Minä vastaan ensin Opuscolon kysymyksiin ja sitten teen uudet kysymykset ja niihin haastan
Saran, Helmi-Maarian, Katja/Lumiomenan, Mustikkakummun Annan, Kaisa Reetan, Jonnan ja Sannan
Ja nyt minä vastaan:
1. Minkä kirjalahjan annoit viimeksi?
Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen
2. Mikä saamasi kirjalahja on jäänyt erityisesti mieleesi?
Niitä on kolme erityistä: Mirkka Rekola Runot 1954-1978 harjukaupunkimme hurmaavalta 'Olli Suomiselta', Pikkupöllö japaniksi Pirkko-Liisa ja Nora Surojeginiltä (,jolloin tajusin, että tämä kirja on saatava myös suomeksi) sekä eräältä ystävältäni kaksi Aila Meriluodon Lasimaalausta.
3. Millainen lukija olet?
Olen useimmiten kranttu ja luen vain mikä todella kiinnostaa minua, en pidä mistään laimeasta ja pahinta mitä tiedän on tylsä kirja. Haluan myös korostaa, että tietenkään tylsän kirjan vastakohta ei ole action;) Olen myös intohimoinen lukija eli antaudun hyvälle kirjalle sataa.
4. Mikä on kirjoihin liittyvä noloin tilanteesi/asiasi?
En muistanut yhtäkään, mutta sitten Lumimies muisti, että JP. Koskinen onnistui huijaamaan minua kirjassaan Ystäväni Rasputin niin paljon, että uskoin Nikolailla olleen Alixin kanssa salalapsen ja otin yhteyttä tuttuun Romanov-tutkijaan...Minua on tosi helppo höynäyttää eli tässä se nyt tuli.
5. Mikä on kirjoihin ja lukemiseen liittyvä hienoin kokemuksesi?
Ensimmäinen oli saada tavata Bo Carpelan eräässä hänen tilaisuudessaan ja jutella kahden kesken, sen jälkeen päätyä lehteen yhdestä hänen kirjastaan
Toinen tapahtui Jyväskylän kirjamessuilla, joilla minun oli tarkoitus ostaa kolme kirjaa Tommy Tabermannin Eroottisia runoja, sillä olin luvannut toimittaa myös parille ystävälleni. Törmäsin Tommyyn viinipuolella ja sylissäni olivat nuo kirjat. Kerroin asiani ja hän istui matalalle tuolille ja minä olin käytännössä polvillani hänen edessään ja ojentelin kirjoja, kun hän signeerasi niitä. Ja vaikka Lumimies seisoi vieressä ja otti sitten kirjoja vastaan, Tommy kuiskasi minulle, että...Ja sitten me skoolasimme ja kun olin lähdössä, hän karjalaisena ja välittömänä halusi halata minua, mutta nostikin minut syliinsä niin, että jalat irtosivat maasta ja moiskautti kunnon märät suukot poskilleni. Lumimies sanoo, että olisi saanut elämänsä kuvan, kun minä kerrankin näytin siltä, että nyt joku muu vie.En tietenkään pessyt suukkoja pois ainakaan vuorokauteen...Hän oli niin ihana ihminen että...
6. Mitkä ovat blogisi viisi itsellesi tärkeintä kirjaa?
Tämä on aina yhtä vaikeaa...ja joku jää pois, minkä pitäisi olla mukana, mutta sanon tänään näin:
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
John Irving: Leski vuoden verran
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
Jossain missä voin olla vatupassissa: Istun jo nyt niin paljon, että en helposti suostu enää lukemaan istuen.
8. Jatka lausetta: Jos en lukisi...
Jos en lukisi, olisin kuollut.
9. Mitä luet seuraavaksi? Miksi?
Pirjo Rissasen Kamomillasolan. Siksi, että Pirjo kirjoittaa tasan yhtä tarkasti ihmisistä kuin Carol Shields. Hän paljastaa meidän vahvuutemme ja etenkin heikkoutemme. Ja hänellä on hyvä kieli eli ei tarvitse myötähävetä mitään edes dialogien kohdalla.
10. Jos sinun pitäisi valita yksi kirja juuri nyt, mikä se olisi?
Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme
1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?
2. Kuka on kirjallinen alter egosi?
3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?
5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?
6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä?
7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?
8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?
9. Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?
10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?
Olkaa hyvät, arvon kirjablogikollegat!
Love
Leena Lumi
Hiphei! Olen palannut takaisin blogistaniaan ja lukemaan teidän muiden juttujanne. Kivaa tämä on aina. Jokapäiväinen elämämme olisi minunkin viiden tärkeimmän listalla tällä hetkellä. Jännittävää tietää, nappaako se Runeberginkin palkinnon :) Hauskoja talvipäiviä sinulle!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, kiva kuulla: Tervetuloa takaisin♥
PoistaPalaat mukaan parhaiten kun teet tämän haasteen eli lisään sut listalle heti:)
Oletko kuullut minun mielipiteeni syvimmiltään: Pelon kirja on parasta mitä Suomessa on kirjoitettu jälkeen Sinuhen Waltarin! Kiitos samoin sinulle!
PS. Tämä on tehokotouttamista;)
PoistaOi, kiitos tehokotouttamisesta ja haasteesta. Pelon kirja on myös minun mielestäni aivan järjetön, mieletön, ihana. Mutta myös Auringon asema on hurjan hurjan hyvä - jos ajatellaan, mitä Sinuhen jälkeen on kirjoitettu :)
PoistaOle hyvä;) Odotan sinulta vahvoja vastauksia.
PoistaAuringon asema on ihan outo minulle...enkä tiedä, ehdinkö sinne asti tässä elämässä. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi ja vielä olisi niin paljon kiinnostavaa lukematta.
Ihastuin Pelon tyyliin myös henkilönä, kun hän piti kiitospuhettaan. Mutta onneksi ensin oli kirja ja vasta sitten persoona: Tyylikästä!
Leena, sydämellinen kiitos haasteesta, otan sen ilolla vastaan!
VastaaPoistaKysymyksesi ovat sen verran mietintää vaativia, että jätän ne rauhassa hautumaan mielen pohjalle...
Mielenkiinnolla luin myös omia vastauksiasi! <3
Kaisa Reetta, ole hyvä.
PoistaNämä haasteet saa tehdä just silloin kun tuntuu että on niiden aika. Ne eivät saa sotkea kenenkään aikatauluja, vaan ne ovat kevennykseksi.
Kiitos♥
Kiitos haasteesta! <3 Kinkkisiä kysymyksiä, mutta tokihan niihin vastaan mietinnän jälkeen.
VastaaPoistaAnna, ole hyvä♥
PoistaNo juu, vähän aikaa panostin;)
Kiitos haasteesta. Muutama aika vaikea kysymys. Minulle vaikein on varmastikin tuo rankin kirja, koska en ole lukenut liian rankkoja kirjoja (minulle esim. Oatesin Kosto tai Shriverin Poikani Kevin ei lopulta ollut kuitenkaan _niin_ rankka). Sitä pitää ihan miettiä! :) Mutta palaan kysymyksiin sitten aikanaan.
VastaaPoistaSinun viidestä tärkeimmästä kirjastasi rakastan kolmea: Hustvedtin, Irvingin ja Hollinghurstin kirjoja. Shriverin Kaksoisvirhe on lukematta, mutta Poikani Kevinistä ja Jonnekin pois -romaanista pidin.
Kranttu ja intohimoinen on hyvä yhdistelmä! Minä olisin varmaan kranttu ja kauneutta (mutta ei imelyyttä, tietenkään!) hakeva.
Ihanaa pakkaspäivää!
Katja, ole hyvä. Kosto ei ollut minullekaan, mutta etkö ole lukenut Oatesin Sisareni, rakkaani, minä melkein kuolin siitä kirjasta. Kevin oli minulle myös kova juttu, mutta se kaikkein kovin oli Aslamin Elävältä haudatut. Ei, se on sittenkin Sisareni, rakkaani.
PoistaHollinghurstin aion lukea aina uudelleen ja uudelleen, kuten olen tehnyt noiden muiden kanssa jo. Paitsi siis Pelon kirjaa en ole tietty vielä ehtinyt myöskään uudelleen lukemaan. Jotkut kirjat luetaan uudelleen, toisia ei.
No, imelää minäkin vastustan ja jotkut ovat voineet luulla, että vastustan romantiikka: Imelyys ei ole sama kuin romantiikka. Kauneutta on joskus rankassakin, kuten vaikka Elävältä haudatut teoksessa...
Kiitos samoin sinulle!
Olen samaa mieltä, että romantiikka ja imelyys eivät ole sama asia. Minäkin pidän romantiikista. :)
Poista(Elävältä haudatut oli mielestäni vain ärsyttävä, ei siis rankka. Olen tästä vähän pahoillanikin, mutta odotin kirjalta ehkä liikaa tai luin vääränä ajankohtana? Ja olen samaa mieltä siitäkin, että rankassa on usein kauneutta - niin ainakin pitäisi olla! Mutta nyt vain pitäisi keksiä se rankka... En keksi. Apua ;))
Juuri niin!
Poista(Minä keksityin vain siihen. Jotenkin tiedän, milloin on aika irrottaa ote maailmasta ja olla vain kirjan kanssa. Aslamin kirja oli yhtä vaativa, kuin oli hänen tyylinsä kirja kirjoittaa: Hän eristätäytyi yhteen huoneeseen sitä kirjoittamaan kuukausiksi ja jostain luukusta tuli vain ruoka ja juoma, ei halunnut kenenkään hajottavan keksittymsitään. Kirja on toldella lahjkas, mutta ymmärrän, että sen rankkuus pelottaa ja estää sitten näkemästä myös ehkä lahjakkuutta, mikä siinä on, kirjan kauneudesta puhumattakaan. Eikä se ollut vain ne lumikurjet, vaan muutakin...Siis et ole lukenut Sisarni, rakkaani? Minulle tuli siitä niin paha olo, vaikka myönnän kirjan nerouden, että annoin sen pois. Vaihdanko kysymykseen 'tai'-vaihtoehdoksi romanttisin kirja ikinä?)
(Älä vaihda! Haluan miettiä, mitä rankkuus tarkoittaa minulle lukijana. :) En ole lukenut Oatesin kirjaa - vielä. On niin paljon luettavaa juuri nyt.)
PoistaHyvä! Ja eikö haasten pidäkin olla vähän haastellista.
PoistaJos olisit sen lukenut, niin ehkä...,mutta mieti nyt kaikessa rauhassa.
Tabermannin olisin halunnut tavata....
VastaaPoistaMuista kirjailijoita en ole tavannut, kuin Leena Landerin...oltiin joskus naapureita tuolla Piikkiössä..:)
Irmastiina, minä olen iloinen, että sain tavata hänet muutamaankin kertaan: Ensimmäinen kerta oli melkein sattuma...Jos Suomessa olisi enemmän Tabermannin kaltaisia, tämä maa olisi ihan eri - parempaan suuntaan.
PoistaLander onkin minulle tuntematon luku - vielä.
Kaunista pakkasviikkoa sinulle!
Ai löysin juuri kirpparilta Kaikki mitä rakastin ja tulit mieleeni :)! Mukava postaus ja vaikeita kysymyksiä keksit...
VastaaPoistaBleue, nyt vain sitten hienoa lukuelämystä kohden: Mieheni aloitti tuon kirjan just eilen illalla.
PoistaVoit lähteä mukaan, jos haluat? Laitanko sut listalle?
Leena, kiitos haastavasta haasteesta! :) Sen verran vaikeita kysymyksesi ovat, että jätän ne myssyyni hautumaan. Mutta joka tapauksessa otan haasteen ilolla vastaan!
VastaaPoistaJonna, ole hyvä. Ihan rauhassa ja kun sinulle sopii. Kiva kuulla: Nämä kirjalliset haasteet ja 'leikit' keventävät ja saattavat olla lukijoistammekin hauskoja.
PoistaIhanaa, että ehätit vastailla tähän, Leena! Intohimoinen kranttu - se on kyllä hyvä! Mikähän itse olisin: analyyttinen esteetikko? Vai sittenkin imelyyttäkarttava sekalukija?
VastaaPoistaViidestä kirjasta tärkeitä kirjoja ovat minulle ovat olleet sekä Shriver että Hustvedt.
Ja mainioita kysymyksiä - noissa onkin pohdiskeltavaa!
Valkoinen Kirahvi, tästä tulikin kuin tilaustyö! Tai sitten ollaan vaan sekaisin kirjoista;)
PoistaTiedän suosikkisi...
Juu, en itsekään ihan nopsasti noihin ehkä pystyisi.
Kiinnostavaa. Yhteisiä suosikkeja: John Irving, jonka kirjoja suorastaan rakastan. Niissä on lämpöä, koko elämä rehevänä, valloittavat juonet. Nuori Aila Meriluoto, hänen runonsa.
VastaaPoistaBo Carpelan, hieno kirjailija ja miellyttävä ihminen. Axel suosikkini. Carpelan ja Ian McEwan ovat minulle samalla tavalla suosikkeja kielen (Carpelan suomeksi, MacEwan aina englanniksi) ja MacEwan kirjojen rakenteen vuoksi. Kumpikaan ei ole minulle läheinen, sillä Carpelan kuvaa esim Alkutuulessa ja MacEwan kaikissa kirjoissaan maailmaa karsittuna, täysin sekulaarina. Näin olen kokenut. Ja sehän on mahdotonta, sillä ainahan joku pohtii maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ajattelee, vaikka ei saa, uskalla tai halua sanoa ääneen.
Suomessa sellainen on tietenkin monien mielestä ainoa "sallittu" maailma. Olen jopa nähnyt Helsingin kaupungin suuren julisteen Helsingistä, jossa ei ollut yhtään kirkontornia. En tunnistanut sitä Helsingiksi. Mistähän se oli kuvattu? Turistit ihmettelivät usein, kun kirkkoja ei ole merkitty karttaan, esimerkiksi mahtavaa Johanneksen kirkkoa, jota kuvataan paljon. Sensuuria. (vrt. Charles Taylor: A Secular Age)
lisäys: Ian McEwan kirjoittaa nimensä aina McEwan eikä MacEwan kuten minä olen tuossa kirjoittanut.
PoistaAnna, kiitos. Molemmat ovat kiinnostavia. Aila kiinnostaa minua vieläkin ja myös hänen päiväkirjansa.
PoistaBo Carpelania miellyttävämpää ihmistä saa hakea. Minäpä luin Axelin 10 kertaa;) Mun oli pakko. Sen jälkeen olin vapaa lukemaan Sibeliuksen elämänkertaa ja antautumaan Sibeliuksen musiikille.
Minä suorastaan himoitsen McEwanin kirjoja. Miten kenelle vain meistä, voi tapahtua ihan mitä tahansa, kun vaan tulee eteen tietty tilanne/olosuhde.
Maailmanktasomukselliset ruokapöytäkeskustelut 18 vuoden ajalta viitoittivat tyttäremme lukemaan uskontotieteitä, joten kyllä niitä on pohdittu. Nyt haluan käsitellä asioita hieman konkreettisemmin olipa kyseessä melkein mikä vain. Toivottavasti henkisyyteni ei ole näivettynyt blogini myötä;)
Juuri tuo on loistavaa McEwanin juonissa. Luen hänen kirjojaan moneen kertaan alleviivaten. Hänen kirjansa vaikuttivat paljon ensimmäisen Lucia Olavintytär -kirjan rakenteeseen. Hänellä on vain hyvin synkkä maailmankuva kirjoissaan. En tiedä mitään hänestä ihmisenä.
PoistaAnnassa oli kerran loistava syvähaastettelu McEwanista. Siinä kävi ilmi monta asiaa ja erityisesti minulle se, että hänessä on jotain samaa kuin Lumimiehessä, joka btw on ihan hulluna McEwanin kirjoihin. Ianilla on ollut elämässään yksi, huima tragedia, siis yksi erityinen eli olen ymmärtänyt, että hänen exvaimonsa tms. vei täysin heidän yhteisen lapsensa. Siis katosi.
PoistaMinä taidan pitää synkästä...,mutta toivon tietysti onnellista loppua.
Leena, sainhän minäkin tietää hänestä jotain erikoista. Hän "löysi" veljen, jonka olemassaolosta ei ollut tiennyt.
PoistaTähän astisten tietojeni mukaan kätketty salaisuus ei olekaan kätketty perheen lapsilta. Jollakin tavalla he sen tietävät ja tekevät elämässään valintoja sen mukaan. McEwan on siis kokenut kaksi suurta tragediaa. Ehkä ymmärrän nyt, miksi hän on aina niiin synkän näköinen ja miksi hänen kirjansa ovat niin karmeita - vaikkakin hyvin kirjoitettuja.
Sellaista en muista kuullenikaan.
PoistaNo, tuossa on jo tragediaa/järkytystä kerrakseen. Ja mehän emme ehkä tiedä vieläkään kaikkea. Minä pidän kovasti hänen kirjoistaan ja R. myös. Esim. Ikuinen rakkaus on aivan muuta kuin mitä nimi antaa olettaa, mutta Lauantai ja Rannalla, siinä ehkä suosikkini häneltä. Ja Vieraan turvan luen aina uudestaan ja uudestaan, vaikka se on todella...pelottava. Kadun ikuisesti, että katsoin kirjasta tehdyn filmitrailerin. Kestän lukea melkein mistä vaan, mutta en katsoa.
Kiva, että olet kiinnostunut suosikkikirjailijastani, vaikka et pidäkään hänen synkkyydestään.
MInä näin se suuressa elokuvateatterissa. Hirveä shokki se lopussa oleva kohtaus. Mutta sellaisten järjestäminen on tämän kirjailijan tyylikeino. Se taitaa tehota. Mutta kyllä elämänvaiheetkin selittävät. The New Yorker -lehdessä kerrotaan Ian Mc Ewanista. Pitkä artikkeli.
Poistahttp://www.newyorker.com/reporting/2009/02/23/090223fa_fact_zalewski
Minä en toivu siitä ikinä...Olisi pitänyt olla joku varoitus. Vaikka se kirjassa on miten, niin ei aina tarvitse viedä kaikkea toiseen ääreen.
PoistaKiitos linkistä! Luen kaiken mitä saan irti McEwanista.
Olen samaa mieltä siitä että tylsää kirjaa ei jaksa kauaa käsissään pitää :)
VastaaPoistaOllaan samaa heimoa: laimea ei ole minunkaan juttu :) ihan parasta tuli niin hyvälle tuulelle tästä postauksesta: )
Akiss, elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille.
PoistaEi mikään laimea;) Kiva kuulla, että sain olla hetken Valonkantajasi!
tuli vastattua
VastaaPoistaHannele, oli hienot vastaukset. Hyvä, että ymmärsit: Näitä hasteita saavat tehdä muutkin kuin haastetut. Ainakin minä olen sitä mieltä.
PoistaOnnea tunnustuksesta, olet sen ansainnut. Ihana tuo tarinasi Tabermannin kohtaamisesta ja tuo valokuvasi on upea. Olet todellakin kaunotar!
VastaaPoistaBirgitta, kiitos. Se oli niin ikimuistoista: Sinä olisit nauttinut, sillä herra oli niin hauska hyvällä tavalla.
Poista...mutta kuva on vanha. Se on sanomalehdestä kuvattu ja siitä on siis jo aikaa. Silti: Kiitos, Sunny♥
Oletpas tehnyt hyviä, mutta hiukkasen mietintää vaativia kysymyksiä!
VastaaPoistaHaa, kerrankin olen lukenut kaikki tekemältäsi listasta, siis nuo blogiajan top5. Pidin kaikista, mutta vain kaksi niistä voisi päästä johonkin top-listaani, jos semmoisen tekisin. Ehkä arvaatkin mitkä.
Tuo juttu Carpelanista aina vaan hykerryttää ja hieman kadehdittaa minua.;)
Sanna, minusta haastavampiin on kiintoisampaa vastata. Toivon, että muutkin ovat sitä mieltä;)
PoistaHyvä sinä! Takuuvarmasti Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Kakkonen on KMR, sillä sinä et voisi vastustaa Billin hurmaa;)
Se kaikki tuntuu nyt kauniilta unelta...Olethan kai lukenut Axelin: Minä siis en muista enää mitään ja se on yölukemisen syytä.
Onhan Bill hurmaava, mutta kyllä Vieraan lapsi nousee minulla KMR:n edelle.
PoistaAxel on luettu ja täällä kommentoitukin (varmaan piiiitkästi) :)
No tietenkin! Usko tai älä, olisin arvannut ellen olisi samaan aikaan käynyt mielipiteen vaihtoa Annan kanssa McEwanin Vieraan turvasta eli kirja känyti alitajunnassani Vieraan turvaksi;)
PoistaAivan, mehän puimme Axelia syvästi...
Kiitos Leena haastavasta haasteestasi! :) Kysymyksesi ovat olleet mietinnässä, mutta vielä en ole löytänyt kaikkiin vastausta, ehkäpä ne löytyvät myöhemmin... Siis olen varmaan nyt sellaisessa "kirjallisessa mielentilassa", että muistini ei vain riitä tällä hetkellä käsittelemään kaikkia kirjallisia kokemuksia. En voi ymmärtää, miksi en muista lukemaani todella rankkaa kirjaa, vaikka onhan niitä täytynyt olla useampikin vai onko sellainen kuitenkin vasta edessäpäin...
VastaaPoistaPalaan näihin Leena, siispä myöhemmin!
Sara, ole hyvä. Jos haluat muuta tuo rankin vaikka 'romanttisin'. Älä vain anna tämän häiritä töitäsi, teet sitten kun sinulle sopii. Jos muistat, vinkkaa minulle, sillä en ole ihan aina kartalla, kiitos liikojen kirjojen;)
PoistaOta aikasi, ota aikasi...
Näitä vastauksia on aina niin ihana lukea, saa kuulla jotain uutta bloggaajasta. Tuo sinun ja Tommy Tabermannin kohtaaminen on varmasti ollut melkoinen näky :D Vaikutat nimittäin sen verran sanavalmiilta ja topakalta ihmiseltä, että on vaikea kuvitella sinun häkeltyvän. Mutta sitä ne kirjailijat voivat teettää ;)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, se oli ikimuistoista. Äiti aina sanoi, että 'pitää olla napakka ja topakka'. Sen jälkeen en noita sanoja ole viljellyt, vaan olen mieluummin heittäytyjä, mutta sehän on oma subjektiivinen arvioni;) En ole livesti aina niin sanavalmis kuin kirjallisesti, toisesa hetkessä olen, toisessa en. Tabermannin kanssa olin enempi hiljaisempi, sillä hän vei sekä sanavalmiudessa että tempauksellaan. Just niin: Jos joku saa häkellyksiin, niin ehkä juuri oma kirjailijasuosikki.
Poista