keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Askeleet kosteassa asfaltissa. Lits, lits. Muistan, miltä kuulosti, kun Claran hamsterinpoikaset paiskautuivat katuun. Kuului litsahdus, lähes huomaamaton ääni. Pennut olivat karvattomia, vaaleita, vielä sokeita. Emo ei näyttänyt välittävän, vaikka poikaset katosivat häkistä. Äidit eivät useinkaan välitä. (Pimeys)

Vera Valan toinen trilleri yksityisetsivä Arianna Bellis –sarjaan, Kosto ikuisessa kaupungissa (Gummerus 2013) jatkaa esikoisromaanin Kuolema sypressin varjossa tyylillä: Kirja on hienostunut dekkari, joka ei kovasti pelota, mutta joka on varmasti mieleen aistikkaan tyylijännityksen ystäville. Arkea ei paljon kohdata, sillä varakas Arianna liikkuu Rooman seurapiireissä, joissa murhatkin tapahtuvat poskisuudelmien, espresson, kynsimanikyyrien ja ikiaikaisten sukulaisuussuhteiden miljöössä. Onneksi tällä kertaa mukana kuitenkin ovat alaluokasta kynsin ja hampain ponnistavat De Lison sisarukset Santo ja Alessandra, joista viime mainittu pärjää omilla avuillaan, vaikkakin katkerana. Lisäksi mukana on vallanhaluinen, keinoja kaihtamaton Marco:

Rikkaat olivat luoneet pelisäännöt, joihin alempien luokkien oli sopeuduttava. Peli oli raakaa, yhtään virhettä ei annettu anteeksi. Köyhyyden kierrettä ei saanut katkaista. Epätoivon oli periydyttävä sukupolvelta toiselle. Kansa oli pidettävä sivistymättömänä, autuaassa tietämättömyydessä, ettei kukaan ymmärtäisi vaihtaa valtaapitävää eliittiä demokratian keinoin. Mutta Marco oli päättänyt jo kauan sitten, ettei hän pelaisi muiden luomien pelisääntöjen mukaan. Hän oli luonut täysin omat sääntönsä.

Ikuisen kaupungin yläluokallakin on omat kirouksensa ja Valan uusimmassa Arianna saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka pelkää sisarpuolensa assyriologian apulaisprofessori Laura Lucarellin olevan hengenvaarassa. Ariannan tutkimusten ja vyöryvien tapahtumien myötä Laurasta selviää aivan apulaisprofessorille epätavallisia piirteitä kuten pidätys anarkismista, rankkoja riitoja esimiehen kanssa, huumeisiin sekaantumista sekä keskeytynyt raskaus.

Edellisen kirjansa tyyliin Vera Vala on miellyttävästi lukijaystävällinen ja on otsikoinut luvut jännittävästi ja samalla selkeyttävästi. Otsikoiden Laura, Anna, Donatella, Luca, Pimeys etc. alla lukija pääsee osallisten pään sisälle ja voi alkaa arvuutella murhaajaa sekä saa samalla kiinnostavasti havaita, miten pinnallista elämää nämä kauniit, rikkaat ja rohkeat elävät. Eniten jännitystä peliin tuo ehdottomasti Pimeys:

Joskus yöllä kuulen niiden putoavan asfalttiin. Lits, lits. Myös hamstereiden emo katosi. Muistan yhä värisevän ruumiin kädessäni, pehmeän turkin alta hehkuneen lämmön. Se jäykistyi nopeasti. Outoa, kuinka...Ne putosivat hiljaisina, lits, lits, samalla tavoin kuin askeleet iskevät asfalttiin sateisena yönä.

Silmä silmästä, hammas hampaasta. Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntiemme puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä. Aamen. (Pimeys)

Pimeys on kirjan jännitys ja siinä Vala on onnistunut rakentamaan piinaa, joka olisi ansainnut kerrankin nopeampaa toimintaa vähemmällä puheella kohtauksessa, jossa Arianna ja Angelo ovat pelastamassa erästä neitokaista vaarallisen paikan vankeudesta. Eikö olisi ollut kiire pois paikasta, jonne M. oli palaamassa, eikö ollut kiire viedä R. sairaalaan…, mutta ei voi mitään, kun sympaattinen, pursuava Angelo on mukana, puhetta riittää vaikka missä ja mistä.

Valan kieli on hyvää, kirjan rakenne on erinomainen ja oli hyvä veto tuoda mukaan myös heitä, joiden pitää tulla toimeen muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa. Näin saadaan rikottua yläluokkaisuuden tuoma pinnallisuus ja kuvaan tulee rosoa. Tarjolla on myös erotiikkaa ja ruokaa. Ensin mainitusta huolehtivat Arianna ja ulkoministeri Bartolomeo ja heitä saamme myös kiittää spezzatinosta, tattirisotosta ja pastakastikkeesta sahramilla. Kirjan loppukoukutus on vahva, vaikka onkin vain lyhyt kuiskaus, mutta kuka kuiskaa?

Mitä tulee murhaajan arvaamiseen, olin itse aivan väärillä jäljillä, mutta mikä onkaan vahvempi laatudekkarin merkki kuin jännitys loppuun saakka. Joskus on niin paljon antoisampaa olla vaikka ymmärtämätön ja siitä todistavat myös Bartolomeon sanat Ariannalle:

Sinä olet Suomi. Samaan aikaan villi ja puhdas, suora ja kuitenkin salaperäinen. Vaatii muilta paljon ja itseltään vielä enemmän. Ja juuri kun sitä luulee oppineensa suunnistamaan lumisessa maisemassa, revontulet häikäisevät kauneudellaan ja mies ymmärtää, ettei ole ymmärtänyt mistään mitään. Ja on siitä vielä onnellinen.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Mari A  Annika, Margit Kirsi, Annami, Jonna ja Maria

*****

Dekkarit Leena Lumissa

26 kommenttia:

  1. Minä en ole vielä lukenut sitä ensimmäistäkään Veran kirjaa mutta aion ehdottomasti kyllä lukea sen,ja sitten tämän toisen ja varmaan kolmannenkin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, suosittelen! Kolmas on tiettävästi jo teon alla...

      Poista
  2. Olit lainannut juuri tuota hamsterikohtaa, josta minä sain itseni vain pakolla lävitse. Suljin silmäni ja toistelin itselleni, että eivät ne ole todellisia eläimiä, eivät ole, kyllä voi jatkaa lukemista, mutta silti olin järkyttynyt. Ehkä olen välillä hieman liian herkkä ja eläytynyt lukiessani. :)

    Loppu oli todellakin koukuttava, joten jään odottamaan seuraavaa Valan kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, no mitäs luulet, että minä, intohimoinen eläinsuojelija tykkäsin, mutta tiedän, että eläinrikokset ovat jo vakava oire muuhun. Teko oli todella tahallinen minulta, sillä se näyttää, että Verasta on kuvaamaan ihmistä, joka on julma ja jolta puuttuu täysin empatiakyky.

      Voit olla varma, että en katsoisi tätä filminä...

      Niinpä...;)

      Poista
    2. Tuo Suomi-sitaatti on ihana - kiva kun nostit sen esiin! Mun piti, mutta merkki putosi siitä kohdin :)

      Ihan totta, tämä ei ollut yhtä siloinen kuin edeltäjänsä, mutta juuri tuosta kohdasta, jossa R oli vankina, olisi voitu repiä vaikka kuinka paljon enemmän jännitystä. Luin tämän jälkeen Viisi ja olin suorastaan kauhuissani. Veran kirjat ovat aivan ihania ihmisille, jotka eivät kylve laillani dekkarimeressä. Ja mitkä maisemat...

      ♥♥♥

      Poista
    3. Annika,sitä ei voinut olla käyttämättä;)

      Samaa mieltä. Olenkin sanonut, että olet minua kovemmassa sarjassa;)

      Visuaalinenkin tämä dekkari on...

      ♥♥♥

      Poista
  3. Leena, kaipailit Bargumin Syyskesää; Antikvaari.fi:ssa näyttäisi olevan vielä kaksi kappaletta edullisesti tarjolla! Olen varma, että tykkäisit :)

    Ja tämä Veran kirja on kyllä aika täydellinen kesäkirja, minustakin "Pimeys" jaksot olivat jännityksen kannalta parhaat ja tuo lopun lainaus on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, yritän taas. Minä en tilaa, jos pyydetään luototkortin tunnuksia: Saimme kokea kauhun hetkiä tämän asian tiimoilta just KOLME päivää ennen matkaamme. Kiitos vinkistä! Jo sen kirjan kansi on kuin mulle ja nimi ja Bargum.

      Pimeys on kovaa luokkaa: Ehkä Vera on kirjoittanut ne oikeasti yön pimeinä tunteina - yksin, pimeässä.

      Niin kauniisti kirjoitettu Suomesta...

      (Maria, sinutkin on linkitetty, mutta yhtäkkiä sinulta tai Annamilta lähtee linkitys itsestään pois ja aina laitan uudestaan sen...En ole moista ikinä kokenut.)

      Poista
  4. Tämä on minullakin lukupinon yläkerroksessa... luin juuri ensimmäisen osan ja pidin kovasti.
    Niin, ja ne reseptit olivat niin inspiroivia, että Kuolema sypressin varjossa oli juuri tänään kohteenani ruokaa romaaneista sarjassa. Marketti vähän sotki suunnitelmia, mutta jollain lailla italialaiseen päädyttiin kuitenkin ;-)Tuskin maltan odottaa tuon toisen osan reseptejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiva kuulla! Minä oikein juutun ruokaohjeisiin kirjoissa niin tässä kuin muissa. Patricia Cornwellin kirjoissa oli ainakin alkupään osissa paljon ruoanlaittoa italialaisittain ja olen aikeissa ostaa kunnon padan ja opetella lammaskaalin Bo Carpelanin ohjeella. En ole eläissäni laittanut lammasta, mutta kyllä se tästä vielä...

      Italialainen keittiö on mutkaton. Siinä ei ole mitään turhaa. Kun luin Toscanan auringon alla remontoimme toimivan keittiön kirjan henkeen ja kun luen Veran ohjeita, ne ovat simppeleitä, mutta ainekset pitää olla hyvät ja kaikki valmistetaan rakkaudella.

      Marketti ei sotke mulla enää mitään, sillä olen oppinut varaamaan simpukat ja muut erikoisuudet ajoissa. Olen nyt päättänyt opetella YHDEN uuden ruoan vuodessa. Se on minulta aika paljon tämän muun vouhotuksen ohessa, mutta olen just kokoamassa Reseptit Leena Lumissa ja taidan pläjäyttää ne ulos ensi viikolla...

      Poista
  5. Minäkin pidän siitä, että luvut on nimetty. Nimet luovat odotuksia ja johdattavat tunnelmaan ja jännitykseen...

    Aion totta kai lukea kirjan nyt kesän mittaan. Mietin, että säästänkö jännäriviikolle vai luenko jo aiemmin vähän kuin alkupalana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tosi on. Pelon kirjasta tuli mieleeni, että siinä paikka ja vuosi toimivat suuntimina, mutta kuukausi oli aina elokuu. Kiinnostava valinta Riikalta. Veera voi käyttää tätä odotuksia synnyttävää tyyliänsä jatkossakin, koska jo Ariannan kaksi osaa on sitä tyyliä. Tuo mies selkeyttä, jos henkilöitä on paljon.

      Minulla taitaa olla nyt menossa suven jännärit. Sitten kaipaan jo muutamaa vanhempaa kirjaa, jotka tänään noudena kirjastosta. Ja vanäläistä runoutta...Nyt on jo kohta juhannus, alkupalojen aika, Katja;)

      Poista
  6. Minä olen pitänyt näistä Veran kirjoista juuri siksi, että niissä on kauniita maisemia, kulttuuria, viiniä ja ruokaa... Vera myös kirjoittaa hyvin. Mutta vaikka en ole jännityksen ylin ystävä, tervehdin ilahtuneena tämän toisen romaanin koukuttavampaa ja vähän pelottavampaakin juonta. :)

    Juttuni löytyy täältä, jos haluat lukea: http://www.anna.fi/kirjavakammari/vera-vala-kosto-ikuisessa-kaupungissa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina ehdottomasti kirja Italia-faneille. Mainitsin aivan erikseen, miten hyvin Vera kirjoittaa. Se ei aina ole itsestään selvyys edes kustannuskynnyksen ylittäneille;)

      Toki haluan, en vain ehdi sinne joka päivä. Ja odotan vinkkiä edelleen Holstin kirjasta ja sitten tietysti Pelon Jokapäivänen elämämme...

      Poista
    2. Joo, en minä sillä. Olenhan itse koko ajan huonon omatunnon vaivaama, kun en saa järjestymään enää aikaa entiseen malliin blogien seuraamiseen. Mutta ehkä ensi vuonna taas!

      Holst odottaa hyllyssä, mutta vielä pitää lukea ainakin 1,5 työkirjaa ennen lomia.. Kevään uutuuksista haluan lukea lomalla myös ainakin Chad Harbachin Pelin hengen ja Tua Harnon esikoisromaanin. Tuo Pelo ilman muuta kiinnostaa, kun on niin ylistetty, mutta en ole vielä hankkinut sitä, joten sen lukeminen saattaa lykkääntyä vähän pidemmälle. Onneksi kirjat odottavat!

      Poista
    3. Minua suorastaan ahdistaa, kun en ehdi käydä kaikissa tutuissa blogeissa kuten ennen: Nyt menen usein vinkistä tai jos satun näkemään kiinnostavan kirjan. Yritän toki muutakin...

      Minä en ole enää ainoa, joka on pitänyt Holstista;) Tuan kirjan lukee yllättävän nopeasti.

      Lue Pelo ennen Finlandia-kisaa. Tosin sieltä on tullut niin usein odottamatonta, mutta Pelon kirjan on pakko olle edes ehdolla. Juu, kirjat ja maat odottavat!

      Poista
  7. Kirja on varauksessa. Olen jonossa toisena, joten joskus juhannuksen jälkeen saan sen. Hauska kuulla, että kirjassa on myös ruokaohjeita, italialaisen ruoan ystävä kun olen.

    Hieno lukuelämys, Pelon Jokapäiväinen elämämme, on lopuillaan. Kannattaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hieno kuulla. Minä taas lähden tänään kirjastoon noutamaan vanhempaa kirjallisuutta juhannuslukemiseksi. Italialaisia keittokirjoja notkuu minun keittokirjahyllynikin...

      Se on aivan uskomaton!

      Poista
  8. Minua aina kiinnostaa kirjat, joissa on kulttuuri on vahvasti läsnä. Luulen siis, että Valan kirjat olisivat minun(kin) juttu - kirjat ovatkin jo saalistuslistallani ;)

    Ihan hullua muuten, mutta monesti tunnen vahvemmin (surua) eläinten kuin ihmisten puolesta - tämä myös elokuvissa. Minulla on ollut hamstereita nuorempana. Ovat todella suloisia veitikoita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, nimenomaan, mutta yhteiskunnallisesta paatoksesta en pidä ja sen takia pari ruotsalaisdekkaristia minulta jäi, mutta mutta heitä riittää.

      Minulla sama. Ja minullakin on ollut hamsteri. Siis heikoimpien kärsimystä en vaan kestä. Listaain heikoimmat kuuluvat eläinten lisäksi lapset ja naiset myös. Tuskin Suomi toipuu ikinä 8-vuotiaan Erikan lyhyen elämän helvetistä ja sen väkivaltaisesta lopusta.

      Poista
  9. Tämän kirjan aion lukea heti kun käsiini saan. Pidin kovin Sypressin varjosta ja jatkoa odottelinkin.
    Kiitos hienosta postauksesta Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, uskon, että pidät. En vain voi kuvitella sinua lukemassa eräitä aika rankkoja, joita minä jostain syystä, rentouksen nimissä muka, välillä luen.

      Ole hyvä ja kiitos♥

      Poista
  10. Niin paljon ois luettavaa, pitäisikö tämäkin lisätä listalle.. - Ehdottomasti :) Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, en tunne sinua vielä niin hyvin, että osaisin räätlöidä henkilökohtaista kirjalistaa sinulle, mutta jos pidät jännityksestä, mutta et raakuuksista ja myös tapahtumien miljöö, kulttuuri ja muu sellainen merkkaa, niin sitten tämä on kirjasi.

      Poista
  11. Leena Lumi, sä luet monipuolisesti nähden, kuullen ja haistaen ja kirjotat arviosi houkuttavasti. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos ja ole hyvä.

      Mukavaa suven jatkoa sinulle!

      Poista