Ensin meni
pilvikirsikoiden kukinta niin, että hyvä kun ehti huomata, nyt on omenapuidenkin kukinta jo ohitse, mutta kummatkin näette tässä sarjassa, jossa esittelen meidän uuden parvekkeellemme kiinnitetyn ruokakatoksen. Emme siis halunneet valokatetta pitkälle parvekkeellemme, vaan hankimme
Sungrade -grillikatoksen, joka toimii meillä ruokailutilana.
Tässä parveke, josta puhun usein terassina, vaikka oikea terassi eli tuleva pergola, sijaitsee parvekkeen alle. Pergolaan on muuten tänään tulossa ritilöitä, joiden avulla köynnöshortensiat voivat alkaa muodostaa vihreää pergolan kattoa. Kuva on keskipihalta ja näkyvissä on ruokakatoksen pääty ja oikealla on kukkiva pilvikirsikka. Huomatkaa parvekkeen pylvästä nouseva
köynnöshortensia.
Tässä sama kalliolta kuvattuna ja edellisen kuvan pilvikirsikka siis nyt vasemmalla. Ruokailukatos on kahden olohuoneemme ikkunan edessä, mutta ei pimennä yhtään sisätilaa ja näyttää hyvältä. Nyt jo villiviinit kiertävät katoksen koristeellisia kulmauksia seinän puolella. Heinäkuun lopulla kierrän pienet kirkkaat ledit kiertämään 'pesäämme'.
Katoksen ylänurkkaus ulkoreunalta. Kuvaan teille myöhemmin tällaisen kulman villiviinien peittämänä. Tämä ulkoreuna tullenee kohtaamaan köynnöshortensian, joka nousee jo vauhdilla parvekkeen ulkokulman nurkkaa ylöspäin. Kulmassa siis kukkiva pilvikirsikka.
Jos muistatte
viimevuotisen ruokapöytämme Ikeasta, sen valkoisen, niin tämä ei ole enää sama. Se siirtyi parvekkeen toiseen päätyyn kukille ja yrteille ja ostimme tilalle hiukan isomman. Huomatkaa erityisesti, että kun tässä Sungradessa on tarkoitus mennä leveämmästä kohden sisälle, me teimme sen toisin, sillä parvekkeemme leveys ei olisi riittänyt tarkoitetulla tavalla ja toisaalta emme halunneet siirtää ruokailua alaterassille, sillä tästä on lyhyt matka viedä astiat keittiöön ja pesuun tai noutaa milloin mitäkin tarvitaan. Niinpä R. jätti vain toisen päädyn kiinnityksen kauniilla hyllytasolla ja toisen tasoista kiinnitti kuvassa näkyvään ikkunaan hyvin kantavaksi ikkunalaudaksi, jolla ovat viimeksi itäneet tuoksuherneet, mutta sitä voi suuremmalla porukalla käyttää laskutasona ja talvella pidän siinä kauniita kynttilälyhtyjä. Eräs parvekesyömisen etu on myös se, että tuskin koskaan hyttyset nousevat toiseen kerrokseen...
Nämä kuvat on otettu heti reissumme jälkeen eli pilvikirsikoiden kukkiessa, joten seinän villiviini ei ole vielä vauhdissa. Käytän nyt tunnelman tuojina isoja turkooseja lyhtyjä päädyn tasossa, jossa välillä myös joitain idätyksiä. Pöydällä käytössä ovat hauskat kalatuikut:
Oikein makrokuva;) Turkoosit Kivituikut ovat suvella alakerran huoneissamme, jossa turkoosi saa valloittaa.
Tästä kuvasta näette grillin paikan ja huomatkaa grillin takana oleva pöytä, joka palvelee kukka- ja yrittipöytänä, mutta myös tarvittaessa lisälaskutilana. Nyt tuo päädyn ritilä on jo aivan vihreänä ja sen vieressä olevaa toimisto/kirjaston ikkunaa kiertää rehevä köynnöshortensia. Suuri aurinkovarjomme on siirretty tähän päätyyn ja antaa puolivarjotilaa ulkona oleville lehtikaktuksille sekä varjoa minulle kirjastoon. Tässä on sen sadasti grillattu niin vesi- kuin lumisateessa, mutta suven paahdetta rauhoittaa juuri parvekkeen keskiosan edessä kasvava suuri vaahtera. Minun pyörivä, mukava, suuri rottinkinen lukutuolini mahtuu vielä hyvin tähän grillin päätyyn, vaahteran varjoon. Sen vierestä onkin sitten ovi olohuoneeseen, josta pääsee helposti keittiöön.
Tähän mahtuu neljä syömään ja jos pöydän kääntää toisinpäin, niin kuusi. Nyt kun hyvin myöhässä aloittelimme grillikautta, tilaa oli ruhtinaallisesti. Takana kukkii talviomenapuu Antonovka sekä sen takana pari keltakanelia ja vasta niiden takana on kolmas puutarhataso, jossa kirsikka- ja luumupuut. Siis kulmassa pilvikirsikka, päädyssä omenapuut. Näyttää olevan grillattua kanaa tarjolla...
Siis grillattua kanaa, persikkasinihomejuustosalaattia sekä
tomaatti-mozzarellasalaattia
Seuraavana päivänä grillattua lohta,
perunasalaatti uusista perunoista sekä täytetyt herkkusienet pekoniin käärittyinä. Käytin nyt täytteenä Koskenlaskijaa sipuli-ruohosipulilla, mutta kanan seuraksi kun teen tämän kokeilen samaa juustoa paprikalla.
Tässä tämä erinomainen lisuke monelle ruoalle ja valmistuvat grillissä helposti. Meillä puolet täytetään aina sinihomejuustolla, mutta kun se vain on niin hyvää...Pekoni ei minulle maistu, mutta kaikki tulee syötyä, sillä R.:lle pekoni on herkkujen herkku. Tosin meillä mikään ei mene ikinä kalan ohi...Seuraavaksi taidamme kokeilla erästä muikkujuttua...
Tämä oli päivä, jolloin huomasimme, että omenapuidenkin kukinta alkaa kohta olla jo ohitse...
Tämä ruokailukatos on meidän juttu. Emme ole ikinä syttyneet valokatteille, joten kun tämän Kodin Ykkösessä näimme, se oli heti
klick. Katos ei ole muovia, joten tunnen syvää kodikkuutta, kun sade ropisee kattoon...lapsuuden ääni. Kuvaan teille tämän vielä pitkältä sivulta, kunhan valkoinen
Holger Isabella -syreeni pääsee täyteen vauhtiinsa...ja tässä sitä nyt sitten:
Vasemmalla kukkii nyt jo valkoinen
Isabella Holger -syreeni. Se on siis kolmas valkoinen, joka ympäröi terassihuonettamme. Kuvassa näkyvissä parveke koko pituudeltaan ja grilli on suunnillen vaahteran takana kuin myös suuri, pyörivä rottinkinen lukutuolini. Varjo on nyt oikeassa reunassa lähinnä suojaamassa ulkona olevia lehtikaktksiani, jotka eivät pidä suorasta paahteesta, mutta jos vien kaktukset puutarhan varjoihin ja laitan tilalle yrttejä ja kukkivia kukkia, varjo on ainakin päivät suljettuna. Sateella iso varjo suojaa grillaajaa kastumiselta etc.
Tämä 'huone' on siis keväällä ja alkusuvesta täysin valkoisena kukkivien puiden ja pensaiden ympäröimä.
Helle täällä hautoo...En valita nyt, sillä luen päivälläkin ja taidanpa lukea blogihistoriani erästä parasta kirjaa. Siitä myöhemmin. Eilen noudin
kesäarvontaani teille
Tua Harnon Ne jotka jäävät. Mukavaa helleviikon jatkoa teille kaikille!
Kullerot avautuivat eilen...
Love
Leena Lumi
Hienoa! Meilläkin syömäpaikka keittiön oven vieressä, katon alla. Istutaan sateellakin. Ja minä teemukiani ja kirjaani siirrän ympäri taloa, sään ja vuorokauden ajsta riippuen :)
VastaaPoistaKiitos, pidämme kovasti. Muistankin teillä sen taloa kiertävän parvekkeen. R. haluaisi tämän kulkemaan vielä pohjoissivulle, mutta kun sinne on suunnitelmissa se mun unelmaikkuna.
PoistaSama täällä: Kirja ja teemuki kulkevat paikasta paikkaan. Oikein kuumalla alaterassin pergola on viilein monestakin syystä, mutta yksi syy on kivilaatat.
Näitkö miten ihanan paketin sain Englannista!
PoistaAivan mahtavaa! Miksei kukaan lähettänyt minulle mitään Itävallasta...epistä;) No juu, olen saanut sieltä mm. mahtavan keittokirjan, mutta mun lyhyt saksa ei ihan siihen riitä.
PoistaMikä ihana parveke! Ja herkutkin kohdallaan..
VastaaPoistaMeillä olisi parvekkeella tilaa, mutta olen silti valinnut siihen niin pienen pöydän, että vähän kehnosti mahtuu syömään. Kaksi ihmistä juuri ja juuri :)
Anni, aika kiva ja tähän eivät tule edes hyttyset/itikat.
PoistaJos klikkaat auki tuon perunasalaatin, näet miten pienellä pöydällä me olimme kauan;) Se oli vain nipin napin kahdelle.
Tuohan on oikea keidas! Varmasti kelpaa herkutella tuossa miljöössä hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttien <3
VastaaPoistaSuomen kesä on kyllä kenties kauneinta maailmassa: luonto on omalla tavallaan niin tuttu ja läheinen, neulasten tuoksut, järven liplatus. Toivottavasti tulee aurinkoinen ja lämmin kesä!
Elegia, kiitos kyllä: Usein vielä iltamyöhällä, sillä kohta meillä molemmilla on hitaat aamut, päivät ovat täynnä touhuja, mutta kun ilta saapuu...Ja syksyllä tuosta kulman takaa lentävät lepakot, eikun ne tulevat jo heinä-elokuun vaihteessa.
PoistaTäysin samaa mieltä. Sille ei vain ole vertaista. Minä sadeihmisenä rakastan suveamme sateellakin, kunhan on sopivan lämmin. Mutta kylmälläkin syömme ulkona. Jatkamme helposti grillikautta lokakuulle. Untuvatakit on keksitty.
Ihania kuvia, ja mitä herkkuja! Kirjoitit ihanaa pohdiskelua blogiini, mutta en päässyt kirjautumaan blogiin ja vastaamaan, joten vastaan nyt, että minusta aihe on oikeasti tosi kiinnostava, ja olisi mahtava lukea tutkimuksia sekä viherpeukaloiden että dekkariharrastajien profiloinnista, minun oli joskus aikoinaan tarkoitus tehdäkin tutkimusta dekkariharrastajista....
VastaaPoistaVera, kiitos ja aika paljon herkuttelimme viikonloppuna ja tästähän puuttuu vielä 'dolce'.
PoistaMietippä mitä kirjoitin, siinä on ehkä perää ja tuota tutkimusta voisit ajatella vieläkin - tai sitten liittää sen tavalla tai toisella Arianna -sarjaan. Voisihan sellainen 'mukavaaraton puutarhatäti' löytyä myös sieltä Italiasta...;)
Hahaa, ajatukset lentävät jo sinne suuntaan ;)
PoistaSyötti on heitetty;)
PoistaSiis apua, minä en ole tainnut ilmoittautua vielä koko arvontaan....
VastaaPoistaJa nälkäkin tässä tuli...
Mine, vielä ehtii hyvin.
PoistaMinulle tulee aina kun näen toisten blogeissa ruokakuvia;)
Ihana paratiisi! Nuo kukkivat ja kiipeilevät puut ja köynnökset ovat hurmaavia. Mikä parasta; hyttyset tosiaan harvoin eksyvät korkeuksiin.
VastaaPoistaCheri, tätä Suomen Tahitia voi kyllä paratiisisaareksikin kutsua;) Kaikki kiipeilevä ja rönsyilevä on nyt mieleeni.
PoistaTuskin koskaan. Onhan meillä alapihalla kaikenmoisia kahvitelupaikkoja, mutta ei siellä useinkaan syödä jäätelöä kummempaa, sillä ainakin iltaisin tulevat hyttyset.
Hieno katos ja mukava ruokailupaikka. Sinulla on paljon kauniita kukkivia puita. Meillä hedelmäpuut ovat joko niin vanhoja, etteivät enää oikein kuki, liian nuoria tai sitten ne huilaavat ja toipuvat viime vuoden hurjasta omenasadosta.
VastaaPoistaKukkaiselämää, niin meistä nyt tuntuu ja grillausinto taitaa tästä vain kasvaa. Kukkivat puut ja huom. myös pensaat ovat minulle kuin kaiken a ja o. Monet tosiaankin kukkivat aika lyhytiaikaisesti, mutta pilvikirsikalla on pitkäaikainen ja uniikki syysväri. Joskus kaikkien omenapuut huilaavat, joskus jotkut ruusut pitää leikata alas, kuten nyt kävi Mustialan ruusun kanssa etc.
PoistaTuo on tosi hyvä, meilläkään ei olla sytytty valokatteille. Sen sijaan terassilla on iso aurinkovarjo.
VastaaPoistaPioni, meillä on tässä se iso aurinkovarjokin ja tähän asti sen alla on syöty vuosia, joten silläkin pärjää. Nyt varjo on toisessa päässä ja tämä katos jää palvelemaan myös talvikäyttöä.
PoistaJos olisimme laittaneet valokatteen olisimme kuitenkin halunneet sen vain puoliväliin ja se olisi näyttänyt aika hölmöltä. Tästä tuli kuin lisähuone, jonka kasvit kesäisin verhoavat.
On teillä siellä aika paratiisi!
VastaaPoistaAllu, en voi kieltää;) Ja parin minuutin matka rantaan. Ennen tuon parvekkeen likellä olevan pilvikirsikan istuttamista näimme myös auringonlaskut järveen, nyt ne näkyvät vain kun lehti ei ole puussa, mitä nyt vähän järvi nytkin vilkutti silmää puun oksien lomasta, kun oikein kävin katsomassa.
PoistaHurmaava herkuttelupaikka, suussasulavan näköiset grilliherkut ja voin melkein tuntea omenankukkien tuoksunkin :) Kiitos!
VastaaPoistaKikka
Kikka, kovasti pidämme. Tähän asti olemme kyllä syöneet myös sateella ulkona, mutta ison varjon ja lappeen alla vain muutama pysyy niin kuivan. Riippuu tietty myös, miten sataa. Omenankukkien tuoksu onkin yksi hurmaavimpia maailmassa. Ole hyvä.
PoistaOi kuinka kaunista! Ja niin herttaiset nuo kalatuikut <3
VastaaPoistaArvaa mikä alkoi juuri muhia slow cookerissa? Kaalilaatikko sun (mukaellulla) reseptillä, eli kiitos!
Sanna, kiitos. Olen heikkona länsirannikon liikkeisiin, jossa myydän erilaista meriaiheista tavaraa.
PoistaJestas!, se on niin hyvää, että kun resepti oli maakuntalehdessä ja menin seuraavalla kerralla hammaslääkärilleni, hänkin kehui sitä nyt tekevänsä samalla ohjeella. Se sitten vain paranee uudelleen lämmityksessä. Maistumisiin!
Ihana idea, valokate ei tosiaan ole mikään kaunistus. Meillä on suunnitteilla joskus pergola, ja ainakin osin, pöydän päällä, pitäisi olla kattoa. Mutta ainakin sille normaalille kourumaiselle valokatteelle sanonen ei, toivottavasti ne kehittyvät siksi kun pääsemme sinne asti. Hyvä hyvä villiviini ja köynnöshortensia :)
VastaaPoistaPivi, kiitos, niin meistäkin. Valopkatteetkin ovat kehittyneet, mutta ne vain eivät kuin sopineet meille eli emme pidä. No, tämähän olisi käynyt meille mitä parhaimmin alaterassin pergolaan, joka on vasta kasveista syntymässä, mutta olemme enemmän partsilla just tuon keittiön läheisyyden takia. Ne kehittyvät ja siitä syystä joskus asioiden venyttäminen seuraavaan tai sitä seuraavaan vuoteen onkin vain hyväksi. Eihän me oltu tällaista ennen nähty ja olen saletti, että tästäkin tulee vielä joku uusi kehitelmä tai sitten isompi versio.
PoistaJust niin: Hyvä, hyvä villiviini ja köynnöshortensia;)
Viihtyisä ruokailu/oleskeluparveke kaikkien kukkivien ympäröimänä.
VastaaPoistaKatos on mukava, on ihana kuunnella sateen ropinaa ja nauttia hyvistä tarjottavista.
Arleena, käytöllisyyttä romantiikalla: Kuvittele villiviiniä elokuussa ja sitten niitä ledejä;) Kiitos.
PoistaOi joi mikä gurmeepostaus :) siis teillä on komea pilvikirsikka, meillä vasta viiisen vuotta vanha ja pikkuinen vielä, mutta kukki jo kauniisti. Niin nopeasti menee tämä ihanin omenapuu, kirsikkapuu, luumupuu, syreeni kukinta ohi. Mainio tuo teidän grillikatos, ihana siellä istuskella ja nauttia herkullisista grillituotteista. Minä haaveilen lasiverannasta, mutta katsotaan koska se tulee, asetin takarajaksi esikon yo-juhlat, jotka tod näk kolmen vuoden päästä...Pitää vielä kesyttää Ukkoa. Nauttikaa täysin siemauksi, kesä on ihana.
VastaaPoistaSarppu, meidän oli pakko kiriä eli grillasimme kolme päivää ja söimme sen mukaisesti;)
PoistaMeidän parvekkeen likellä oleva pilvikirsikka on juuri VIISI vuotta vanha, mutta ei todellakaan hillttykasvuinen;)
Tämä verantahuone on kyllä kiva, mutta ainahan sitä saa haaveita olle: Minä haaveilen siitä, mitä te laitoitte pystyyn viime suvena;)
Lasiveranta onkin sitten jo luxusta...Tässä talossa emme ainakaan tule ikinä tätä parveketta lasittamaan. Tämä on pyhitetty ulkoilulle. Ollaan muuten kerran grillattu jouluaatonaattona, kun äiti saapui Luvialta ja halusi niin R:n laittamaa kalaa. Satoi romanttisesti kuivaa, ihanaa puuterilunta...
Oijoi, Ukon kesytys on helppo nakki! M.O.T.
Kiitos samoin♥
Mun piti vielä uudelleen katsoa tuo pilvikirsikkaa, siis viisi vuotta vanha...joo ei hillittykasvuinen, meillä ei ehkä ole maailman paras kasvupaikka täällä kivisessä ja sorasessa saaressa, mutta kyllä se silti on kohtalaisen hyvin lähtenyt kasvuun, mutta tuohon teidän puuhun verrattuna hih menee vielä useampi vuosi.....odotellaan.
PoistaNo juu, se taitaa aika paljon riippua kasvupaikasta. Nyt meillä on pilvikirsikoita neljä, yksi kuoli mystisesti...Etupihalla on suurin, ja se on myös 5 -vuotias. Sitten tuossa keskipihalla tämä parvekkeen kulmassa melkein yhtä suuri kuin etupihalla paitsi, että 1) Tämä yritti tehdä kaksoislatvaa ja se piti leikata pari syksyä sitten pois 2) tämä kasvatti niin leveät sivuoksat, että emme meinanneet mahtua kulkemaan enää alapuutarhaamme, vaikka siinä oli tosi iso tila tälle puulle. Siis tämän leikkausaika on aina sama kuin kirsikka- ja luumupuilla eli syksy. Nyt toivon, että ei tarvitse enää yhtään oksaa viedä. Kaksi muuta kasvaa hillitysti ja toinen niistä saa alkaa kasvaa pehkona. Sille on varattu koko lehdon alaosan tila. Tämä saari on puutarhan taikaa, jos kasvit vain selviävät kylmistä talvista, mutta toisaalta: Meillä on täällä niille aina lumen suoja. Vertaan monia kasveja äitini kanssa ja hänellähän on rannikolla aika eri tlanne - paitsi ei viimeisinä talvina.
PoistaOnpa tuo pergolakatos kiva! Ja muutenkin parveketerassinne näyttää tosi hyvältä nyt kuvissa.Vieläkö kurret tulevat hakemaan pähkinöitä? Teillä taitaa kaikki kukkia ennen aikojaan helteen johdosta...
VastaaPoistaJael, kohta pääset kokeilemaan. Meri vaihtaisi nuo tuolit...Luonnossa parempi aina kuin mikään mun kuvissa.
PoistaNo yksi kurre on reissun jälkeen käynyt ja mun täytyy vahtia mun tuoksuherneitä, kun ne ovat kerrankin itäneet hyvin. Mutta siis vain vahdin. Ei mnusta ole kurrelle sanomaan ei, kun hän tulee;) Kaikki, kaikki on ohi, kun tulet: Nyt kukkivat jo kaikenlajiset syreenitkin ja juhannuskukat. Juhannusruusu ja ristinummiruusu vain tietävät aikansa. Todella outo kevät.
Kiitos upeasta postauksesta, Leena!
VastaaPoistaJa voi mitkä herkkuruuat..;)))
Suloista suvi-iltaa sinulle ja valitullesi♥
Aili, ole hyvä ja kiitos.
PoistaNo, olen aika perso kokkaamiseen ja valitettavasti syön myös tulokset;)
Kiitos samoin sinulle & co♥ Enää kaksi päivää ja Lumimies muuttuu Vapaaherraksi;)
Kyllä tuolla terassilla kelpaa kesästä nauttia sen kaikista antimista. Paratiisimaista!
VastaaPoistaKoiranpennun tuoksuisin terveisin
<3
Annika, aika kivaa on, myönnän.
PoistaOoooh, tulen katsomaan!
♥
Aivan ihana parveke - kesäpaikka teillä! Ja niin nappiin tuo uusi katos! Nyt heräs hillittömät mieliteot, kun noita herkullisia grillauksia katsoi - täytyy tästä jääkaapille...
VastaaPoistaRita, kotimme muuttuu suvella Villa Lenaksi ja myös ajotiemme on kesällä eri eli ajamme toukokuulta lokakuulle suoraan alapihallemme huvilatietä;) Kiitos, olen tyytyväinen.
PoistaMietin pää kuumana, että mitä uutta herkkua keksisimme grillata viikonloppuna...'Oi aika ihanin, ja perho sinisiipi', sanoi läkkiseppä Lindbadkin.
Kaunis katos. Vaikuttaa minusta modernilta pelkistetyltä Art Nouveau tyyliltä. Onko näin?
VastaaPoistahttp://aurorakirjat.blogspot.fi/2013/06/art-nouveau-katos.html
Anna, kiitos. Tämä vain paranee kasvien myötä.
PoistaTästä on vain puolikilometriä Alvar Aallon huvilalle...ehkä hänen taikansa vaikuttaa;)
Olet ihana!
Syytän hellettä, mutta mä olen aivan sekaisin: kuinka ISO teidän parveke oikein on? Minne se lukukorituoli ja päivänvarjo oikein mahtuu ja onko kirjastonkin ikkuna parvekkeelle vai sen vieressä, onko grillin ja pöydän välissä todellakin noin paljon tilaa? Oli miten oli, viihtyisältä näyttää.:)
VastaaPoistaMuutenkin olen sekaisin ja sitten vielä olet vihjaillut tuosta tulevasta kirjasta...Pari päivää sitten nauroin (itkin?) sisarelleni puhelimessa, että kirjallisuus vie minut epätoivoon. Sillä kaikki liittyy tuohon (jos ja kun tiedän mitä kirjaa luet) kirjaan; minulla ei sitä vieläkään(!) ole, enkä varmaan koskaan saakaan (epätoivoisen dramatiikkaa). Paljon pahempaa on se, että M.T. on minulle niin merkittävä, hänen tekstinsä (siis ne muutama suomennettu) osuu niin syvälle sieluuni (olipas siinä ilmaisussa venäläisyyttä)ja nyt minä vielä epätoivoisemmin haluaisin kaikki ne suomennetut itselleni. (huokaus) Olen siirtänyt kaikki ongelmani, pienet ja isot, tähän kirjallisuuskysymykseen. Ja kaikkeen löytyisi ratkaisukin, jos vain saisin vihdoin edes luettua tuon kirjan ja omistaisin M.T.n kirjat! Voi olla, että helle ei saa minua vain sekaisin, vaan myös ylidramaattiseksi.;) Ja jos emme puhukaan samasta kirjasta, tämä sepostukseni kuulostaa vieläkin hullummalta!:D
Sanna, talon pitkän osuuden pituinen eli aika pitkä, mutta ei niin leveä, että tuo katos olisi mahtunut toisinpäin. Kyllä ne mahtuvat hyvin, mutta en voinut sitä varjoa ja sen likellä grillaavaa R:ää nyt kuvata, koska 1) R:llä oli melkein vain grillaajan essu;) ja 2) kasviritilän ja varjon välistä näkyy paikka, josta kaadoimme yhden kuusen eli pihalla vähän tapahtuu. Pitää odottaa, että uudet kasvit lähtevät kunnolla kasvuun. Grillin ja ruokapöydän välissä on se iso, pyörivä, pehmustettu, ikivanha lukutuolini sekä ovi olkkariin että vielä yksi muu rottinkituoli. Näet sitten kun yritän kuvata koko mitalta kohta. Liitän sen tähän juttuuni.
PoistaSe, se tuleva kirja. Laitan sen kohta palkkiini kohtaan 'tulossa', mutta ainakin tämän illan sitä vielä juon/hengitän/elän siitä. Edessä yksinäinen suvi-ilta, sillä huomenna Vapaaherraksi muuttuvalla R:llä on juoksutreenit. (Ensi viikon lopulla kisat...Nain intellegentin, olen avioliitossa urheilijan kanssa;)
Nyt sinä itse sekoitat mun pääni heti aamusta! Mikä M.T.??? Minulla on varmaan taas black out tms. Sun pitää nyt lukea R.P.:n kirja ja kohtaat kaiken sen slaavilaisuuden jota himoat ja tapaat myös Annan (Ahmatovan), Osipin (Mandelstamin), Boriksen (Pasternakin) etc.
Me molemmat kuulostamme menetetyiltä tapauksilta;)
Vielä on hellettä, mutta tajusin: teidän parveke on siis VALTAVA!:)Ehkä kuvani selkeytyy vielä (tai menee entistä sekaisemmaksi) tulossa olevien lisäkuvien avulla.
Poista(voi, tuo katos sitten pimeämmällä ledvaloin koristeltuna!)
Siis olen aivan täysin myyty Marina Tsvetajevan (M.T.) teksteille. Epätoivoisen myyty, sillä ne kirjat PITÄÄ saada itselle.
Ehkä Leena olemme menettettyjä tapauksia, mutta on se kuitenkin enemmän ihanaa kuin kamalaa olla kirjallisuuden viemä.:) (Tämähän kuulosti vähän klassiselta romaanin aiheelta, myydä sielunsa paholaiselle. Tässä tapauksessa antaa sielunsa kirjallisuudelle.;))
Siis on se aika iso, mutta silti, silti kaipaisin siihen metrin tai kaksi leveyttä lisää. Olemme nyt kuitenkin laittaneet tuon levennysasian syrjään ja aloitamme sitä alakerran remppaa sitten kun jaksamme. Ne sekunnissa löydetyt WC-kalusteet saapuvat tänään...
PoistaSää viet mut hulluuteen ja blogikin päättyy sitten! Mistä sinä tuon nyt nappasit, kun luen juuri häneSTÄ, mutta en ole ikinä lukenut tekstejään. Ajattelin alkaa ahmia suvella Ahmatovaa kunnolla ja nyt siis tuli toinen nimi, jonka kyllä olin jo laittamassa must to read-listalleni, mutta sinä pikaistit asiaa. Nyt jäävät suunnitellut kesäkirjat lukematta blogiin;)
Olemme menetettyjä ja alan epäillä, että jos äidin sukututkimukset eivät pidääkään paikkansa, vaan minussa olisikin jotain slaavilaista. Sinussa ehdottomasti on!
Ihanaakamalaa, makeaasuolaista, lempeäätulista, hellääjulmaa...Voi meitä!
En mä vie sua hulluuteen, se on kirjallisuus!
PoistaLuin yhden Tsvetajevalta aikoja sitten, jostain syystä kaivoin esille uudestaan viime talvena ja olen niiiiin myyty. Sen takia odotan innolla, mutta myös hieman peloissani tuota Peloa. Jostain luin, että Ahmatova ja Tsvetajeva kokivat olevansa sielunsiskoja, vaikkeivat toisiaan usein tavanneetkaan. Rakastan Ahmatovan runoja, mutta Tsvetajeva osuu johonkin vielä henkilökohtaisempaan minussa. Nyt jään odottelmaan mitä sä tykkäät...toivon niin että tykkäät! (Jos löydät enemmän kuin kolme suomennettua Tsevatjevalta, niin vinkkaa!)
Vähän arkisempaan...Jos multa kysytään;), niin ensin ne proosallisemmat rempat, vieraskylppäri jne. jne. jne. Sitten se runollinen iso ikkuna olohuoneeseen.(Tämä sun suunnittelma/haaveilema upea ikkuna on niin jäänyt mun mieleen!) Ja sitten vasta parvekkeen levennys. Kyllä tuo vaikuttaa niin hyvältä jo nytkin.:)
Hmm, ei sukututkimuksiin voi ihan satavarmana luottaa, Lena.;)
Voi meitä!
Oi, se on jo vanha juttu;) Äitini jo ennusti, että liika lukeminen vie minulta paitsi näön,myös järjen. Waltari taas on luvannut, että lukeminen kasvattaa järkeä...
PoistaPelon kirjassa mainitaan, että Ahmatova kutsui Tsvetajevaa kaksoissisarekseen.
Minä en tässä heti usko, että kukaan vetää minulla ohi Ahmatovan, mutta aika näyttää. Mieti nyt vaikka Annan tätä: "Juhli kanssani tätä lumista yötä/ kuin viimeistä vuosipäiväämme./ Katso, tänään on palannut ensimmäinen - /se timanttitalvemme...."
Se runollinen olisi tärkeintä sielulleni, mutta se saattaa olla se viimeisin - remppa. Vävykokelas sanoi jouluna kun testasin nuoria, että mikä olisi heidän mielestään remppa numero 1, että 'tietysti se upea ikkuna.' Mutta hänhän 'näkee', sillä tekee mainoksia mm. televisiolle etc.
Ei sitä partsin levennystä oikeasti tule. Siitä on vain puhuttu kauan, mutta ei jotenkin jaksa enää innostua, kun siinä menisi sitten mm. VIISI köynnöshortensiaa ja ne eivät ole mitään pikakasveja. Juu, on hyvä tälleen ja riittää.
Ei todellakaan! Näin kerran eräällä ystävälläni täällä albumissa kuvan, jossa hänen tyttärensä saman ikäisenä kuin äitini eräässä kuvassa Karjalassa. Väkisin lipsahti: Äitini tuossa...Sitten kun myöhemmin vertasimme kuvia, kaksi eri ajan ihmistä olivat kuin identtiset kaksoset ja mikä vielä oudompaa, kävi ilmi, että tytön isä oli kotoisin samasta pitäjästä pakkoluovutettua Karjalaa kuin äitini!
Mennyttä kalua molemmat! Sinä ja minä;)
Hmm mmm...musta tuntuu, että sä pysyt 'ahmatovalaisena'. Mutta toivon, että 'tsvetajevalaisuuskin' osuu. ("Eksynkö aiheesta? Mutta eihän sellaista/ ole olemassakaan - mikä eksyttäisi sinusta." Tsvetajevaa Rilkelle) Jos luet Marinan Piru ja muita kertomuksia, niin...no siitä sitten myöhemmin. Huomaathan etten millään pysty päästämäään tästä aiheesta! Nyt ryhdyn viettämään viikonloppua. Teillä taitaakin olla juhlavampi viikonloppu, eikös R:n vapaaherruus alkanut nyt...ihanaa viikonloppua ja eloa vapaaherrana&vapaaherran kanssa!:)
Poista(tulikohan tämä kahdesti, netti/bloggeri vähän temppuilee)
Jotenkin minustakin. Sieluni hengittää ahmatovilaisittain...Yritän ensi viikolla päästä kirjastoomme, joka on yksi Suomen kauneimmista ja ympäri maailmaa arkkitehtiopiskelijat tulevat sitä ihailemaan. Aallon työ yhdellä saaristamme ja meidän saarellamme Aallon huvila.
PoistaUpea, upea lause Rilkelle Marinalta. Marinan oli muuten helppo rakastaa kaukaa, hän eli kaihosta kuten Waltarikin.
Lukisin mieluiten Marinalta runoja eli se on kai sitten Kootut runot? Ei päästetä irti ollenkaan!
Vapaaherra kotiutui eilen firman kesäjuhlista ja nyt pohdimme viikonlopun menuta;) Luonnollisesti kalaa muutamalla tavalla, uudet perunat, joku salaatti ja valkkaria. Vieläköhän tätä oikein tajuamme;) Hän on niin vapaaherravuotensa ansainnut, että en sanotuksi saa.
Kiitos samoin sinulle! (Ei tullut kahtena.Jos tulee, yritän huomata poistaa toisen.)
Ihana parveketerassi! Etsiskelin jo suosittelemaasi Tua Harnon teosta kirjastosta, mutta ei ollut saatavilla.
VastaaPoistaKirjanainen, kiitos. Tytär vaihdattaisi kalusteet heti, katoksen hänkin kelpuuttaa;)
PoistaOstin sen ihan arvontaani varten, sillä omastani en luovu, joten älä vielä.
Sungrade -katos. Kaunis. Täytyy tutkia lähemmin. Meidän kolme vuotta vanha telttaviritys on tullut tiensä päähän ja se on ruma. Juuri sanoin miehelleni, että yritetään löytää jotakin kauniimpaa vaihtoehtoa. Ei pitäydytä enää samassa mallissa.
VastaaPoistaIrene, minusta tämä on jollain mielettömällä tavalla kaunis. Ja jos te laitatte sen vielä vaikka puutarhaan, niin voit istuttaa tolppien juureen kiipeävät köynnökset. Minä en raaski laittaa ruukkuja viemään parvekkeen lattiatilaa. Googlaa se ja katso, riittääkö koko teille. Olen aivan saletti, että tästä tulee vielä isompikin koko.
PoistaHurmaava ruokailupaikka!
VastaaPoistaKesällä on ihanaa tehdä ruoka ulkona. Vanhempani esimerkiksi siirtyvät ulkoruokintaan heti, kun säät sallivat eivätkä luovu tavasta ennenkuin myöhäisssyksy ajaa heidät sisätiloihin.
Herkkuhetkenne näyttää tuossa kuvassa ihanalta,kuten myös ympäristö kauniine istutuksineen ...
Kaisa, kiitos,
PoistaTähän tulee vielä ainakin yksi kuva lisää parin päivän sisällä.
Me olemme sitten kuin vanhempasi;) Syysiltoina istumme ulkona viileässäkin syömässä untuvatakit päällä.
Tällaista meillä on nyt niin arkena kuin viikonloppuna, välillä kaksin, välillä isommalla porukalla. Nyt pohdinnassa on juuri viikonlopun menu...;)
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Myös ihanat grilliherkut huomioitu ;)
VastaaPoistaPirkko, tietäisitpä mitä eilen söimme;) Tämä on ihanaa aikaa!
PoistaMeillä on täällä pihalla myös tuo pilvikirsikka ja sitä on aina ihmeteltävä keväisin. Minulta meni useampi vuosi ennekuin huomasin ne valkokukkaiset oksat, sillä puu on jo korkea ja pilviä vasten kukintaa oli vaikea huomata. Nyt ihailen sitä vuosittain, sillä vaaleanpunainen kirsikkapuu antaa vinkkiä siitä mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaMitä jäänkään paitsi kun meillä ei ole noin hyvää grilliä. Pallogrilli kerrostalon pihassa ei kuule vedä vetoja kuin ehkä makkaran paistossa ;-) ja savun määrässä... Söisin teillä päivittäin, niiiin herkulliselta kaikkai annokset näyttävät. Aaahhhhh!!
Birgitta, minä löysin puun siitä, kun Jyväskylässä sitä istutettiin koko kävelykadun matkalta ja vähän muuallekin. Tulimme saksan kertauskurssilta syysiltana ja näin upeassa, erityisessä ruskassa olevat puut siinä koulun ulkopuolella ja soitin kaupungin hortonomille ja kysyin, mitä ne ovat. Olivat pilvikirsikoita. Sitten tuli se toukokuun päivä, jolloin kävelin kampaajalta tapaamaan tytärtäni keskustaan ja näin koko käveleykadun valkoisena morsiushuntuna ja taas soitin kaupungin hortonomille ja puut olivat niitä syksyn upeita ruskapuita. Siitä se sitten alkoi...
PoistaPallogrillillä teimme aikanaan meren rannalla parhaat kalagrillauksemme. Onkohan tästä asiasta tullut vähän sellainen välinelaji;) Meidän tätä edeltävä grilli kesti tosi kauan ja nykyinen on synttärilahja grillaushulluelle R:lle ja toivottavasti kestää iän kaiken. No, grilliruoka vain on niin hyvää. Minusta se on ihan eri kuin paistettu, jota meillä on tuskin koskaan tai vain hyvin harvoin. Tämä nyt oli aikamoinen yliherkutteluviikonloppu, kun olimme niin tohkeissamme, että vihdoinkin tajusimme avata grillikauden;)
Olet oikeassa, tuo pilvikirsikka näyttää todella kauniilta syksylläkin.
PoistaGrilliruokaa söisin ihan milloin vain, se on jotenkin niin helppoa ja maukasta. Olen onneksi löytänyt uunin grillitoiminnon, joten voin edes kuvitella välillä herkuttelevani paahtuneilla paprikoilla ja muilla ;-) Mutta olisi se ihanaa omata tuollainen kunnon iso grilli, ihan oikea sellainen.
Ja sen ruska on aika pitkä, ainakin pidempi kuin villiviinin, joka melkein jo varistaa saman tien kun saa lehtensä punaisiksi.
PoistaSama täällä. Se onkin hakusessa, se uunin grillitoiminto: Minä en osaa sitä vieläkään;)
Mää olen sanonut sulle, että saat puutarhan ja grillin ja vaikka mitä jos vain kovasti tahdot. Mutta usein on niin monta muuta syytä, jotka puoltavat muunlaista asumista. Me ollaan nyt vaan jysähdetty tänne saaren pesäämme;)