Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

...maalla kuolema saapuu keskellä päivää ja kutsumatta. Se sieppaa kalastajia veneistä. Se tarraa lapsia nilkoista kesken uinnin. Talvella se houkuttelee heidät jyrkkään mäkeen, jonka laskemiseen heidän orastavat taitonsa eivät riitä, ja kääntää suksenkärjet ristiin. Se väijyy rannassa, missä on jäällä tuoretta lunta ja luistelijan sirkeät silmtä eivät huomaa, että järvi on rannasta aavistuksen auki, ja kaaresta tulee hieman laajempi kuin oli tarkoitus. Kuolema seisoo metsässä jousen ja nuolen kanssa aamun ja illan hämärässä...

Louise Pennyn trilleri Kuolema kiitospäivänä (Still Life, Bazar 2019, suomennos Raimo Salminen) vie meidät kauniin romanttiseen quebeckiläiseen Three Pinesin kylään. Sitähän odotti jotain todella kesyä ja tunsin olevani mukavuusalueeni ulkopuolella, kun dekkarissa oli hauskaakin. Olen sillä tavalla tosikko, että jännityksen on oltava jotain Midsomeria vahvempaa, mutta ei kuitenkaan mitään kiduttamisia, jossa lajissa jotkut dekkaristit aivan kilpailevat kauheuksista. Eikä tietenkään mitään hauskaa. Nyt kävi silleen, että meikäläinen veti tämän kuin jäätelön helteellä. Jollain mielettömällä tavalla kanadalainen Louise Penny oli osannut kohdentaa kaiken juuri kuten pitääkin ja murhaajan arvuuttelua riitti. Hauska oli erityishauskaa, jota kaikki eivät ehkä arvosta, mutta minulla onkin outo huumorintaju...Kaikkien rakastama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löydetään metsästä nuolen lävistämänä. Ase itsessään ei ole niinkään outo asia, sillä on menossa jousimetsästyskausi. Huomiota herättää Janen kulkeminen ilman koiraansa. Hän otti rakkaan Daisy-lemmikkinsä mukaan aina kävelyille. Ja kuka kummassa voisi haluta murhata Janen? Yhteisön suuresti ihaileman ja arvostaman henkilön. Poliisitiimi saapuu Quebeckistä rikoskomisario Armand Gamachen johdolla. Gamache ei ole yhtään tyytyväinen konstaapeli Yvette Nicholiin, joka onnistuu ärsyttämään hänet pelkällä läsnäolollaan. Gamache ei ole vaikenevaa tyyppiä ja niinpä

”Terävä pää ei kuitenkaan riitä”, Gamache Jatkoi.

”Sitä on osattava käyttää, Ja te ette osaa. Te katseletta mutta ette näe. Te kuulette mutta ette kuuntele.”

”Minä katselen ja kuuntelen tarpeeksi hyvin pystyäkseni ratkaisemaan jutun.”

”Ehkä. Aika näyttää. Kuten jo sanoin, teitte hyvää työtä ja teillä on terävä pää. Mutta jotain puuttuu. Varmaan tunnette sen itsekin. Tunnetteko koskaan olevanne ymmällänne, ikään kuin teille puhuttaisiin jotain vierasta kieltä, ikään kuin olisi meneillään jotain minkä kaikki muut tajuavat mutta te ette?”

Tällainen tyyli vain pahenee (lue:paranee) jutun tutkinnan myötä aina siihen pisteeseen, että Nichol on vaarassa joutua yhtenä aamuna ulos jutusta. Kuitenkaan Nichol ei ole säälittävä, vaan antaa takaisin ja oikeasti yrittää kaikkensa. Jäin miettimään, että olisiko hän kuitenkin vähän kuin pihalla kaikesta aika monta kertaa elämässään? Ehkä olen väärässä..., mutta dialogit ovat herkullisia.

Yhtä odottamatonta kuin on Janen murha, ovat kirjan yllättävät viisaudet! Ja jälleen on asialla Gamache nyt kera Myrnan:

Hänellä oli kädessään kulunut kappale Albertin kirjaa Menettämisen tuska.

”Veli Albertin teorian mukaan elämä on menettämistä”, Myrna sanoi hetken kuluttua. ”Vanhempien, rakkaussuhteiden, työpaikkojen menettämistä. Sen takia meidän on löydettävä elämälle jokin näitä asioita ja ihmisiä korkeampi merkitys. Muuten menetämme oman itsemme.”

”...kun muutos tulee ulkoapäin, jotkut voivat joutua syöksykiereteeseen...Elämä on menettämistä. Mutta kuten kirjassa painotetaan, se johtaa vapauteen. Jos pystymme hyväksymään, ettei mikään ole pysyvää ja että muutokset ovat välttämättömiä, jos pystymme sopeutumaan, niin meistä tulee onnellisempia.”

Siis huumoria, suuria viisauksia ja kaiken lisäksi vielä W.H.Audenia Janen murhatutkinnan yhteydessä! Kylän bistroa pitävä pari arvostaa kovasti W.H.Audenin koottuja teoksia ja he ovat kirjan erikoisten dialogien lähde. Kaiken keskiössä lisäksi taidemaalaripariskunta Clara ja Peter Morrow. Etenkin Claralle Jane oli ollut kuin äiti. Jotain Jane oli kuitenkin salannut jopa Claralta ja sen ympärille keriytyy murhatutkinnan fokus.

Jos arvelet, että kaipaat erilaista jännitystä, tartu Kuolemaan kiitospäivänä. Kirja on kaupoissa kesäkuun neljännestä alkaen. Tämä teos myös aloittaa Louise Pennyn Three Pines –dekkarisarjan, jonka toinen osa julkaistaan jo syyskuussa nimellä Kylmän kosketus. Sarjan kolmas osa Kuukausista julmin saadaan keväällä 2020.

Värisevällä äänellä Ruth alkoi lukea ääneen, ja tuuli tarttui hänen sanoihinsa ja lennätti ne kisailemaan lumihiutaleiden ja rukoussauvan värikkäiden nauhojen kanssa. Daisy loi häneen ihailevan katseen.

*****

Dekkarit Leena Lumissa