Jo silloin kun toin blogiini kirjan Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia ja näin kuvan kesälumipisarasta, päätin, että minulla ei voi olla puutarhaa ilman kesälumipisaraa, jota myös suvikelloksi kutsutaan. Hän on 'Leucojum aestivum' ja paljon maagisempi kuin saatoin olettaakaan. Kerään tähän juttuuni nyt sen, mitä minä tiedän tästä herkästä, viekottelevasta kaunottaresta. Vertailufaktat kesälumipisaran ja kevätlumipisaran, jota myös kevätkelloksi kutsutaan kanssa, olen saanut juuri kirjasta Hehkuvat sipulikukat, muu on jo kokemusperäistä alkaen edellissyksystä, jolloin istutin ensimmäiset kesälumipisaran sipulit...: Ne nousivat maasta, mutta eivät kukkineet eli mikä pettymys!
.JPG)
Sitten tuli pääsiäinen Luvialla ja se käynti Porin torilla, jossa näin kahdellakin myyntipöydällä kukkivia kesälumipsaroita, jotka myyjä tosin myi minulle ja siskolleni kevätlumipisarana. Yritin vähän väittää vastaan, sillä minulla on näkömuisti ja mieleeni nousivat edellä mainitun kirjan kuvat, joissa kesälumipisara sivulla aukeaman vasemman lehden oikeassa reunassa ja kevätlumipisara oikean puolen vasemmassa reunassa. Kolme kertaa kun myyjä oli vakuuttanut että kevätlumipisara, annoin periksi ja olin vain onnellinen, että nyt kukan sain.
Tässä kirjan kuva kevätlumipisarasta eli kevätkellosta, 'Leucojum vernum.' Korkeus on 20 cm, kukan väri valkoinen, kukinta-aika huhti-toukokuu, kasvupaikka auringosta varjoon ja käyttö istutusryhmissä ja villiintymään nurmikolle. Ja faktaa kirjasta:
Kevätlumipisara on puutarhassa yksi aikaisimmista sipulikukista. Jo syksyllä voi nähdä, kuinka versot ovat valmiina maanpinnassa odottamassa kevään tuloa. Heti keväällä puhkeavat...
Kevätlumipisaralla on yksi tai kaksi kukkaa jokaisessa varressa. Jokaisessa kuudessa terälehdessä on kärjessä vihreä tai keltainen pilkku.
Kevätlumipisara sietää melko kosteaa maata. Se ei siedä maasta nostamista ja kuivumista. Siksi myynnissä olevien kuivien sipuleiden juurruttaminen voi olla haasteellista.
Viihtyessään kevätlumipisara lisääntyy sekä sipuliensa että siementensä avulla.
Ja tässä kesälumipisara kirjasta Hehkuvat sipuulikukat. Tämän kuvan muistin ja tämän halusin! Korkeus on 40-50 cm, kukan väri valkoinen, kukinta-aika toukokuu, mutta kuten huomasitte, Porin torilla tätä voidaan myydä jo huhtikuussa kukkivana! Ja faktaa:
Kesälumipisara muistuttaa kevätlumipisaraa, mutta on korkeampi ja kukkii paljon myöhemmin. Sen kukat ovat lisäksi pienemmät ja sievemmät. Jokaisessa kukkavarressa on useita kukkia. Jokaisen terälehden kärjessä on vaaleanvihreä pilkku.
Kesälumipisara kuuluu sipulikasveihin, jotka viihtyvät kosteissa paikoissa. Viihtyessään se lisääntyy hyvin. Suurikokoisena sipulikasvina se pitää puolensa myös perennapenkin keskiosassa ilman, että naapurikasvit, jotka ovat pienikokoisille sipulikasveille liian suuria, vievät niiltä kasvutilaa. 'Gravetye Gigant' -lajike on kotoisin englantilaisen, 1800-luvulla eläneen puutarhuri William Robinsonin puutarhasta.
Hän viis on veisannut räntälumestakaan, vaan on kantanut pohjolan luonnon karut takaiskut ylväästi.
Katsokaa, miten suvikello oikein levittää kauneutensa ja jokainen täydellinen vihreä kauneuspilkku on just eikä melkein kohdillaan.
Kotiliedessä 8/2015 on Johanna Vireahon juttu Ilo puskee maasta, jossa kerrotaan Carita Kaulbars-Staudingerin puutarhasta. Kiinnostava juttu päätyy huipennuksen, jossa Carita kertoo rakkaimman kevään merkkinsä olevan juuri suvikellon. Tavallaan se on myös puutarhan arvokkain kukka, sillä Carita jutussa kertoo:
Sain suvikellon yhden sipulin ystävältäni, joka hankki niitä Göteborgissa sijaitsevan Vadstenan luostarista.
Carita istutti sitten sipulin todella huolellisesti, mutta vei kymmenen pitkää vuotta ennen kuin se avasi kukkanuppunsa ensimmäisen kerran, joten tässä valossa minullakin on toivoa useammastakin kesälumipisarasta. Caritallakin lehdet ilmestyivät joka vuosi, mutta ei kukkaa. Ja näin Carita huipentaa:
Vaikka en maksanut kukkasipulista mitään, se on minulle kevään kukkijoista kuitenkin kaikkein kallein ja tärkein.
Vaikea enää kuvitella puutarhaa ilman tätä valkovihreäpukuista keväänairutta. Nyt omani on kukkinut jo toista kuukautta ja kestänyt Keski-Suomen rajutkin säävaihtelut.
Kesälumipisara siirtyy nyt puutarhapankkiini eikä suinkaan vähäisimpänä...
Leena Lumin puutarhassa
Oi miten kaunis: Suvikello onkaan! Kuin sadusta! <3
VastaaPoistaKikka, suvikellon kauneus on maagista. Oikein sanot: Sadusta!<3
PoistaOnpa upeat kuvat <3 Ronja
VastaaPoistaRonja, kiitos<3 Vaaleanpunaisella (kamerani tärkein kriteeri) Canonin pokkarilla näitä otan...
PoistaKaunis kukka. Nyt mullakin on tämä. Kukkii vieläkin eli en ole onnistunut tappamaan sitä. Tänään satoi vettä eli nyt alkavat kaikki vihertää. Ihanaa. En voisi elää ilman vuodenaikojen vaihteluja, vaikka se talvi saisi olla lyhyempi. Joka kevät jaksan ihastella luonnon ihmettä, kun se "herää talviuniltaan". Ja aina se tuo kevättä rintaan!!!
VastaaPoistaMukavaa illan jatkoa!!
Lämpöisin terveisin
Merja, yhdesähän ostimme ja äidillekin. Minullakin kukkii. Sama täällä eli elän toivossa, että saamme lehdet puihin. Neljä vuodenaikaa on Suomen rikkaus. Minulla tuli eilen kevättä rintaan kun istutin toista helmiorapihlajaani ja tämä yksilö on suurempi, lehdet jo osin auki ja hyvin epäsymmetrinen, joka kerro äidille;)
PoistaKiitos samoin! Telkkarista Perilliset.
Kiitos samoin <3
Huh! Olipa pitkä tarina SUVIKELLOsta. Tosiaan se on etelä-Suomessa kevään airut, joka kukkii jopa hangen lävitse. Se kukkii ja kukki vielä edellisviikolla. Nyt sen on aika tiputtaa kukintonsa, jotka maatuvat ja leviävät ensi keväänä upeasti.
VastaaPoistaJäljelle jäänyt lehdistö on sekin upeaa katsottavaa. Sain omani Tallinnasta n. 15 v. sitten, jolloin minua varoitettiin, että pihani saattaisi olla keväällä Suvikellon täyttämä. En ole eläissäni tavannut niin sitkeää, somaa kevään kukkijaa enkä voisi olla kiitollisempi kasvista. Niin herkkä ja niin soma. Eläköön SUVIKELLOT
Anonyymi, voiko ikinä tarina suvikellosta olla liian pitkä;) Tarkoitat ehkä, että KEVÄTkello kukkii hangen lävitse? Porin torilla minun pääni sekoitettiin, sillä ostamani kukka oli suvikello. Miten niitä voidaan myydä kukkivana jo huhtikuun alussa ja meitä oli kolme, jotka istutimme ne kaikki omiin puutarhoihimme heti ja mitenkään ei ole suojattu ja kaikilla kukkivat vielä, mutta ehkä eivät enää viikonloppuna. Mutta minähän odotan niitä kaksi vuotta sitten istuttamiani suvikellon sipuleita, mutta jos pitää odottaa niiden kukkimista yhtä kauan kun Kotilieden tairinan Caritan, minulta ei sitä kärsivällisyyttä kyllä löydy.
PoistaHauskoja nuo kasvivaroitukset! Mitä sitten jos piha peittuu suvikelloihin: Sehän on autuus<3 Kun ostin lyhtykoisoa, minulle neuvottiin, että otata saavista pohja pois ja upota se maahan ja istuta lyhtykoisot sitten sinne saaviin, muuten luhtykoisot VALTAAVAT koko puutarhasi. No, eipä ole sitä huolta ollut, slllä jos kukintoja tulee, kotilot pitävät nistä huolen, vaikka mitä tekisin.
Hienoa kuulla, että on sitkeä, Sitkeä se on kyllä alkuun lähtemään. Lueppa tuo Kotiliesi no 8, ilmestynyt 8.4. tänä vuonna, siitä kuulet, miten suvikelloa voi joutua odottamaan ja kauan. Varmaan kohta perustamme Suvikello Clubin...Eläköön SUVIKELLOT!
Onpa aikamoinen kaunotar ♥ Taidanpa itsekin kokeilla ;) Nautitaan kevään edetessä luonnon antamista silmän iloista
VastaaPoistaRiitta, eikö vain♥ Toimeksi, jos vaikka löydät jostain kukkivana, voi olla helpompaa. Just niin! Onneksi tänään satoi...
PoistaKaunis ja herkkä, jotenkin hieman surullinen, aivan pikkuisen. <3
VastaaPoistaTiia, kaunis, herkkä ja aavistuksen ehkä melankolinen, mutta nuo vihreät pisteet ovat toivon pisaroita <3
PoistaNo minäpä pidän sitkeästi kiinni siitä, että pihallani kukkivat SUVIKELLOT!
VastaaPoistaTallinnan "täti" myi niitä leikkokukkakimppuna, joihin siis ihastuin. Kysyttyäni voisinko saada ostaa kukkien sipuleita, täti-ihminen pisti pojanpoikansa asialle ja kohta minulla oli kassillinen SUVIKELLLOn-sipuleita. Ja siitä se tarina lähti.
Porin torin kukista en tiedä. Kram
Suvikellot kukkivat valtoimenaan mm. Saarenmaalla, josta ole niitä lisää hankkinut.
Siis Suvikello
Anonyymi, niin minäkin, vaikka torimyyjä kolmasti muuta väitti;) Voin hyvinkin kuvitella, miten tuo kukka on viron ilmastossa jo helpompaa...Ehkä sait jopa tavallista parempia sipuleita, jotka nyt sitten sinulla upeasti leviävät. Minä voisin muuttaa Viroon, mutta Lumimies ei suostu.
PoistaOi miten kauniita;:)
VastaaPoistaJael, täysin samaa mieltä!
PoistaIhana postaus upeasta kukasta! Tämä kaunotar on todellinen primadonna. Hyvin olet kuvannut hänen oikullisuuttaan.
VastaaPoistaMinulla on ollut pieni suvikellokasvusto vuosien ajan ja nyt se tuntuu vihdoin kotiutuneen paikalleen ja laajenee pikku hiljaa. Viime vuonna löysin ensimmäisen kukan ihan toukokuun alussa, mutta nyt ei kukkia vielä näy. Yleensä kukinta on parhaimmillaan toukokuun loppupuolella.
Viime syksynä istutin muutaman sipulin 'kuupuutarhaani', mutta sieltä nousevista aluista en vielä varmuudella pysty suvikelloa tunnistamaan.
Tänä keväänä ostin pienen ruukun, jossa on kolme sipulia. Niistä vain yksi teki kukkavanan, jossa on kolme kukkaa. Yksi sipuli kasvatti pelkkiä lehtiä ja yksi ei mitään. Ne ovat vielä ruukussa ja pääsevät myöhemmin puutarhan multiin.
Kevätkello/kevätlumipisara on myös ihana ja sen ostan heti, jos vain jostain löydän. Se kukkii nimensäkin mukaisesti varhemmin ja uskoisin, että anonyymin kukkaset ovat juuri sitä - riippumatta siitä, millä nimellä ne on ostettu! Jopa kaupoissa myynnissä olevissa pakkauksissa on virheitä. Itse olen kerran ostanut sipulipakkauksen, jossa luki Leucojum aestivum - kevätkello! Tallinnan toritäti saattoi kutsua kasvia suvikelloksi, mutta eihän se takaa, että täti oli oikeassa :)
Ihanaa kevään jatkoa ja suven odotusta ♥
Marietta, kiitos <3 Ja kiitos sinulle ihanan pitkästä kommentista! Minusta vähän oikullinen kasvi haastaa puutarhurin;) Innostun haasteista.
PoistaKuvaappa tänä vuonna suvikellojasi! Odotan innolla.
Minäkin aloitin kuupuutarhan, mutta paikka taitaa olla niin huono, että joudun aloittamaan tai saan aloittaa uuden. Tämä kukka jos mikä sinne kuuluu. Jos saat käsiisi jutussa mainitun Kotilieden (kirjastot), niin siinä puutarhailija sai odottaa kukkaa 10 vuotta. Minulla jos tänä keväänä vain kasvavat lehteä, on sen mukaan sitten jäljellä vielä 8 odotuksen vuotta. Toisaalta, on jännä nähdä ensi keväänä, miten toimii tämä nyt kukkiva 'porilainen'.
Minusta Sailalla oli kuvattu kevätkello kasvustoa Saaripalstan blogissa jokin aika sitten. Se näyttää ihanalta kun sitä on paljon. (Hän on niin tiukkana, että en tohdi sanoa enää mitään siihen asiaan;). Itsekin ostin vaaleanpunaisia muscareita, mutta niistä tuli tavallisia sinisiä. Vaaleanpunaiset scillat toimivat. Jestas sentään: Asiakas ei voi tuollaista virhettä etukäteen tietää. Porin torin täti taas vakuutti kevätkelloksi, mutta en jäänyt inttämään, vaan lähdin suvikelloni kanssa onnellisena leivoskahville.
Kiitos samoin sinulle♥ Yritän tänä vuonna kuvata paljon puutarhaa ja tulen kohta katsomaan sinun puutarhaasi. Ollaan langoilla.
Taianomaisen kaunis ja herkkä kukka <3
VastaaPoistaLady of The Mess, sitä kaikkea <3
PoistaMeillä kasvaa joko kevät- tai kesälumipisara (tai -kello). En tiedä, kumpi se on. Mistä erottaisin? Olen vielä itse sipulit istuttanut koristeomenapuun alle, mutta luulin laittaneeni lumipisaroita. Nämä kukkivat kesäkuussa ja varsi kasvaa aika pitkäksi.
VastaaPoistaSipulikukat ovat hajamielisen istuttajan ilo: viime syksynä olin laittanut maahan villitulppaaneja, en muistanut sitäkään. Mikä yllätys! Ja kuinka herkkiä - pieniä, mutta voimakkaita ne ovat. Kuin tulppaanitähtiä.
T. Lumiomenan Katja toisella Google-tilillään
Katja, katso tuota kevätkellon kuvaa: Minusta sen erottaa sekä koosta että siitä miten kukat ovat varressa. Suvikellohan on paljon korkeampi eikä yhdessä varressa ole montaa kukkaa, kuten suvikellossa. Kummatkin kauniita! NÄMÄHÄN OVAT LUMIPISAROITA, toinen on kevätlumipisara ja toinen on kesälumipisara, nuo kellonimet tulevat ns. kansan suusta. Lehtosinilatvakin on kansan puheessa hunajakukka ja metsäkurjenpolvi on juhannuskukka. Mikä yhdistelmä onkaan herkkyys ja vahvuus<3 Sanot tulppaanitähtiä, kun minä näin just jossain blogissa tulppaaneja, jotka olivat kuin tähtiä eli ehkä tähtitulppaaneja. Minulle nämä ovat jotain lumikellojen parempia versioita eli happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, sillä myyrtä eivät salli minulle lumikelloja....nyyyyh.
Poista<3
Mahdottoman herkkiä, kauniita, ylellisen yksinkertaisia mutta valaisevia kukkasia..Tykkään niin !!
VastaaPoistaHanne, juuri niin. Istuta sinäkin näitä tai ainakin maalaa just näitä kukkia maagisilla vihreillä pklkuillaan kortteihisi. Seuraavan tytön kukat...Minäkin tykkään<3
PoistaKauniita kuvia, etenkin jutun loppupuolella :) Jos minulla olisi puutarha, tämä olisi kyllä ehdoton hankinta sinne.
VastaaPoistaKatri, kiitos <3 Olispa joku sanomassa, missä kuvissa kukat kaunehimmat ovat. Suvikellot tulivat nyt meidänkin puutarhaan jäädäkseen.
PoistaOi, kylläpä se onkin kaunis! Syksyllä istutettava siis? Tykkääköhän hän happamasta maasta vai onko kalkinrakastaja?
VastaaPoistaTähän loppuun: vaikka minulla on jo monta Ian McEwanin kirjaa hyllyssä odottamassa, päätinkin aloittaa Sementtipuutarhasta! Löysin sen eilen käydessäni kirjapuodissa ja ajattelin heti että jee, tästähän McEwan -tieni täytyykin alkaa: ihan alusta! :)
Kaisa Reetta, eikö vain! Siis olen jo kaksi vuotta sitten istuttanut tämän kukan sipuleita, mutta niistä nousee vain lehtiä, ei kukintoja vielä. Jutussa mainitsemani rouva odotti KYMMENEN vuotta ennen kuin kukki! Tämä ryhmä on ostettu pääsiäislauantaina Porin torilta kukkivana, kuvittele nyt mitä siellä myydään huhtikuussa!, ja istutin maahan heti kun pääsimme kotiin. Kukkii vieläkin, mutta alkaa lopetella. On saanut päälleen lunta, on ollut pakkasöitä, ja eikun hän vain kukkii.Kalkista en tiedä, kun 30 vuotta puutarhaa pitäneenä, en ole siitä mitään iloa vielä löytänyt. Minulla tämä kukkii ja ne sipulit myös ovat etupihalla, jossa kasvaa myös atsalea ja valkoinen särkynyt sydän vieressä ja ziljoona scillaa ja esikkoa ympärillä eli ihan tavallinen maa ja Kekkilän puutarhamulta. Se muuten käy myös atsalealle, vaikka toisinkin olen lukenut. Sain kuukka Facebookin puutarharyhmässä, että ei tarvitse olla hapan maa atsalealle eli voisinkin niitä alkaa istuuttaa metsäpuutarhaani, joka on lehto eli emäksinen, ei hapan.
PoistaHui! Sen ainoan kerran kun minua joku kirjoista moitti, se koski juuri Sementtipuutarhaa. ksi naislukija loukkaantui, kun olin siitä pitänyt ja hänestä se oli niin kauhea ja kuvottava;) Minusta se ei ollut sitä: Ehkä olen paatunut. Sementtipuutarha on vähän kuin Irvingille oli Garpin maailma: He saivat näillä kirjoillaan koko lukevan maailman, tai ainakin läntisen maailman, huomion. Ei se ole yhtään huono, mutta ei kuulu itselläni McEwanin 3-4 parhaan kärkeen, enkä uskalla sitä kenellekään enää suositella ensimmäiseksi McEwaniksi;) Odotan jännityksellä, mitä pidät!
Tavallaan on oikein alkaa alusta, eli niin juuri minä tein sekä Irvingin että McEwanin kanssa. Lykkyä tykö!
Etsin netistä kirjoituksi suvikellosta ja löysin tänne :) Jäin miettimään mitä suvikelloillesi kuuluu, onko vieläkään kukkinut vai kasvattaako edelleen vain lehtiä.
VastaaPoistaSari, no eiväthän ne sitten ilmestyneet seuraavana vuonna, mutta toki voin olla itsekin syyllinen, sillä hullaannuin kukkivista atsaleoista niin paljon, että paikka, johon oli kesälumipisarat istuttanut, meni kolmelle atsalealle. En kyllä edelleenkään tiedä mitään kauniimpaa kuin ne. Yritin samalta torikauppiaalta myöhemmin saada niitä eli pääsiäislauantaina Porin torilla, mutta hänellä ei ollut niitä enää. En saanut mitään vinkkiä, mistä ostaisin. Muistat hyvin, miten ne jatkoivat kukintaansa lumirännnän jälkeen. Ostin ne siis tuuliselta Porin torilta kukkivina pääsiäislauantaina. Sanoin myyjälle, että siis kevätlumipiisaroita. Hän sanoi KESÄlumipisarloita ja niitä ne olivat. Ei siinä ehkä nyt ole ollut lehtiäkään, mutta koska teemme kovin huolelliset suojaukset atsaleoille, sieltä ovat alkaneet nousta ja hiukan levitäkin valkoiset muscarit...Onko sinulla niistä nyt jotain juttua tai uutta tietoa tms.?
PoistaPS. en ole saanut edes Viherlandiasta!
Poista