja kuvia alpakoista. Melkein en pystynyt kävelemään silmätarkastukseen...(LL)
Tämä kohtaaminen oli magiaa(LL). Varmaan muutkin haluavat kuulla, missä nyt ollaan:
Wuthering Heights Oy Carita Saarinen, Westerlundin tie 38, 29700 Ahlainen, 045 1398 374 info@humiseva harju.fi, www.humisevaharju.fi
Toivon muidenkin saavan kokea alpakkaelämyksen!
Kiitos paljon Carita ja tapaamisen odotuksessa!
Tässä syyshortensia Wim's Red ihan eri värissä kuin eilen. Koska olimme koko päivän liesussa, en muistanut käydä katsomassa mitä pohjoisrinteen pieni Wim's Red oli puuhannut. Näihin koosteisiin tulevat nyt syyshortensiat, ainakin Wim's Red, Vanille Freise ja Grandi Flora.
Wim's Red ja Grandi Flora. Väritys alkaa olla upeaa.
Tässä suurista syyshortensioista Hydrangea paniculata 'Grandiflora' antaa kaikkensa kuten kaverinsa vieressä. Vuosilukua en tavoittanut, mutta kun nämä nyt ovat yli 40 vuotiaita ehkä jostain puolesta välistä.
En siis ole tänään tavannut pohjoisrinteen enkä kolmannen puutarhatason kasveja, joten Vanille Freisekin toivottavasti yllättää.
Etupiha nyt. Vasemmalle jäävät sisään tullessa mongolianvaahterat. helmiorapihlajat, timanttituija ja pari kartiovalkokuusta, joista toinen on vanhin ja edessä näkyvä muutaman vuoden takaa. Tuija ei oikein erotu tässä kuvassa, mutta yritän löytää. Tämä on se kevään kukkaniittypaikka. Tämä vuosi oli hyvä, sillä scilloja oli pilvien pimein ja myös muscaria, jota aion istuttaa lisää sekä valkoisena että sinisenä.
Vanhin kartiovalkokuusi ja syyshortensia Wim's Red. Niiden väissä vähän isompi timanttituija, jonka olemme ylihuolehtineet toistaiseksi verkkoasuntoon. Valtava rusakko poikasineen kiertää kaikki kerrokset. Takana vasemmalle on 4 helmiorapihlajaa ja niiden päässä, liki autotallia tuurenpihlaja. Tuurenpihlaja on myös oikealla puolella tai niitä on siellä kaksi. Ruskaväri voittaa luonnonpihlajan, joista tosin niistäkin pidän ja tuurella on minusta pidempi ja kauniimpi ruska. Nyt on loistava ístutusaika!
Melkein sama kuin ensimmäinen kuva. Kallionauhukset, Desdemona, varsin nuori kartiovalkokuusi, vanhat mongolianvaahterat, ja vähän pilkistää toinen isoista syyshortensioista eli Grandi Flora. ikää yli 40 vuotta. Vanhin kartiovalkokuusi näkyy taaempana mongolianvaahteran reunimmaisen oksan vieressä.
Tässä ylempänä mainittu tuurenpihlaja. Oli pitkä ruska! Siis ei tältä vuodelta ja nyt niitä on enemmän, mutta ei vielä ruskaa, vaan hellettä.
Kaksi ikivanhaa syyshortensia Grandi Floraa. Kuva on vuodelta 2013, jolloin tämä upea väri. Takana oleva on kerran haljennut lumen painosta, mutta aloitti keväisten kevennysten jälkeen uuden elämän.
Syyshortensia Wim's Red kesäkuulla.
Wim's Red pinkkinä kunnes alkaa ruska. Yritän valita kasvini niin, että niihin tulee myös ruska väri. Tästä tulee sitten uusi kuva kun pakkanen on käynyt.
Wim's Red ja vastapäätä suuret ihanuudet, todelliset ikäkaunottaret eli kaksi Grandi Floraa.
Toinen suurista hortensioista, on saanut viereensä pienen hortensia Bombshellin. Se kasvaa vielä ensin valkoisin ja myöhemmin vaaleanpunaisin kukin. Pienellä, mutta jopa yli 1,5 m, on tehtävä kaunistaa yli 40 vuotiaan Grandi Floran vanhaa runkoa. Vahvat oksat tulevat kestämään suurten kukkien painon, mutta ovatko ne todella kovin suuria. Aika näyttää.
Täällä pohjoisrinteessä kasvaa Wim's Red, jonka olimme unohtaneet vallan. Oli pakko saada toinen noin kaunis ja helppo hortensia. Tämä vauvahortensia kyllä näkyy aika pian vahvan punaisena.
Alapihan Vanille Freise, jonka kanssa on myös haastettu. Nyt olo on voittajan, mutta puutarhasta ei koskaan tiedä.Wim'sin ainoa vetovoima ei ole värivaihdos valkoisesta aivan tumman punaiseen, vaan sillä on myös kaunis muoto. Nyt olisi hyvä istutusaika, sillä ei ole kuivaa eikä hellettä. Tosin nämä pensaat tykkäävät melkein kelistä kuin kelistä.
Tästä annoksesta söimme hyvin kaksi kertaa eli määrä riittää hyvin vaikka kulinaariseen iltaan ystäväpariskunnan kanssa. Lisukkeena oli vain tuore patonki, hyvä valkoviini sekä jäävesi. Tässä ohje herkkujen herkkuun:
Leena Lumi
Kauniina hellepäivänä Casper sai muumimammalta ikimuistoisen halauksen. Mörkö kiinnosti niin, että siellä oltiin kahdesti. Vilijonkalla sai tiskata, koska Vilijonkka pitää siisteydestä Casper oli mahtava. Sanoi Aliisalle (noidan tytär) että mörkö tulee ja syö sinut. Aliisa vastasi: Kiitos kun kerroit etukäteen. Naantalin muumilaaksoon nyt käy meno, sillä ovathan muumit olleet omankin lapsuutemme merkkihenkilöitä! Muumimamman halit!
Kera kesäkauriin kohti elokuun hämärtyviä iltoja, jolloin ei nukuta, vaan nautitaan suvi-iltain hämystä, yökiitäjien lennosta, rapistelevista yön eläimistä ja lepakoista suih, suih...Minun kesäni alkaa elokuusta. Onneksi heinäkuun helteistä huolimatta pakastin on mansikoita ja vadelmia tulvillaan. Kellarissa muhivat ruukuissaan kirsikat muuttuakseen vahvaksi, vaniljaiseksi joululikööriksi. Mustikat tulevat vielä toiseen pakastimeen ja siinä ne ovat, suven herkut ensi toukokuulle asti. Voikaa hyvin
Piipahdin eilen naapurin Liisalla ja yllättäen huomasin niin kauniita lilahtavia kukkia täynnä olevan pensaan. Tässä olen usein seisonut päivän uutisia vaihtamassa, mutta olisi nyt luullut edes lehtien herättävän huomiota, koska ei ole ihan pieni enää. Kasvin nimeä sitten pähkäilimme ja päädyimme loistoangervoon. Spiraea Japonica 'Odensala' jonka menestymisvyöhyke on I-VII eli kasvi menestyy melkein koko maassa. Kukat ovat suuret ja kukinta-aika pitkä, kesäkuulta heinäkuulle.
Kukat ovat ihastuttavan suuret. Kasvin voi myös leikata keväällä alas eli edes talven lumityöt eivät haittaa tee. Tiedän luvanneeni, että en osta enää mukeja, mutta ikinä, ikinä en ole sanonut, että 'en osta enää kasveja puutarhaamme!' Erittäin romanttinen kukka: Lupaa paljon ja myös antaa lupaamansa♥♥
Kiitos Liisa♥♥
Leena Lumi
Mikä olisikaan nyt parempaa kuin kantarelliherkut. Kuvassa menossa kantarelli-pinaattifrittata. Helle hiukan helpotti ja pääsimme ruokailemaan omalle terdelle.Teimme ruoan yhdessä ja oli niin hyvää ettei sanotuksi saa.
No näin paljoa ei tarvitse olla metsän kultaa. Kuva on viime vuodelta. Vain yksi litra kantarelleja riittää.
Olemme paistaneet pannulla muutamia kertoja kantarelleja ihan reippaasti, mutta tämän herkun, kantarelli-pinaattifrittatan, olin unohtanut. Jos huomenna löytäisimme tutun torikauppiaamme...Meidän lehdostamme kantarellit katosivat kun yksi kuusi joutui onnettomuuteen. Sen juurella niitä kasvoi lehdossa paljon ja siitä pitkin puron reunoja...Ohje on jostain Anna -lehden kevään 2013 ohjeista, mutta on siellä nytkin hyviä reseptejä kuten myös Kotiliedessä.
Tämä resepti meni meihin niin lujaa, että ostimme sille oman kasarinkin! Vasta kotona tajusimme, että sitä ei saanut laittaa uuniin, mutta ei ollut tarvettakaan. Ruoan voi valmistaa myös suppilo- ja kosteikkovahveroista.
1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia
4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen
Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.
Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki.
Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.
Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.
Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkkujen herkku, joten nyt ovat kantarellit loppu eli ensi vuonna niitä toivossa saada runsaammin:
Kokeilkaa...Ette pety. Tämä on neljälle, joten kahdestaan syömme tästä kaksi päivää.
Guten Apetit!