Tommy Hellsten: Oivalluksen kynnyksellä

Meitä on moneen junaan nousijoita. Ja jotkut jäävät ikuisesti asemalle. Toiset eivät heilu, eivät horju, tietävät tarkoin määränpäänsä ja onnistuvat tavoitteissaan, kun jotkut muut vielä pähkäilevät, epäröivät, valitsevat väärin ja eksyvät matkallaan omaan päämääräänsä. Ja lopulta ehkä kuitenkin meistä suurin osa saavuttaa ainakin osan unelmistaan. Toisilla vain vie enemmän aikaa kuin toisilla. Ja toiset meistä tarvitsevat ihmissuhdeoppaita, toiset ovat itse itsensä oppaita. Minä kuulun ensinmainittuihin, sillä olen ikäni kaiken hankkinut sellaisia kirjoja, joissa opetetaan sanomaan 'ei', tai kuljettanut joogakirjoja käsilaukussani ja vieläkin mukanani kulkee Kahlil Gibranin Profeetta...

Tommy Hellstenin kirja Oivalluksen kynnyksellä (Minerva 2013) on tunnetun kirjailijan ja terapeutin ajatuksia elämän eri vaiheista. Kirja jakaantuu neljään osaan: Elämä ei ole hallitsemista vaan ihmettelemistä varten, Jos ei ole yhteyttä itseen, ei voi olla yhteyttä toisiinkaan, Suuri kätkeytyy pieneen, voima heikkouteen ja Ilman rakkautta selviää hengissä, mutta ei elä. Kirjan ydinajatus on, että vain pysähtyminen ja hiljaisuus luovat maaperän oivallukselle. Hellstenin teksti Hyvä lukija on niin upea, että nyt pääsee esiin tunnettu luennoitsija:

Liika ajattelu estää syvemmän oivaltamisen. Suuret totuudet ovat usein järjen ulottumattomissa. Ellei sitten järki ole nöyrtynyt viisauden edessä. En tahdo sanoa, että järki olisi paha asia, tarvitsemme sitä elämässä paljonkin, mutta siitä ei ole yksin ihmiselämän ohjenuoraksi. Järki saattaa nimittäin salvata intuition. Järjen hallitsema ihminen ei ymmärrä sellaista, mitä ei voi järjellään selittää. Ja koska intuitiota ei voi selittää, se karkaa järjen ulottumattomiin.

Mitä sitten on intuitio? Se on mielen keskustelua sielun kanssa. Se on herkkyyttä kuulla se, mitä ei voi kuulla, kykyä nähdä se, mitä ei voi nähdä. Eikä vain herkkyyttä kuulla ja nähdä, vaan rohkeutta toimia jopa silloin, kun teot vaikuttavat järjettömiltä. Vaatii rohkeutta olla viisas, vaatii rohkeutta uskoa intuitioonsa.

Siis minusta yllä oleva on ihan täyttä asiaa! Olen itse intuitiopersoona henkeen ja vereen, mutta kertoa tässä mitä kaikkea se pitää sisällään on iso ja osin privaattikin asia. Mutta Hellsten tietää, mistä kirjoittaa. Kun luin hänen kirjansa Pysähdy, olet jo perillä, opin yhden ainoan asian, minkä juuri silloin tarvitsin ja se oli se, että 'kun perataan kampeloita, perataan kampeloita'. Tuo voi kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä ihmiselle, joka tekee viittä asiaa yhtäaikaa ja jolle hetkeen pysähtyminen on joskus niin vaikeaa, että siihen pitää oikein keskittyä. Olen nyt yrittänyt keskittyä kovasti 'kampeloihin'.

Ja Hellsten jatkaa:

Eikö ole ihmeellistä, että oikeastaan vain eksymällä voi löytää perille? Juuri tästä elämässä on kyse, eksymisestä. Eksymisestä pois itsestään, pois elämänsä hallinnasta, pois turvallisesta sivustakatsojan roolista. Sinne, missä elämä on paljaimmillaan.

Ja tästä minä saan nyt aasinsillan tuoda mukaan mantrarunoni, joka on Tommy Tabermannilta ja joka koskettelee myös eksymistä:

Road Map

Jotka tulevat suorinta tietä.
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä 
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, 
että eksymättä et löydä perille.

Oivalluksen kynnyksellä on täynnä arjen tekstejä, oivallusten helminauhaa, josta kukin voi löytää tukea itselleen tai saada tilaisuuden nähdä asioita toisin. Mistään sääntökirjasta ei ole kyse, vain pienistä lauseista, joista voi juoda janoonsa:

Olemme ponnahtaneet pois siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä on: hetkestä tässä ja nyt.

Kaikki kantavat haavoja ja syyllisyyttä. Tämä auttaa ymmärtämään sukupolvesta toiseen siirtyvää käyttäytymistä.

Isovanhemmat edustavat hitautta, jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä, kaikkea sitä, minkä puutteessa me nykyään elämme. 

Kiire on sitä, että on aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Itseään pakenevan ihmisen ihmissuhteet ovat pinnallisia. On paljon tuttuja, muttei yhtään ystävää.

Kiltteys nousee siitä, ettei uskalla viedä tilaa omana itsenään.

Kun uskallan sanoa 'ei', se merkitsee, että persoonani alkaa syntyä ja tulossa on jotakin, mikä ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä. Silloin olen alkanut etsiä rakkautta sisimmästäni sen sijaan, että etsisin sitä itseni ulkopuolelta.

Missä on rakkautta, siellä voi turvallisesti näyttää olevansa se mikä on, siellä voi turvallisesti olla haavoittuva.

Rakkaus tekee meistä sen ihmisen, joka me syvällä sisimmässämme olemme.

Tiedän kuka olen vasta sitten, kun tiedän, että minua rakastetaan.

Yllä vain murto-osa oivalluksista, joita Hellstenin kirja tarjoaa. Luin eilen kirjan kahteen kertaan ja sillä perusteella valitsin yllä olevia arjen viisauksia. Niissä jokin kosketti juuri minua. Sinua saattavat koskettaa aivan muut oivallukset. Kaiken kaikkiaan ehkä suurin oivallus on lakata hallitsemasta ja alkaa ihmetellä kuin lapsi. Pysähtyä hetkeen. Olla perillä itsessään ja sitä kautta läheisissään.