tiistai 21. toukokuuta 2019

Keväät eivät siskoja keskenään... ja maailman parasta Britaa parhaan ystävän kanssa


Kesäkuussa 2017 magnoliamme eli se herkkä Leonard Messel kukki kiitos sateen kauniisti ja kuvat olivat yhtäaikaisia. Sen lisäksi lemmikit kukkivat täysillä taustalla.


Nyt on toukokuu ja tänään taitavat varista viimeiset kukinnot..., joita tosin oli kahdeksen eli se ei paha. Magnolian takana ikivanha pihasyreeni ja sen takana yksi vanhimmista kartiovalkokuusista.


Siis tällainen on näky: Yksi kukka kukkii, nuppuja tulollaan ja ympärillä ei tietoakaan lemmikeistä ja scillat ovat etupihalla jo kukkineet. Myös tämä valkoinen,


joka mulle kaunehin on. Lisään valkoisia syksyllä, sillä selvästi parin vuoden kokemuksella siniset dominoivat valkoista, kuten tapahtuu myös lehtosinilatvoissa etc.


Koska etupihamme on osa kukkaniittyprojektia, siinä on kukkia paljon! Nytkin esikkoja ollut jo kauan, helmililjoja valkoisia vähän, scilloja ziljoona ja kohta aloittavat puna-ailakit, lemmikit, lehtosinilatavat ja akileijat. Myöhemmin tulevat sitten sormustinkukat ja muut sydänsuven kukkijat.


Jos magnoliatarinat kiinnostavat lue juttu Magnolia - keisarien palatseista puutarhailijoiden unelmaksi. Meillä magnoliamaanisuus näkyy etenkin makkarissamme, jossa magnoliatapetti sekä omasta valokuvasta teetetty suuri magnoliataulu. Kuva on suuresta magnoliasta jossain päin Saksaa.


Moskovan kaunottaressakin on jo nuput, mutta eivät ihan näin suuret, joten puutarha toimii ajallaan, ei kysy lupaa, vaan on villi ja arvaamaton. Me olemme sentään virallisesti vyöhykettä IV, paitsi tämä saaremme taitaa olla III.


Eilen istutin kukkivia keijunmekkoa eli ei mitään idätysjuttuja tänä suvenakaan. Ja tänäänkin istutin keijunmekkoa, kun sain Bessulta ♥


Helmiorapihlajan lupaus on suuri, sillä kolme pikkupuuta ovat täynnään nuppuja. Toivotaan, toivotaan...


Tästä se alkoi ja kuvasta on tehty suurennokset perheen naisille. Seinillä on! Tässä pikkupuussa on jotain hurmaa...


Mikä vei särkyneet sydämet? Niidenhän kuuluisi tällä trooppisella saarella olla jo hyvinkin vauhdissa.


Kärhöt kohta aukeavat...


Omenankukkia, niitä minä aina odotan. Niiden tuoksu oli elämäni ensimmäinen talkki ja edelleen en taida tietää hienonpaa tuoksua ja näkyä kuin kukkivat omenapuut. Omenankukat, oi ihana toukokuu!

Ja siitähän vielä vaikenemme, mistä lähtivät jänisverkot vasta tänään...

puutarhaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa


Minä Annen kanssa tänään kirsikankukissa...


ja sen jälkeen terassilla Brita-kakulla ja suklaakahvilla. Maailman parasta Britaa saa täältä

Paras ystävä♥

16 kommenttia:

  1. Tuossa magnoliassa on niin kaunis väri.Ja muutenkin kauniita kaikki kukkasesi puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ne ovat nuppuina nyt vain noin tummia, en tajua eli onko joku lannoitus- tai maaperäjuttu. Nyt auetessaan hailakoita, mutta edes aika suuria. Kiitos♥

      Poista
  2. Minulla on nyt mahdoton puutarhakuume. Tekisi mieli kukkapenkkejä. Perennoja. Netistä jotain ideoita napsin, mutta kun lähdin listani kanssa metsästämään, en löytänyt. Ajattelin sinua. Onneksi työpaikalla on yksi puutarha-pirkko, joka pyysi käymään ja hakemaan taimia. Ehkä tästä vielä kukkapenkkejä rupeaa syntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sinulla on kiva luoda paikasta omanoloisesi. Nyt tai oikeastaan aikoihin, kukkapenkit eivät ole olleet niin suosiossa kuin vapaat ja runsaat ryhmät, joiden väliin ei mahdu edes rikkaruoho. Olen itse kuitenkin säilyttänyt talon alkuperäiseltä omistajalta keski- ja alapihaa linjaavat aaltomaiset penkit sekä tietty talonpäädyn kukkapenkin, joka ei ole mitenkään loistokas, sillä sitä varjostaa puu, jota emme aio kaataa. Sen sijaan olemme huomanneet, että seinän varjoon hakeutuu nyt lännen puolelta köynöshortensia! Lykkyä tykö!

      Poista
  3. Magnolia on kyllä niin ihastuttava! Samaa mieltä omenankukista, nyt availevat kukkiaan täälläkin! Kesä tuoksuu nyt kun saatiin vähän vettä!

    Ihanaa viikon jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, se on, se on! Meillä ripsottaa nyt ja toivon, että se hiukan odottaa, sillä Anne on tulossa just ja haluaa nähdä taas tietysti myös puutarhan. Vasta sen jälkeen traditiomanskat, ne kevään ensimmäiset (jos on löytänyt kotimaisia) ja Brita-kakku.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hannele, se on ihan uskomaton. Istutin sen aluksi väärään paikkaan eli liian varjoon. Nyt hän näyttää parhaansa kun pääsi etupihan ensimmäiseen rinteeseen. Jo ensimmäiset helminuput, vaaleanpunaiset ovat ihastuttavat ja sitten kun ne alkavat aueta, niin henkeä salpaa...

      Poista
  5. Oi mitä ihanuuksia! Magnoliahaaveita elättelen, taidan viedä yhden taimen Kirkkikseen sittenkun taas sinne joudan...

    Kiitokset kauniista kukkaispostauksesta, Leena ja hyvää viikonjatkoa! <3

    t.Kaisa Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos♥ Tämä on yksi missioni:) Juu, siellä voisi viihtyäkin, kun muistat suojata verkoilla syksyllä.

      Ole hyvä ja kiitos samoin, Kaisa Reetta!♥

      Poista
  6. Magnolian kukinnassa on aina jotain taianomaista kauneutta.
    Meillä omenapuut vasta aloittavat, kun taas monet pienet sipulikukat ovat jo lopettaneet. Lämpö on saanut kukat riehaantumaan, mutta ehkä luvattu viileneminen vähän rauhoittaa tilannetta.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, eikö vain! Niin meilläkin, nämä kuvat ovat ehkä viime keväältä. Toisaalta sipulikukat ovat todellakin lopettaneet ja magnolia varistanut jo viimeisensä kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. Nyt alkoi viileys. Kävin istuttamassa toisen keijunmekon, mutta en usko hallayöhön, joten saavat nyt luvan selvitä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista
  8. Teillä on upeasti kukkiva piha - ja kukkii koko kesän, aina jotain vuorollaan. ♥

    Brita on yksi parhaimmista kakuista.

    VastaaPoista