Kävin äsken hurmaavan Karoliinan blogissa, From Karoliina, with Love, ja hän saa nyt paluumuuttajana kertoa, mikä kaikki mm. on meillä Suomessa niin paljon paremmin kuin muualla eli lue täältä
Tässä lyhyesti Suomi on onnela, joka on kommenttini erään blogin juttuun:
Suomi on todellakin onnela,
jossa on ilmainen ja tasokas koulutus peruskoulusta yliopistoon, puhtaat vedet,
puhdas ilma, turvallista eli lapset esim. voivat kirmata kavereidensa kanssa
vapaasti, maa on yksi maailman kauneimpia, järviä on paljon ja merenrantaa
myös, metsästä löytyvät monet herkut, joita saa vapaasti poimia ja niitä
kaipaavat mm. italialaiset eli Suomen tatteja, vesistä nousee kuhaa, siikaa ja
lohta, mutta Sveitsi haluaa suomalaista ahventa, joka onkin hyvä, mutta
ruotoinen.
Minä voisin asua pari vuotta alppiseuduilla, jonne olen taas toukokuussa lähdössä, mutta ikinä en muuttaisi pysyvästi pois Suomesta. Voisin asua pari vuotta myös Englannissa, mutta R. ei siitä ajatuksesta innostu.
Kateutta on kaikkialla, mutta meidän ulkomaisia vieraitamme on aina ihmetyttänyt maamme siisteys, tasokkaat ravintolat, omakotitalojen isot tontit, rakentamisen taso, suomalaisten hyvä koulutus ja varsin vaikuttava elintaso kuin myös erittäin kattava julkinen liikenne.
Ja mitä rahallakaan ei saa, on suomalaisten suurin rikkaus eli neljä vuodenaikaa. Ja sitten joulu...joulu, jota itse kannan sydämessäni ympäri vuoden. Silloinkin kun kesällä lähden uimaan ja rannassa olen kävellen viidessä minuutissa. Suuri järvi näkyy ikkunoistamme ja talon toiselta puolelta alkavat marja-ja sienimetsät.
Verotus on korkea, mutta sillä saadaan monenlaista alkaen ilmaisesta koulutuksesta ilmaiseen terveydenhoitoon. Sillä tasataan myös tuloeroja niin, että kaduilla ei ole kerjäläisiä eikä kenenkään tarvitse olla asunnotta ellei siihen tilaan oikein himolla änkeä.
Kaikkein parasta on syksy ja sen jälkeen talvi. Puhdas, hellä, valkea lumi...Sille ei vertaa maailmasta löydy.
Minä voisin asua pari vuotta alppiseuduilla, jonne olen taas toukokuussa lähdössä, mutta ikinä en muuttaisi pysyvästi pois Suomesta. Voisin asua pari vuotta myös Englannissa, mutta R. ei siitä ajatuksesta innostu.
Kateutta on kaikkialla, mutta meidän ulkomaisia vieraitamme on aina ihmetyttänyt maamme siisteys, tasokkaat ravintolat, omakotitalojen isot tontit, rakentamisen taso, suomalaisten hyvä koulutus ja varsin vaikuttava elintaso kuin myös erittäin kattava julkinen liikenne.
Ja mitä rahallakaan ei saa, on suomalaisten suurin rikkaus eli neljä vuodenaikaa. Ja sitten joulu...joulu, jota itse kannan sydämessäni ympäri vuoden. Silloinkin kun kesällä lähden uimaan ja rannassa olen kävellen viidessä minuutissa. Suuri järvi näkyy ikkunoistamme ja talon toiselta puolelta alkavat marja-ja sienimetsät.
Verotus on korkea, mutta sillä saadaan monenlaista alkaen ilmaisesta koulutuksesta ilmaiseen terveydenhoitoon. Sillä tasataan myös tuloeroja niin, että kaduilla ei ole kerjäläisiä eikä kenenkään tarvitse olla asunnotta ellei siihen tilaan oikein himolla änkeä.
Kaikkein parasta on syksy ja sen jälkeen talvi. Puhdas, hellä, valkea lumi...Sille ei vertaa maailmasta löydy.
Love
Leena Lumi
*****
PS. Suomen Kuvalehdestä 23.3.2012 Leena Sharman jutusta:
Hyvämaineisuus ei ulkoministerin mielestä tarkoita sitä, että Suomea pidetään nöyristelevänä sylikoirana, joka ei uskalla puuttua esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksiin. Eikä se tarkoita myöskään sitä, että olisimme aina kaikessa samaa mieltä, vaan sitä, että muut tietävät, miltä pohjalta Suomi asioita arvottaa.
"Olemme luotettavia, toimimme vakavasti maailman ongelmien ratkaisemiseksi: meillä on aika vahva ympäristöprofiili, meillä on pohjoismainen hyvinvointimalli - sen vahvuutta presidentti Sauli Niinistökin haluaa korostaa." (Erkki Tuomioja)
"Emme ehkä itse sitä huomaa, mutta kun muut maat lukevat näitä kauneusvertailuja, joissa kaikki Pohjoismaat löytyvät yleensä kärkikymmeniköstä, niin kyllä meiädn mallimme kiinnostaa." (Erkki Tuomioja)
"Oma vertailusuosikkini on se, jossa Suomelle on annettu arvio 'maailman vähiten epäonnistunut valtio', least failed state in the world." (Erkki Tuomioja)
kuva Sarppu
Nja, muitakin samanarvoisia vaihtoehtoja on.
VastaaPoistaSumeba miyako. Home is where you make it,
kuten sanotaan japanilaisittain.
Hannele, voisin asua vaikka Englannissa, mutta ei se estä minua pitämästä Suomea sydämeni maana.
PoistaNiin on! :) Puhuin tästä juuri suomalaisen ystäväni kanssa. Niin paljon kuin nykyisestä kotimaastamme (Britanniasta) pidämmekin, olemme yhtämieltä siitä, että Suomi on maailman paras maa. Siellä asiat todella toimivat, voimme luottaa viranomaisiin, lääkäreihin ja johtaviin tahoihin (ainakin verrattuna moniin muihin maihin). Meillä on maailmankaikkeuden kaunein luonto, uskomattoman ihanat ja omintakeiset perinteet(saunat, kesämökit, perinneruoat, mentaliteetti kaikkinensa), kulttuuri, historia, kieli ja toimiva koulutussysteemi. Etenkin näin yliopistolaisen näkökulmasta katsottuna Suomen koulutussysteemille ei löydy vertailukohtaa tehokuudessaan ja joustavuudessaan. Ilmainen yliopisto kaikkine mahdollisuuksineen ja joustavine aikatauluineen. Voi mikä unelma!
VastaaPoistaSitä miettii vaan, miksi ihmeessä me tuhannet suomalaiset lähdemme rapakon taakse opiskelemaan ja maksamme itsemme kipeiksi(=velkaisiksi)? :O Kyllä osaa taas arvostaa Suomea uudella tavalla, vaikka maailmalla olenkin asunut aiemmin moneen otteeseen. Täytyy vaan pitää varansa, ettei kansallisidentiteetti aivan ryöpsähdä yli äyräidensä. Useissa illanvietoissa olemme Suomi-porukalla julistaneet, miten Suomessa on kaikki niin paljon paremmin!Joskus on parempi olla hiljaa ja myhäillä itsekseen: minäpä tiedän, missä on manpäällinen paratiisi ;D
Ensiviikolla pääsiäislomalle koti-Suomeen! Ah, en malta odottaa. Tosin voi olla, että siellä iskee todellisuus vasten kasvoja ja huomaankin kaipaavani Britteihin..
Maria, sanomastani huolimatta olen aina halunnut asua myös Britanniassa. Irlantiin olimme jo vuosia sitten muuttamassa, mutta sitten esteeksi tuli riskiraskauteni. Irlanti oli silloin hyvin, hyvin kehitysmaa ja kun kävin tapaamassa mahdollista tulevaa synnytyslääkäriäni, tajusin, että...
PoistaMutta vaikka viikonloput vakuutan miehelleni, että Brtiannia ei ole niin kylmä ja kostea kuin sanotaan, se ei tarkoita etteikö Suomi olisi minulle se kaikkein paras ja rakkain maa.
Varmaan pitää lähteä, että tietää, missä on se kotimaa ja osaa sitä sitten arvostaa. Kyllä kokemuksia pitää kerätä, että saa vertailua.
No, jos olisin aikanaan täältä lähtenyt, niin olisin viihtynyt hyvin myös Sveitsissä. Siinä on liian monta syytä tähän selittää, miksi Sveitsi on minulle se maa, jossa olen käynyt niin monta kertaa, että en osaa enää laskea. Se on kokonaisuus.
Mieheni matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa ja minä olen kiertänyt Eurooppaa sekä mieheni kanssa kahdestaan että lasten kanssa, ja kokemuksia on kirjan verran. Minulla on se, että en kaipaa vanhasta rakkaasta Euroopastani pois. Se riittää minulle. Tosin näen joskus unta Afrikan safarista ja mieheni on uhannut viedä minut Etelä-Koreaan...
Maria,keräsit monta hyvää juttua Suomen puolesta. Mikä harmi, että tulet Suomeen kuussa, joka on ainoa, jolloin haluaisin olla täältä pois;-) Mutta sinä koet ehkä toisin. Kun mieheni jää eläkkeelle, me suuntaamme huhtikuulla keskiseen Eurooppaan. Minä käyn kuulemma siihen aikaan vuodesta Saksassa edullisimmaksi, sillä syön vain Spargel mit Hollandaise Sauce;-)
Maria, mahtavaa Suomi-lomaa!
Nainhan se on, koti on siella missa sydan on... Talla hetkella itseni taytyy noita positiivisia ajatuksia yrittaa vaalia, ja siihen auttaa kun muistelee miksi Suomessa on kiva olla. Muutoin huomaan kohta taas olevani muuttokuorman kanssa matkalla muualle, ja se ei ole talla hetkella se fiksuin vaihtoehto lapsen koulutuksen vuoksi :)
VastaaPoistaKaroliina, koulutus on varmaakin iso tekijä ja Suomen suuri ylpeys. Minusta myös luonto kaikellaan ja neljän vuoden ajan rikkaus on iso juttu.
PoistaMinäkin voisin asua jonkin aikaa muualla, mutta en Euroopasta poissa.
Niinpä, onhan se Suomi hyvinkin paras maa. Mutta nyt kun elämä alkaa täällä Saksassa sujua, tuntuu, että voisin täällä kenties aina pysyäkin. Toisaalta tiedän jo kyllä, että kaipuu kotimaahan iskee vielä jonain päivänä niin kovana, että sinne sitä tupsahdetaan rytäkällä :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, on rikkautta saada asua muualla ja vaikka sitten joskus palata. Minusta on hyvä, että kokee muuta. Miten muuten edes verrata. Mitä Saksaan tulee, on sielläkin monta hyvää asiaa...muutakin kuin Apfelstrudel mit Vanille Eis;-)
PoistaAsiat toimivat Göteborgissakin... luotamme viranomaisiin, lääkäreihin ja johtaviin tahoihin. Itsekin ollut osa johtavaa tahoa ja kouluja parannelut, ja olen synnyttäny muutaman kansalaisen jotka parantamassa sairaanhoitoa ;)
VastaaPoistaHannele, varmaan Ruotsissa on juuri noin ihanaa kuin kerrot. Kukaan ei sitä kyseenalaista.
PoistaMukavaa viikkoa sinulle!
Mitä kauemmin asun Hollannissa, sitä voimakkaammaksi inho Suomea kohtaan kasvaa. En selvästikään ole tämän perheen ainoa. Miestäni on todella vaikea saada Suomeen käymään, vaikka hänelle rakas perhe ja suurin osa kavereista asuu siellä. "Suomeen?" hän sanoo äänessään inhoa, kuin puhuisi jostain iljettävästä tuhohyönteisestä. "Miksi ihmeessä haluaisin Suomeen?"
VastaaPoistaMielestäni Suomi on täysin asuinkelvoton paikka ja koen joka päivä suurta tyytyväisyyttä ja onnellisuutta siitä, ettei minun tarvitse asua siellä. Suomessa asuessani koin raastavaa koti-ikävää Hollantiin. Sen sijaan mihinkään Suomessa en ole koskaan kokenut koti-ikävää, en edes pikkulapsena.
"Siellä asiat todella toimivat, voimme luottaa viranomaisiin, lääkäreihin ja johtaviin tahoihin (ainakin verrattuna moniin muihin maihin)." Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun miettii miten monia ihmisoikeusrikoksia Suomen viranomaiset ovat minuun ja lähes kaikkiin tuntemiini ihmisiin kohdistaneet. Suomessa ihmisoikeudet ovat olemassa vain paperilla, "terveydenhuolto" on karmiva ja hengenvaarallinen vitsi (josta ihmeen kaupalla, lähinnä tuurilla, selvisin hengissä) eikä viranomaisten tarvitse noudattaa lakeja lainkaan. Koulutuksestakaan minulla ei ole juuri hyvää sanottavaa.
Suomalaiset perinteet ovat mielestäni enimmäkseen lähinnä kuvottavia. Kulttuuri on ihan mukavaa kun liikutaan siellä kansallisromanttisella Kivi-Agricola-Leino-jne-linjalla, käytännön kulttuuri lähinnä vastenmielistä.
Maija, Suomiko on assuinkelvoton ja perinteet kuvottavia...
VastaaPoistaNo, Karoliina tulee maasta, joka on tunnettu ihmisoikeusrikkomuksistaan ja jota ei sen tähden ole vielä hyväksytty edes EU:n jäseneksi.
Leino on minulle suuri idoli ja yksi tietty hänen runoistaan ylitse kaiken.
Ainoa, mikä minusta Suomessa ontuu ja turhaan kehutaan on terveydenhuolto.
Mukavaa viikkoa sinulle!
Naisena onnellinen että en asu Suomessa, siellä noin kymmenen vuotta jäljessä, isyysvapaus harvinaisempaa, äidin vastuu suuri ja feministi lähinnä haukkumasana. Siirtolaisia pelätään... sitä se "suomalaisuus", ei hyväksytä muita.
VastaaPoistaHannele, nauti sinä nyt vain sitten siitä, että saat asua Ruotsissa.
PoistaRasimia on kaikkialla ja se on minusta aina paha.
Huh. Olipa Maijalla huonot kokemukset Suomesta.
VastaaPoistaMinä rakastan Suomea, mutta näiden ulkomailla viettämieni vuosien jälkeen en enää sano, että se on maailman paras maa kaikessa. Esimerkiksi: Turkin ilmasto sopii minulle huomattavasti paremmin talven ja kevään osalta. Suomen lokakuu-huhtikuu ei ole maailman paras. Keksin aika monta muuta maata joiden tuo aika on paljon parempi. Suomen terveydenhuolto ei ole maailman paras. Istanbulissa saan paljon paljon parempaa hoitoa, kunhan vakuutukseni sen maksaa. Ei jonoa, ei odottelua, ei arvauskeskuksia, vaan suoraan vaan maan parhaille lääkäreille hoitoa saamaan. Synnyttäessäni Turkissa minua kohdeltiin kun prinsessaa, se on paras synnytykseni. Käynti turkkilaisella gynegologilla ja suomalaisella vastaavalla kertoo sen, että Suomi ei ole ihan paras maa asioidessa "häveliäissä asioissa". Ravintolatarjonta ja niiden hinnat- Suomi ei ole maailman paras. Historia, nähtävyydet, kulttuuritarjonta- Istanbul voittaa Suomen joka kaupungin 10-0. Palvelut, elämisen laatu asumisen yms. suhteen on meillä täällä paljon paljon parempi, kun mitä se Suomessa tulisi olemaan. Suomessa asutaan ahtaasti ja maksetaan siitä tuhottoman kalliisti. Täällä meillä on tilava koti. Nuorison juominen, yleiset alkoholiongelmat- Turkissa on paljon paljon helpompaa kasvattaa lapsia ja ennen kaikkea nuoria. Suomalaisen nuorison tilanne ei ole maailman paras. Näen jo painajaisia siitä, kun lapset pitää tuoda suomalaiselle yläasteelle. Jne. jne. jne.
Pointtini on: Suomessa on PALJON hyviä puolia, kuten Karoliina osuvasti kirjoitti. Voisin jatkaa listaa suomen sosiaaliturvalla, neuvolasysteemillä, poliisin ja virkamiesten lahjomattomuudella (onko sekään enää niin?), oikeusturvalla jne. Mutta suomessa on myös PALJON huonoja puolia. Turkissa on PALJON hyviä puolia, mutta myös PALJON huonoja. Luulen, että niin on suuressa osassa maailman maita. Mikä sitten on kullekin ihmiselle paras maa asua, on ihan eri kysymys. Sinulle se selvästi on Suomi ja olen onnellinen puolestasi!
Synnyinmaa on silti synnyinmaa. Sillä on aina erityinen paikkansa omassa sydämessäni. Sen vikojakin on helpompi sietää, kun ymmärtää mistä ne johtuu. Meillä on tarkoitus muuttaa takaisin Suomeen parin vuoden päästä lasten koulukysymysten vuoksi. Muutto ei ole lottovoitto, eikä onnellinen asia, vaan käytännön pakko. Ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että eläisin helpompaa ja monessa suhteessa onnellisempaa elämää Turkissa kuin Suomessa.
Toivon totisesti, että olen väärässä omallakin kohdallani.
Mine, eihän teidän ole pakko muuttaa Suomeen. Voitte jäädä asumaan Turkkiin, jos siellä on kaikki muu paitsi koulu hyvä. Mikä on muuten koulukysymys? Ilmainen koulutus? Monet pyrkivät Suomeen jopa Afrikasta vain ilmaisen koulutuksen takia, mutta me täällä olemme maksaneet siitä raskaat verot.
PoistaMe asumme tilavasti ja tonttimme on myös iso. Puhtaan järven rantaan on muutaman minuutin matka ja järvi pilkottaa ikkunoista. On luonnon rauha ja haukka istuu välillä parvekkeen kaiteella. Lumikko asuu kalliomme kolossa...
Ihmisen pitää asua siellä, missä tuntuu hyvältä ja onneksi saamme valita asuinpaikkamme.
Aurinkoista viikkoa sinulle! Lähden nyt aurinkoiseen lumipuutarhaani koirani kanssa.
Suomessa asiat ovat hyvin. Arvostan todella tätä luontoa ja kulttuuria, kotiseutu on arvokas ja juuret syvällä sen kallioissa ja vesissä. Toki on asoita joista voisimme ottaa oppia muualta. Aina löytyy myös tapauksia joissa asiat eivät ole sujuneet, mutta onneksi pääsääntöisesti koemme juuri niin kuin Karoliina blogissaan kirjoittaa. Aurinkoista ja kaunista kevättä, eläköön neljä vuodenaikaa!
VastaaPoistaAnne, just niin! Ja jos kaikki näkisivät, mitä pikkukuvasi sisältää: Sinä ja issikkasi lumessa köllöttelemässä...
PoistaArvaappa, mistä ovat Sarpun kuvaamat joutsenet! Porin puolesta eli siis likeltä Luviaa.
Niin: Eläköön neljä vuoden aikaa!
Suomi on minunkin mielestä hyvä maa, paitsi yllämainitussa terveydenhuoltoasiassa olisi parantamisen varaa. Ehkä sitä ei Suomessa asuvat niin huomaa/kaipaa, kun ei ole vertailumahdollisuutta, ja toki Suomestakin löytyy loistavia lääkäreitä. Mutta kauhistun kun kuulen niistä leikkausjonoista ja vaikeuksista saada aikaa hammaslääkäriltä jne.
VastaaPoistaAllu, tiedän, että olet aika hyvin perillä Suomen tilanteesta, joten: Tuo kriisi koskee julkista terveydenhuoltoa. Ystävälleni on kaksi kertaa sanottu julkisella puolella, kun hän yritti tilata aikaa, että 'mitäs tänne soitat, mene yksityiselle'. Minä olen jo kauan käynyt kaikki vaivat yksityisellä ja viime viikolla se yksi juttu, jos muistat, maksoi minulle 180 euroa!!!
PoistaKarmeeta kun ei samat mahdollisuudet "köyhienkin" saada hyvä terveydenhoito... Ne mummutko jotka rakentaneet hyvinvoinnin, hekö viimeisenä jonossa?
PoistaHannele, kyllä täällä varmaan kaikki saavat hoitoa, on rahaa tai ei, mutta julkinen terveydenhuolto ei toimi niin kuin olisi suotavaa ja siitä usein kärsivät juuri ne, jotka vähimin osaavat vaatia, kun eivät ole tottuneet vaatimaan.
PoistaLeena, ei täällä ole kaikki muu paitsi koulu hyvä:). Kuten sanoin, Turkissa on moni asia ihan päin prinkkalaa.
VastaaPoistaMinulla on menossa KRIISI! Kirjoitukset sattuivat nyt juuri siihen. Meillä on täällä ollut hyvät vuodet. Ei kuitenkaan ongelmattomat tai kivuttomat. Monesti on ajatuksen tasolla pakattu matkalaukut ja päätetty palata Suomeen. Nyt on seesteinen kiva vaihe. Lapset on isompia, elämä hallinnassa. Suomi on suuri tuntematon.
Koulu täällä on kallis kun mikä eli emme mitenkään pysty kouluttamaan tätä laumaan täällä! Mikään työnantaja ei ala maksamaan lasten lukioita ja yliopistoja. Suomi on koulutuksen paratiisin! On siis realistista ja viisasta tuoda lapset Suomeen kouluun. Sitä on pohjustettu kaikki nämä vuodet ja huolehdittu suomen kielen säilymisestä.
Mutta kun ajattelet, että 40 vuotiaana muuttaa Suomeen ja alkaa perustamaan kotia ihan tyhjästä, ilman suuria säästöjä, ei sillä taholla mitään kovin ruusuista voi olla odotettavissa. Hyvästi merenrantatontit ja tilavat asumukset. Olen koko 11v seurannut etuovi.comia ja se jos mikä masentaa mielen. Suomessa asunnot on ihan kamalan kalliita. Mikään järkevä pankki ei myönnä meille niin suuria lainoja, että voisimme ostaa niitä asuntoja joita haluaisin. Ja minä olen vähän sellainen tyyppi, että asunnolla on väliä. En osaa kuvitella itseäni elelemään tyytyväisenä kerrostalo-kolmiossa neljän lapset kanssa. Minäkin haluaisin ison tontin, veden ja vanhan suuren puutalon. Sama kun haluaisi kuun taivaalta. Ymmärrätkin varmaan olevasi siunattu ihminen tässä kotiasiassa, harvalla suomalaisella on tuollaiset puitteet? Olen iloinen, että sinulla on sellaiseen kotiin mahdollisuus.
Työt, lasten sopeutuminen, elämäntavan ja -piirin muutos. Kauhuskenaarioita riittää. Olen hyvä luomaan niitä. Olisi turvallisempaa jatkaa tutussa, jos voisi. Aina ei voi. Täytyy siis toivoa, että ihmeitä tapahtuu. Ehkä saamme lottovoiton juuri muuton kynnyksellä, meille tarjotaan unelmahommia ja lapset sulahtavat suomalaiseen elämänmenoon tuosta vain ilman minkäänasteisia kriisejä:).
Niin, muuttoon on kaksi vuotta. On tosi järkevää käyttää se kriiseilyyn. En minä onneksi koko aikaa olekaan tällaisella mielialalla. Nyt on menossa akuutti tilanne, kun ystäväperhe tekee muuttoa. Silloin aina omatkin tunteet nousee pintaan. Maiden puolia punnitaan ja katsotaan mihin vaaka kääntyy. Mutta nyt lakkaan vuodattamasta ja rupean siivoushommiin ja sairaanhoitajaksi. Kuopus on kovassa kuumeessa ja kotihoidossa.
Mine, meillä on sitten molemmilla KRIISI. Juttu osui tähän saumaan. Sitä ei olisi edes tullut ilman Karoliinan kirjoitusta ja tuota Suomen kansallislintujen kuvaa, jonka Sarppu on ottanut kotiseudultani meren ääreltä.
PoistaSiis: Meillä on NYT iso talo ja puutarha, jopa oma lehto, mutta me emme ole rikkaita ollnekaan. Olen joskus blobissani kertonut, miksi jäin kotiin hoitamaan Meriä. Se oli ahdistava juttu,mutta siitä sitten syntyi puutarha etc. Suomessa ei rikastuta edes kahden palkalla, puhumattakaan yhden palkalla elämisestä. Jos haluame toteuttaa kaikki ne unelmat parin vuoden päästä, jotka olemme suunnitelleet, myymme talon pois. Arvaa vain olenko valmis muuttamaan kerrostaloon...
Ilmainen koulutus on helmeä, sen tajuaa etenkin nyt kun Meri on yliopistossa ja on siellä ties kuinka kauan.
Minusta 40-vuotiaana uskaltaa melkein mitä vain, mutta toki muutos on aina hyppy pimeään. Silloin kaipaisi edes turvaverkkoa, joka olisi kunnon säästöt, joilla turvata se, mikä voi mennä pieleen.
Olet aloittanut ajoissa homman sisäistämisen, joten uskon, että selviät.
Meillä on nyt viikonloppuisin muka keveitä keskusteluja tulevaisuudesta, mutta minä työstän niitä pitkin viikkoa yksin, kun mieheni tekee vielä pitkää päivää liike-elämässä. Siis niillä päivillä ei rikastuta, sillä verotus hoitaa, mutta sillä syntyy mm. Suomen koulutus.
En mitenkään tarkoittanut, että ette olisi tervetulleita, vaan että jos tulee, sitä voi sitten vähän myös kiittää, että on näinkin hyvin.
♥
Kriiseillään sitten rauhassa. Nehän kasvattaa. Tuon kirjoituksesi Merin kotihoidosta lukisin mielelläni. Mistähän se löytyy? Mehän päädyimme tänne aikanaan siitä(kin) syystä, että minä voisin itse hoitaa lapset kotona. Se on maksanut sen, että ei ole taloja ja säästöjä. Silti tekisin saman uudelleenkin.
PoistaNiin, ja minä arvostan Suomen hyviä puolia. Hehkutan niitä täällä. Näen ne kultana siintämässä edessäni. Arvostan lujasti. Takerruin nyt tuohon paras kaikessa. Siitä en ollut samaa mieltä. Mutta et sinäkään ihan oikeasti tainut edes sitä tarkoittaa. Ja luopuminen, sehän on aina vaikeaa. Joskin tuo jotakin uutta tullessaan.
Nyt menen. Jumahdin nyt ihan koneelle koko aamuksi, vaikka ei pitänyt.
Halaus, halaus, halaus.
Mine, kunpa muistaisin sen nimen...Ellen löydä, voin meilata sinulle koko tarinan. Olen vähän ripotellut sitä sinne sun tänne myös, sillä en halua Merin tuntevan syyllisyyttä. Hävisimme VAIN rahassa. Kaikki muu oli paremmaksi.
PoistaMuutan yhden sanan tuohon otsikkoon...
Minä juoken välillä puutarhaan katsomaan ettei Olga ole lähtenyt hortoilemaan ja välillä täällä...pitäis kai muistaa syödä lounaskin.
Elmän ainoa varmuus on epävarmuus ja siihen on vain sopeuduttava.
Minulla on yli 3000 postuasta, joten kokeilen, millä sanalla löytäisin juttuja, miten näin kävi. Mutta kun ensimmäistä lasta oli aamuisin revitty hereille klo 6 päivähoitoon, lopultakin muutaman vuoden krisiin jälkeen, tajusin, että ei tämä niin väärin mennytkään eli opin nauttimaan vapaudestani saada olla ja tehdä ja vain tytär silloin ajannäyttäjänä kaikkine allergioineen, jotka olivat niin pahat, että lääkäri määräsi lapsen hoidettavaksi kotona etc. Pahin oli ohi vasta, kun Meri oli 16 vee, mutta tytöllä rankinta on ollut ja silti hän on nyt upea, nuori nainen koko elämä edessään.
***
Meillä on nyt molemmilla kaksi vuotta aikaa kriiseillä. Keväällä 2014 pitää jo tietää jotain...
Halit!
En tiedä, onko Suomi paras maa maailmassa, mutta minulle se on paras! Olen syntynyt täällä. Kasvanut ja vanhentunut. Oma kieli ja kulttuuri, suomalainen elämäntapa, oma sosiaalinen verkosto, kiinnittävät minut entistä tiukemmin kotimaahan.
VastaaPoistaOlen matkustellut jonkin verran ja kotiinpaluussa on aina ollut hieno tunne mukana.
Tottakai Suomessa on asioita, jotka eivät ole hyvin. Oma vanheneminen ajatteluttaa; saanko tarvitsemaani hoitoa ja hoivaa? Arvostetaanko minua ihmisenä, kun olen yhteiskunnalle pelkkä kuluerä?
Monet asiat ja kokemukset ovat kuitenkin itsestä kiinni. Niin olen ainakin tähän asti ajatellut. Ihminen on aika pitkälle oman onnensa seppä!
AnnaY, no tuo otsikko syntyi hetken lapsena, enkä viitsi sitä enää muuttaakaan;-)
PoistaMinullekin kotiinpaluu on aina ollut hieno tunne, mutta siltikin olisin voinut ja vieläkin haluaisin, asua jonkin aikaa vaikka Britanniassa, mutta puolison ajatukset on myös huomioitava ja olenko valmis luopumaan kodistamme ja puutarhasta...
Vanhustenhuolto on syvältä, mutta liitän sen terveydenhuoltoon. Olen kirjoittanut blogissani vanhusten keräilykeskuksista ja kertonut ystävistäni, joilla on jo myrkyt kotona ettei vain tarvitse noihin laitoksiin joutua.
Ystäväni äiti on nyt dementian takia yhdessä kalliissa yksityisessä ja kukaan ei uskoisi, jos kertoisin, mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Nyt minä sitten tuen ystävääni ettei hän romahda, kun hänen äitinsä ei pärjää kuin laitoksessa.
Oikein sanot: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
Todella mielenkiintoista luettavaa nämä kommentit. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin kirjoittajia =)
VastaaPoistaBirgitta, niinhän se on, mutta mistä tämä päähäni eilen pälkähtikään, johtuu Karoliinasta ja sitä kautta kaikki taitaa kuitenkin kivasti kiertyä ymmärettäväksi ja jopa kauniiksi - kuin nuo Suomen kansallislinnut tuossa Sarpun upeassa kuvassa.
PoistaOlipa hätkähdyttäviä kommentteja kotimaastamme.
VastaaPoistaEn osaisi enää kotiutua mihinkään vieraaseen maahan, Suomi on sydämessäni, vaikka talven pakkaset koettelevatkin.
Olen iloinen, että olen päässyt pienelle lomalle lämpimään. Nautin valosta, merestä ja pitkistä kävelylenkeistä, ilman pelkoa liukastumisista.
Pian olemme taas kotona, maltan tuskin odottaa lumien sulamista ja kevätpurojen solinaa metsäretkillämme. Haluan kuulla mustarastaan laulua aamun kuulaudessa.
Unelma, olen niin täysin samaa mieltä. Täältä voi lähteä, mutta tänne palaa viimeistään muuttolintujen matkassa. Teillä melkein osuu paluu niin: Tulette kuin muuttolintuset.
PoistaSana 'kuulaus' tuo minulle aina mieleen Suomen, ei mitään muuta. Mikä onni nukahtaa ja herätä lintujen lauluun ja miten mustarastaan huilu soikaan...
Nauti nyt ja kerää aurinkoa, merta, tuulta ja tuoreita kasviksia. Kun ne ovat tänne matkustaneet, ne eivät enää ole lähiruokaa, joten odotan suomalaisia luomutomaatteja.
Mukavaa loman jatkoa sinulle & co!
En minäkään tiedä, onko Suomi paras maa, mutta tyytyväinen olen. Täällä on kotini, läheiset ja ystävät ja täällä olen tehnyt mieleistäni työtä.
VastaaPoistaJulkinen terveydenhuolto puhuttaa. On hyvä muistaa, että hoidon laatu ja saatavuus ovat kiinni resursseista. Onneksi hoitoon pääsyn jonot ovat lyhentyneet, kiitos siitä hoitotakuun. Valitettavasti on hyvin paljon esimerkkejä huonosta kohtelusta ja hoitoviiveistä, harvemmin puhutaan hoitotyytyväisyydestä.
Valitettavasti liian monet sairaat, vammaiset ja tukea tarvitsevat joutuvat taistelemaan Kelan kanssa saatavista korvauksista. Ikävä kyllä, Kelan paperilääkärit tuntuvat tietävän enemmän kuin hoitavat lääkärit.
Rasismista ei koskaan puhuta liikaa, mutta sitä on paljon ja se tuntuu pahalta.
Yksi asia, jonka matkoilta palattua huomaa, on suomalainen asiakaspalvelu. Kiitos ja tervehtiminen sekä sujuva käytös eivät ole itsestään selvää.
Marjatta,lopussa on sen alku eli tuota asiakaspalvelua myös hoitosektorille. Siinäkin olisi nyt hirveästi petrattavaa.
PoistaJulkinen terveydenhuolto on selvästi huonossa jamassa. Se näkyy kaikessa. Minun äitini olisi joutunut vakavassa syövässä odottamaan jonossa erästä ratkaisevaa tutkimusta ellen minä olisi puuttunut asiaan. Ei sairas ja vanha ihminen ja sellainen, joka ei osaa vaatia, selviä systeemissä, joka antaa palvelua vain sitä väkisin ottavalle. Myös hoitovirheet ovat karmeita. Isäni oli viimeisenä viikkonaan tämänkin uhri ja vain koska oli loma-aika ja yksityislääkäri, jonka olin hänelle saanut, oli lomalla...
Rasimista ei saa lakata ikinä puhumasta.
Niin...joka päivä huomaa eri tilanteissa, että meillä ei osata olla asiakaspalvelussa, vaan se koetaan kuin alentuvaksi. Tässä asiassa täytyy kiittää nuoria, sillä heiltä olen saanut palvelua kera hymyn.
Mielenkiintoista oli lukea näitä kommentteja. Olen itse asunut muutamassa maassa,joten osaan myös verrata. Suomessa ovat asiat todellakin hyvin;kaikki on tehty niin ,että kansalaisilla olisi mahdollisimman helppo hoitaa asioita,ei ole korruptiota,julkinen liikenne loistava(ainakin Helsingissä),maailman paras kirjastosysteemi,mutta terveydenhuollossa on paljon parantamista.Kuten Mine tuolla mainitsi saavansa Turkissa parempaa terveydenhuoltoa kuin Suomessa,voin sanoa ihan samaa täältä;terveydenhuolto täällä on paljon,paljon Suomen vastaavaa parempi. Rakastan Suomea,sen puhdasta ilmaa,selkeyttä,kauneutta,mutten enään kestäisi sen pitkää kylmää talvea.Voisinpa asua Suomessa puoli vuotta ja toisen puoli vuotta muualla...
VastaaPoistaJael, jossain kohdin kuulostat ihan R:ltä, sillä hänkin haluaisi istua appelsiinipuun alla kylmimmän ajan;-)
PoistaMinusta joskus tuntuu, että missä tahansa on jo parempi terveydenhuolto kuin Suomessa. Minun edesmennyt tuttavani/ystäväni sai Suomessa syöpälääkäreiltä elinaikaa 5 kuukautta, mutta koska hänellä oli varaa, hän meni USAan saamaan hoitoa LA:n parhailta lääkäreiltä ja eli vielä VIISI HYVÄÄ VUOTTA, joiden aikana mm. olimme samoissa juhlissa ja hänkin loppuun asti eli aamuviiteen.
Nyt on syöpään olemassa jo virushoitoa, mutta sitä antaa tiettävästi vain yksi lääkäri Suomessa. Parin viikon sisällä luin jutun naisesta, jolla lääkärit olivat jo luopuneet toivosta ja hän laittoi kaikki säästänsä likoon ja meni tälle virushoitoa antavalle lääkärille ja on nyt terve.
Nämä ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta monet ovat jo uupuneet julkiseen terveydenhuoltoon ja sen toimimattomuuteen ja jonoihin, joissa ehtii kuolla ennen kuin pääsee hoitoon.
Minustakin olisi 'jätte kiva', jos sinä asuisit puolet vuodesta Suomessa.
On ollut mielenkiintoista lukea kommentteja, joita voisi halutessa ryhmitellä pariin kolmeen erilaiseen "ääneen". Suomesta saa kyllä hyvää terveydenhoitoa, mutta kun hyvinvointivaltiota nyt puretaan, niin sitä saa parhaiten yksityiseltä sektorilta (ja rahalla), ja tämä on myös paikkakuntakohtaista. Kaikissa maissa on hyvät ja huonot puolensa, niin Suomessakin, kuten sen naapurimaissa. Olen työn puolesta kuullut ja lukenut erittäin ikäviä kokemuksia ja kertomuksia mm. siitä, miten Ruotsiin 60- ja 70-luvulla tulleet suomalaissiirtolaiset ovat kokeneet. Ja vastaavasti täältä Suomesta miten maahanmuuttajia kohdellaan. Että niillä Onneloilla on myös se tummempi puoli. Sijainnilleen ja ilmastolleen Suomi ei mitään voi ja ne asiat voi kääntää myös eduksi.
VastaaPoistaUlkomaille vieraaseen maahan meno aiheuttaa kulttuurishokin, tai stressistä on parempi nykyään puhua. Ja tämä prosessi on moniosainen, jossa ekana on "kuherruskuukausi", jolloin kaikki on upeaa. Sitten on eräänlainen shokkivaihe, jolloin se uusi ei olekaan niin hyvää, sen jälkeen sopeutuminen ja sitten jos pitää palata, niin tulee uusi "shokkivaihe". Ne ovat yksilöllisiä, mutta tunnistan itsessäni nämä vaiheet kun olen ollut pitempään (yli vuoden) ulkomailla. Ja siitä ulkomailla olosta saan kiittää suomalaista koululaitosta, jota me veronmaksat olemme olleet rakentamassa. Ja maksan mieluusti veroja sen koululaitoksen hyväksi, vaikka minulla itselläni ei olekaan lapsia.
Helena, noin juuri. Kaikissa maissa on varjonsa, toisissa vahvemmat ja toisissa vain kuin usvaa, utua. Jokaisella Onnelallakin on kääntöpuolensa. Totta!
VastaaPoistaUlkomaille muutto ja siihen sopeutuminen vertautuu aviolittoon;-) Siinähän on melkein samat vaiheet.
Veroja maksettaessa ei aina muisteta mitä sillä saadaan, mutta moni veronmaksaja ei ole nyt iloinen maksaja julkisen terveydenhuollon tilan takia. Kapina itää. Minä itse olen kiitollinen, että tyttäremme saa etsiä alaansa yliopiston seinien sisällä ja voin itse vihdoinkin keskittyä muuhun.
Ja ilman kirjastoja meillä ei olisi tätä lukutaidon tasoa, mikä nyt on. Sen lisäksi monessakaan kodissa ei voitaisi ostaa niin paljon kirjoja, kuin innokkaasti lukeva lapsi haluaa. Itse luin pienen kylän kirjaston läpi 15 ikävuoteen (miinus sotakirjat ja muutamat muut) mennessä, sillä äidin ja isän kirjasta ei minulle riittänyt.
Eikös ainakin suurlähetystöt tarjoa oppaita eri maihin sopeutumiseen? Toki ne saattavat olla kohdennettuja heidän omille työntekijöilleen...
Minen blogista sain vinkin tästä keskustelusta ja mielenkiintoista on.
VastaaPoistaToisin kuin moni muu, minä vielä uskon suomalaiseen terveydenhoitoon.Toki näyttää siltä, että sitä murennetaan tavalla mikä kostautuu jo nyt. Mutta pari vuotta sitten jouduin leikkaukseen, mikä tehtiin Suomessa. Uskon ettei täällä nykyisessä asuinmaassa moista olisi edes osattu tehdä.
Rasismia taas löytyy ihan kaikkialta ja mistä väestöryhmästä tai kulttuurista tahansa.
Pikkujutut, kaikki eivät pääse julkiseen sairauksiensa kanssa.
PoistaMinut on leikattu Suomessa monasti, aina erinomaisesti, mutta yksityisellä. Isäni oli hetken sattuneesta syystä viimeisinä viikkoinaan julkisella puolella ja lääkäri oli kuka oli ja sitten tapahtui hoitovirhe...
Rasismia on kaikkialla, mutta ei ihmisoikeusrikkomuksia.
Pahalta minustakin tuntuu, kun jatkuvasti moititaan julkista terveydenhuoltoa. Olen kaikki työvuoteni tehnyt sairaalan kirurgisella osastolla tai poliklinikalla, vain lyhyen aikaa vanhusten hoidossa. Käsi sydämellä on todettava, että teimme parhaamme ja hoidimme sekä potilaat että omaiset. Omaisten hoitamisella tarkoitan lähinnä tukemista ja tiedottamista. Aina ja jatkuvasti tiedän toimineeni potilaan parhaaksi ja potilaan puolesta.
VastaaPoistaJulkisen terveydenhuollon toimivuus tai toimimattomuus riippuu paljolti siitä, että henkilöstöä on riittävästi. Suurin osa potilaista kokee saavansa hyvää hoitoa, hyvää kohtelua ja on tyytyväinen.
Marjatta, ikävää,kun sinusta tuntuu pahalta. Minustakin tuntuu pahalta, kun isäni kuoli hoitovirheeseen. Julkinen terveydenhuolto on kriisissä ja systeeiä kuitenkin ylläpidetään verovaroilla.
PoistaKyllä Eve sai niin kylmää kyytiä sytostaattitiputuksessa, että olisi tiukennettava psykologista seulaa, ketä hoitajiksi päästetään opiskelemaan.
Ja suurin osa potilaista on kuten äitini, eli vanha ja tottunut kumartamaan lääkäreitä ja kaikkea mitä saa: He eivät valita, vaikka pää makaisi puurokupissa, kun hoitajat seurustelevat. Viime mainittu tapahtui ystävälleni, joka meni mummoaan hoitolaitokseen katsomaan yllättäen aamiaisaikaan. Kun hän kysyi, 'ettekö näe, mitä viereisessä pöydässä tapahtuu', ei vastattu mitään.
Kävin lukemassa aiemmin jo tuon kirjoituksesi ja palasin lukemaan kiinnostavia kommentteja, joita varmaan on niin paljon kuin ihmisiä.
VastaaPoistaItse työskentelen opetusalalla ja olen kohdannut monen muun maan koulutuksen tuotoksia, ja tullut siihen tulokseen, että Suomessa on kyllä tosi hyvä koulu. Aina välillä mua niin harmittaa, että oppilaat (peruskoulussa varsinkin) eivät osaa arvostaa saamaansa koulutusta. Mutta joo, kaikkia ei voi sekään asia kiinnostaa. Silti vähän toivoisin, että kouluun + opettajiin suhtauduttaisiin positiivisemmin.
Terveydenhuolto tosiaan Suomessa on vähän omituista. Tiedän, että monet menevät esim. Intiaan saamaan parempaa hoitoa (mutta sehän on kehitysmaa meidän mielestä).
Meitä ihmisiä on myös erilaisia. Jotkut haluavat elää siellä, missä on juuret. Jotkut taas tekevät kodin sinne, missä sattuvat olemaan. Mun ihana sukulaistyttöni sanoi 3-vuotiaana, että mulla on koti siellä, missä mä itse olen. Asuu nyt Etelä-Afrikassa kodissaan =) 20 vuotta myöhemmin.
Itse pidän monesta asiasta Suomessa, ja minustakin tämä on ihan huippumaa, mutta silti joskus toivoisin, että ihmiset joskus olisivat ystävällisempiä ja iloisempia. Ei siis tarvii olla amerikkalainen takahampaat esiin -hymy, mutta edes sanoa hyvää huomenta. No, keväällä se ei mua haittaa, että kukaan ei vastaa mun huomeniin, syksyllä voi sitten masentaa. Mut joo, sekin asia niin kovin eri tavalla eri puolilla Suomea. Mutta joo, kun itse hymyilee, niin saa joskus jopa hymyn takaisin =)
Mari A., äitini sanoo aina, että 'koti on siellä, missä sydän on' ja hän tarkoittaa, että kun on kahdesti joutunut Karjalasta lähtemään, niin osaa asettua uuteen. Minusta kyllä välillä tuntuu, että hän on aika paljon Karjalassa, mutta ne ovat sellaisia innostumispuskia;-)
PoistaSuomalaiset eivät osaa hymyillä! Minulla on tästä nyt ihan lähiesimerkki. En ollut pitkään aikaan käynyt Yliopiston apteekissa ja kun nyt on ollut yksi ongelma, lähdin sieltä hakemaan apua. Siitä on muutama viikko. Sain niin huonoa palvelua, että lähdin ulos ilman tavaraa ja koko loppupäivä oli pilalla. Ja minä olen itse kauppiaan tytär, joten olen aina todella ystävällinen asiakaspalvelijoille.
No, sinne oli pakko sitten mennä uudestaan viikon päästä. Nyt minua palveli nuori mies, joka oli yhtä hymyä ja että 'kaikki löytyy ja ellei löydy, tilaamme etc.'Mieheni oli nyt mukana, sillä sanoin, että 'tuonne en enää mene.' Hänkin sanoi, että miten erilaista kaikki olisikaan, jos yleisöpalvelu olisi aina tuollaista.
Aikuiskoulutin aikanaan ihmisiä palvelualoille, mutta siellä oli kauppaan ja hotellialalle meneviä, ei apteekin työntekijöitä eikä sairaanhoitajia tms. Aina lasketin hymyn hinnan eli miten ystävällinen palvelu antaa kaikille hyvän mielen sekä sen lisäksi tuo asiakkaan vielä takaisinkin. Ja ehkä asiakas kertoo hyvän palvelun paikasta muillekin...
Minä jopa tervehdin vieraita tällä saarella kun vastaan kävelevät...
Eivät peruskouluikäiset osaa saamaansa koulutusta vielä arvostaa. Meidänkin Meri on vasta nyt tajunnut yliopistossa Suomen koulutuksen arvon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Olen toki ollut pahemmissakin myrtsinaama-maissa, joten ainahan se riippuu, mihin vertaa. En oikeastaan tarkoittanut asiakaspalvelu-hymyilyä, sehän on niin, että toiset sopii alalle ja toiset ei. Mutta joskus aina törmään siihen, että jos yrittää kommunkoida ihmisten kanssa ystävällisesti, niin saa yrmyt takaisin.
PoistaEnhän mä tosin luovuta, aina joskus saan hymyn takaisin, ja sehän korvaa vaikka sata yrmyä.
Mun on joskus tehnyt mieli lähettää suurimmat nurisijat koulusta johonkin toiseen maahan retkeilemään ja näkemään, millaista voi olla, kun menee huonosti. Asiat on tosiaan parempi huomata edes myöhään, koskaanhan mikään ei ole myöhäistä aloittaa.
Mari A., ehkä tarkoitat sitten kiitollisuutta. Ei osata olla kiitollisia mistään. Jos kaiken saa valmiina, ei sitä ikinä opi ennen kuin kokee todella muuta.
PoistaEn tiedä, oletko seurannut Tuuren lukion käyntiä Afrikassa (Tuuren runot, linkki mun oikeassa palkissa). Hän on postannut, miten eriarvoisuus oli järkyttävää nähdä ja kokea livenä. Vaikka sen tietää, se tuntuu, vasta kun se tulee iholle.
Minäkin olen joskus kaivannut edes pientä kiitollisuutta, sillä olen vähän liikaa muiden eteen uhrautuja. Nyt on kiva huomata, miten tytär kasvaa aivan silmissä ja ymmärtää, minkä ison ratkaisun minä tein aikanaan. Hän arvostaa. Kauriit kehittyvät niin hitaasti. Luin jostain, että jotkut kauriit löytävät oman uransa vasta 70-vuotiaina;-)
Mitään ei ole ikinä liian myöhäistä aloittaa!
Hi there colleagues, its fantastic article concerning
VastaaPoistaeducationand completely defined, keep it up all the time.
Take a look at my blog :: pilates ball