maanantai 16. tammikuuta 2017

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä


En ole laittanut nettisivuille omaa nimeäni. Siellä on vain valikoima valokuvia, aika alkeellinen ja kömpelö tilausjärjestelmä sekä uuden yritykseni nimi: ”Written in the Sand”. Bethan auttoi minua keksimään sen, kun joimme yhtenä iltana kahdestaan viiniä minun luonani ja kun hän puhui yrityksestäni niin innostuneesti, etten voinut muuta kuin ryhtyä toimeen. ”Mitä olet mieltä?” hän kysyi jatkuvasti. Kukaan ei ollut kysynyt mielipidettäni pitkään aikaan.

Brittiläisen Clare Mackintoshin jännitysromaani Annoin sinun mennä (I Let You Go, Gummerus 2017, suomennos Päivi Pouttu-Deliére) lunastaa kaikellaan mitä sen upea kansi lupaa. Löysin kannen netistä jo aikaa sitten ja mikä onni, että sama kansi myös meillä! Kun on lukenut Annoin sinun mennä, tajuaa, mikä on kannen symboliikka. Minulle kävi nyt niin, että kirja vei ja mie vikisin eli unohdin muistiinpanot...Tarina on kyllä veressäni, joten otetaan pieni verinäyte, ei liikaa, sillä haluan ehdottomasti teidän kaikkien kokevan samat yllätykset mitä itse koin. Oli tosi vaikea ensin tajuta, että luen trilleriä, sillä Clarella on lumovoimaa sekä maagiseen että romanttiseen. No, nehän vasta oivia mausteita ovat jännitysromaanille.

Clare Mackintosh on työskennellyt poliisissa kaksitoista vuotta ja se tuntuu hyvällä tavalla: Hän ei päästä poliisitutkintaa tukahduttamaan piinavan psykologisen trillerinsä tunnelmaa. Poliisitutkinta tukee tarinaa, joka kaiken aikaa kulkee tutkinnan edellä, joten pelastus ei ole ihan iholla. Kaiken huipuksi tämä perustuu tositarinaan eli lapsen yliajoon ja liikennepakoon, jota Clare itse oli tutkimassa. Kirjan luettuani en yhtään ihmettele sen saamia palkintoja, joista mainittakoon nyt vaikka parhaalle ranskaksi käännetylle rikoskirjalle myönnettävä Prix Polar International. Lupaan muuttua tunturipöllöksi ellei tästä teoksesta tule tämän vuoden käännöskirjallisuuden myyntimenestystä Suomessa eli ennustan kympin kärkeen!

Annoin sinun mennä suurin taika on äärettömän syvä psykologinen jännite ja ehdoton ennalta-arvaamattomuus. Mikään ei ole siltä, miltä näyttää ja sitten kun alkaa näyttää, sekin on vain hiekkaan piirretty sana, jonka nousuvesi pyyhkii pois. Se, miksi minä, psykologisten dekkarien ystävä pidin juuri tästä Mackintoshin kirjasta niin paljon, liittyy kirjan taiten rakennettuun kerroksellisuuteen, jossa psykologian liima ei anna kerrosten erota, vaikka välillä käväisemme poliisitutkinnassa ja sitten taas olemme siellä, siellä...tummilla, jyrkkäreunaisilla Walesin rannoilla, jossain sielä missä tehtiin yksi suosikkisarjoistani eli Syrjäinen maa (Hinterland). Kirjassa on sellaista, joka vie jyrkänteelle ja jopa suututtaa. Kuitenkin kestän, että Jenna Gray kestää liian kauan mitä kestää, vaikka...Lopulta hän kuitenkin pakenee ja lähtee yksinäiseen mökkiin Walesin rannikon syrjäkylään. Hän ei kaipaa seuraa eikä halua tulla löydetyksi:

En salli itseni ajatella, mitä on tapahtunut tai minne olen menossa, kävelen vain eteenpäin. Otan kännykän taskustani ja katsomatta, kuinka monta puhelua minulle on tullut, tiputan sen tien vieressä olevaan ojaan, missä se loiskahtaa seisovaan veteen. Puhelin on viimeinen asia, joka yhdistää minut menneisyyteen, ja oloni alkaa miltei heti tuntua vapaammalta.

Jenna asettuu pieneen yhteisöön kaipaamatta ystäviä tai kontakteja. Hän vuokraa kylmän syrjäisen mökin, josta näkee meren. Hän alkaa kokea syrjäisen paikan tuomaa rauhaa sen kaikkina vuodenaikoina. Hän ottaa koiranpennun erään tapahtuman seurauksena. Väistämättä yhteisö lähestyy häntä ja hän saa jopa pari ystävä ja liikeidean, jolla voi kustantaa vaatimattoman elämisensä. Hän alkaa kirjoittaa koskemattomaan santaan ennen nousuvettä nimiä ja tervehdyksiä. Sitten hän valokuvaa tuloksen sen eri vaiheissaan, kun nousuvesi vasta tekee tuloaa ja sitten hetken juuri ennen merta. Kuvista hän tekee kortteja, joita toinen hänen ystävistään kylässä, myy leirintäalueen myymälässä. Merihetket ovat kirjan suklaata iholla, meren maku suussa. Ilman koiranpentu Beaun intoa haukkua jokaista aaltoa, jokaista lokkia, ilman niitä, Annoin sinun mennä ei olisi ollut yhtään sama. Ei se kirja, josta jaksan ihmetellä, että se on esikoisteos, ei se teos, josta on esimerkiksi monelle siitä, mitä tarkoittaa tarinan tempo!

Kustantaja on kiitettävän kohtuullinen takakansitekstissä eli koko tarinaa ei kerrota auki, kiitos! Voisin luetella kirjan teemat, mutta en tee sitä: On niin paljon tyydyttävämpää lukea tarina, josta tietää etukäteen vain vähän merenvaahtoa ja sitten lukeekin jotain, mitä ei pysty lopettamaan. Kirjailija esitellään, kirjan saamat meriitit samoin sekä mitä kirjasta on sanottu tyyliin Lee Child: ”Ällistyttävän hyvä.” Rikoskomisario Ray Stevens mainitaan ja tietenkin se fakta, että ’tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle.' Mitä muuta? Ehdottomasti traaginen onnettomuus ja menneisyys, jota päähenkilö ei pääse pakoon. Ja se että meillä kirja on kaupoissa viikolla viisi.

Nojaudun eteenpäin ja piirrän hiekkaan suurikokoisen j-kirjaimen ja kohottaudun sitten arvioimaan sen kokoa, ennen kuin kirjoitan lopun nimen. Olen tyytyväinen lopputulokseen, pudotan kepin maahan ja otan kameran käteeni. Aurinko on nyt jo nousemassa ja matalalla oleva valo saa hiekan hohtamaan vaaleanpunertavana. Otan kymmenisen kuvaa ja kummarrun katsomaan etsimen läpi, kunnes meren vaahto on kuorruttanut nimen.


36 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus hienosta kirjasta! Minäkin pidin tästä kovasti ja kirja todellakin onnistui yllättämään. Minäkin pidin kovasti myös pikkukaupunkitunnelmasta, vaikka elo siellä ei ihan aivoista aina - etenkään ulkopuolisille - välttämättä olekaan.

    Mackintoshilta julkaistiin viime vuonna uusi teos (I See You): odottelen sitä edelleen kirjastosta (eräs harvoista kirjoista, joka on jatkuvasti lainassa ja siitä on runsaasti varauksia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos ja kiitos samoin<3 Kävin lukemassa tekstisi ja niin samaa mieltä. Se eristäytynyt paikka kantoi monien vastaavien tunnusmerkkejä niin hyvässä kuin pahassa, mutta minä niin rakastan merta...Ja niistä valokuvausjutuista olisin jaksanut lukea vaikka kuinka ja miten hyvä idea!

      Sitä nyt sitten odotellessa! Olisiko minun intuitioini nyt sitten oikeassa...kiitos, että kerroit:) Minusta tämä on äärimmäisen hyvä dekkari heillekin, jotka sanovat karttavansa niitä liian julmuuden takia, sillä tässä on niin paljon enemmän.

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, telepatiaa: Olen ajatellut sinua...

      Ole hyvä: Minulta vahva suositus!

      <3

      Poista
  3. Nyt alkaa tulla taas niin paljon hyviä romaaneja. Tämä on minullakin odottamassa, mutta jätän sinne, kun kaipaan jotain tosi vetävää jännitystä. Nyt vetävänä kirjana on menossa lukuromaani Nukkekaappi, mutta sen jälkeen on pakko lukea jotain vaikeampaa. Sitten taas vetävää. Tasapaino. :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, juuri kirjoitin ystävälle, että 'huima viikko'. Tää on parhautta<3 Taidan ehkä ensi viikolla ottaa jonkun hyödyllisen tietokirjan ja sitten taas...Tämä on sitten tosi vetävää ja myös sellainen, joka käy sinullekin, joka et niin dekkareista ole hulluna kuin minä. Minäkään en enää lue kaikkein kovimpia, en pysty. Mutta tässä saa kyllä jännittää niin, että melkein unohtaa hengittää:) 'Kuoli dekkaria lukiessaan!' Minäkin etsin aina tasapainoa, käytän siihen normidekkareita ja tietokirjoja. Normidekkarikin voi olla tosi hyvä, mutta tässä on jotain genren ylittävää...

      Poista
  4. Kiinnostuin tästä silloin, kun esittelit tulevia kirjoja ja varasin kirjan kirjastosta heti. Toivottavasti odottavan aika ei ole pitkä. Tuo kansikuva on ihana. Tulee mieleen kesäkoti saaressa ja vesisadepäivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä raapaisee. Kävit mielessäni kun luin tätä, sillä hippusen jo tunnen makuasi.

      Mackintoshin seuraavakin on jo ilmestynyt Britaniassa ja kirjastojonot ovat kuulemma pitkät. Pidän kannesta paljon ja tuo loukkuun jäänyt yökiitäjä on tässä vahvaa symboliikka, joka peilaa tarinaa.

      Pidän erityisesti kiitäjistä, suvisateesta ja saarista<3

      Poista
    2. Just nuo "perhoset ikkunassa". Olisi muuten aika kiva kirjan nimi <3

      Minäkin tykkään perhosista ja toisinaan juoksentelen perhosten perässä kesällä ja yritän saada niistä kuvia. Pimeällä yökiitäjiä on koko ikkunalasi täynnä, kun ne haluaisivat tulla sisälle.

      Poista
    3. Mai, niistä niin pidän. Hiekkaan kirjoitettu olisi myyös hyvä nimi:)

      Meillä on tietysti, kuten ehkä sullakin, just niitä perhosia houkuttavia kukkia, mutta olen enempi kiinnostunut kiitäjistä. Meillä on joskus tosi isoja lehmuskiitäjiä...Ne tulee valoa kohti, silloin on paras suvi, kun illat pimenevät...syyskesä<3

      Poista
    4. Mai, mitä minä sanoin:) Tämän täytyy olla myyntimenestys.

      <3

      Poista
  5. Kiitos esittelystä. Tää lähtee nyt heti varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ole hyvä<3 Kävin äsken kurkkimassa sinulla ja jatkan lenkin jälkeen, että oletteko nyt käyneet/viipyneet siellä...Kiinnostaa!

      Poista
  6. Tuo kansi jo lumoaa minut. Jouduin kirjastossa ällöön jonoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, älä muuta virka<3 Ennustaa hyvää minun ennustukselleni:) Pyydä arvostelukappale!

      Poista
  7. Kiitos taas kerran houkuttelevasta postauksesta. Tämän haluan ehdottomasti lukea :)

    VastaaPoista
  8. Upea kansi ja jännittävältä vaikuttaa. Kunpa vaan kaikki ihanat ehtisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kansi on ihan überihana<3 Onneksi sisältö lunastaa, mitä kansi lupaa. Älä muuta virka, tämä on yhtä priorisointia:)

      Poista
  9. Nyt uskalsin postauksesi lukea ja niiiin täysin samaa mieltä! Luin tämän viime yönä loppuun, hitot yöunista, kun tällainen tarina käsissä! Ihan liekeissä vieläkin, huh huh. Ihana postaus kulta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos samoin! Kävin lukemassa tekstisi ja arvaat, mistä kehun:) Niin minäkin sanon, vaikka olen päättänyt, että en lue enää pikkutunneille. Luin tämän melkein putkeensa ja laitoin vain välillä silmätippoja: Addiktinsa kullakin!

      Kiitos samoin Ihanuus!

      Poista
  10. Oijoi, tämä kirja pitää saada. En olekaan pitkään aikaan ostanut kirjoja. Pelkäsin hetken, että kyse on toisenlaisesta tarinasta, mutta dekkarin uskallan minäkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät! Tämä on kaupoissa viikolla 5. Tämä erittäin hyvätasoinen dekkari.

      <3

      Poista
  11. Voi, tämäpä kuulostaa ihan uskomattoman hyvältä. Pistän muistiin ja otan kiinni kun tulee vastaan. Huikea tarina ilman liiallista poliisitutkinnassa räpiköimistä on minunkin mieleeni. Kiitos tästä, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, vaikka tämä on tosi jännittävä, tässä on myös hyvälaatuisen lukuromaanin piirteitä, joten kirja suorastaan rentouttaa, vaikka myös pelottaa, kuten kunnon trillerin pitääkin. Ota tästä koppi: Tarina lunastaa, mitä kansi lupaa<3

      Poista
  12. Leena, tämä kirja alkoi kiehtoa, kun luin kirjoituksesi! Laitoin kirjan heti varaukseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, veikkaan, että pidät kirjasta!

      Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Viime vuonna huima Siintää Sargassomeri ja kohta Nicci Frenchin Ihon alla, joka on aivan muuta kuin epäonnistunut kansi olettaa. Taidat tuntea kirjamakuni<3

      Mitä tulee Annoin sinun mennä, siinä on helppo, EI huono kieli, mutta hyvin taidokas juoni ja tarinan kokonaisuus on täydellisen eheä. Trilleri, joka liikahtelee laatuisaan lukuromaaniin päin.

      <3

      Poista
  13. Minä en oikein tykkää noista kansista, mutta sisukset miellytti kyllä!
    En meinannut päästä viime yönä ollenkaan nukkumaan, kun piti vaan lukea ja lukea. Onneksi tänään oli vapaapäivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, leben und leben lassen:)

      Minusta tämä oli myös niin vahva, että luin jopa ip sekä vielä jälkeen puolen yön, vaikka olen yrittänyt lopettaa yökukkumiset. R.:n mielestä kirja oli ahdistava, minusta äärettömän vahva kuvaus siitä miten narsistin uhri ei meinaa millään tajuta omaa tilaansa. Kauheaa jos se I see you olisi jatkoa tähän, sillä loppu antaa mielikuvitukeselle pelottavat siivet...

      <3

      Poista
    2. Niinpä! Mitä jos ne rannan tyrskyt ei kuitenkaan...
      Varmaan pakko lukea se seuraavakin osa :D

      Poista
    3. Erja, niinpä...

      Laittakaamme toivomme siihen, että siinä on uusi tarina:) Minä ainakin luen, sillä olin tähän aika myyty.

      Poista
  14. Tätä on kehuttu kovasti ja olin jo vähällä varata kirjastosta, mutta minä vain en enää kestä lukea kirjoja, joissa lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Tuntuu, että iän myötä tulee aina vain herkemmäksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, tässä se paha tapahtui nopeasti eli ihan eri kuin siinä ruotsalaisessa pedofiili-trilogiassa. Sen jälkeen muutuin ja en pysty enää lukemaan vastaavaa eli dekkarimakuni muuttui aika paljon. Tässähän se on kuitenkin auto-onnettomuus, mitä koko ajan tapahtuu, vaikka nyt en olisi tätä saanut kertoa, sillä spoilaan. Paljon pahempaa tapahtuu tässä koiranpennuille, sillä se ei ole heti ohi ja vieläkin pahempaa naiselle, mutta tässä kohtaa katson, että ellei tätä tiedosta, ei voi toista auttaa, ei tajua. Minä en kerran tajunnut, kun ykis nuori nainen oli narsistin uhrina. Se on vaikeaa, sillä siinä uhri ei tunnista tilaansa, vaikka olisi pudottanut jo huiksensa, saanut psyykkisistä syistä ihottuman ja olisi kuin luuranko. Nyt tiedän!

      Joihinkin kirjoihin voisi silti laittaa jostain varoituksen. Kun luin Gillan Flynnin Teräviä esineitä, että tajunnut mikä minua odotti...

      Älä ihmeessä lue, jos siltä tuntuu. Tämä on naisen selviytymistarina, joten tätä kyllä veikkaan myyntilistojen hitiksi käännöskirjallisuudessa. Ja tässä on iso opetus!

      <3

      Poista
  15. En ole pitkään aikaan lukenut kirjoja ja nyt sain käsiini Annnoin sinun mennä kirjan ja sitten kävi näin....
    Ahmin tämän kirjan muutamassa päivässä. Piti heti perään mennä ostamaan myös toinen kirja Minä näen sinut, jonka myös ahmin joten nyt odotan ensi syksyä jotta saan taas lisää Clare Mackintoshin kirjoittamaa luettavaa. Muutaman kerran meinasin jättää kesken Annoin sinun mennä kirjan mutta en voinut jättää lukematta loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, Mackintoshilla on tarinoissaan taikaa. Annoin sinun mennä inkin jollakin tavoin enemmän jännitysromaani kuin dekkari, mitenkään dekkaria alentamatta. Tässähän on pahis on kuin oppikirjaesimerkki eräästä mielen sairaudesta.

      Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut ovat olleet aikamoisia lukijasuosikkeja, joten et ole yksin näiden lukijoissa:)

      Poista