torstai 30. toukokuuta 2019

Vakiopaineessa me ensimmäistä kertaa: "Jo oli aikakin!", totesi tytär


Monta vuotta Meri houkutteli minua Vakiopaineeseen eli Vakkariin, mutta minä aina sinne Hemingwayhin eli Hemppariin. Ei huono paikka sekään eli lempparini, sillä sieltä niin paljon muistoja...Nuori mieskin, joka säesti kitaralla ja lauloi minulle, juuri minulle Sweet Sixteen, kun täytin vähän enemmän! Ja ne Hempparin soffat, mutta vaikka olisin eilen istunut muurahaispesässä ei ole tunnelmaa kuin koimme Vakkarissa!

Äänitys kirjailija Petri Turusen kanssa alussa kellarissa. Lumimies oli niin vaikuttunut Petrin ja minun Baudelaire -vuoroluvusta, että tänäkin aamuna kiitti siitä intiimin tilan näytöksestä, jonka koki vain neljä. R. totesi, että 'teissä oli taikaa'...Minä siihen, että tätähän olin alunperin hakenut elämältäni, mutta sitten kirjoittaminen ja itse elämä vei. Ja vakuutan, että vuonna koivu ja tähti teatterikouluun pääsyssä painotettiin rajusti laulua. Miksi en luottanut itseeni, sillä olihan Dannyn eli Ilkka Lipsasen tätikin määrittänyt ääneni eikä se ollut sopraano, vaan...Hän kehoitti laulutunneille. Ääni on vain harjoituksen takana, mutta mitään kadu mä en.

Jyväskylästä tuli vihdoinkin minulle Suomen Ateena. Olen niin valittanut, että kaupunki toimii vain urheilun ehdoilla ja yhtä lukuunottamatta paljon pettymystäkin. Varmaan Pori hemmotteli minut piloille, sillä siellä kävin katsomassa kaikki teatteriesitykset, monen monet taidenäyttelyt etc. Vikaa kyllä minussakin, sillä kotokentällä on helpompi löytää parhaat palat.

Vaikka eilen polvistuin Antti Nylénin jalkoihin, en saanut hänestä kunnon valokuvaa eli tietyt tunnelmavalot tms. taustalla haittasivat tulosta. Antti oli hurmaava. Olin tätä ennen vain puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja tietysti Baudelairen Pahan kukista. Kerran soitin julkaisulupaa, kerran jotain muuta, en muista enää mitä. Nylén on helposti lähestyttävä ja hyvin charmantti♥

Eilen saimme kuulla hänen uusimpia tulkintojaan Baudelairelta, niitä kauan kiellettyjä. Kaiken huipuksi saimme kuulla pari myös ranskaksi. Muistattehan mitä olen sanonut, että 'vaikka en ole lukenut ranskaa, jokin ranskalaisessa kirjallisuudessa, musiikissa ja myös elokuvissa vetää isosti.' Meidän jokavuotinen jouluelokuvammekin on Eräs joulutarina (Un Conte De Noël).

Kiitos Petri, että sait minut lähtemään tähän♥ Kiitos Antti mahtavasta illasta♥ Kiitos äänittäjälle♥ Kiitos te kaikenikäinen väki, joiden kanssa saimme jakaa illan♥ Vakkari oli täpötäynnä eli penkkimme on vain kuvauksen ajan meille. Olin kotonani illan tunnelmissa ja arvatkaapa mitä: Niin oli Lumimieskin♥ Kiitos kuvanottajalle, jonka kanssa saimme muutenkin jakaa mielipiteitä♥ 

kulttuuriterveisin
Leena Lumi

PS. Kim Wallilla oli tapana kirjoittaa juttuja, joilla hän saattoi vaikuttaa asioihin, viedä niitä paremmiksi ja eteenpäin. Kun hän onnistui, hän näytti voitonmerkkiä. Haluan tehdä tuosta Kimin 'tunnarista' nyt viestikapulan, jolla emme fanittele omia menestyksiämme vaan teemme voitonmerkin Kim Wallin muistolle! 

11 kommenttia:

  1. Ihana kuva sinusta ja R:stä:) Ihana kertomus kulttuurin täyttämästä illastanne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos♥ Varmaan paikan henki vaikutti: Minulle tuli ihan sellainen hippiolo ja olihan se nauhoitus saatu tunteella putkeen. Paikka oli täysin täynnä eli meille tehtiin tilaa vain tuon hetken ajaksi. Oli niin innostavaa kun mukana oli kaikenikäisiä, mutta yhtä kultturinälkäisiä, ja tunnelma oli boheemi, sitä minä pidän.

      Poista
    2. Ihan pakko vastata juuri tähän ketjuun, koska täällä toinen ’pikkuhippi’ :)
      Niin, ja tyttäret on parhaita (tuntee ’jostain syystä’ äitinsä!) <3

      Poista
    3. Marietta, kiva kun vastasit♥ Tämä oli jotenkin sitä, mitä ennenkin ja vielä livemusiikkia. Äidit ja tyttäret♥ Meri kohta lähtemässä Aurinkolahdesta tänne päin kera kihlattunsa ja heidän koiriensa. Lumimies imuroi, kun minä teen tärkeämpää eli lakkaan kynsiä:)

      Mukavaa viikonloppua sinulle♥

      Poista
    4. Marietta, näin Carol Shields 'vanhoista' hipeistä Kivipäiväkirjassaan: "Minne perhoset pakenevat sateella? Minne päätyvät vanhenevat hipit? He muuttuvat nuhjuisemmiksi, karkeammiksi, totisemmiksi, tai naurettavimmiksi niin kuin Savaget, he näyttävät entintä hupsuimmilta helyissään ja pitkissä kutreissan, he puhuvat epätoivoisen kunnioittavasti asiastaan, esiintyvät lähes kimeä-äänisen suvaitsevaisina ja oikeamielisinä..."

      ♥♥

      Poista
  2. kuulostaa mahtavalta, näytätte hyvältä. Vaihtelu piristää. <3 Ihanaa loppuviikkoa Leena. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, oli kivaa ja kiitos samoin te, näytätte hyvältä. Vaihtelu virkistää, joskus pienikin♥ Kiitos samoin Tiia♥ Huomenna saapuvat nuoret koirineen...

      Poista
  3. Teillä on ollut mahtava ilta!
    (Nyt mulla soi päässä se Putte Possun nimipäivät " voi jospa oisit saanut olla mukana". Ei ihan perjantai-illan biisi...heh.)

    Otsikko on hauska, tarina jo itsessään. Mä olen muuten kertan käynyt Hemingwayssä, Helsingissä. Valitsimme sen silloin kirjallisen nimen mukaan.:)

    Hauskaa viikonloppua!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, yes!!!Olisit viihtynyt, live musiikkiakin ja runoja, runoja...

      Joskus nappaa, toisinaan ei:) En tiennytkään, että Hemppari on joku ketju...Jyväskylän Hempparissa on minusta jotain aitoa...Minäkin valitsin kirjallisen nimen mukaan aikanaan, mutta niin siitä vain tuli tyttöjen kanssa tapa, että 'käydääs vielä Hempparissa!'

      Kiitos samoin sinulle♥ Palasimme juuri ihanista yo-juhlista ja nyt olemme Merin ja Samin koiruuksien hoviväkenä. Kodikasta, ulkona sataa hellää sadetta...

      Poista
  4. Onpa teillä ollut ihana, kulttuuria kuohuva ilta! Vive la poesi! ❤️ t. Kaisa Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaira Reetta, ehdottomasti ja mahtavassa seurassa! Ut pictura poesis♥

      Poista