Magnolia - keisarien palatseista puutarhailijoiden unelmaksi

Olen ihan mennyttä! Kaikki, kaikki on nyt magnoliaa, sillä tarhamagnoliamme magnolia x loebneri 'Leonard Messel' kukkii ensimmäistä kertaa. Tämän herkän herran vyöhykkeen on tiedetty olevan I ja me olemme virallisesti vyöhykettä IV, mutta saaremme saattaa olla III ja olemme R:n kanssa lisäksi parantaneet pienilmastoa istuttamalla tontin pitkälle sivulle kuusiaidan ja kahdelle muulle sivulle kuusiaidannetta.

Aloitan tarinan alusta ja tarina pitää sisällään kaikki sen, mitä olemme tähän mennessä magnolioista kokeneet. Vaikka kyseessä on nyt 'vain' Leonard Messel', juuri tähän juttuun tulevat sitten muutkin magnoliatarinat, sillä minulle on paikka jo toiselle magnolialle, mutta vasta ensi keväänä, jos löydän riittävän hurmaavan (lue: vaativan) kaunottaren. En syty kestävistä pienikukkaisista lajikkeista, vain tämä 'oikea' hurmaajatar saa meidän ihailumme. Pidän itse puutarhajutuista, joihin liittyy tarina, kuten pidän ruokajutuista, joihin liittyy tarina, joten tässä sitä nyt sitten tulee.

Kahden viikon kevätmatkallamme Saksaan ja Itävaltaan en paljon muuta nähnyt kuin magnolioita. Olimme pitkästä, pitkästä aikaa liikkeellä ilman lapsia, joten minulla oli huomio nyt muussa kuin tenavissa. Mihin ikinä menimmekään, kuvasin magnoloita, mutta kuitenkin, se kaikki alkoi jo välillä Rostock-Berliini, jossa näimme sen hurmaavimman ja jonka kuvasta sitten teimme suurennoksen ja taulun, niin että kumpikin näkee ensimmäiseksi (tai toiseksi;) herätessään magnolian.

Vielä pysymme kuitenkin tässä omassa pienessä tarhamagnoliassamme. Leonard siis on nyt selvinnyt kaksi talvea ilman mitään talvisuojausta. Toinen talvista oli pelottavin, sillä ei ollut lunta. Viime talvi oli helppo. Vain jänisverkko on ollut magnolian suojana. Viime keväänä Messel teki vain lehtiä ja olin jo alistunut tilanteeseen, kunnes tänä keväänä aloin huomata, että lehtisykkyrä näyttää vaaleanpunaiselta. Tämän magnolian kukat ovat vaaleanpunaiset ja tähtimäiset.

Tässä kukan muoto ihan auki. Aurinko ei nyt syönyt väriä, sillä vältämme auringossa kuvaamista, vaan tuo kukinto on täydessä kukassaan auki ollessaan hyvin vaalea vaaleanpunainen. Lisäksi näitä kuvia on otettu eri päivinä ja eri kameroilla. Puutarhamme kaunein tähti!

Tarina jatkuu. Matkalta palattua, jokunen viikko siitä, menimme Viherlandiaan ja siellä oli ollut just joku happening enkä löytänyt kumpaakaan tuttua luottomyyjääni. Ajauduimme kuin magnoliamagneetin vetäminä just oikeaan kohtaan taimipihalla. Siinä oli vaikka mitä kestävää ja pienikukkaista lajiketta, mutta sydän pysyi vaiti. Sitten näimme ryhmän, joissa oli laput vain siinä kiinteässä esittelyssä, mutta ei minkään valtakunnan merkkejä ruukuissa. Katselin esittelyä ja sitten näin Leonardin kuvan kukkivana ja se oli rakkautta ensikatseesta. Mikään ei auttanut: Ihan sama millä vyöhykkeellä hän selviää, mutta meidän puutarhaamme hän nyt tulee!

Istutimme hänet etupihalle, mongolianvaahterametsikön alueelle, paikkaan, jossa kesäkuussa kukkivat lemmikit Messelin toisella puolella on syreeni ja toisella helmiorapihlaja, josta tulee juttua vielä tänä keväänä. Hyvin likellä on myös viime syksynä istutettu hortensia Vanille Fraise.

Tästä näkyy pensaan nykyinen koko. Takana vanhat mongolianvaahterat, joita pitkin kiipeävät alppikärhöt ja joiden juurella viihtyvät jouluruusut Nurmikkoa emme tuossa enää pidä, vaan kukkaniittyä. Kuvan tilanteessa scillat ja esikot ovat lopettaneet, mutta lemmikit ovat aloittamassa. Otan lisää kuvia magnoliasta ja lemmikeistä, kunhan viime mainitut aukeavat kokonaan. Sinisen ja vaaleanpunaisen liitto on niin suloinen, tähtiin kirjoitettu! Leonard on vielä pieni, mutta sen korkeudeksi luvataan 3-4 metriä.

Kuin silkkiä ja samettia vaan...♥

Ja tässä kuvattuna vasten kyhmyräistä mongolianvaahteran oksaa. Osa kukista taitaa olla vielä tulollaan...

Tässä sama zoomattuna.

Ja taas vähän kauempaa. Kuvassa näkyy asemointi eli olemme etupihalla ja talo näkyy taustalla.

Kuvassa ihana syyllinen magnoliakuumeeseen! Talo Saksassa. Tämän jälkeen tajusimme, että magnoliavirus oli elänyt meissä jo jonkin aikaa, sillä olimme tapetoineet yhden seinän jo ennen matkaa magnoliatapetilla. Reissun jälkeen tuli tämä kuva makkariin suurena, olkkariin magnoliasohvatyynyt, lisäksi magnolialakanat, magnoliakosteusvoide ja -suihkusaippua. Facebookin Piha ja puutarha -ryhmässä olen jo ilmoittanut, että jos joku perustaa magnoliayhdistyksen, liityn siihen. Mikä ihaninta, Lumimies on myös haltioissaan Messelistä. R. käy kuvaaamassa niin, että välillä olemme siellä saman Leonardin ympärillä yhtäaikaa ja R. ymmärtää myös, että Messel tarvitsee morsmaikun. Ottaisin Susanin, mutta vaisto sanoo, että se kuolee ensimmäisenä talvena tällä vyöhykkeellä. Odotan nyt ja seuraan vuoden, mitä kauniita ja hieman kestävämpiä lajikkeita on tai tulee tarjolle. Olen kuullut, että Laukaassa kehitellään kestävää, suurikukkaista magnoliaa...

Magnolia on viettelijä vailla vertaa. Sitä ei tajua ennen kuin katsoo sitä kukkivana livesti. Tähtikirkasta on nyt, että meillä ei enää ole puutarhaa ilman magnoliaa, joka on kuin todeksi tullut unelma. Hyvää kannatti odottaa!

magnoliaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Nyt on kesäkuu 2017 ja magnoliassa on menossa toinen kukka. Se on paljon verrattuna viime vuoteen, jolloin ei tullut kukaan kukkaa. Takana oli talvi, jonka tammikuu oli lumeton ja pakkasta oli -30 astetta kolme viikkoa! Nyt oli parempi talvi ja kaiken lisäksi keksin laittaa kevätalvesta jänisverkon ympärille hallaharson tulensuojaksi. Nostin ja laskin sitä kelien mukaan.

Ensimmäinen kukka oli pieni, se oli raukka auennut kun tuli kylmät yöt ja päivät takaisin...Tämä mikä nyt kukkii on isompi ja hyvin kaunis lemmikkimeren ympäröimänä.

Voiko ilman tätä olla puutarhaa...

Pari vuotta sitten sain tietää, että aran magnolian suurin vihollinen on kylmä viima. Sitä vastaan kehitin kaksinkertaisesta hallaharsosta suojan kaurisverkon ympärille. Kiinnitys hakaneuloilla. Tuo systeemi nousee ja laskee kuin hissi, kun vain avaan pari isompaa hakaneulaa, joilla suojus on kiinni verkossa. Pidän tätä aika kauan eli keväällä kun lumet alkavat sulaa, voipi olla kylmiä öitä ja kylmiä viimoja. Tämä kuva on otettu joulukuussa 2019.

Siellä Leonard on suojassa ja saa silti nauttia lumen antamasta suojasta, joka sataa avonaiseksi jätetystä yläosasta. Nyt olen myös ymmärtänyt, että ehkä olen kastellut hiukan liian vähän, sillä juuri tämä paikka on erityisen kuiva. Siirtoa en uskalla enää ajatellakaan!

On toukokuun viimeinen päivä 2020. Osa magnolian kukkien terälehdistä alkoi eilen jo varista. Magnolia on toukokuuta! Talvesta on selvitty. Kukkia on tullut ja on vielä tulossa, mutta runko ei vaikuta mitenkään vahventuneelta, mutta ehkä korkeutta on tullut hiukan lisää.

Magnolia - hulluutta ja intohimoa toukokuun viimeiselle päivälle! En tiedä, ehkä tämä on sairautta, sillä tunnen selvästi magnoliakuumetta! Mitään superonnistumista en pääse tämän I-vyöhykkeen Leonard Messelini kanssa kokemaan, siltä tuntuu, mutta kerrankin olen vähästä kiitollinen. Saman harrastajat ymmärtävät parhaiten, sille ei vain voi mitään: 

Onko kukaan onnistunut kasvattamaan Leonard Messeliä vyöhykkeellä III (Pirkanmaa)?

On tämä niin kiva ryhmä, kun aina löytyy yksi hullumpi kuin toinen ja nyt se olin nyt minä! On muuten kiva henki ryhmässä: Kaikki tukevat toisiaan ja minäkin esittelin heille heti sen hissisysteemin, jolla voisi estää kylmiä viimoja etc. Ja koska tietysti Hullaannuin Black Tulip magnoliaan, yp, asiallinen herra, pudotti minut lempeästi maanpinnalle eli kai pitäisi sitten muuttaa vähintäin Lohjalle tms.

Siis tällainen olisi Magnolia 'Black Tulip'. Kuva Mustilan sivustolta ja ainakin nyt loppuunmyyty. Ei muuten ihan huokea kokeilu, sillä 80 euroa...Muutetaanhan sitä turhempienkin syiden kuin magnolioiden takia!

Apposen aukinaisena Messel on kuin valkoinen...tähti!

 Olen lisännyt lannoitusta, kehittänyt tuon viimasuojuksen sekä kastelen enemmän: Aika näyttää, miten käy. Nyt jäämme seuraamaan, miten loput nuput kehittyvät. Jos magnolia on 'lajisi', liity ihmeessä Facebookin Magnolia - hulluuttaa ja intohimoa -ryhmään!

magnoliakuumeterveisin
Leena Lumi

Magnolian kukintaa keväällä 2021. Nuppuja on vielä tulossa...