sä muistat sen kaiken muun.
Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun.
Mä muistan sun polven muodon,
sä muistat rakkauden luodon.
Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan, huuman.
Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat vain mut ja mustikkasuun.
♥
Sä muistat kaiken muun,
mut mä vain sun mutrusuun.
Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun.
Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan vain sen yön soudun.
Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun.
- Leena Lumi & co -
*****
kuva Hanne
Tämähän on ihan oikea vuoropuhelu: Kumpikin kertoo asiat omalta kannaltaan:D
VastaaPoistaVielä se vanha rakkaus lämmittää vuosien takaa<3
Kivaa ja levollista lomaa, Leena<3
Ihana runo ja NIIN romanttinen...<3
VastaaPoistaAili, joskus me meiltaan, harvoin ja hän asuukin ihan kaukana, mutta tämmöistä se on runollisen ihmisen kanssa. Hän on tehnyt minusta myös kalevalaisen runon, mutta sitä en IKINÄ julkaise.
VastaaPoistaSe lämmittää kuin joulukuun aurinko, mutta oli hyvä, että vielä saimme selvitettyä noiden vuosien traumattisen eron, jossa tuli nuorena oltua vähän julma. Siis se julma olin valitettavasti minä. Nyt on hyvin.
Kiitos samoin! Aili, kyllä minä häippään, mutta huomenna on Leinon päivä ja sitten se ksi haaste. Lumimiehen loma alkaa maanataina.
***
Leena, ja kai tiedätkin, että tämä ei ole J...haluan, että tidät sen!
Kaunis on runo, täynnä tunnetta. Kun itse tietää tapahtunien kulun, tulee vain lisää tunnetta siihen sinulle. kiva, kun julkasit sen, on kyllä sen arvoinen, tunteiden paloa.
VastaaPoistaSoipisi omminkin muistoihin vuosikymmenten taa ja silloin olin minä se julma.
Mummeli, kiitos!
VastaaPoistaJulkaisin tämän runon jo viime suvena ainakin Lumikarpalossa, joka on runoblogini. Nyt paljastin taustat, joten runo sävyttyy vähän eri tavoin...
On surullista kun muistaa oman julmuutensa. Vain nuori ja mukaitsevarma voi niin haavoittaa...Toivon, että olet voinut pyytää anteeksi. Minä sain sen tehdä. Nyt on hyvin.
Leena, tiedät, etten ole yhtään lyyrinen persoona, joten varmaan osaat arvostaa sitä kun sanon, että pidin tästä paljon :)
VastaaPoistaAmma, osaan arvostaa, kiitos!
VastaaPoistaArvostan paljonkin, mitä sanot. Kukaan muu kuin sinä ei olisi saanut päättää puolestani sitä yhtä asiaa, joka liittyi MT-kirjaan...
Sinun maalauksesi ja Leenan runo on aivan superihana yhdistelmä!
VastaaPoistaSiis menin sekaisin,kuvittelin olevani Hannen blogissa;D Tarkoitin tietenkin sinun runoasi ja Hannen maalausta...
VastaaPoistaMuistan kun laitoit tuon ensimmäisen kerran,ilman toisen lisäystä. Ja nyt siitä tuli sellainen,että sen ymmärtää paremmin.Nuorena emme ajattele tarpeeksi,että voimme haavoittaa jotakuta pitkäksi aikaa ja jättää trauman;minäkin olin silloin julma pariin otteeseen,mitä en ikinä nyt olisi.
VastaaPoistaJael, juu huomasin, mutta ehdit korjata ennen kuin minä.
VastaaPoista***
Tuntuu joskus, että silloin teininä sitä oli päässä ihan muuta kuin empatiaa. Vain minäminäminäminä. Ja kaikki piti tehdä niin verisesti.
Muistan hyvin tuon runon viime kesältä. Nyt se on vielä täydellisempi.
VastaaPoistaTuollaiset runot ovat elämän suola ja makeus.
Olisi ihanaa omistaa tuollainen runo.
Unelma, kiitos! Kaikki on enempi kun pääsee kulissien taakse, edes vähän.
VastaaPoistaSaat omistaa tämän runon vapaasti, mutta tarkoitat ehkä, että haluaisit kirjoittaa myös runon...ja siihen sinulla on kyllä kykyä ja aihetta. Lupaan sulle sen.
Ja tämä runo ei ole edes lahjakas, se on vain...pieni vuoropuhelu muistelo elämän aallokossa. Sinänsä tärkeä...itsessään.
Ihana sun runosi,
VastaaPoistamuistan sen
mutta oli unohduksissa,
suloista saada se taas huulille, keholle...
Sopii kuvan kanssa niin hyvin...
olisi ihanaa tehdä yhteinen kirja..
Omaa olen ajatellut, tätä kesää, mut taitaa menne Pilkulle =)
Ihana runo. Sä näet ja mä näen. Sä koet ja mä koen. Ja me luullaan ja me kuvitellaan. Ja kaikki on oikein =)
VastaaPoistaHannen kuva on niin kaunis =)
Hanne, luitko runon tarinan edellisestä? Se on tässä oleellista sun kuvan lisäksi.
VastaaPoista***
Birgitta, juuri niin. Sinusta on myös runoilijaksi. Hanne kuva tekee runostani valmiin.
Kaunis on mustikkasuu- siis runo ja maalaus.
VastaaPoistaLuin taustat tälle ja vaikutuin.
Minttuli, kiitos!
VastaaPoistaOn kuin olisin alasti. Tällaiset kaapista ulos tulot ovat oudon vaikeita.
Ihana runo ja ihanan haikean vaikea tarina.
VastaaPoistaOikeen hyvää lomaa ja kesää!
Helena, hei pitkästä aikaa!
VastaaPoistaKiitos! Nimeonomaan haikean vaikea.
Kiitos samoin sinulle!
Ah, ihana, sykähdyttävä runo! Ja mikä tarina taustalla... Olen vaikutettu.
VastaaPoistaKyllä minä sen tiesin, ettei se ollut J.
VastaaPoistaNiin, siitä, että J.... ei kirjoittele runoja....
VastaaPoistaMustikka, niin...minulla on menneisyys. Tarina on niin iso, että siitä saisi kirjan, mutta näin runossa se on hellempi muisto. Kiitos!
VastaaPoista***
Leena, sen tiesin, mutta aajtteline, että jo hän on muuttanut tapojaan;-)
Hih, ihana! <3
VastaaPoistaUna, tähän liittyy vielä tarina: Kirjoitin vain tuon ensimmäisen säkeistön Hannen kuvan innoittamana ja julkaisin. Sitten sain sähköpstilleni viestin vuosikymmenien takaa, jossa oli toinen säkeistö. Se tuli ensirakkaudeltani! Minulla oli jo teininä hyvin runollinen maku;-)
Poista