Äitini täyttää tänä vuonna 84 vuotta ja tuli juuri 20. kerran kotipitäjästään Valkjärveltä. Hän selätti syövän, josta ei ole ollenkaan normaalia selvitä hänen iässään. Muutama pikkutapa häneltä: Joka päivä jotain kotimaisia marjoja. Talvella pakastimesta, joka on piripintaan täynnä ja niitäkin on kaksi, siis pakastimia. Puutarhanhoitoa. Monta kilometriä kävelyä joka päivä. Aina ruisleipää, mutta pullakin maistuu. Ja täytekakku. Kiinnostunut kaikesta mikä maailmalla tapahtuu. Hän lukee monia lehtiä. Katsoo samanaikaisesti useampaa tv-kanavaa, sillä toinen tallentaa koko ajan... Häneltä minä kysyn, mitä maailmalla on menossa tai milloin tulee Yorkshiren etsivät.
Myös Jael kiinnittyi Suomalaisiin marjoihin ja meillä olikin tämän tiimoilta kiinnostavaa keskustelua, sillä me molemmat taidamme olla niitä, joiden mielestä 'ihminen on sitä, mitä hän syö.'
Terveellisten elämäntapojen lisäksi äitisi seuraa maailmanmenoa, mikä pitää mielen aktiivisena. Olen nähnyt liian monta kertaa, mitä tapahtuu, kun iäkäs ihminen joutuu virikkeettömään ympäristöön.
VastaaPoistaOma äitini on jo kuollut, mutta hän olisi hautajaisia seuraavalla viikolla täyttänyt 96 vuotta. Muistan hänellä olleen aina kuivattuja mustikoita paperipussissa mahdollisen mahataudin varalta. Normaalin säilömisen lisäksi hän kuivatti myös omenia uunin jälkilämmössä. Ne olivat iltanaposteltavaa, kun hän ennen nukahtamista luki sängyssä.
Kattojen yli, miten mukava kuulla taas sinua pitkästä aikaa. Olen käynyt sinulla ja ollut sanaton...
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa siinä, että jos äitini olisi isäni kuoleman jälkeen mennyt asumaan vaikka kerrostaloon omakotitalosta, jossa hänellä oli iso puutarha, olisi katastrofi ollut valmis. Siis: Hän yritti sitä ja se päättyi huonosti. Vasta rivitaloasunto, jossa on jonkinkokoinen puutarha ja ympärillä paljon, mihin pääsee helposti, ratkaisi asiat onnekkaasti.
Sinullakin on sitten pitkän iän geenit. Oma äitini kuivattaa omenoita aivan samoin. Sen lisäksi hän keittää vieläkin mehuja mehumaijalla etc. Joskus melkein hirvittää - vauhti.
Moikka Leena!
VastaaPoistaHienoa, jos ihminen on saanut hyvät geenit vanhemmiltaan!
Tärkeintä mielestäni on se, että ihminen säilyttää henkisen virkeytensä ja elää aktiivista elämää sen loppuun asti; tärkeintä ei ole määrä vaan laatu...
Jotkut ihmiset ovat jo henkisesti kuolleita ennen 40 ikävuottaan, eivät halua oppia enää yhtään uutta asiaa!;/
Marjat ja hedelmät on meidänkin joka päiväinen ruokamme, nykyään siihen on erinomaiset mahdollisuudet<3
Oikein ihanaa ja kaunista viikkoa sinulle, Leena t. Aili-mummo<3
Moro Aili!
VastaaPoistaMinä olen kohta rakastumassa sinuun! Se on vakavaa, joten älä naura siellä! Sinä se sanot asiat suoraan aina, mutta ilmaiset itseäsi toista loukkaamatta.
Kiitos siitä, että alkanut holhota minua, kun kesken lomani täällä roikun...Inhoan holhotuksi tulemista! Toisekseen: Toden sanoit. Se on näin, mutta jos ajattelemme vain geenejä, annamme ehkä periksi, jos vaikka omat vanhempamme ovat molemmat kuolleet hyvin nuorina, kuten on eräällä läheiselläni. Nyt olen sparannut häntä ajattelemaan, että se asia pitää unohtaa ja keskittyä kunnon ylläpitoon ja näihin marjoihin. Oneksi hän kuuli autoa ajaessa erään professorin esitelmän, jossa sanottiin mm. näin: "Mitä väliä, jos hilloissa on sokeria. Ellei ole tuoreita marjoja, syö niitä vaikka hilloina, marjojen hyöty kumuloi pienen sokerilisän haitan." Nyt meillä on sitten vaikka minkäsortin hilloa ennen´kuin saan tyhjä tpakastimet täytettyä...
Niin...tunnen mainitsemiasi, jotka ovat kuin jo liian varhain pysähtyneitä, pystyyn kuolleita...Mikä sääli!
Toisaalta, kyllä laatu aina määrän voittaa. Kaikessa.
Sinä ainakin porhallat ja jaksat ilahduttaa minuakin. Kiitos sinulle siitä!
Leena
Äitisi viettää tervehenkistä elämää, syö terveellisesti ja liikkuu. Ennenkaikkea hän on kiinnostunut maailmanmenosta ja haluaa osallistua. Nuo ominaisuudet olet varmasti perinyt äidiltäsi. Sinikka Piipon uusin kirja ostoslistalle! Aikaisempia hänen kirjojaan minulla jo onkin. Erittäin miellyttävä tutkija!
VastaaPoistaTuo kirja on kyllä tosi hyvä ja hyvin tehty! Marjat ovat oikeaa superruokaa,ja aionkin nyt Suomessa nauttia niistä niin paljon kuin mahdollista! and we are what we eat..,,,;D
VastaaPoistaIrene, näinhän asia on.
VastaaPoistaNyt on erinomaista, että nämä kotimaiset marjat on vihdoinkin kunnolla tuotu esiin. Minäkin olen saanut herätyksen muutamiin marjoihin, joista en ennen perustanut.
Niin...vieläkään ei ole tullut sitä junaa, johon en nousisi;-)
Minulta tulee Piipon uusin heti kun ehdin. Se on siirtynyt kirjaston pinosta ja makuuhuoneeseen, mikä on hyvä enne.
Jael, sinä voit nyt oikein ladata niitä marjoja itseesi, siis varastoida. En muista miten oli mustikan laita Israelissa...oliko siellä pensasmustikkaa esimerkiksi, mutta toisaalta siellä on toki monia yrttejä ja mausteita, joita täällä on viakea löytää. Olen tänään plarannut Piipon maustekirjaa, jota sinäkin luit ja tässähän on täsmäjutu myös moneen juttuun.
VastaaPoistaJuu, ehdottomasti olemme, mitä syömme.
Juuri tänään kävimme Himmun kanssa metsässä katsomassa missä vaiheessa mustikat on. Ei ole vielä kypsiä, muutaman löysimme himmulle maistiaisiksi jo. Sieltä sitten haetaan niin mielen kuin muutakin virkistystä, kunhan kypsyvät. me molemmat pidämme mustikoista kovin, Himmukin syö talvella niitä kanssani melkein kilpaa.
VastaaPoistaMummeli, meidän Olgakin rakastaa mustikoita ja on aina syönyt niitä suoraan pensaista.
VastaaPoistaTällä saarella on ollut mustikkaa aina eli silloinkin kuin muualla maassa ei. Tosin Jaelin kanssa ihmettelimme, kun näimme niin vähän marjoja....
Professori Rautavaara ylisti mustikkaa lääkkeenä vaivaan kuin vaivaan.
Pensasmustikoita on,mutta eihän ne ole niin hyviä kuin metsästä poimitut....
VastaaPoistaMe löydettiin jo ensimmäiset piirakkamustikat pihan perältä, sen parempaa ei olekaan kuin kesän ensimmäiset mustikat! Aikalailla etuajassa olivat, perinteisesti ensimmäinen piirakka on meillä päin saatu Saimin päivän tienoilla... Niistä kyllä ihan maistaa kuinka tepsivät vaivaan kuin vaivaan ;)
VastaaPoistaJael, minustakaan niiden maku ei sama. Ainoastaan leipomusihmiset väittävät, että siinä ne toimivat 'siistimmin'.
VastaaPoistaLiinu, nyt kaikki, ihan kaikki on etuajassa. Meidän saarella on yleensä 15. heinäkuuta 'se päivä, jolloin mustikat valloittavat sekä mielet että kielet'.
Kyllä ne tepsivät, sillä hoidin niillä mm. atooppisesta allergiasta kärsivän tyttöni ihoa eli meillä oli AINA vuosikausia kuningatarkiisseliä. Kiisseli tai soppa mustikoista ja lopuksi joukkoon jäiset, kokonaiset vadelmat.
Kiitos kun teit postauksen tästä. Silloin kun vielä tein töitä tuon ravitsemusneuvonnan parissa, enpä malttanut olla ottamatta usein esille näitä kotimaisia marjojamme.
VastaaPoistaJa nythän löytyy noissa tutkimuksissa yhä enemmän terveysvaikutteisia ainesosia, hienoa..
Terveisin marjamaiden reunamilta ♥
Minttuli, no oli ihan pakko nyt tuoda tätä esille, kun nyt on jo kotimaista marjaa myynnissä...
VastaaPoistaOle hyvä vain! Tämä on tärkeä asia.
Koska olet alan ihminen, niin toivoisin sinun lukevan tämän kirjan. Et voi skoa, miten hyvin on kerrottu, miten mikäkin marja vaikuttaa. Miten sen saaminen ja miten sen puute!
Me asumme todellisella mustikkasaarella, mutta R ei ole vielä tehnyt suvista arviointimatkaa, joten emme vielä tiedä, mikä on omavaraisuusasteemme ko. marjassa tänä vuonna. Eli kiito samoin♥
Tämä kirja on ehdottomasti hankittava. Jo senkin vuoksi, että taas on kartoitettu mustikkamättäät lähimaastossa ja hyviksi havaittu. Viime kesän liki 250 litran satoa on syöty ja jaettu paitsi lähipiiriin myös tuttavaperheille ja ikäihmisille. Nyt on pari pakastinta tyhjänä odottamassa uutta satoa, paitsi mustikkaa, myös tyrnimarjoja ja saskatoneja. Vadelmasatokin näyttää mökin lähellä rauniokivien ympärillä lupaavalta (kyistä huolimatta uskallan kumisaappailla). Minulla ei niin hyvät geenit kuin puolisolla, anoppi eli ysiseiskaksi. Ja prinssipuolisoni jos kuka syö marjoja ja kerää niitä antaumuksella metsästä ja puutarhasta. Harmi, että itse olen "vähän sinne päin". Mutta muutos on aina mahdollisuus.
VastaaPoistaAnja, jos voisin, niin ojentiasin tämän kirjan jokaiselle blogini lukijalle. Minulta murtui myös monta vanhaa käsitystä. Olen pitänyt vattua vain herkullisena lällärimarjana ja lakkaa C-vitamiinilähteenä, mutta ne ovatkin paljon enemmän. Ja sitten tuo mansikka, josta en ole lapsuden allergian jälkeen oikein perustanut, on nyt saanut aivan uuden tilaisuuden...
VastaaPoistaJos minä olisin sinä, niin hankkisin nyt tämän kirjan sekä Aamut, hiukset hajallaan.
Mustikan asemaa ei heilauta mikään, mutta on marjoja, joista löytyy semmoista, mitä edes mustikassa ei ole...
Mullakin on marjat aina aamuisin lautasella, talvella pakkasesta ja kesällä tuoreet. Mikäs sen parempi aloitus päivälle.
VastaaPoistaMummoni on nyt 101, näkö ja kuulo mennyt, mutta ei lääkkeitä. Iloinen on ollut läpi elämänsä, ja mennyt kaikkien raskaidenkin asioiden läpi uutta kohti. Sain pienenä ihmetellä että miten se muistaa vieläkin kaikkien maiden joet ja kaupungit. Samoin aina telkka auki ja radiossa soi hauskat rallatukset.
Iloa ja pilkettä silmään ja marjat suihin, niin elo ja ilo riittää pitkään =)
Birgitta, sinäpä sanoit hyvin. Jos kirjoitat tämän saman blogiisi, niin lupaan linkittää juttusi!
VastaaPoista