Toivolan Vanhan Pihan tunnelmiin!

Toivolan Vanha Piha on käymisen väärti kaikkina vuodenaikoina. Jotenkin kuitenkin erityisesti joulun lähetessä tulee mieleen etsiä jotain erilaista ja käydä samalla vaikka lounaalla tai herkutella juustokakulla. Tyttären ja armaansa satavuotias vaaleanpunainen talo houkuttaa etsintöihin...

Ostoksia mukavissa tunnelmissa ennen tai jälkeen herkuttelun.

Vanhat astiat ovat heikkouteni...

ja romanttiset tapetit...

sekä kynttiläkruunut.

Pönttöuunit ovat aina in ja miten selviäisimmekään ilman ledejä...

1800-luvun lopun käsityöläispiha Jyväskylän keskustassa on herännyt uuteen loistoonsa tunnelmallisen ravintolan, käsityöläispuotien, museotoiminnan ja yrittäjien myötä.

Toivolan Vanhan Pihan käsityöputiikit, ravintola & kahvila Toivola, kellari ja paja sekä Keski-Suomen museon Museokauppa Sparvin, Käsityöläismuseo palvelevat asiakkaita ympäri vuoden. Lisäksi pihamakasiinit toimii ympäri vuoden herkkumakasiinina, juhlatilana sekä ruokailu ja kahvitilana. Pihan palveluja ovat myymälä-  ja museotoiminta, kurssit ja työpajat, ryhmäopastukset, näyttelyt, tilojen vuokrausta erilaisiin juhliin tai tapahtumiin ja erilaiset tapahtumat. Toivolan Vanhalle Pihalle ja sen kaikkiin kohteisiin on vapaa pääsy Pihan aukioloaikoina ja Toivolan Vanhan Pihan omien tapahtumien yhteydessä.

Ikkunoista avautuu Jyväskylä eli Suomen Salzburg...

Toivolan joulupihan avaus on 26.11. - 

Kiinnostavia elämyksiä ja löytöjä! Joulu on kuin viides vuodenaika ja se voi yllättää!

joulufiiliksiin

Leena Lumi

Stina Jackson: Erämaa

Lapsi on eksoottinen kukka, joka kasvaa heidän välillään pimeydessä. Kevät saapuu uutta toiveikkuutta mukanaan ja täyttää hiljaiset huoneet oudolla valollaan. Isä ja tyttö kumartuvat katsomaan lasta ja etsivät omia piirteitään sen ryppyisistä kasvoista, heidän mielensä on tulvillaan puhdasta valkoista kauhua. jonka vain rakkaus tuo muassaan.

Stina Jacksonin toinen trilleri Erämaa (Ödesmark, Otava 2020, suomennos Jaana Nikula) vie meidät Ruotsin Lapin kuihtuvaan kylään, jossa ihmiset yrittävät kukin pärjätä alle kahdenkymmenen perheen yhteisössä. Kaikki tuntevat jokaisen jo lapsesta ja isovanhemmat tiedetään. Mikä asia ihmiseen liitetään siinä se on ja pysyy. He näkevät ympärillään tyhjillään olevat talorötisköt ja tekevät kaikkensa ettei heille vain kävisi samoin. Jollakin tavoin karhea, raaka, köyhä ympäristö kuitenkin hengittää heidän hengitystään, jossa pimeä on aina vahvempi kuin valo, pahuus runsaampi kuin hyvyys.

Ödesmarkin kylän vauraimpana pidetään Vidar Björnlundia, joka oli pilkkahintaan hankkinut köyhtyviltä ja kohta pois muuttavilta heidän metsänsä ja usein myös talonsa. Hänellä tiedettiin olevan kotonaan komeron lattiaan kiinni pultattu kassakaappi ja sen sisällön arvoa arvailtiin. Paljon Vidar sai, mutta vaimonsa menetti pimeydelle. Sieltäkö lie perua hänen oma kyvyttömyytensä nähdä valoa, nähdä ja tehdä hyvää. Tyttärestään Livistä hän piti kiinni, eikä päästänyt tätä tekemään vakavampaa suhdetta kenenkään kanssa. Tytär teki epätoivoisia pakomatkoja eri miesten kyyteihin liftaten, mutta aina Vidar nouti takaisin. Liv tuli raskaaksi ja sai pojan Simonin. Isästä ei tietoa, ilmoitti hän.

Jacksonin Erämaa on rouhean persoonallinen teos. Kauneinta lie suo ja pari hyvää ihmistä. Siinä se. Jackson tuo esiin ihmisen kavaluuden siinä missä myös ihmisen tarpeen yltää takaisin hyvään. Kohtaamme niin uhrit kuin valoon pyrkijät. Vidarin opetus tyttärelleen oli kaikkien pyrkimys pahaan ja pettämiseen. Liv tiesi, että hänen olisi pitänyt lähteä ennen kuin isän vaikutus ulottuisi kasvavaan Simoniin vaan lähtö siirtyi ja siirtyi isän uhkailujen alla. Livillä on omat salaisuutensa, mutta niitä suojasi metsien pimeys.

Jos hän näki häivähdyksenkin pimeyttä muissa, hän otti heti etäisyyttä, sillä omissa vaikeuksissa oli kylliksi kestämistä.

Joskus hän oli näkevinään Vidarin liekeissä, hän Liv, joka oli näöltään kuin pimeyden viemä äitinsä...

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä ja Kirjarouvan elämää

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Hämärän hyssyllä viikonloppuun

Kaupunki -lyhdyissä syttyvät valot siniseen hämärään....

Hämärän lumoa♥

"Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee."

Susan Fletcher Meriharakat

Lisa Jewell: Joka askel jonka otat

Murha Melville Heightissa kuulostaa niin epäuskottavalta. Ei sellaista kuulu tapahtua siellä, missä sijaitsivat suloiset värikkäiksi maalatut talot, kuin eriväriset vaahtokarkit. Lisäarvona talojen  välissä virtasi Avonjoki tarjoten ympäristölle maalauksellisuutta, joka sai niin monet huokailemaan ihastuksesta, saaden heidät uneksimaan mahdollisuudesta saada joskus ostaa yhden suloisen talon kodikseen. Sellaisen kodin, jonka sydämenä olisi keittiö täynnä sydämellistä perherupattelua. Keittiö, jonne ystäväkin jäisivät istumaan ihan vain suloisen kodikkuuden tai ikkunasta näkyvän maiseman takia, Sellaisessa keittiössä ei ikinä murhattaisi ketään. Ei satutaloissa virtaisi murhatun veri, se olisi kuin ennenkuulumaton petos idylliä kohtaan. Kuka oli uskaltanut rikkoa kauniin, viattoman kodikkuuden? 

Brittikirjailija Lisa Jewellin Joka askel  jonka otat (Watching You, WSOY 2020, suomennos Karoliina Timonen) on häneltä kolmas suomennettu teos ja alkaa tuntua vahvasti siltä, että hän kantaa kuuluisien brittidekkaristien arvostettua viittaa, jossa painopiste on juonella, psykologisuudella ja jännityksen paineen nostolla, joka saa lukijan muistelemaan eräitäkin kuuluisia brittikirjailijoita. Jotenkin mieleeni tuli P.D.James, jonka signeeratun teoksen takia lähdin täältä saarelta Helsinkiin kirjojen yöhön toivossa jopa ehtiä hänet tapaamaan. Tapaaminen ei onnistunut eli hän oli ehtinyt jo lähteä, mutta taisin ostaa muutamankin signeeratun kirjansa. Ja kuten näin P.D.Jamesin kirjat jo lukiessani kuin filminä, samoin näen Jewellin cinemaattiset teokset. Jewell kuvantuu kuin huomaamatta samalla kun kirjoittaa sydämellä, tunteella ja piinan kasvattamisella tarinoita tavallisista ihmisistä kaikista yhteiskuntaluokista. Jewell myös parantaa tahtia kirja kirjalta eli Sitten hän oli poissa oli hyvä, mutta minulle Löysin sinut oli vieläkin parempi ja nyt tämä kolmas suomennos on paras!

Joey Mullen oli aina ihaillut värikkäitä taloja ja nyt hänen veljensä Jack, sydänkirurgi, asui yhdestä niistä vaimonsa Rebeccan kanssa. Joey katsoi olevansa kävelevä katastrofi, sillä hän ei ollut löytänyt paikkaansa elämässä. Niinpä hän pakeni Ibizalle, josta palasi mukanaan aviomies Alfie Butter. Alfie oli ollut kuin unelmaa Ibizan auringossa, vasten merta ja aurinkoa ja niinpä heidät vihitään rantahiekalla paljain jaloin. Se ei kuitenkaan ollut oikeaa elämää. Ei sitä, jossa myös Joye halusi pärjätä. Ja hän kaipasi rakasta veljeään sekä äitinsä hautaa, jossa kävi kertomassa edelleen kaikki tapahtumansa. Joey ei millään tajunnut, miten veli oli ihastunut juuri Rebeccaan, joka oli varsin eristäytyvä jäykistelijä eikä ollenkaan sellainen perheenjäsen, jonka kanssa voisi pitää hauskaa. Kuitenkin nyt veli ja Rebecca, jotka odottivat vauvaa, tarjosivat hänelle ja Alfielle mahdollisuuden asettua asumaan heidän tilavaan kotiinsa. Hyvin pian Joey havaitsi vastapäisen keltaisen talon asukkaat ja etenkin perheen vähän vanhemman, mystisellä tavalla vetävän oloisen miehen...

Toisaalla nuori tyttö kirjoittaa päiväkirjaansa:

20. syyskuuta 1996

En tiedä, mitä ajatella. En tiedä, mitä tuntea. Onko tämä normaalia? Hän on aikuinen. Kaksi kertaa minun ikäiseni. Emme voi mitenkään...Ei. Emme mitenkään voi. Mutta HERRAJUMALA.

Toivon että voisimme

Rakas päiväkirja:

Taidan olla rakastunut äidinkielenopettajaani. 

Lisa Jewellin joka askel jonka otat on todella vetävä trilleri tällaiselle paatuneelle dekkarifanille, joka arvostaa älykästä, yllättävää sekä psykologisia pakkomielteitä kuvaavaa tarinaa. Sitä myöten kun perheet tutustuivat toisiinsa, jännitys vain tiheni. Ihan vähäisin ei ole charmikkaan herran pojan, Freddien rooli: Hän kiikaroi ja kuvasi kaiken aikaa mitä naapureiden taloissa tapahtui. Nauhoitetut kuulustelukuvaukset vain lisäävät todenmakuisuutta. Tämähän olisi ollut mahdollista tapahtua, mutta se mitä tapahtui, sen lukija saa tietää aivan finaalissa. Tuskin paraskaan 'Poirot' pystyy arvaamaan syyllistä!

Hän muisteli kaikkia aiempia kertoja, aiempia naisia ja tyttöjä, jotka olivat katsoneet isää hiukan liian ihailevasti tai puristaneet tämän käsivartta hiukan liian kauan. Hän ajatteli isästä tänä aamuna leyhähdellyttä vanhan viinan hajua, tuota salaisuuksien ja valheiden hapanta löyhkää.

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Marraskuun juttuja

Ensilunta odotellessa ajattelin listata teille koosteen marraskuun jutuista:

Nyt on aika 

♥sytyttää kynttilä jo aamupöytään

♥nyt on aika ajatella ja puhua kaikista hyvää

♥nyt on aika antaa itselle aikaa

♥nyt viimeistään on aika aloittaa pikkulintujen ja oravien talvisyöttö

♥nyt on aika ostaa joulupostimerkit ja joulukortit; tämä vuosi on ensimmäinen aikoihin, kun emme tee korttia omasta valokuvasta

♥nyt on aika nauttia television sarjoista

♥nyt on aika keksiä, mihin kaikkeen ledeistä oikein onkaan

♥nyt on aika aloittaa joulukutomus, jos sen on tarkoitus ehtiä tonttujen matkaan

♥nyt on aika lahjoittaa pois ehjiä, hyviä vaatteita, joita ei enää kukaan perheessä käytä, sama koskee leluja, pelejä, urheiluvälineitä

♥nyt on aika muistaa häntä, jota et ole ennen muistanut

♥nyt on aika muistaa huolehtia ryhdistään

♥nyt on aika ihailla, miten marraskuu maalaa luontoa...selvästi akvarellityötä

♥nyt on aika hengähtää ja hiljaa iloita siitä vuodenaikajuhlasta, joka lähestyy ilman mitään isompia tohinoitakin

♥nyt on aika muistaa syödä ainakin D-vitamiinia myös purkista

♥nyt on aika muistaa soittaa niille perheenjäsenille, jotka asuvat kaukana

♥ Saa kääriä ensimmäiset joululahjat

♥ Jos haluaa teettää joulukortit omasta valokuvasta, kannattaa viedä kortit tehtäviksi isänpäivän jälkeen, jolloin ne usein saa jo tarjoushintaan ja mitä enemmän kortteja tilaa, sen vähemmän maksaa.

♥ Marraskuussa voi tehdä monta asiaa pois joulun alta, että saa sitten joulukuussa alkaa vain fiilistellä tunnelmia. Komerotkin voi siivota jo nyt ellei sitten aio viettää joulua komerossa (Marttaliiton viisaus!)

♥ Jos valmistaa jouluksi vaikka kirsikkalikööriä voi alkaa pullotuspuuhiin etenkin jos on käynyt kuten minulle, että homma jäi tehtyä viime marraskuussa: Takuulla on nyt valmista nautittavaksi, mutta säästämme jouluun.

♥ Marraskuussa voi pinnistellä sen verran, että ei tee minun vanhaa marraskuuvirhettäni eli sallin kaksi vuotta sitten itseni aloittaa joulusuklailun jo marraskuun alussa ja sitä satoa vieläkin kannan: Älkää salliko kaamoskiloja, vaan laittakaa itsellenne 'karkkipäivä'. 

♥ Mietiskely on yhtä aliarvoitua kuin kiitollisuus: Marraskuussa voi harrastaa molempia. Kannattaa valita iso laiskanlinna ja miettiä kaikkia niitä asioita, joita kesällä ei ehdi. Sitä voi ilosta hämmästyä, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Positiivinen listaus on kuin marraskuun henkiset ledvalot.

♥ Tietenkään emme tyydy vain henkisiin ledvaloihin, vaan ripustelemme ja tungemme juuri nyt kaamosaikaan ledejä sinne sun tänne. Meillä on valot jo ulkona kolmessa eri pensaassa ja sisällä olen rakentanut kaamosvalaisimia suunnilleen joka huoneeseen. Valkoisten, ohuiden verhojen takana niitä on ehkä sata....tähtiseinä♥

♥ Viimeistään marraskuussa otetaan esille kaikki mahdolliset pehmeät huovat, joihin on lupa kääriytyä sellaisina päivinä kun tulee ulkoa ja olo on vähän märkä ja ehkä myös kurainen, sillä lenkkiähän emme jätä väliin etenkään marraskuussa, jolloin ilma on raikasta, kosteaa ja täynnä happea

Ei ole mitään asiaa, jota lämmin suihku, pehmeä huopa ja mukillinen kaakaota ei voisi korjata. Kuvassa marrasmannekiinimme Hannen Pilkku reippaan lenkin jälkeen. Kiitos Pilkku ♥

♥ Marraskuussa on aina aikaa leffailloille!

♥ Marraskuussa on aika siirtää pelakuut kellariin. Minä nostan ne sieltä pois jo 5.2. eli isäni syntymäpäivänä. Kastellaan harvoin ja niukasti. Ellei ole ikkunaa, voi antaa säästövalon palaa muutaman tunnin päivässä.

♥ Puutarha yllättää marraskuussa, sillä orvokit, joista ei ole nypitti kuolleita kukintoja pois, lykkäävät uutta kukkaa ja tietenkin lumiasterit ovat täydessä kukassa.

♥ Marraskuussa viimeistään on aika rakentaa erilaisia talvipöytiä

♥ Marraskuussa on aika lukea kirjoja ja niitä on tulossa. Seuratkaa oikeaa palkkiani, sinne ilmestyvät ennakkoinfot.

♥ Marraskuussa jos ikinä on lupa sanoa kutsuihin 'ei kiitos', sillä pitää olla vuodessa edes yksi luolanainenkuukausi, jossa ei koko ajan tarvitse olla 'iskussa'. Pakko lisätä tähän vielä Katjan, toisen marraskuufanin upea lause: "Marraskuun melankoliassa on paljon lohtua." Niin tosi.

♥ Marraskuusta on sanottu monenlaista, mutta jouluruusun odotuskuukaudessa antakaamme Kyllikki Villan nyt sanoa marraskuun taikasanat:

"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."

sydämellä 
Leena Lumi

Straight for the Heart

Aarikan tontuista se nyt alkaa....matka joulun maahan

Meillä on ollut Aarikan tonttuja niin kauan kuin muistan ja myös pieni sarja aterimia niistä. Koska olen jakanut nuorille piparitontut ja ehkä muutaman muunkin, päätin nyt tehdä lisähankintaa. Ensin löysin suloiset kynttilätontut, joita kutsun valonkantajiksi. Sitten tontun sydämellä, hänen nimensä on Lempi, mutta meille hän on rakkaustonttu. Isompi tontuista on nimeltään Lumi ja hän kantaa lumihiutaletta. 

Joskus vähemmän on enemmän, mutta nämä uudet ja vanhemmat löytävät kyllä omat paikkansa joulukodistamme.

Ensimmäinen kookospähkinäkakku on tehty oravien ja lintujen ruokintapöydälle ja siitä on jo puolet syöty. Oravat pääasiassa, sillä linnuilla on isojen pensaiden oksilla omat talipallonsa syöttölaitteissa. Tämä jähmettyi muutamassa tunnissa illalla ruokintapöydälle vietäväksi ja nyt minun ei tarvitse aamukuudelta olla viemässä ensimmäisiä pähkinöitä tupsukorville.

Kuorellisia hassel- ja saksanpähkinöitä olemme löytäneet näiltä seuduin vain yhdestä kaupasta...Nyt niitä on hamstrattu ja myös Glühweinia on löytynyt. Toiset ovat glögi-ihmisiä, toiset tykkäävät jostain muusta. 

Lumen odotuksen toivossa hymyilen tälle lumiukolle, joka on viimevuotinen löytö Plantagenista. Vielä yksi minulle vähän rankempi kirja ja sitten sukellan suklaaseen ja dekkareihin!

Lahjat ovat jo odottamassa kasseissaan. Joulukortit hankittuna. Enää puuttuu Joulun Taika, mutta aina se on tullut ja tulee tänäkin vuonna. 

Nyt on vasta maaginen marraskuu, jolla on monet kasvot. Oikeassa palkissani on muutamia juttujani marraskuusta, joka ennen oli masentavin kuukausi mitä tiesin, kunnes siitä tuli salarakkaani.

Netflixin sarjoista meitä on nyt vienyt Ozark, mutta odottamassa on loistava Babylon Berlin ja sunnuntaina alkavat uuden tuotantokauden jaksot The Crownista.

Tämä kaunis kukka on syystähti ja kuva on kaappaus Plantagenin sivulta, josta myös saa lukea: "Syystähteä on saatavilla vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Syystähti on melko uusi tuote markkinoilla ja saatavilla syksyllä ennen perinteisten joulutähtien sesonkia. Viihtyy valoisassa ja lämpimässä (huoneenlämmössä). Vältettävä vetoa ja kylmää." 

Tässä vanhempi kuva joltain joulun ajalta ja pöydällä pinkki joulutähti. Näin syystähden livenä eikä siinä paljon eroa ollut, jos ollenkaan, mutta suloinen se on. Jos meillä koiria tulossa kylään, talo täyttyy valkoisista amarylliksistä, sillä joulutähden lehtikin voi olla kohtalokas ainakin pienelle koiralle. Tuo kuvan verho on nyt vain seinän edessä ja sen takana on tuplasti ledejä kuin tähtiä sädehtimässä aamusta ehtooseen....

 

Kaikille ihania takkatulia, herkkuja ja pieniä odotuksia jo kohti viidettä vuodenaikaamme joulua♥

♥:lla Leena Lumi

Winter Song

Joululikööriä kirsikoista

Meillä on jo useamman vuoden hyödynnetty oman hedelmäpuutarhan kirsikoita valmistamalla niistä likööriä jouluksi. Erittäin hyvä tähän on mehukas, mutta hapahko varjomorelli. Muutkin toki käyvät ja itse asiassa mitkä marjat vain, mutta meillä äidistä alkaen kaikkien suosikki on kirsikka.

Tähän on vaikea sanoa mittoja, mutta aineet voin nyt kertoa, koska tästä on kysytty ja etenkin ne, jotka ovat saaneet maistaa. Otetaan puhtaita tölkkejä, mieluiten niitä ranskalaisia, joissa korkki tosiaankin kestää kääntelyn. Kerran viikossa parissa käännän kellarissa 'ylössuiten', että sokerit sulavat ja maut tasaantuvat. 

Kirsikoita kivineen päivineen purkki täyteen ja väleihin hienosokeria. Käytän lisäksi myös aitoa vaniljasokeria, joka tuo suorastaan glamouria herkkuun. Tänä vuonna lisäsin kokeeksi joka toiseen purkkiin desin vadelmia kokeeksi. Kun purkit ovat täynnä päälle kaadetaan alkoholia, joista Leijona on parasta, sillä se ei maistu läpi, vaan antaa tilaa marjojen omalle maulle. Sitten vain kellariin muhimaan kun kannet on suljettu hyvin. Ellei ole kellaria, voi pieniä määriä tehdä jääkapissakin. Viime kuussa pullotimme ensimmäiset kaksi purkkia ja äidille veimme tuttuun tapaan pullotuksen Tapio Wirkkalan pullossa, jossa on punaista lasiakin ja poron kuva. Otimme mukaan testipullon, josta tarjosimme äidille ja niinpä vain oli kuulemma taas parempaa kuin koskaan! Kaksi purkkia on edelleen muhimassa eli siinä jossain joulun alla sitten ne.

Tästä se alkaa. Ensi vuonna kokeilen myös luumuista ja tiedän jo millä mausteilla teen siitä oikein jouluisen makuista. Tämä on kiva tuliainen kauniissa pullossa vietynä ja käy myös dolcesta joulun aikaan, jolloin pääruoka on jo saattanut täyttää liikaakin. Ja ainakin meillä on usein vielä juustotarjotin, joten...Ja väri on ihastuttava!

Luumulikööriä voikin sitten jo nauttia näistä keisarinna Sissin karahvi- ja lasiastiastojäljitelmästä♥ Vihreää lasia ja nuo tinaukset...ihan Birgitan yllyttämänä tuon esille.

Nauttimisiin♥

kirsikkaisin terveisin

Leena Lumi

Ruokareseptit Leena Lumissa

Isänpäiväviikonloppuun kukin tavallaan!

Lähdemme nyt kukin kohti isänpäiväviikonloppua tavallamme. Toiset ostavat isälle lahjoja, toiset tykkäävät vain herkutella yhdessä ja kiireettä perheen kesken. Taitavimmat yhdistävät kakun ja kirjan. Kuvan Harry Potter -kakku on Sari Kalliomäen luomus ja sen ohje löytyy täältä  

Ostin isälle melkein aina kirjan. Joskus jonkun neuleen, mutta kirja ja etenkin kiinnostava elämäkertateos oli isälle kovasti mieleen. Luen itsekin elämäkertoja kovasti mielelläni. Elämäkerrat Leena Lumissa  löydätte 70 kiinnostavaa elämäkertaa, joista suurimman osan on myös lukenut mieheni Reima. Hänen kolme suosikkiaan elämäkerroista ovat:

Axel Munthe - tie Caprin huvilalle

Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

David Suchet: Sanoin ja kuvin Omaelämäkerta

Nainen, joka julisti aikanaan ettei tuo yhtäkään sotakirjaa blogiinsa ei voi mitään historiahimolleen. Toisekseen, olen tehnyt outoa tutkimusta neljän viime vuoden aikana ja siinä on ilmennyt, että etenkin lääkärit, ylilääkäreistä kandeihin, ovat kaikkein kiinnostuneimpia toiseen maailmansotaan liittyvistä kirjoista. Kolmanneksi, yleensä sotakirjoja lukevat ovat eniten rauhan kannalla. Se menee vähän kuin se tutkimus, että dekkarien lukijat ovat eniten väkivaltaa vastaan. Älkää vain kysykö, missä se lehtileike on: Minulla ei ole sihteeriä ja työjuhtakoneeni vei valokuvat lehtileikkeistä huolimatta siitä, että Reima joka kuukauden lopussa otti ulkoiselle kovalevylle kuukauden työni juttuineen ja kuvineen. Nyt mieheni valitsi Sotien kirjat Leena Lumissa  kolme suosikkiaan. Huomautan jälleen, että kolme teemakirjastoa risteävät osin toisiaan mukaan luettuna Vainojen kirjat Leena Lumissa. Näin Reima valitsi sotien kirjoista:

 Näkemiin taivaassa

Vielä tänään olemme elossa

Palavan taivaan alla

Kaikkia samoja kirjoja voivat lukea niin naiset kuin miehetkin, joten nytkään ei ole tarkoitus vahvistaa stereotypioita: Minä nainen, luen sotakirjoja, joten yhtä hyvin miehet/isät lukevat, ja oikein toivonkin sitä, ihan kaikkia kirjallisuuden lajeja. kuten esim. vaikka runokirjoja. Elän kuitenkin sitä maailmaa, jossa kuulen miesten mielipiteitä somen maailmassa, joten ei ihan joka ukko tartu vaikka Södergranin runoihin! Lintuja bongaavalle isälle voi antaa vaikka Talvilintujen elämää...

Dekkarit Leena Lumissa on mistä valita 185 trillerin joukosta....

Olen pahoillani, että olen näin aikataulusta myöhässä, mutta nopeat ehtivät vielä. On ollut vähän hektistä.

Sitten vain hyvää ruokaa ja tunnelmaa. Ruokareseptit Leena Lumissa voi ehkä löytyä jotain uuttakin.

Mukavatunnelmaista isänpäiväviikonloppua kaikille isille ja heidän perheilleen♥

toivottaa Leena Lumi

Pierre Lemaitre: Tuhon lapset

Ensimmäinen mies joka oli katsonut Louisea kauniisti, oli ollut suuren sodan veteraani, jonka kasvoista puolet oli silpoutunut kranaatin räjähtäessä. Me olimme silloin paikalla ensimmäisen maailmansodan outoakin oudommassa loppukohtauksessa, joten tiedämme pahoin haavoittuneen sotilaan olleen nuori Édouard. Hän käytti naamioita peittääkseen julman tapahtuman pelottavat jäljet. Hänellä on nyt, kun toisen maailmansodan uhka leijuu ilmassa, monta naamiota. Kullekin mielentilalle omansa. Louisella oli tapana hellästi kuljettaa sormeaan kasvoissa ammottavan aukon reunaa pitkin. Se melkein lohdutti häntä tilanteessa, jossa hän ei nähnyt valoa. Kihlaus Armandin kanssa oli kestänyt jo viisi vuotta, mutta Louise ei aikonut astua alttarille ennen kuin oli varma, että he voivat saada lapsen. Kun mitään ei tapahtunut, Louise päätti kihlauksen. Elämä on masentavaa, sillä sodan jälkeen  Louisen äiti, Jeanne Belmont oli pudonnut masennukseen. Päivästä toiseen hän istui ikkunassa kuin odottamassa jonkun saapumista...ehkä kuoleman, joka eräänä heinäkuun aamuna nouti äidin. Äiti luuli vieneensä salaisuutensa mukanaan, mutta joskus tarkimmatkin katveet pettävät. Sitä ennen kuitenkin saksalaissotilaat lähestyvät Ranskaa ja Louise ehtii juosta pitkin Montparnassea verisenä ja alastomana syystä, että eräs mies on juuri tappanut itsensä. On huhtikuu 1940.

Pierre Lemaitren Tuhon lapset (Mireir de nos peines, Minerva 2020, suomennos Susanna Hirvikorpi) on hänen Näkemiin taivaassa alkaneen sotatrilogian päätösteos. Edellinen oli Tulen varjot, joka kantoi suuren lukuromaanin viittaa kätkien poimuihinsa intohimoa, kieroilua, yllättäviä tragedioita, sodan jälkeistä lamaa, vihaa, vilppiä, kaunaa ja kaikkein vahvimmin naisen kostoa. Tuhon lapsissa mielestäni Lemaitre haluaa kaikilta kanteilta osoittaa sodan barbarian ja sen mielettömyyden kylvön useiden henkilöiden kautta. Pääosassa kuitenkin Louise joka paitsi löytää äitinsä salaisuuden ja samalla masennuksen syyn, tempautuu mukaan sodan tapahtumiin uskomattomilla tavoilla. Hänellä on nyt syy lähteä liikkeelle ja hän lähtee. Samanaikaisesti elämme jonkinlaista rintaman takaista elämää vankileirillä, jossa pidätettynä on rintamakarkureita, oikeita rikollisia ja monenlaista sekalaista ainesta. Heistä erottuu ystäväpari Gabriel sekä Raoul. Kaikki tietenkin vakuuttavat syyttömyyttään, mutta Gabriel on sitä oikeasti, kukaan ei vain usko. Saksalaisten lentokoneiden pyyhkiessä yhä alempaa pommittaen, kaikki väki lähtee maanteille pakoon, siviilit, sotilaat, vangit ja heidän vartijansa. Kaikki rajansa ylittänyttä sotahullua edustaa ylikorpraali Bornier, jonka ase laukeaa kohti oli syytä tai pienimmästäkin ärsykkeestä.

Koska tarina kerrotaan yksilöiden kautta, tunnemme kautta vaelluksen janon, nälän, lian, uupumuksen, pelon, kaipuun rakkaiden luo. Kaikesta on kova pula jopa päällystöä myöten, mutta tämän sodan urhein, uskollisin ja kärsivin, lienee ollut Raouliin kiintynyt kulkukoira Michel, joka ratkaisee ystävyysparin kohtalon lunastaen näin toivottavasti hyvät eläkepäivät. Hän tekee sen kaiken koiran uskollisuutensa viime voimilla eikä sen jälkeen pysy aikoihin jaloillaan. On myös janoinen ja nälkäinen.

On kuin kaksi pakenevaa rintamaa etsisivät tosiaan. Louise saapuu Cherche-Midin vankilan eteen syystä että..., mutta liian myöhään. Samanaikaisesti Raoul toisaalla miettii miten he pääsisivät pakenemaan, sillä hänelle on aukeamassa mahdollisuus avata julman lapsuutensa suljetun oven salpa ja saada tietää. 

Louise on löytänyt äitinsä kirjeet ja kohdannut niissä nuoren naisen, joka on kokenut intohimon, jollaista hän ei ollut osannut aavistaakaan. Kesäkuussa 1905 Jeanne oli kirjoittanut tohtorille:

Rakkaani,

Olkaa itsekäs.

Ottakaa, ottakaa yhä uudestaan, aina vain.

Kuulkaa kaikissa huokauksissani sanat "rakastan teitä".

Jeanne

Nämä kaikki kolme teosta ovat luettavissa itsenäisinä, omina tarinoinaan, mutta nämä antavat eniten luettuna kronologisessa järjestyksessä, sillä aina joku asia liittyy menneeseen. Olkoon se nyt vaikka nimi Madeleine taikka Tulen varjot kirjan kohtaus, jossa rullatuolissa istuva Paul kuuntelee primadonna Solangea a capella:

Ich wurde mit dir geboren...

Ich will mit dich sterben...

Morgen werden wir zuzammen sterben...

Tuhon lapset kirjassa lukekaa myös kiinnostava epilogi sekä kiitokset, joista löytyvät tällä kertaa Lemaitrea innoittaneet muut kirjailijat. Tulen varjoissa lista oli osin tällainen: Alexander Dumas, Saul Bellow, Charles Baudelaire, Gustave Flaubert, Leo Tolstoi...

Pierre Lemaitre kuuluu eittämättä Euroopan kiehtovimpiin kertojiin. Hänellä on tarinan taika! Tunnenpa ylilääkärin, joka pitkillä työlennoilla rentoutuu vain Lemaitrea lukemalla ja siinä on mukana koko Lemaitren tuotanto aina dekkareita myöten. Lemaitren Petoksen hinta oli huikea jännitysromaani ja siitä tehty filmi teki kirjalle kunniaa! Lemaitre on saanut vaikuttavia palkintoja, mutta olen erityisen ylpeä siitä, että vuonna 2017 Suomen dekkariseura antoi hänelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. Näkemiin taivaassa puolestaan nappasi arvostetun Goncourt -palkinnon!

No, miten selvisivät meidän vaeltajamme maanteillä saksalaiskoneet yläpuolellaan. He saapuivat Béraultin kappeliin, jossa kukin, myös urhea Michel, saivat toipua isä Désirén huomassa. Kuka on isä Désiré? En tiedä, kysykää Lemaitrelta! Tai: Hän on monta.

Hän ei keksinyt muuta neuvoa kuin käpertyä kärryihin nukkumaan vauva vatsaansa vasten ja kaksonen kummallakin sivullaan.

Heidän yläpuolellaan levisi tähtien kirjoma tummansininen yötaivas.

*****

Sotien kirjat Leena Lumissa

Maalaus joka koskettaa varmaan niin Anna Ahmatova -faneja kuin muitakin

Yksi minua koskettavimmista maalauksista, sielussani kuumien ryhmässä, on tämä  maalaus Anna Ahmatovasta ja Amadeo Modiglianista. Teos on Natalia Tretjakovan käden jälkeä. Rakastan näitä värejä sekä siveltimen vetoja paljon

Annan mukaan Modiglianin 16 piirrosta kuvasi häntä egyptiläisten kuningattarien ja tanssijoiden pääkoristeissa.

Anna Gorenko-Gumiljova tutustui Modiglianiin ollessaan Pariisissa häämatkalla 1910 avioiduttuaan Nikolai Gumiljovin kanssa. 

Anneli Heliö

 kertoo, että koko seuraavan talven Amadeo kirjoitteli Annalle ja keväällä 1911 Anna matkusti Pariisiin yksin. Anneli jatkaa: "Jos Anna Andrejevna olisi jäänyt Pariisiin Modiglianin luo, ei olisi koskaan syntynyt runoilija Anna Ahmatovaa, jonka koko maailma tuntee. Hänen oli palattava Venäjälle vuosisatansa tapahtumien todistajaksi."Kiitos Anneli 

Ellei Anna olisi palannut, mitä olisikaan tapahtunut?

Anneli Heliö teki suurtyön ja suomensi KAIKKI Ahmatovan runot! Luin kaiken kertaalleen ja nyt sisäistän eli huomatkaa välinmerkkien määrä.

Ja mitä onkaan tulossa Anneli Heliöltä: Anna Ahmatovan kattava elämäkerta! En tiedä vielä ilmestymisaikaa, mutta onpa jotain, mitä odottaa <3