Nyt sitä alkaa tajuta, että ei ole elämää ilman puutarhaa! Kun päivät puutarhailee putoaa autuaallisen nirvanaan, jolle ei vertaa löydy. Tai ei just nyt, kun vielä käydään kuumana kaikesta jännästä, mitä maa lykkää esiin. Päivät ovat täynnä yllätystä yllätyksen perään ja mikä maaginen voima onkaan hyötyliikunnalla, jonka päämäärä on tuottaa kauneutta: kukkivia niittyjä, nuppujaan aukaisevia pensaita,
pilvikirsikoita valkeassa kukkavaahdossa, kohta jo omenenkukatkin ja sitten alkaa odottaa valkolehdokin tuoksua...Arvostan tätä kaikkea ja etenkin rankan vuoden jälkeen. Tyttäremme on tarvinnut meitä ja nyt se on elävästi koettu, miten varhain rakennettu hyvä suhde nuoreen pitää ovet auki silloinkin, kun aurinko ei paista. Paljon on puhuttu, naurettu ja itkettykin, mutta kaikesta on selvitty.
Meri, meidän aurinko, kuu ja tähdet hehkuu jälleen. Nauraa kuin vain hän nauraa. Siniset silmät kuin metsälammet, joista kauris juo...
Meri♥
Mamikin taas julkisuudessa eli nyt vihdoin sain Meidän Suomi -lehden, jossa siis avaudun kirjabloggaamisesta, rakkaudesta, pitkästä parisuhteesta, puutarhasta KOLMEN AUKEAMAN verran! Lumimieskin isossa kuvassa. Olen useasti haastatellut muita, mutta ollut myös haastateltavana. Tämä
case Kari Martialan kanssa on ollut hullunhauska, sillä jutun piti ilmestyä vuoden ensimmäiseen numeroon,
jota varten oli syyskylmässä tehty kuvauksiakin, mutta kun sitä ei kuulunut, unohdin koko asian. Sitten yhtenä iltana myöhään Kari kirjoittaa mulle, että nyt pitäisi saadakin keväisempi juttu ja puutarhaakin mukaan, sillä juttu minusta&co tuleekin toukokuun lehteen. Aikaa tehdä tekstiä oli seuraavaan aamuun. Itketti ja nauratti. Kyllä minäkin sähellän, mutta Kari tekee sen sillä tyylillä kuin se olisi 'maan tapa' eli hirveen coolisti. Hauskaa, että just tämä juttu ilmestyi nyt tänä vuonna, kun meillä on 30-vuotishääpäivä. Siitä tuli sitten mieleen tietty nuo joutsenparit, joista voitte lukea lehdestä, jonka saa tilaamalla
täältä mukavaan tarjoushintaan tai voi ostaa Akateemisesta.
Vakuutan, että sivulla 57 kovinkin puutarhailija yllättyy, kun tulppaanit 'Orca': "Se kasvaa pitkin elävää kirsikkapuuta, pitkin kuollutta luuumupuuta, mongolianvaahteroissa ja missä tahansa pensaissa." Katsoin omaa alkuperäistä tekstiäni ja siellä puita kiipeilevät
kärhöt..., mutta eipä mitä, mua naurattaa. Se ei naurattanut, että kaikilla muilla on ollut lehti ennen minua, joten
Kari olisi voinut olla Suomessa sen sijaan, että
on taas suutelemassa Helenansa kanssa Havaijilla!
Mama's Fish Housen pöytä, jonka ääreen mieluusti istuisin...Kyyhkyläisten matkaa Havaijilla voitte seurata täällä
Jos tämä katoaisi?
Olisitko unta vailla,
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,
ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa - tulvillaan
tähtianista, melissaa?
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
ihanasti pihalla
Leena Lumi
Ihana Rilken runo...tähtianista, melissaa...voiko rakkaudesta ja puutarhatöistä puhua kauniimmin :)
VastaaPoistaHm...köynnöstävät tulppaanit... sinulla on aika erikoinen puutarha ;)
Mai, minun ehdoton suosikkini Rilkeltä, joskin pidän hänen monista runoistaan. Runon suometaja oli ystäväni, josta olen blogissani kirjoittanut paljonkin. Rakastan just tuota: tähtianista, melissaa...
PoistaHah-hah. topivoin voivani nauraa tälle joskus viiden vuoden päästä, mutta naurankin jo nyt;)
Mai, Mai, etkö yhtään ihmetellyt tuota magnolian kukkaa? Herkkä herra Leonard Messel, I-vyöhykken kasvi, kukkii täällä IV-vyöhykkeellä! Arvaa onko tätä odotettu.
Poista3 aukeamaa ,mahtavaa:) Saatko ehkä linkin kirjoitukseen tänne? Ja Meri,kaunotar:)
VastaaPoistaJael, eikö! En, kaikki ei ole vielä netissä, onneksi. Jos saan lehtiä lisää, saat oman kappaleen, kun tulet meille. Hän on, hän on<3
PoistaOi miten herkät ja kauniit kuvat tyttärestäsi! <3
VastaaPoistaJa tuossako hän nyt on, se, josta puhuttiin, ensimmäinen magnolian kukkanne? Onnittelut, Leena! <3
'Meidän' (käytän tässä nyt omistusmuotoa, mutta..) metsäpuutarhan magnolia vietti juuri ensimmäistä kevättään, joten saa nähdä, miten kukinnan käy, vai kukkiiko vielä ollenkaan. Elossa hän on, silmut kehittyvät...
En ehtinytkään tänään vielä keskustaan... Kiva, että lehti tuli teille, juttu näyttää hinolta, ainakin tuon ekan aukeaman perusteella! :)
Kaisa Reetta, kiitos<3
PoistaJust siinä 'hän'. Olen nyt kuvannut kaksi iltaa ja teen niistä sitten koosteen. Kukkia ei ole montaa, joten ei saa mitään upeaa ja isoa. Pensas on vielä pieni., mutta täytyy sanoa, että kun katsoo magnolian kukkaa, sielussa huojahtaa. Meillä tämä toinen kevät, mutta viime keväänä vain lehtiä. Kyllä teidänkin sieltä sitten yllättää iloisesti...
Harmi, että tuota lehteä saa vain Akateemisesta...Katselin kateemiset Suomessa ja niitä ei ole montaa. On aika kiinnnostava, kun tulppaanitkin kiipeävät puissa;)
Kauniit kuvat Meristä. Kohta tuota erikoista tulppaania etsitään kiihkeästi puutarhoilta.
VastaaPoistaCheri, kiitos<3 Sieluni silmin näen kiihekän puutarhailijan, joka etsii oranssia, kipeilevää tulppaania;)
PoistaTuo lehti pitää saada, on mielenkiinoista kurkistaa sitäkin kautta elämääsi.
VastaaPoistaOn hienoa, kun välit lapseen säilyy sillä tasolla, että elämän vaikeinakin hetkinä voi turvautua apuun, joka on sitä parasta ja ymmärtäväisintä. Senjälkeen on taas helpompi rakentaa uutta, löytää ilon.
Oikein hyvää toukokuun loppua!
Mummeli, mikä harmi, että Akateemista kirjakauppaa on vain vain isoissa kaupungeissa.
PoistaSe on eikä ole mikään takuujuttu. Olen työstänyt tuota Merin syntymästä asti, että kaikki asiat voidaan saada järjestykseen ja apua löytyy kotoa.
Kiitos samoin sinulle <3
Paljon rakkautta ja onnea <3 <3 <3
VastaaPoistaRiitta, kiitos samoin<3<3<3
PoistaKaunis on tyttäresi :) Nyt täytyykin rynnätä lehtiostoksille sillä pakkohan tuo juttu on lukea ja kokea! Mukavaa viikonjatkoa Leena <3
VastaaPoistaPirkko, kiitos<3 Koet jotain uniikkia: oranssit tulppaanit kiipeävät pitkin puita! Ja Kari on tietty nyt sitten just karussa Havaijilla;)
PoistaKiitos samoin Pirkko!<3
Oi, Leena, olet saanut magnolian kukkimaan siellä satumaassasi. :-)
VastaaPoistaIhanaa, että tyttärenne hymyilee jälleen.
Unelma, kyllähän täällä Suomen Tahitilla magnoliat kasvavat, mutta että tällainen herkkä herra Saksasta;) Menestymisvyöhyke on luvattu tälle I. En halua niitä kestäviä pienikukkaisia, kun ne eivät minusta edes tunnu magnolioilta: Tätä tai olen ilman;) Kaksi talve ajo menty, kumpa vielä saisi ensi keväänkin...
PoistaElämä on nyt kuin silkkiä vaan...ja jo oli aikakin. Jos meidän auriko, kuu ja tähdet eivät valaise, on synkkää.
<3
Luin kyllä kiipeilevistä tulppaaneista mutta uskoin olevan painovirheen. Haittaakse jos tulppaanitkin kiipeilisivät puutarhassasi?!? Kaikki on kuitenkin mahdollista. Juttu oli hieno tarina teistä kahdesta ja elämästänne, Siinä ilmapiirissä voisivat tulppaanit todella kiipeilläkin! Ja kaunis tyttärenne oli kuvassa myös. Nyt postauksessasi entistäkin kauniimpana ja mitkä silmät!
VastaaPoistaPilvikirsikankukkia minäkin faceen kuvasin, ovat nyt kera luumu- ja kirsikkapuiden sekä päärynäpuun kukkien kanssa täyttä kevätkesää.
Anja, mää meinasin ensin kuolla, sitten alkoi naurattaa. Eihän tuota nyt kukaan voi uskoa, että noin olisi;) Ihan kiva juttu siitä tuli ja pidin siitä, miten oli taitossa laitettu ne valkoiset särkyneet sydämet. Oih, Merin slmät...ne ovat niin kuin meri. Erikoista on, että kun hänellä on yllään sinistä, joka ei ole hänen suosikkinsa, mutta minusta hänelle sopii, kuten kuvasta näkyy, silmät ovat yhtä valtamerta.
PoistaFaceen? Kai me ollaan facekaverit? Meillä ne aukeavat just sillään tänään taio huomenna. Hellettä jo toista päivää. Päärynäpuu on vieäkin istuttamatta. Sellainen tulee, kun saan varmistuksen, että hedelmät ovat makeita, ehtivät kypsyä etc. Sellaisia söin lapsuuskesinä Säkylässä Pyhäjärven rannalla talossa, jossa usein vietin viikkoja kesäisin. Nyt se on kuin unta: Että sellaisia päärynöitä Suomessa...
<3
Voi miten ihania uutisia ja kauniita kuvia! <3
VastaaPoistaAnnika, kiitos <3
PoistaMeidän puutarha odottaa ja odottaa. Salaojia, puskien siirtoa jne. Odottaminen ei ole vahvimpia puoliani, se täytyy sanoa:(. Olisipas kiva lukea tuo juttu. Täytynee etsiä lehti käsiin.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, tiedän tunteen, sillä minulla ei ole yhtään kykyä odottamiseen;)
PoistaAika vähän on Akateemista kirjakauppaa Suomessa. Jyväskylässäkin oli, mutta ei enää. On juttuja, joita saa vain sieltä...
Leena, luin Meidän Suomi -lehden jutun seisaallaan Helsingissä Akateemisessa. En raaskinut ostaa lehteä, koska saan sen pian meidän talon sisäisessä lehtien vaihdossa. Meillä on alakerrassa lehtihylly, jonne tämäkin aina ilmestyy. Lisäksi yksi ystävällinen naapuri tipauttaa meille oikein postiluukusta Suomen Kuvalehden ja laatulehti Seiskan. ;)
VastaaPoistaNiin, siitä jutusta! Oikein hyvä, vaikka meille blogiasi seuranneille kylläkin tuttua tuttuine kuvineen. Olisin toivonut tuoreita kuvia, esim. siitä ravintolatapaamisestanne ja puutarhasta tietysti, vaikka olikin puutarhan lepoaika. Tämähän ei ole sinun vikasi suinkaan. :)
Hyvä, että rakkaussurut ovat ohi ja elämä hymyilee. Meillä niitä saattaa kohta olla jo kolmannella polvella, kun kaksoset siirtyvät nyt yläasteelle. Nuori neiti on lähes minun mittainen, pitkäsääri kaunotar.
Marjatta, kiva kuulla.
PoistaVarmaankin, mutta kun laitoin hirveän määrän kuvia, Kari ne valitsi. Tai ehkä myös muu toimitus...Olisvathan he voineet laittaa niitä ravintolakuviakin...En tietnkään antanut silloin syksyllä kuvaajan tulla puutarhaani eli tämä ajankohta sekaannus sotki kaiken. Mun puutarha on ollut niin monissa lehdissä ja televisiossa, että minä en näe siinä suurta uutta, vaikka todellisuudessa nytkin kukkii I-vyöhykkeen magnolia ensimmäisen kerran.
Olen nyt muutaman äidin kanssa tästä puhunut ja eräskin kolmen tyttären äiti sanoi, että 'luopuminen on aina vaikeaa'. Siis kun nuoret eroavat vaikka viiden vuoden kuluttua, sitä on ottanut lapsensa parin jo perheensä jäseneksi. Nyt täytyy opetella taas kaikki uudestaan ja alkaa relata niin, että voi vaeltaa talossa vaikka kauheat, mutta mukavat collget jalassa. Nuoria komeita miehiä nääs ja tyttären ei tarvitse äitään hävetä! Olen nyt tämän casen käynyt läpi ja jättänyt taakse ja pääasia, että tytär on onnellinen. Kaunottariahan nuo nuoremme ovat <3
PS. Marjatta, eivät ne kuvat ole vanhoja, vain blogissa julkaistuja. Tosin ne syyskuvat olisivat olleet uusimmat. Minulla on ollut tämä rankka case, enkä muutenkaan ole mikään muotibloggaja, joten ei mun tarvitse. Itse ehdotin, koska syksy ei nyt käynyt, noita viime suven kuvia, joissa ylläni on koralinpunainen mekko ja niissä olisi ollut ennenjulkaisemattomiakin. Se meni nyt näin, mutta onneksi palaute on ollut positiivista ja sitä minä nyt tarvitsen! Kohta tarvitsen myös matkan, jonka jälkeen olen kuin uusi ihminen...
Poista<3
Juttu ja kuvat olivat oikein hyvät, tarkoitin vain tuoreilla kuvilla kuvaajan siinä haastattelutilanteessa ottamia, niin olisi välittynyt läsnäoleva hetki.
PoistaSinun kuvasihan ovat todella hienoja. <3
Marjatta, tämä nyt meni näin. Ne olisivat sitten olleet ravintolan sisäkuvia. Mutta: Se ulkokuva on otettu juuri samaisen Pöllöwaarin edustalla, jossa minä ja Reima olemme yhdessä, mutta toukokuussa 2013! Jos myöhään syksyllä olisi otettu sama, sitä ei olisi julkaistu, koska nyt haluttiinkin sitten tietysti kevättä. Karikaan ei tiennyt tätä etukäteen.
PoistaKiitos <3
Leena, mukavia lomasuunnitteluja puutarhahommien ohessa!
PoistaLeena, minua alkoi harmittaa, että menin arvostelemaan jutun kuvavalintaa. Anteeksi! Katselin lehden edellistä numeroa, jossa haastatellaan Sonja Lummetta puutarhaharrastuksestaan. Siinäkään ei ollut rakastamiani tilannekuvia, joten tämä on ilmeisesti lehden linja.
PoistaOlisin vain niin halunnut nähdä Leenan itse työn touhussa lehdossaan. :) Nämä ovat muutoin parhaita mahdollisia kuvia!
Marjatta, kiitos, mutta me ei lähdetä suvella Suomesta pois enää kuin yhden kerran ja se on sinä vuonna kun R. täyttää pyöreitä: Nyt on tulossa lokakuun matka.
PoistaÄlä välitä, sattuuhan tuota. Kyllä minäkin melkein putosin, kun Kari ehdotti, että lähettääkö hän tänne jonkun puutarhakuvaajan ja menossa oli huhtikuu, kun siis olisi pitänyt saada kesäkuvia;) Kaikki kunnon puutarhajutut kuvataan edelliskesänä, tiedän siitä, kun olen ollut näissä jutuissa mukana.
Meillä ei varmasti ole oikein mitään muita työkuvia kuin R. leikkaamassa kuusiaitaa tai korkealla puunlatavassa siistimässä vanhoja puita...Olen muuten itse huomannut saman, että sitä mieluusti katselee vanhoja arjen ja työn kuvia. Se tuli hienosti esille Kortelaisen kirjassa Avojaloin, joissa niitä oli.
Mukavaa loppuviikkoa <3
Kaunis mangolia, kaunis Meri, hyvä että hymy on palannut.
VastaaPoistaJa kaunis tuo Rilken runo. Ja huvittava kärhöilevä tulppaani!;)
Sanna, molemmat kauniita, kiitos!
PoistaSe on niin ihana. Nyt kun en muuta keksi, se saa tulla kera magnolian, sinne Lumikarpaloon. Minulla ei ole aikaa etsiä uusia runoja just nyt. valitan.
Ensin itketti, sitten nauratti;)
Ihania kuvia! Upeat siniset silmät Merillä, niin kauniit ja intensiiviset. Sinä Leena olet kuvissa aina niin upea ja karismaattinen pakkaus. <3 Näyttävä kuva sinusta ja kuvat ovatkin minulle uutukaisia, vaikka aika paljon täällä pörrään. <3 Eli kivaa oli katsoa ja lehtikin pitää bongata. <3
VastaaPoistaIhania unia. <3
Tiia, kiitos<3 Kauniit ja suuret silmät. Kiitos samoin<3 Sinä se laitat itsesi likoon tavan takaa: ihailen kuviasi, huumoriasi ja energisyyttäsi<3 Kiva kuulla, kiitos!
PoistaKiitos samoin<3
Kaunis kuva, teistä molemmista ♥
VastaaPoistaja purjehduskausi on alkanut!
Hannele, kiitos♥
Poista...oih, purjehtiminen! Nuorena sitäkin, mutta se on kuin ratsastus, sen voi aina aloittaa uudelleen.
Tulen tänään vielä kurkistamaan magnliaasi...