vaan peto hyvä
ei haavoita silmänluontinsa syvä
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra,
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra.
Peto on minun armaani,
vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt hän seuraa,
jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämänmurheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino -
L. Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt / Virginie
Aah,Hyvä peto,mun nuoruusvuosien suuri suosikki,rinnassa roihuavien suurten tunteiden tulkki,sydänsurujen lääkitsijä.Vieläkin osaan ulkoa pitkät pätkät.Hyvää Eino Leinon päivää:)
VastaaPoistaTiina, kiitos samoin! Minusta Leino on Suomen kansan sielun tulkki ja minulle hän on kansallisrunoilijamme.
VastaaPoistaTämä runo on aivan erityinen, sillä kun kirjoitin puhetta mieheni syntymäpäiville, sain meilissä samana päivänä tämän tekstin Rainer Maria rilken runojen suomentajalta Eve Rehniltä (kts. blogissani kirja Tahto tahtojen) ja hän kun tunsi meidät, sanoi tässä olevan minä ja minun mieheni. Liitin tämän puheen loppuun, joka sitten veikin lopulta kyynelehtimiseen ja mieheni syliin siinä kaikkien nähden. Nyt alkaa silmät kostua...huh!, tässä vain on niin kaikki.
Aivan totta: kyllä Eino Leino on Suomen kansallisrunoilija, ei J.L Runeberg, joka kirjoitteli sotarunoja ja muuta. Ja vielä ruotsinkielellä!!!
VastaaPoistaMinulle tämä runo ei "sano" oikein mitään, ei ole tunnesidettä siihen.
Mutta hyvää Eino Leinon päivää sinulle, Leena<3
Eino Leino totta totisesti on/oli hieno runoilija. Luin häntä paljon teini-ikäisenä ja monet runot ovat jääneet mieleeni. Tämä Peto-runokin kertoo niin paljon naisen ja miehen suhteesta.
VastaaPoistaHyvää runon ja suven päivää!
Aili, täysin samaa mieltä! Olen osallistunut vuosien aikana jopa lehtein palstoilla keskusteluun tästä aiheesta. Ja minä en ikinä syö mitään Runebergin torttua, mutta Leinon leivos olisikin jo aivan eri juttu.
VastaaPoistaJa kaikki tämä silti, vaikka isäni on syntynyt 5.2., mutta juhlinkin silloin isäni muistoa, nostan pelakuut kellarista ja syön kahvin kanssa jotain herkullista.
Niin ja sitten juuri vielä tuo kielijuttukin.
Ei kaikki samat runot voi soida sinulle ja minulle, vaikak monet sen ovat tehneetkin. Tässä minä olen likinnä kaikkea ja sen Eve tajusi. En ikinä pysty lukemaan tätä runoa kyylehtimättä.
Sinä olet itse runoilija ja osaat sanoa runoista. Arvostan sinun sanomisiasi, mutta silti voimme olla kauniisti vähän eri maulla - joskus.
Kiitos samoin sinulle!
Anna-Elina, sitä hän totta totisesti oli! Olen syttynyt hänelle aina, aina vain...
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Eino Leinosta olen niin samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat (ja sinä, Leena <3 ): Hän on henkisesti Suomen kansallisrunoilija.
VastaaPoistaHyvää runon ja suven päivää.
Katja, tästä asiasta on Hesarin mielipidesivuilla olleet ihan arvostetut kulttuuripersoonat meidän kanssa samaa mieltä. Mutta kukaan ei voi estää sitä, että hän on kansamme sydänten, sielun ja mielen huikein tulkki!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Eino Leino on ainutlaatuinen jopa tällaiselle ei-runoihmiselle. Lisäksi rakastan Edelfeltin Virginie-maalausta.
VastaaPoistaSuvista, runollista Eino Leinon päivää, Leena!
Karoliina, täysin samaa mieltä: Molemmat loistavia!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Mikä upea runo,etenkin tuo viimeinen säkeistö! Ja kuva niin ihana!
VastaaPoistaJael, eikö vain! Ilman Eveä en olisi tätä löytänyt, vaikka minulla on muutamia paksuja opuksia Leinoa. Virginie säteilee läpi aikain...
VastaaPoistaMinulle tämä oli entuudestaan tuntematon runo. Hieno ja sykähdyttävä. Ehkä omien tunteiden palo ja levottomuus synkkaavat sopivasti tähän tekstiin...
VastaaPoistaIhana päivä tuli tähän runon päivään =)
Kiitos Leena! Sä löysitki hyvän Eikan runon.. Tommosia ihania petoja ne armahat on.. juu.. ja sit mä tykkään tuosta Virgiuniasta. eikös se ollu tuon likan nimi. Tää maalaus on jotenkin niin lumoava. Ilme kiusoittelevan veikeä, värit ja hienot yksityidskohdat, tähän lankee isot ja pienet pedot.. näin se vaa on.. Löytäsitkö sä Ihana Leena mulle muutaman Lorcan rakkaus runon? Pari mulla on blogis ja se Sipuli, on yhes runokirjas.. mä tykkään siitä yli pursuavasta romantiikasta, se on niin ihanaa, ku nää suomalaiset järrikkä miehet ei osaa sanoa tai ei viitti.. onko ne ujoja vai karskeja? Mitäs luulet? ehkä molempia.. mä kiusasin mun miesvainaata aikoinaan ja kuiskutin joka aamu , oi rakkaani hänen korvaansa.. surulliseti siin kuiteki kävi.. mut siitä on ny jo kaua, pitäs kuiteki olla joku, jota sais kiusata. Lapset juoksee karkuun, kun mummo uhkaa pussata!;))
VastaaPoistaluin vielä nuo kommit, ja tuli mielehen , että ku ihmisestää sanotahan, jotta puhuu ku Ruuneberi, AH! sain älynväläyksen.. Siis vähä niiko tyhjää.. sen vois korvata, sanoilla, tyhjät tynnyrit kolisee eniten.. toisaalta , Ruuneber tais olla tiukan kurinalainen älymystön edusta, ja lienee se aikakausi ollut myös aika kova.. kyllä Einonkin runoista löytyy sen ajan karuutta, kipua ja kurjuutta, enempi kyllä lähellä tavallista ihmistä, on nii helppo tajuta mistä puhuu..
VastaaPoistaBirgitta, juuri niin: palo ja levottomuus!
VastaaPoista***
Aikatherine, ole hyvä, minustakin tmä runo ja kuva ovat ihanat.
Kuule, olen tämän viikon kiinni täällä kotisarella, jossa mittari ei todellakaan näytä Jyväskylän lukemia vaan Suomen Tahitin. Mieheni on työmatkalla, enkä voi jättää vahaa koiruuttani yksin näin kuumalla. Ensi viikolla olen toivossa päästä kirjastoon eli sitten Lorcaa.
Tiedätkö, minä pidän suomalaisista miesrunoilijoista. Et ole tainnut Lumikarpalosta vielä löytää Yrjö Kaijärveä, todellinen intohimon runoilija. Ja olen häntä tuonut esille myös Leena Lumissa. Sain mallatani hänen runokirjansa Yrjö Kaijärven kauneimmat runot ja ne aivan vyöryvät intohimoa.
Einokin oli eroottinen ja intohimoinen ja naiset tulivat hänestä ihan hulluiksi;-)
Peikko tykkää Virginiestä.
VastaaPoistaPeikko jakaa monen tunnot!
VastaaPoistaYritän uudelleen, onneksi tallensin:
VastaaPoistaMinullekin Eino Leino oli teini-iän suuri suosikki. Runeberg taas oli lapsuuden ihanne - meillä oli yhteinen salaisuus, lähde ja pilvet, jotka heijastuvat siihen. Leino vastasi teini-iän kuohuviin tunteisiin.
Tapaan Leinon melkein joka ilta, kun olen kävelyllä, sillä Leinon patsas on Esplanadipuistossa. Samoin on Runebergin, Runebergin Esplanadilla. Vanha setä Runeberg tuntuu etäiseltä, minä tunnen läheisemmäksi sen nuoren koulupojan ja kotiopettajan, joka vaelsi luonnossa ja kuunteli vanhojen miesten tarinoita.
Anna Amnell, molemmat kommenttisi tulivat, mutta minulla on kommenttivalvonta ja ne eivät päässeet näkyviin, koska en voi ista tässä aina. Nyt en etenkään, kun täällä Alvar Aallon Suomen Tahitiksi kutsumalla saarella on ollut aivan muita hellelukuja kuin mitä virallinen säätiedotus antaa. Olen istunut kellarissa eilisen päivän lukemassa kera koiruuteni,joka on 'from Nova Scotia'. Minäkin olen takuulla ollut entisessä elämässä sieltä...olen sieluni lävitse merta, lunta ja tuulta. Mieheni on siis työmatkalla ja kaikki, kaikki on nyt jälleen minun ylläni, ympärilläni...yönkin valvoin lukien. Kuljin intiaanien matkassa preerioilla, Labradorin niemimaalla ja Nova Scotiassa...
VastaaPoistaLeino on minulle sekä nuoruuden että nyt aikuisuuden tuli. Kun luin Onervan Liekkisydäntä tajusin enemmän. Leinolla oli paljon naisia, mutta kaikista heistä ei ollut roihuksi. Jumaloin Leinoa kaikiltaan!
Runeberg on minulle vain isäni syntympäivä, siis 5.2. on sinällään tärkeä, mutta ei Runebergin takia. Ja pelakuut nostan silloin kellarista.
Täällä harjukaupngin äärimmäisellä saarellakin, kaipaan joskus pääkaupungin kulttuuripisaroita, joiden vierellä kulkee meren tuuli, tuttu tuuli. Nyt tyttäreni opiskelee ja asuu siellä, Meri seisoo parvekkellaan ja katsoo merta... Sinä onnellinen, joka saat iltakävelyillä tavata Leinon. Minä menen nukkumaan, ehkä unessa tapaan hänet.
Bloggerissa oli eilen ongelmia.:)
VastaaPoistaTerveisiä Leinolta, Runebergiltä, Topeliukselta, Aleksis Kiveltä. Heidän parissaan kävelen. Mika Waltari on raukka muovattu vain kivipaadeksi tänne Töölöön.
Anna, aina on bloggerissa ongelmia: Kerro minulle se päivä, jolloin ei ole ollut! linikäodotteeni on hurjat 99,9 vuotta, mutta tekniikan toimimattomuus murhaa minut paljon ennen sitä.
VastaaPoistaKiitos terveisistä ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Miten se olikaan: Leben und leben lassen.
Topeliuksen Välskärin kertomuksien painoksen löysin juuri äitni syntymävuodelta eli 1927. Aleksis Kiven elämää kyynelehdin kun luen Markus Similän kirjaa Pienet suuret suomalaiset - Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? Ainakin Kivi näki nälkää...
Ooooo!, unohdin vallan kertoa sinulle, että jos Leino on maailman paras runoilija ja mies joka sytyttää minut tuleen, niin enkös vain suudellut Waltarin kanssa Olavi Paavolaisen hurjissa juhlissa...lue Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret -arvosteluni. Minä suutelin Waltaria! Mika Waltari on 4-ever minulle maailman paras kirjailija ja olen sentään lukenut järkyttävän paljon niin kotimaista kuin käännöskirjallisuutta.
Mika olisi ansainnut näköisensä muistomerkin. Hanki kirja Mika Waltarin mietteitä, yllätyt positiivisesti.