Minä niin pidän lumesta, kuten me koiruudet yleensäkin. Kunpa tämä ei virtaisi vetenä kohta pois...Yksi tuttavani, jonka nimi on Lumi, kertoi, että hänen novascotiannoutajansa oli alkanut ihka ensimmäisen lumen alkaessa sataa, hyppinyt neljällä tassullaan riemusta ilmaan ja odottanut, että tulisi oikein paljon lunta. Minulla on vähän sama taipumus kuin Lumin tähtipoluille viisitoistavuotiaana lähteneellä Olgalla, että hameen helmoihin tarttuu lumipalloja ja jos reissu on pitkä, niitä on välillä alettava rikkoa.
Olga oli perheelleen täysin unforgettable, mutta onneksi tyttären koiruudet tulevat välillä lomailemaan. Terveisin sinne tähtipoluille ja toivottavasti siellä on paljon, paljon lunta♥
lumiterveisin Kara
Ihana Olga-neiti.
VastaaPoistaHän oli ja on, sillä kulkee uniemme siltaa ja joskus piipahtaa♥♥ Kiitos♥♥
Poista