Leena Lumin puolivuotiskatsaus 2015, syystalvi

Elokuun 6. pnä vein Leena Lumin puutarhaan keijunmekot jutulla Keijunmekot - nuo somat viettelijättäret  Kukapa olisi uskonut, että kuvaan niitä vielä lumessakin kukkimassa.

Elokuun 11. pnä koimme Reposaaren kuumaa huumaa  Merimestassa tietysti syömässä ja mukana äiti ja sisko. Sisko otti tämän kuvan pinkillä pokkarillani ja valitti ettei näe mitään;) Kiitos Merja♥

Elokuun 20. päivänä nautittiin melonisalaattia, jonka vein tietysti Ruokareseptit Leena Lumissa

Elokuun 21. pnä julkaisin Elämä kantaa...Leena Lumin puolivuotiskatsaus 2015, syystalvi, jossa kerroin tyttäremme erosta monivuotisesta poikaystävästään ja uuden rakkauden löytymisestä. Kuvassa Sami, josta jutussa myös...

Elokuun 28. pnä kirjoitin Rahasta eli ylipitkä vastaukseni JOnnalle juttuun Miten hallita kustannuksiaan?

Syyskuun 18. pnä mietin taas kerran jaksamista jutussa Ledien tunnelmissa, miettimistä jaksamisesta ja viikonloppua kohti...

Syyskuun 25. pnä kirjoitin Villiviini - syysruskan airut ja magnolian kukan tärkeä asia

Lokakuun 3. pnä lähdimme Vuosaaren satamasta kohti Saksaa. Torstaina 8, pnä lokakuuta aloin postata matkapäiväkirjaa Syysmatka Saksan, Tsekin, puolan ja Slovakian kautta kohti Itävaltaa Viivyimme kolme viikkoa ja jollain tavalla paras matka ikinä, sillä vaikka osa oli niin tuttuja, että hotellien omistajatkin ottivat halaten vastaan, osa oli täydellisen uutta, sillä en ollut koskaan käynyt esim. Krakovassa, joka yllätti minut täysin. Oli myös todella fantatastista tavata ystävämme Helmut ja hänen kaunis tyttöystävänsä Lucia Nitrassa, jossa asuimme linnassa. Linnayö ja illallinen olivat yllätyshääpäivälahja Helmutilta, jonka olemme tunteneet jo kauan. Jutusta löytyy monia hyviä hotellivinkkejä ja myös tiedot Chateau Apponysta. Matkaamme mahtui rentouttavia laivapäiviä, huimaavaa ajoa Tatra-vuoristossa hernerokkasumussa noin kahden kilometrin korkeudessa, Krakovan yllätykset, minivillisikoja, Klimtin taidetta Wienissä, liian monta Apfelstrudelia, ihania illallisia, hotelli kuin Agatha Christien elokuvista, Bad Kissingenin kylpyläkaupungin charmia kuin myös rakkaat viisi päivää Salzburgissa. Lumimies laski, että jutussani on 177 kuvaa!!!!

Lokakuun 24. pnä kirjoitin jutun Puolitoista miljoonaa visiittiä: Te teitte sen!!! Kiitos! Kun aloitin ystävänpäivänä helmikuussa 2009, en voinut kuvitella mitään tällaista...Elämä se yllättää. Te yllätitte♥

Lokakuun 29. pnä putosi kirjallinen pommi, sillä sain kuulla Leena Lumin tulleen Cisionin (medianäkyvyyteen erikoistunut maailmanlaajuinen yritys) toimesta jo toistamiseen valituksi suosituimmaksi kirjablogiksi! Kun olin toipunut kirjoitin jutun Kyynelehdin, olen vähän sekaisin...Cision listasi suosituimmat kirjablogit 2015 ja... 

Lokakuun 31. pnä Valitse Vuoden 2015 Kaunein Kirjan Kansi Leena Lumissa ja Arvonta!

Marraskuun 3. pnä pohdittiin Isälle Reinot vai kirjoja? Nämä Lumimies on lukenut tänä vuonna...

Viides marraskuuta valmistauduttiin isänpäivän ruokapuoleen jutussa Isänpäiväää kohti keittiön puolella eli mitä meillä syödään isänpäivänä!

Marraskuun 7. pnä kirjoitin Tiedän, että mieheni ei ole isäni, mutta...ja Isä rakas, kaikki taivaan tähdet Sinä!

Torstaina marraskuun 12, pnä listasin ihania asioita marraskuulta, jolloin maa ei enää martona makaa, vaan Marraskuu on mahdollisuus ja tilaisuus uuteen!

Sununtaina 15. marraskuuta ratkesi Vuoden 2015 Kauneimmat Kirjan Kannet ovat...ja Arvonnan Voittajat!

Perjantaina 20. marraskuuta julkaisin facehaasteen yli 15 vuotta vanhoista kuvista myös blogissa: Hetkituhansia muistoissa...ja hyvää viikonloppua!

Marraskuun 26 pnä jäin pitkälle viikonlopulle kera Ilona Pietiläisen huikean grillimajakuvan: Pitkälle viikonlopulle kera tunnelmien!, sillä saimme vieraaksemme koko viikonlopuksi

Helmutin Itävallasta! Hän oli hyvin vaikuttunut Muuratsalon saaresta, eikä suotta ja haluaa tulevaan taloonsa samanlaisen saunan kuin meillä. Rentoa menoa Helmutin kanssa niin Nitrassa, Wienissä kuin Muuratsalossa.

Joulukuun 6. tietysti Itsenäisyydelle!

14. pnä joulukuuta lähdimme Luvialle förskottijoulunviettoon Pepin kautta piipahtaen

16. joulukuuta Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa

Torstaina 17. joulukuuta Kirjoja joululahjaksi eli mitä olen käärinyt paketteihin perheelleni ja ystäville

Joulukuun 18. pnä kirjoitan Joulupöytä on sekä perinteitä että uusia tuulia  

21. joulukuuta Hannele Salmelan enkeleillä Joulu meidän kaikkien - vuodenaikajuhlista lumotuin aina vain!

27. joulukuuta Unohtumaton joulu!

Ja tänään 29. joulukuuta: Halit ja synttärionnittelut sinulle Meri♥ 

Kiitän teitä kaikkia menneestä vuodesta ja toivotan teille kaikille Onnellista Vuotta 2016♥

Love
Leena Lumi

Happy New Year

Unohtumaton joulu!

Saimme Merin, Samin ja koiruudet Dinan ja Taikan luoksemme jo jouluaatonaattona, mikä tuntui niin hyvältä, sillä vietimmehän aattona 30-vuotishääpäiväämme. Kuvat suurenevat klikkaamalla. Klick!

Moneen vuoteen Meri ei ole ollut aattona kotona, vaan on tullut vasta joulupäivänä, joten ah, mikä autuus nähdä Meri ihmettelemässä kuusta, katsomassa rakkaita vanhoja koristeita, joita hän on pikkutyttönä jo asetellut tarkkaan harkiten. Ja tietenkin kuusen alle oli Välikaton Feetu tuonut lahjoja. Tässä on jo aatto, jossa valmistaudumme maljapuheisiin. Meri sai taas meidät kyyneliin todetessaan, miten me olemme olleet hänelle aina esimerkkinä parisuhteesta jollaisen hän haluaa.

Joulusta ja hääpäivästämme tuli moninkertaisesti unohtumaton, sillä aattona Meri sai jonkun vatsapöpön, joka ei voinut johtua runsaasta noutopöydästämme, sillä söimme kaikki samoja ruokia. Kun Merin olo rauhoittui, aloitti Taika-koiruus, joka ei ollut myöskään saanut mitään koirille sopimatonta...Kaiken huipuksi tein siis sitten sitä mielettömän hyvää lanttulaatikkoa, joka löytyy täältä Minä ja Sami söimme sitä erityisen intoina, istuimme pöydässä ja sitten minulta putosi haarukka. Ihmettelin, että tyhjäkö se oli...Seuraavana aamuna tunsin hiuksissani jotain kovaa: Haarukassa ollut lanttulaatikko oli lennähtänyt hiuksiini, mutta kukaan ei huomanut sitä vaikka yksi kuvakin otettiin niin että...Astianpesukone irtisanoi itsensä aattona, juuri kun aloimme valmistautumaan monen päivän ruokailuihin useilla sorteilla ja  kattauksilla. Olemme nauraneet ihan hysteerisinä, että tästä puuttuu enää vatsatautinen vauva!

Melkein Kiljusen herrasväki perhekuvissa, joita otimme tosi monta, sillä tästä joulusta halusimme muita muistoja kuin ruokakuvia. Rauha maassa, pesukone koki ihmekorjaantumisen, maassa kuuraa edes ja sielussa perhefiilis. Saimme myös aineettoman hääpäivälahjan, sillä 'latinoparimme' tarjosi meille huikean tanssiesityksen. Sami myös soitti kitaralla fadoa...Wau!

Meidän kyyhkyläiset sekä Dina-koiruus.

Mikä harmi, että tämä kuva ei anna ulos sitä, miten upea on Sannan tekemä joulupuukortti, mutta paranee kun klikkaatte kuvaa. Oksissa on kuin pieniä kirkkaita timantteja ja yhdestä oksasta roikkuu lanka, jossa punainen 'timantti'.

Jatkamme joulua vielä ja aiomme nyt täyttää juustotarjottimen ja siirtyä koko konkkaronkka takkahuoneeseen katsomaan elokuvaa Mamma Mia, jota minä ja R. emme ole vielä nähneet.

Perhe on parasta♥

joulutunnelmissa
Leena Lumi

Joulu meidän kaikkien - vuodenaikajuhlista lumotuin aina vain!

Nyt kun mielet alkavat kääntyä jouluun ja tavallaan perheen sisäiseen, muistaa, miten kuluneena vuonna on kohdannut hetkiä, jolloin oma kotimaa on tuntunut täysin vieraalta. Lehdistä on saanut lukea mielipiteitä, joita lukiessa on syntynyt tunne, että ihminen ei välitä, ei pidä toista ihmistä enää ihmisenä. Onneksi vuodenaikajuhlista lumotuin saattaa liikkeelle Joulun Hengen, jonka luulisi herättävän kovimmankin sielun välittämiseen. Suomessa on tuntunut, että elämme jossain lintukodossa, mutta harva ajattelee niin tämän vuoden jälkeen. Meillä on monia ryhmiä, jotka kaipaavat välittämistä ja apua: Ovat maahamme saapuneet pakolaiset, jotka eivät todellakaan huvikseen kotimaitaan jättäneet. Ovat omat köyhämme, jotka elävät kuin eriössä, sillä heitä ei usein edes näe. Kirjoitin viime vuonna:

Kohtasimme erään megamarketin sisäänmenon välikössä tulitikkutytön. Miksi emme olleet häntä ennen huomanneet? Siksi, että olimme liikkeellä aikana, jolloin liikkuvat osattomat. Kesti jonkin aikaa tajuta tuokin asia. Olimme myös kauempana kuin tavallista eli alue ihan eri. Tytöllä oli pitkät vaaleat ja takkuiset hiukset. Hyvin kuluneet ja likaiset vaatteet. Koskettavinta oli pikkutytön ilme, sillä se oli täynnä suurta hämmästystä osattomuudesta ja kysymystä: "Tätäkö on elämä ja tällaistako on se, kun juolu tulee?" Odotimme syrjässä, että näimme vanhempien tulevan, sillä tyttö oli liian pieni kulkemaan yksin. Kunnollisen oloiset, eivät päihteissä olevat vanhemmat, tulivat näyttäen tasan yhtä osattomilta kuin tyttökin.

Lasten eriarvoisuus maassamme on kipeä asia ja tosi. Siinä, missä toinen lapsi näplää älypuhelintaan ja kantaa laukussaan iPadia sekä kertoo Lapin joulustaan omalla mökillä, toinen lapsi on hiljaa, sillä hänellä ei ole mitään toisia hämmästyttävää esitettävää, ei näytettävää. Julma varustelukilpailu alkaa jo hyvin varhain...

Onneksi on Joulu. Se on kuin rakkaus tai runo. Se ei kysy lupaa. Se menee sinne, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo vauraan ja varattoman. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta viihtyy myös yksinäisen joulussa. Se silittää vanhuksen ryppyistä kättä. Se ei pelkää kylmiä katuja eikä tyhjien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se rakastaa naurua ja laulua. Se tuo pilkkeen silmiin. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se tuo rakkaat poisnukkuneet luoksemme. Se saa lapsen silmät säihkymään tähtinä. Se saa mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se saa minut muistamaan miten jo ennen kuin tiesin kukasta jouluruusu mitään, kutsuin edesmennyttä koiraamme suuriruhtinatar Olgaa jouluruusuksemme...

Joulu on mielentila. Toiset se saa kyynisiksi ja toiset lähtevät sitä jopa pakoon etelän rannoille. Toisissa joulu tuo esiin suurimman liikutuksen, josta he ääni väristen puhuvat kuin viidennestä vuodenajasta. Jouluun liitetään myös lahjat kuusen alla etenkin jos perheessä on pieniä lapsia. Nyt kun suunta on tavaroista elämyksiin, sillä tavaraonnihan kestää vain puolituntia tai kaksi, yhä vähemmän uskon aikuisten innostuvan tavarajouluista. Me päätimme jo monta vuotta sitten Lumimiehen kanssa lopettaa toistemme lahjomisen ja siirtyä elämyspuolelle. Ymmärrän, että lahjoja annetaan lapsille tai nuorelle parille, jolla on vielä tarpeita tavarallekin, mutta kohta nuorenparin komerotkin ovat täynnä ja heillekin voi antaa kykyjensä ja kukkaronsa mukaan elämystä aina suosikkiravintolan illallislahjakortista aurinkolomaan. Mutta ikinä, ikinä älkäämme väheksykö mummon tai äidin kutomia villasukkia. Ne on rakkaudella kudottu ja annettu. Joulu on haudutettua riisipuuroa ja villasukkia!

Otin talteen lauantain 19. joulukuuta Helsingin Sanomien Riikka Tuomivaaran jutun Onnen hinta, joka myötäilee meidän nykyisiä ajatuksiamme tavarasta ja elämyksistä. Tekstissä sosiologi Terhi-Anna Wilska kiteyttää osuvasti:

"Toisin kuin tavara, elämys ei koskaan vanhene."

Joulun Henki on jo liikkeellä, mutta lumisateen tuoksua en vielä tunne...Lumen puute ihan sattuu, mutta Joulun Henki laastaroi kipuni ja johdattaa minut puutarhaan katsomaan jouluruusuani, joka saattaa nyt avata nuppunsa jouluksi. Joulun Henki tavoittaa meidät kaikki. Hänet joka on yksin. Hänet joka on joulun töissä. Hänet joka puuhakkaana valmistaa suurta sukujoulua. Hänet joka viettää nyt ensimmäistä jouluaan ilman omaa rakastaan.Hänet joka on vanha ja uupunut. Hänet joka vaeltaa hautuumaan kynttilämeressä. Hänet joka ei jaksaisi enää yhtään joulua kuin myös hänet, jolle joulu on vuodenaikajuhlista lumoavin.

Joulun Henki ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Joulun Henki täyttää lintu- ja oravalaudat. Metsässä peuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupsukorvat pesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydässä mummot ja papat kertovat tarinoita menneistä jouluista ja kaikkihan kuuntelevat, sillä:

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." (Ann-Marie MacDonald Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Tarinoiden taika on yhtä ikuinen kuin on Joulu!

Toivotan hyvää joulua kaikille lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua heille, jotka viettävät ensimmäistä jouluaan maassamme kaukana kotoaan. Toivotan hyvää joulua yksinäisille. Toivotan hyvää joulua unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä eläinten hyväksi. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumenvalo...

"Lumi: pimeän maan ainoa valo."

"Viivy, odota, näe näkevin silmin tähtien puhkeaminen, tähtihuimaus."

- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg

rakkaudesta jouluun
Leena Lumi

Oi Jouluyö

The Chestnuts Roasting On An Open Fire

Walking in the Air

Ave Maria

O Holy Night

Oi Jouluyö, mukana laulaa shetlanninlammaskoira Iitu

jutun kaikki kuvat Hannele Salmela

Joulupöytä on sekä perinteitä että uusia tuulia

Suostuin aikanaan hyvästelemään perinnejoulut ja meiltä poistettiin joulupöydästä kaikki muut laatikkoruoat paitsi hämäläisen Lumimiehen kaipaamama imelletty perunalaatikko. Tämä oli nuorison toivomus ja lopulta siitä tuli minulle helpotus. Oli kiva keksiä tilalle aina jotain uutta ja erilaista. Nyt kuuluukin kummia, sillä sain toivomuksen, että pöydässä olisi kuitenkin porkkana- ja lanttulaatikkoa. Rosollikin mainittiin oikein erikseen, vaikka olemme itse paljon enemmän innostuneita punajuuri-piparjuurisalaatista. Kerroin tästä Bessulle ja aloitin: "Kuvittele nyt minua taas niitä lanttuja kuorimassa, pilkkomassa, keittämässä, survomassa..., kun olisi niin monta muuta kalojen kanssa..." Bessu alkoi nauramaan ja sanoi, että hän tekee joulun yli kymmenelle ihmiselle ja aina ostaa lanttusoseen valmiina. Olin pudonnut kehityksen kyydistä. Nyt kellarissa odottaa sitten valmissurvos, jonka aioin valmistaa anopin reseptillä, ja sitten aloin kuitenkin varioida:

Maku on täydellinen ja tästä riittää vaikka 20:lle. Jos haluat kurkata, löytyy täältä  Kiva nähdä Samin ilme, kun tänään maistatan;)  KORJATKAA MUSKOTTIPIPPURI MUSKOTTIPÄHKINÄKSI!

Porkkanalaatikko saa tulla Saarioisilta, sillä sitä meillä syö vain Sami, joka heti ilmoittikin, että kaupan loora sopii porkkanassa ihan hyvin. Nyt kertaan taas mitä meillä on pöydässä ja linkitän reseptit, jos jotakuta kiinnostaa:

Alkupalana tarjotaan jokaiselle saaristolaisleivän päälle rakennettu graavisiikatartar mäti-smetanalla ja mummon kurkuilla

Pöydässä on myös mätiä, sipulihakkelusta ja smetanaa. Graavia merisiikaa on muutama kilo ja tänä vuonna toinen osa siitä laitetaan graavauksen jälkeen tarjolle kera kokonaisten rosépippureiden, sillä haluan kokeilla miedon siian rajoja. Pöydässä on myös graavia merilohta sekä minun suurinta herkkuani eli

valkosipuliyrttisilakat Nämä ovat tosiherkkua ja nautin niistä ihan sellaisenaan, perunan kanssa tai leivän päällä. Onnistuvat myös aina, jos vain muistaa, että mausteliemessä lionneet silakat pitää kuivata hyvin.

Tämä imelletty perunalaatikko  oli kymmenes kokeilu, kun aikanaan aloin Lumimiehelle tätä valmistaa. Nyt ei enää vaihdeta, sillä tämä on hyvää!

Joulupatee on sinisten Aarikan lintujen väärti. Pateen ostamme valmiina. Kuvan patee on Riddersheimin maalaispateeta, mutta tänä vuonna pöydässä on saman valmistajan Viherpippuri- ja Karpalopateeta.

Meillä on noutopöytä eli keittiön pöydästä noudetaan. Siellä on sitten myös kalojen oheen Chipstersin Jäämeren salaattia, rosollia, tomaattisalsaa, punajuuri-piparjuurisalaattia ja imelletyn laatikon oheen pieni pala kinkkua. Monen tunnin syöminen ja sitten vaihdan serviisit ja pöytään tuodaan pyörivä juustotarjotin, jossa on jokaisen suosikkijuustoja ja aina joku uusi kokeilu sekä päärynöitä, rypäleitä ja joku hyvä hillo, esim. viikuna- tai karpalohillo. Juomana jäävesi/valko- tai punaviini. Dolcena on melkein aina jäätelö.

Tänä vuonna Meri ja Sami tekevät joulupiparit Kuvan piparkakut ovat rakas lahja Bessulta ja ne ovat suuriruhtinatar Olgan kaudelta...Luonnollisesti aamulla on nautittu riisipuuro, joka on valmistettu höyrykattilassa ja sen kanssa on tarjolla hedelmäsoppaa, johon leikkaan luumut ja aprikoosit aivan pieniksi palasiksi. Sitten vain vettä, keittäminen, sokeria, suurustaminen, vaniljasokeria ja joukkoon muutama kanelitanko. Tämä tehdään tietty edellisenä päivänä. Joulupäivänä menuu on paljolti sama, mutta tapanina pitää olla jo jotain muuta. Tänä vuonna keitän suurten siikojen ruodoista ja päistä kalaliemen kera pippurien, sipulien, tillin, laakerinlehtien, tomaattien..., jonka sitten pakastan. Tapanina on liemi valmis ja sitten vain kalasoppaa valmistamaan.

Aiomme tuoda kuusen sisään maanantaina koristeluun, tiistaina noudamme tuoretuotteet ja keskiviikkoiltana saapuvat jo nuoret. Aattona juhlistamme sekä joulua että 30 -vuotishääpäiväämme, joten aloitamme italialaisella kuohuviinillä...ja kuusen alla on lahjoja, oksilla hopeista lumentomua...

"Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
      ...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
    ...lumiset kirsikkatarhat..."

- Saila Susiluoto -

joulutunnelmissa
Leena Lumi

Let It Snow

Kirjoja joululahjaksi eli mitä olen käärinyt paketteihin perheelle ja ystäville!

Tajusin vasta tänään, että ensi viikolla on jo joulu, tuo vuodenaikajuhlista suloisin! Nyt bloggaan siis kirjajoululahjavinkkini vaikka vasta eilen listasin Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa. Nämä listat eivät ole ihan yksi yhteen ja kerron nyt sitten mitä olen oikeasti käärinyt paketteihin, mutta en aio kertoa kenelle, voin vain antaa aavistaa, kenelle minä antaisin...;) Päivä meni kaupoilla ja ensi viikolla taas. Saamme nuoremme koirineen meille melkein viideksi päiväksi, joten aattona juhlistamme yhdessä 30-vuotishääpäiväämme. Kirja on aina ollut minulle paras joululahja ja tulee olemaankin! Annan myös kirjalahjoja tarkoin harkiten kuka on saaja. Koska saan arvostelukappaleita, on helppo antaa monia kirjoja lahjaksi, mutta siitäkin huolimatta, myös usein ostan jonkun kirjan, josta en itse raaski luopua. Kirjan hinta Suomessa voisi olla edullisempi,jollon se olisi minusta sekä kustantajien, kuluttajien että kirjailijoiden etu. Uutta kirjaa kaikki eivät pysty ostamaan ja koska nyt kirjan myyntikaari on niin lyhyt, kaikki eivät saa haluamaansa kirjaa ainakaan ostettua. Luojalle kiitos on kirjastot, joissa itsekin käyn! Lisäksi on erilaisia kirjatoreja, joista hyvinkin uuden kirjan voi löytää vaikka kymmenellä eurolla jo puoli vuotta kirjan tultua myyntiin. Ketä tämä palvelee: Minusta ei ketään, mutta näillä nyt mennään. Jouluaatto on viikon päästä ja tarjoan listan, josta voit saada vinkkejä eli näitä meiltä on lähtenyt tai löytyy jouluna kuusen alta:

Monen ikäisille lapsille Typy ja topakka tonttu

Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan kannakselta karjalaiset juuret omaaville tai muuten Karjalan historiasta kiinnotuneelle

Kuka heilutti pesäpuuta hänelle, jota kiinnostaa lukea erään pariskunnan unelmista, pettymyksistä, osattomaksi jäämisestä sekä siitä, miten tämä yhteiskunta toimii tai on toimimatta.

Runon viemälle Leonardo sai siivet!

Mustat valkeat valheet ystävälle, joka haluaa, että kirja sekä viihdyttää että tarjoaa painavaa sanottavaa.

Sopimus krantulle lukijalle, jonka maun tunnet.

Kaivos on paras kotimainen dekkari ikinä! En tiedä, miten Tuomainen sen tekee, mutta koin suuria tunteita ja...

Viimeinen juna Moskovaan historiasta ja juutalaisuudeta kinnostuneille. Kirja on kiitos Nybergin tyylin kuin timantti!

Ei talvikunnossapitoa oivaltavan runouden viemille. Kirja sai minut kyyneliin...

Suuren lukuromaanin arvostajille Kaikki se valo jota emme näe

Kaukana jossain onnenmaa hänelle jota kiinnostavat kohtaamattomuus ja ihmisten sokeus nähdä läheistensä ja omat tarpeensa.

Suomen myyttiset linnut kaikille! Hyvä yhteinen perhelahja.

Voidaan kutsua ulkopuolelle lain hänelle, joka haluaa tietää Suomen historian vähemmän tunnetusta aiheesta.

Oneiron vaativalle lukijalle. Tällä kirjalla halusin ilahduttaa satoja, sillä kuulin, että omassa maailmankuulussa kirjastossani on vain yksi Oneiron. Määrärahoja on leikattu ja kirjaa jonotti jo viikko sitten toista sataa ihmistä, joten...Ostan omaksi sitten myöhemmin alesta. Jo kirjan kansi saa minut muualle...sinne.

Hyvän dekkarin ystävälle Peter Jamesin paras koko Roy Grace -sarjassa eli Kuolema merkitsee omansa

Kaikille intohimoisesti lintuja talven yli auttaville, innokkaille syöttäjille kiinostava ja perinpohjainen tietoteos Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, jolle löysin täsmäkohteen!

Kun pimeys peittää maan hänelle joka haluaa, että dekkari on muutakin kuin jännitystä eli tämä kirja sisältää mustaa lukua naapurimaamme Ruotsin lähihistoriasta.

Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita nykykirjailijoiden elämästä kiinnostuneille. Taas onnistuin kyynelehtimään...

Ehkä rakkaus oli totta hänelle, jolle haluat antaa niin ihanan kirjan, että et itsekään tiedä, miksi se on sitä: Ihana!

Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot kaikenikäisille tyttökirjalukijoille

Armas aika. Intohimona joulu kaikille, jotka pitävät joulua viidentenä vuodenaikana tai ainakin vuodenaikajuhlista lumoavimpana.

Lumimies halusi muistuttaa viime vuonna ilmestyneestä Näkemiin taivaassa, jonka voi hyvinkin löytää jostain kirjatorilta sekä kirjasta, joka ei jätä meitä rauhaan eli Hyviä ihmisiä. Baramin teos jää meille, joten ei sitä mihinkään kääritä ja tästä listasta en voi Joulusalaisuuden takia paljastaa, mitkä jäävät joulukuusemme alle, mutta Armas aika jää minulle, intohimoiselle jouluihmiselle. Mikä on yhtä ihana ottaa esiin jo marraskuun lopulla kuin jouluun viettelevä Joulukirja.

Kävin tänään koko päivän kaupungilla ryntäilyn jälkeen kirjastossa. Otin kuten joka joulukuu tähän aikaan kirjan Talvipäivänseisaus. Tästä Rosamunde Pilcherin kirjasta alkaa hidastettu joulunaika. Kirja keinuttaa minut suloiselle aaltopituudelle, jonka luettuani onkin kai sitten jo: Oi Jouluyö!

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa virtaussuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Joulu on tarinoiden aikaa. Onko parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo joulun tarinan?"

- Ulla Janhonen -

rakkaudesta kirjaan ja jouluun
Leena Lumi