lauantai 6. huhtikuuta 2013

Käy verkkaan sieluni, niin virvoittain hän...

Käy verkkain sieluni, niin virvoittain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.
Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.

Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.
Ei vuosienkaan ero
voi meitä erottaa,
ei noidan poissaolo saa
loitsua raukeamaan.

Tuhannen vuotta hiillos
tuhkassa liekkejään
odottaa, kättä, lopulta
tuikahtaa, ymmärtää.

- Emily Dickinson -
Golgatan kuningatar (Tammi 2003, suomennos Merja Virolainen)
kuvat Runotalo

ne me quitte pas

30 kommenttia:

  1. Tämä parempi
    :
    I never saw a moor

    I never saw a moor,
    I never saw the sea;
    Yet know I how the heather looks,
    And what a wave must be.
    I never spoke with God,
    Nor visited in heaven;
    Yet certain am I of the spot
    As if the chart were given.

    Emily Dickinson

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, minä taidan pitää kaikista Emilyn runoista. Kumpa saisimme suomennoksen teoksesta The Complite Poems of Emily Dickinson. Minulla on se, mutta vaikka kerran sulkeuduin viikoksi R:n ollessa työmatkalla, teoksen kimppuun, menetin vain sieluni saamatta käännettyä muinaisenglantia, jota eivät myöskään helpottameet Dickinsonin rohkeat otteet kielioppisääntöjen suhteen.

      Tässä yksi oma suosikkini:

      With thee, in the Desert -
      With thee in the thirst -
      With thee in the Tamarind wood -
      Leopard breathes - at last.

      Ja tämä:

      To lose thee - sweeter than to gain
      All other hearts I knew.
      "Tis true the drought is destitute,
      But then, I had the dew!

      The Caspian has its realms of sand,
      Its other realm of sea.
      Without the sterile perquisite,
      No Caspian could be.

      Emily Dickinson

      Poista
  2. Ensin ajattelin, että Harmajaa,kun juhlavuosi ja kuolemaaastahan hän kirjoitti kuin ystävästään ikään.

    Tosi upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, Harmajaakin on tulossa, hieman, mutta minusta sekä Dickinsonilla että Södergranilla on dramaattisempi kuoleman läsnäolo runoissaan kuin Harmajalla. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Muutamista Harmajan runoista pidän paljonkin ja hän oli isäni suosikkirunoilija.

      Niin minustakin: Upeaa! Eli tänään tuli tällainen olo ja tarve.

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Emily Dickinsonin runot ovat ihania mutta kaikkein eniten pidän Andrew Marvelliin runosta To his coy mistress


    Had we but world enough, and time,
    This coyness, lady, were no crime.
    We would sit down and think which way
    To walk, and pass our long love's day;
    Thou by the Indian Ganges' side
    Shouldst rubies find; I by the tide
    Of Humber would complain. I would
    Love you ten years before the Flood;
    And you should, if you please, refuse
    Till the conversion of the Jews.
    My vegetable love should grow
    Vaster than empires, and more slow.
    An hundred years should go to praise
    Thine eyes, and on thy forehead gaze;
    Two hundred to adore each breast,
    But thirty thousand to the rest;
    An age at least to every part,
    And the last age should show your heart.
    For, lady, you deserve this state,
    Nor would I love at lower rate.

    But at my back I always hear
    Time's winged chariot hurrying near;
    And yonder all before us lie
    Deserts of vast eternity.
    Thy beauty shall no more be found,
    Nor, in thy marble vault, shall sound
    My echoing song; then worms shall try
    That long preserv'd virginity,
    And your quaint honour turn to dust,
    And into ashes all my lust.
    The grave's a fine and private place,
    But none I think do there embrace.

    Now therefore, while the youthful hue
    Sits on thy skin like morning dew,
    And while thy willing soul transpires
    At every pore with instant fires,
    Now let us sport us while we may;
    And now, like am'rous birds of prey,
    Rather at once our time devour,
    Than languish in his slow-chapp'd power.
    Let us roll all our strength, and all
    Our sweetness, up into one ball;
    And tear our pleasures with rough strife
    Thorough the iron gates of life.
    Thus, though we cannot make our sun
    Stand still, yet we will make him run.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sinä se osaat yllättää! Hyvin kaunista kaikki se, mitä ymmärsin. Sinulla taitaa olla runoilijan teoskin...Kiitos!

      Poista
    2. Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
    3. Ja ajattele,Marvell kirjoittu tuon 1650-luvulla...Tuo oli kirjassa jota käytin kun opiskelin englannin kirjallisuutta joskus ikuisuus sitten ja tuo jäi ikuisesti mieleen...Mukavaa aunnuntaita!

      Poista
    4. Ja tuosta vain musitit ulkoa...Huimaa!

      Minulle on tullut nälkä löytää käännöksiä eräisiin amerikkalaisiin runoilijoihin...

      Poista
    5. No en nyt sentään,netistä kopsasin;D

      Poista
  4. Upeita kuvia, ja runoja.

    Kevättä etelässä työntyvät esiin jo leskenlehtien kukat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kuvien osoite on Runotalon Sari, joka on niin lahjakas kuvaaja. Dickinson on runouden kuningatar!

      Uskon, sillä kun ajelimme pääsiäisenä länsirannikolle alkoivat paljaat penkat näkyä jo Tampereen jälkeen ja arvaan, että siellä voi jo nyt olla leskenlehtiä.

      Poista
  5. Siis pitää olla kuolemasta.

    John Donne:

    Death be not proud, though some have called thee
    Mighty and dreadfull, for, thou art not so,
    For, those, whom thou think'st, thou dost overthrow,
    Die not, poore death, nor yet canst thou kill me.
    From rest and sleepe, which but thy pictures bee,
    Much pleasure, then from thee, much more must flow,
    And soonest our best men with thee doe goe,
    Rest of their bones, and soules deliverie.
    Thou art slave to Fate, Chance, kings, and desperate men,
    And dost with poyson, warre, and sicknesse dwell,
    And poppie, or charmes can make us sleepe as well,
    And better then thy stroake; why swell'st thou then;
    One short sleepe past, wee wake eternally,
    And death shall be no more; death, thou shalt die.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minulle uudesta runoilijasta, josta olen tiennyt vain nimen.

      Anna, käännä sinä The Compliete Poems of Emily Dickinson! Sinä olet toinen, jolta tätä pyydän, toinen on Aila Meriluoto, joka on jo muutamia suomentanutkin.

      Pikkutarkka käännös ei ole niinkään enää up to date vaan ennemminkin tulkinta, kuten tekee vaikka Simonsuuri Shakespearen Soneteissa taikka Nylén Baudelairen Pahan kukissa.

      Poista
    2. Leena, olin "runoilija" viimeksi teini-ikäisenä, ja ne runot katosivat muuttolaatikoitten mukana.
      Kääntäminenkin on vaikea ammatti. Tunnen kääntäjiä ja arvostan heitä. Suomessakin on hyviä kääntäjiä.
      En ole runoilija enkä kääntäjä. Jatkan kirjoittamista.:) Sitäkin hissukseen.

      Poista
    3. Voi, ja minusta noita värssyjä virtaa vieläkin;)

      Tiedän kääntämisestä, sillä Rilken runojen suomentaja Eve Rehn oli ystäväni ja kiitos sekä hänen että Meriluodon, löysin Rilken. Suomessa on aivan mahtavia kääntäjiä!

      Naisen täytyy tehdä, mitä naisen täytyy tehdä;) Luovuuuden tuulia siis sinulle!

      Poista
  6. Jukka Kemppisen blogissa häen suomennoksensa Donnen runosta :

    Kuolema

    Kuolema, kieroilet kun jotkut luulevat
    sinua suureksi. Tuska on tarpeeton.
    Kuoleman iskemän miehen näet kaatuvan,
    muttei hän kuolekaan, hän nukkuu pois.
    Lepo ja uni on kuvasi, onneton;
    uni on suloinen, kuolema voimaton.
    Viet meiltä ihmisen, ruumis saa levon,
    sielu ei tuhoudu multamme mukana.
    Kuolemaa tanssittaa kuningas, myrkky,
    kohtalo, sattuma, rikolliset.
    Kuolemaa orjuuttaa sairaus, sota.
    Olet kuin unikko, kuin jokin lääke.
    Kuinka voit, kuolema, kerskata unesta?
    Heräämme aikanaan ikuiseen elämään,
    ei ole Kuolemaa, kuolema on kuollut.

    VastaaPoista
  7. Leena, kiitos Emily Dickinsonin upeasta runosta.<33333

    VastaaPoista
  8. Kertakaikkiaan noita kuvia! Ja mikä runo ♥

    Ps. Minäkin tein nyt Pintanaarmuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, no eikö vain: Sari osaa! Itseasiassa kolme runoa. Halusin laittaa tähän kolme joista pidän, mutta niitä on oikeastaan 1775! Dickinson ei nimennyt runojaan, vaan ne on numeroitu. Kootuissa on tuo 1775 runoa, mutta näenkö ikinä sitä päivää, että hänen Kootut runonsa suomennetaan.

      Just kävin pitkästi kommentoimassa.

      Poista
  9. Onpa kaunis runo ja kauniit kuvat. Runotalon yhdistäminen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, Runotalon kuvat kuin tuovat lisäarvoa parhaimmilekin runoille.

      Poista