Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut ihana, ihana Aila Meriluoto!

Yksi Suomen huomattavimpia kirjailijoita ja runoilijoita täyttää tänään 90 vuotta: Onnea ihana, ihana Aila Meriluoto♥  Sinä villi, villitsevä, vaarallisesti elänyt ja elävä, loistava kirjoittaja, esimerkkini niin monessa...

Aila Meriluoto on kuulunut elämääni kuin kaiken tietoisen ikäni. Kaikki alkoi Lasimaalauksesta ja sitten tuli Sairas tyttö tanssii. Ja minuunhan Aila meni kuin häkä eli villiinnyin täysin. Elin hurjan nuoruuden ja päätin olla epäsovinnainen koko ikäni. Runoilijoita tuli ja meni, mutta aina Aila oli mukana tavalla tai toisella. Luin Peter-Peter erään rakkauden asiapaperit ja se kirja on nytkin tässä edessäni. Kun sain kirjoittaa ison jutun puutarhastani Viherpiha-lehteen, halusin kahden aukeaman kuvan päälle, siihen kohtaan, jossa ovat iirikseni, Ailan runon Frances puhui, kokoelmasta Kimeä metsä (WSOY 2002):

Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!

Sitten ostin Aila Meriluodon Vaarallista kokea - Päiväkirja vuosilta 1953-1975 ja tuli ihan outo tunne. Tietenkin olin elänyt eri elämää, mutta koin kohtalonyhteyttä, hengitin samaa ilmaa.  Toin kirjan myös blogiini. Ja sitten ilmestyi Tältä kohtaa - Päiväkirja vuosilta 1975-2004 (Siltala 2010). Minussa huojahti, sillä Aila oli niin Aila, että päätin soittaa hänelle. En muista mistä puhuimme, mutta kerroin hänelle, että olin tavalla tai toisella löytänyt, kiitos hänen, sekä Rainer Maria Rilken että kirjailija Aksel Sandemosen tuotannon - ja tietenkin palvoin, palvoin häntä, Ailaa! Sami kommentoikin Tältä kohtaa kirjan arviooni Ailan puolesta: Kiitos! Tältä kohtaa oli myös lukuvuoteni 2010 kolmanneksi paras kirja yli 102 luetun kirjan joukosta! Sen lisäksi se oli vuonna 2011 se kirja, jonka sain ojentaa ko. lukuvuoteni parhaalle kotimaiselle kirjan kirjoittajalle Marja-Leena Virtaselle kirjasta Kirjeitä kiven alle. Tältä kohtaa oli siis Leena Lumi Finlandia -palkinto, joka meni oikeaan osoitteeseen,sillä Marja-Leenalla ei vielä tätä kirjaa ollut. Kaksi vuotta sitten päätin tavata Ailan kirjamessuilla, joissa hänellä oli esitys auditoriossa. Olin liikkeellä Bessun kanssa ja kun saimme auton vihdoinkin parkkiin ja juoksimme sisälle narikan kautta, näimme mikä valtava jono oli menossa kuuntelemaan Ailaa. Bessu ei suostunut jonottamaan ja ohittamaan meistä ei ollut. Olin luvannut Ailalle olla siellä, enkä ollutkaan...Sain asiasta niin kovan opetuksen, että sen jälkeen olen ollutkin kirjamessuilla kaksi päivää. 

Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011) ilmestyi ja kirjan kansikin oli kuin maalaus. Sieltä löytyy vaikka tämä:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö,
täsmensi herra Besserwisser.
Sanoista viis.
Pitelen sinua sylissäni.
Me yksisuuntaiset, rakastavat.
Tässä. Se riittää.

Tuhatulotteinen rakkaus.
Minkä sille mahtaa?

Edellisjouluna sain ystävältäni lahjaksi kaksi Ailan Lasimaalaus-kirjaa, vanhat kauniit painokset. Toinen oli WSOYlta 1946 ja toinen...Lisäksi sain Portaat-kokoelman (WSOY 1961). Miten upeaa on saada jotain, jossa antaja on todella ajatellut saajaa: Arvostan näitä kirjoja sydämeni lävitse!

Voitte olla varmat, että en muista kuin perheenjäsenten syntymäpäivät, mutta niin vain menin pari päivää sitten kirjastoon ja kannoin kotiin Aila Meriluodon Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977) ja Miehen muotoinen aukko (WSOY 2005). Lisäksi vein runoblogiini Lumikarpaloon tämän runon Annen kuvalla:

Pidä suutasi siinä
kunnes soluni laskeutuvat.
Tupruan kuin lumi, asennosta toiseen.
Tuuli tulee pohjoisesta, nietostaa silmäripsiisi,
älä liikahda
tai saamme äkkiä heinäkuun

emme kestä kaleidoskooppia
ennen kuin opimme välinpitämättömyyden

rakkauden puhtaan vuodenajan

- Aila Meriluoto -
Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977)

Suvi Ahola kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa jutussaan Runouden rohkea rouva upean lopetuksen, joka liittyy Ailaan sopiviin adjektiiveihin:

"Vaikka Meriluoto päiväkirjoissan vähättelee järjestelmällisyyttään, minusta häntä luonnehtivat mainiosti adjektiivit levoton, eläytyvä, määrätietoinen, tehokas ja tuottelias."

"Tärkein laatusana on kuitenkin rohkea."

Voin kaivata sinua, tiedätkö sen.
Kuin kaari on ruumiini hämärässä,
se on kireä, kuuma, on näännyksissä -
ja sentään, jos tulisit tiedän sen
vain kiveä kättesi alla mä oisin:
kovaa, kuollutta jäykkää ja ynseää
ja jos pirstoisit mun - sinun pirstovan soisin -
siruiks löisit mun, siru jokainen
yhä kiveä on ja kiveksi jää.

Ja puhua voin, voin puhua sulle:
jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia sirkkain:
oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
vaikk' haroisit, miettisit tuhannen vuotta.
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
 ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois.

Voin kaivata. Kaivata, kaivata voin.

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1946)

ihailusta Aila Meriluotoon 
Leena Lumi

PS. Tänään Yle Teema klo 16.25 Ailan aika.