keskiviikko 29. maaliskuuta 2023

Kohti vihreää laaksoa

Kaiken lisäksi maa on nyt Venäjän hyökkäyssodan kohteena. Kun Mark Sullivanin kirja alkaa Ukrainasta maailmansotien väliseltä ajalta, olin todella innokas tarttumaan siihen. Tiesin siis maasta paljon mutta en tiennyt sitä, että siellä on asunut suuri saksalainen väestö.

Mark Sullivanin teos Kohti vihreää laaksoa (The Last green Walley, Sitruuna Kustannus 2022, suomennos Arto Konttinen) Olen aina ollut kiinnostunut Ukrainasta, koska se on ollut yksi Euroopan eniten kärsineistä maista. Sullivan kertoo yksittäisten ihmisten kohtaloista toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Mark Sullivan pääsi haastattelemaan Ukrainasta paenneen perheen jälkeläistä ja muitakin samalla pakomatkalla olleita ja matkusti Ukrainaan seuraten pakoreittiä useiden maiden halki. Haastatteli myös juutalaisten kansanmurhaan, sotaan ja pakolaisiin erikoistuneita historioitsijoita. Hän kuunteli myös kauan sitten menehtyneiden ihmisten äänitettyjä kertomuksia.

 Saksa on aloittanut 1944 perääntymisen Neuvostoliitosta ja saksalainen Martelin perhe joutuu lyöttäytymään pakenevien sotajoukkojen mukana länteen. Perheeseen kuuluu Emil ja Adeline sekä heidän kaksi pientä poikaansa. Idästä kuuluu jatkuva tykkien jylinä ja perhe pakkaa kahden hevosen vetämiä rattaita melkein paniikissa. Mitä ottaa, mitä jättää? Ruoka on tärkein. Pakomatkalle lähtee myös vanhempia ja lähisukua. Tapahtumat alkavat tästä.

 Ajoittain palataan perheen aikaisempiin vaiheisiin, joissa selviää monet heidän kärsimyksistään. Yksi pahimmista on vuosien 1923-1933 Holodomorin aika, jolloin Stalin näännytti neljä miljoonaa ukrainalaista hengiltä. Talonpojilta ryöstettiin kaikki ylimääräinen vilja, koska he olivat ’riistäjiä´. Adelinen kotiin tultiin aamuyöllä ja löydettiin piilossa olevaa viljaa ja siitä paikasta isä vietiin Siperiaan, josta hän ei koskaan palannut.

Järkyttävin kuvaus on se, kun Emil joutuu juutalaisten teloituspaikalle. Emil taisteli yökötystään vastaan, kun tuuli toi mukanaan mätänevien ruumiiden löyhkän. Teloitukset jatkuivat päivästä toiseen. Emilin piti osoittaa kuuliaisuutensa Hitlerille ampumalla juutalaisia.

 Kuin transsiin vajonneena Emil tajusi, että kaikki ympärillä seurasivat hänen jokaista liikettään. Hän vilkaisi nuorta miestä ja kahta pikku tyttöä, joita tämä piti sylissään. Nuori mies tuijotti nyt Emiliä. ”Älkää tehkö sitä”, hän sanoi. ”Pyydän hyvä herra, te tiedätte, että tämä on väärin”. Tiedätte sen”.”Tapa ne!” Haussman huusi.” Näihin tapahtumiin palataan kirjassa useampaan kertaan.

 Pakomatkalla oli sekaisin sotilasajoneuvoja, tankkeja ja etnisiä saksalaisia. Takaa kuului jatkuvasti sodan kaukainen pauhu. Silloin tällöin heidän ylitseen lensi sekä saksalaisia että neuvostoliittolaisia hävittäjiä. Välillä joutuivat tankkien ampumalinjalle. Lumimyrskyt, mutaiset tiet, nälkä ja pelko olivat läsnä koko ajan. Päästyään Puolan puolelle Lodziin kaikille siviileille annettiin hienot, uudet vaatteet, jotka olivat aiemmin kuuluneet juutalaisille. Matkalla tapahtui monia murheellisia tapahtumia ja yksi täydellisen järisyttävä asia, mikä muutti koko loppumatkan luonteen. Pakomatkalla kuoli 20 000-25 000 etnistä saksalaista. Kaikkiaan Puolan Lodzissa SS läpikävi 350 000 etnistä saksalaista.

Kirja on loistava kuvaus rakkauden voimasta, ihmisen sankaruudesta, peräänantamattomuudesta, rohkeudesta, sokeasta tottelemisesta yksipuoluejärjestelmässä ja ihmisen pahuudesta. Majuriksi ylennyt Haussmann surmasi itsensä ennen Nünbergin oikeudenkäyntiä.

Kirjan lopussa on perusteellinen selvitys Martelin perheen myöhemmistä vaiheista Saksassa ja Yhdysvalloissa sekä heidän taloudellisesta menestyksestään. Tarina on uskomaton ja tosi. Eipä ihme, että Sullivania on käännetty jo yli 30 kielelle! Sullivanilla on kyky siepata lukijansa täydellisesti, eikä edes seitsemäs aalto pyyhi tarinaa pois

 *****

Innokas kommentoijani Erkki.J. Erkkilä vierailee nyt blogissani esitellen teille tämän huikean kirjan Mark Sullivanilta. Muistattehan Palavan taivaan alla....Kiitos Erkki♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti