keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Heikossa hapessa, mutta hengissä! Jatkan toipilaana...


Perjantaina leikattu, maanantaina kotiin. Monenlaista mahtuu näihin päiviin. Kaikkea en voi kertoa, mutta rikon oman sääntöni ja julkaisen pari ei niin kaunista sairaalakuvaa paketoidusta säärestäni, joka on niin kaukana jutun Hard day's night...oodi mun säärille kuvista, että heikottaa. Mutta viis nyt arvista, ne ovat vain arpia.

Kiitän leikannutta kirurgiani, joka teki ihmeen: Tarvittavan iso turvaväli melanoomaani olisi tuntunut vaativan ihosiirteen, mutta puukon taitajat ovat ihan oma lukunsa ja onni minulle, että sain ehkä parhaimman! Olin kerran Turussa leikkauksessa ja seurasin likeltä nuorta tyttöä, joka poistatti tatointejaan, sillä ei saanut niiden takia töitä. Ne ihonsiirretuskat...


Kuvassa näkyy, miten ihoon on oikeaan reiteen kirjoitettu 'ihoa'. Tätä on nyt luettu mm. tekstinä 'ohi on'...Paketissa oleva jalkani ei ole ainoa haavani, vaan kipein on nivustaipeessa, josta on 'kaivettu' pois pari vartijaimusolmuketta. Istuminen on nyt pahinta mitä voi olla, joten ymmärrätte, että minä vain piipahdan koneella, en esimerkiksi ala kirjoittaa lukemistani kirjoista. Nivushaava on niin kipeä, että olen täällä ihan paitaressuna eli ei mitään pikkareita ollenkaan...


Kiitän Keski-Suomen Keskussairaalan osasto 15 henkilökuntaa, joka oli aivan mahtavaa!!!


Kiitän huonekaveriani Annaa, joka sai minut nauramaan, niin, että nivushaava oli aueta. Anna soitti tänään ja antoi luvan kertoa vähän. Tämä on vähän: Annalle oli tapahtunut onnettomuus, jonka iltalehdet takuulla veisivät etusivulleen ja paikassa, jota kukaan ei uskoisi. Jälki oli kurjaa ja häntä odottaa piiiiitkä sairasloma. Meillä oli kuitenkin muuten vain hullunhauskaa, sillä kumpikin kärsi jalastaan, kumpikaan ei niin pitänyt sairaalan sapuskoista paitsi karjalanpiirakoista ja me olimme niin erilaiset, että lopulta täydensimme toisiamme saumatta. Anna valitti: "Minä en halua mitään mieshoitajia, haluan vain naisia." Minä: "Anna, oletko ihan hullu, katso mitä komistuksia täällä kulkee." Anna: "En vain halua." Iltaisin Anna laittoi television täysille ja jätti minut sen meteliin ja lähti itse tuen kanssa käytävälle vaeltamaan. Minä siinä yritin keskittyä Austeriin...Vihaan nimittäin jos televisio on auki, ellei sieltä katsota jotain odotettua. Päätin kestää. Sitten kerroin Annalle olevani Snegurotshka, sillä halusin tehdä vaikutuksen uuteen ystävääni, jolla on ala-torniolais-, valko-venäläis-, venäläis- ja karjalaiset juuret, tosin nyt hän on ihan suomalainen. Anna sanoi, mitä lausumani tarkoittaa ja se oli jotain yhtä hullua kuin vaikka pissapotta! Sanoin, että se on kaunista ja aloin ääntää alkua eri muodoillaan ja löytyihän se sieltä, joten nyt osaan ääntää 'lumineito' venäjäksi. Seuraavana päivänä Annalle tuli komistuslääkäri. Rouva olikin ihan vilkas ja selvästi halusi paljon nyt tietoa jalastaan ja kun komistus kosketti, Anna kiljaisi: kivusta! Jotenkin sen jälkeen vain mieslääkärit olivat odotettuja, hah- hah! Maanantaiaamuna R. saapui jo anivarhain vähän tukemaan hoitajaa nivussiteen irrottamisessa, sillä pelkäsin, kun nykyään ei saa karvoja enää ajella ennen leikkausta tulehdusriskin takia, joten siellä ovat karvat, teipit, tikit ja arka haava kaikki sulassa sopassa. Sen jälkeen näin unta, että Maailman Komein Kirurgi tuli kirjoittaamaan minut ulos. Hän oli niin komea, että...Sen täytyi olla tuskien aiheuttama hallusinaatio! Annakin oli ihan hiljaa, mikä oli hänelle melkein yhtä harvinaista kuin minulle.


Olen nyt yhtä väsynyt kuin kuvassa työn uuvuttama tyttäreni Meri. Hän on kesän sekä opiskellut että ollut töissä, mutta elokuussa Meri, Sami&koiruudet pääsevät lomalle. Uhuuu, mamin Dina siellä, pus, pus♥


Kiitän kaikkia saamistani viesteistä! Niitä on ollut paljon ja kaikkiin en ole jaksanut heti edes vastata. Kummikoiruudelta Lunalta tuli suvinen kuva ja kiva tervehdys. Nyt menee vielä tovi, kun päästään peuhaamaan...

Hyvät ihmiset: Lukekaan Håkan Nesserin Yksinäiset! Luen siis jo Barbarotti -sarjan toiseksi viimeistä kirjaa, vaikka luin välissä Paul Austerin Näkymättömän.

Ensimmäisenä päivänä kotona lepäsin sängyllä voipuneena, oli kuuma ja sitten yht'äkkiä nopea sade ja aurinko palasi. Männynoksilla vesipisarat kuin tähtiä. Ne viipyivät aikansa ja sitten sammuivat toinen toisensa jälkeen. Mitä muuta on mennyt ohi näiden kiihkeiden vuosien aikana...

Love
Leena Lumi

Olet Mun Kaikuluotain

kuva Glenn Brady, Unessa, Pinterest



Sydänsuven hetkellä saimme tietää, että...




Pisin paussi varmaan ikinä blogini aikana oli ennen leikkausta eli tämä




Tänään 31.8. piti olla toinen leikkaus. Olin jo leikkaustamineissa, puoli tuntia aikaa operaatioon, kun kirurgi saapui. Nyt vasta sain/saimme kunnolla tietää, mitä oli tulossa ja mitä vaikutuksia sillä olisi ollut. Jopa sellaisia, joita olisi pitänyt korjausleikata ehkä uudelleen. Toipuminen olisi vienyt 6-12 kuukautta ja silti olisi ollut epävarmaa, onko melanooma poissa muualta kuin rankasti leikatulta alueelta. Päätimme siinä yhdessä asiantuntijan kanssa, että valitsemme toisen polun. Nyt otamme aikalisän, hengitämme syvään ja rauhoitumme. Sitten yksi vähän laajempi kuvaus ja mitä vastauksia siitä tulee, sen perusteella lähdetään sitten laatimaan täsmäcoctailia juuri minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni lääkkeet päihittivät puukon!

Jotenkin valo syttyi elämääni tänään uudelleen. Ostan sittenkin sipulikukkia, sillä ensi kevät tulee.Unelmoin ensilumen tuoksusta ja joulusta. Katson joka ilta ensimmäisen leikkauksen arpeani ja minusta se on kaunis, kaunis!!! Jalka vahvistuu ja nyt sitä ei enää heikennetä. Kohta kävelen jo pitkiä lenkkejä ja uusi haravakin on ostettu, sillä aivan rakastan syksyä ja haravointia. Kypsyvien omenoiden tuoksu humalluttaa, suussa maistuvat luumut ja huomenna on aika tehdä vispipuuroa. Maistuu syyskuulta!!!


Mitä kuuluu Leena Lumi? (2018)

111 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista Leena supermimmi <3 Täällä ollaan mukana kaikissa käänteissä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiias, kiitos! Kyllä tässä supermimmikin hyytyy:)

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että leikkaus on ohi ja olet jo kotiutunut! <3 <3 <3 Olet ollut mielessäni joka päivä. Nyt toivotan pikaista ja hyvää toipumista ja paljon lepoa. <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, se on ihanaa, sillä sairaalassa laitostuu. Plajon on vielä edessä, luulen minä, mutta mennään nyt stpe by step. R. on mitä parhain hoitaja.

      Poista
  3. Leena, ihana Leena! Olet ollut mielessä todella usein, ja on ihana kuulla että leikkaus on mennyt hyvin. Nyt, nauti hyvistä kirjoista ja läheisten seurasta! Tiedät että olet myös blogistaniassa monelle tärkeä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Krista, täällä nyt vähemmän ihana Leena kipujensa kanssa: En voi vielä nukkua kuin selällään. sillä liekattu jalka on oltava suorana koko ajan...Olen huomannut sen:)

      Kiitos♥

      Poista
  4. Toipumisiin Leena, lepää ja hoida itsesi ikuntoon. Kuvan perusteella voit edelleenkin käyttää minimekkoja🌸🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, et sinä sitä haavaa ole nähnyt, mutta ei se minusta niin kauhea ollut, mitä pelkäsin. Minimekoista nyt viis, kunhan vain siasin terveen paperit. R. tekee nyt kaiken, kaiken.

      Poista
  5. Moi,
    Äiti ja tytär yhtä väsyneitä, symbioottista ja hellyttävää. Sinulla on näemmä ollut tosi hauskaa Annan kanssa-jotain puhelimessa kerroitkin, mutta nuo yhteiset naurut. Ne tekevät ihmeitä.
    Rauhallisia toimilaspäiviä sen hoivaajasi hellässä huomassa!!
    Lämpöisin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, emo ja sen pentu...Ja Anna soitti tänään:) Hänkin on jo päässyt kotiin. Ne naurut sattuivat haavoihin! R. on mitä uhrautuvin hoitaja:)

      Kiitos samoin♥

      Poista
  6. Hejsan! Tulee mieleen tapaus, kun anoppini oli ollut syöpäleiikkausessa, olin silloin Turussa työkomennuksella -90 luvun loppupulella. Olin sieltä viikonloppulomalle tulossa, soitin vaimolle, että poikkean äitiäsi ilostuttamaan, voin sanoa,että meillä oli hyvät välit. Samassa huoneessa oli toinen nainen, joka oli juuri edellisenä päivänä leikattu, mutta oikein mukava juttuihminen. Minä kun en ole niitä maan hiljaisia, ja juttua tulee, ehkä hiukan naurettavaakin, anoppi sanoi, että hillitse nyt itseäsi, tai naapurin rouvan tikit aukeavat, rouva tuumasi, että ei ihan vielä, ja kyllä niillä täällä lankaa riittää, jos niin käy. No tavattiin vielä muutaman kerran, ja ei tikit auenneet, "on varmaan karhulangalla neulottu" tuumasi rouva. Nauraminen on paras lääke, varsinkin, kun osaa nauraa itselleen, kuten tänään taas tehtiin "meidän parlamentin kokouksessa", vaimo, tytär ja minä. Tytär kun on samanlaisella gramofonineulalla rokotettu, kuin minä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, nauru on lääkettä! Niin hemetisti se nauraminen sattui, mutta teki niin hyvää. Nyt hoitajani täällä kotona tekee samaa eli naurattaa kun kotitöiltään ehtii, sillä en voi tehdä yhtikäs mitään kuin vaan olla. Meillä oli muuten myös tuollainen kotiparlamentti ja tytär ei ollut siinä yhtään heikoilla. Sitä harrastetaan edelleen kun on jotkut pitkät pyhät ja aikaa.

      Onneksi se Yyteri ei karkaa sieltä mihinkään. Se on aina ollut mun elokuun juttu eli kun se pahin ryysin on ohi minä ja siso lähdemme sinne ja uimme tunteja. Jotenkin hassua sillä asun 2 minuutin matkan päässä vedestä, mutta meri on aina meri ja Yyterini on täynnä muistoja.

      Hämäläinen R. oppi väkisinkin vilkkaaksi puhujaksi tyttärensä ja minun takia:)

      Poista
  7. Voimia Leena! <3 Uskon kaiken menevän parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Mitä vin voi sattua kenelle tahansa, on toidstanut Ian MacEwan...Ihan sinulle on Håkan Nesserin Yksinäiset. Lue se ja etenkin keksity Mariaan, joka on jutun Varpunen.

      Kiitos♥

      Poista
  8. Ihanaa kuulla sinusta Leena! Vaikka vakavasta asiasta kyse, niin hauskasti ja reippaasti siitä kerrot, tykkään. Viime vuonna näihin aikoihin kävin itsekin kahtena peräkkäisenä päivänä pari narkoosissa tehtyä kirurgista operaatiota läpi. Silloin tunsi itsensä sairaaksi ja elämän suhteen epävarmaksi. Lisäksi operaation jatkoksioli vielä viikkoja kestävät hoitotoimenpiteet. Kaikesta selvitään, sinäkin :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos samoin! Tosi vakavaa, mutta musta huumorikin on lääkettä ja huumori yleensä. Jos tässä nyt kaikki ävlit itken, ei tule mitään. Ei minullakan mikään tähän lopu, mutta haluan saada vaihtoehtoja. Elokuun lopulla olemme viisaampia.

      Kiitos♥

      Poista
  9. Voi, Leena, sinä ihana. Tuollainen postaus kaiken kivun keskeltä. Olet sinä vaan! Taas täällä nousee hattureuhkani (siis jos olisi) silkasta ihailusta. Terkut myös boksikaverillesi 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, otin tuplasti kipulääkettä, että voin istua tässä ja mulle vaihdettiin toinen tuoli eli Lumimiehen parempi. Kiitos ja kiitos sanon♥

      Poista
  10. Leena, olet ollut joka päivä mielessäni♥ Hienoa lukea tätä postausta! Mahdollisemman hyvää ja nopeaa toipumista. Ihanaa kun sinulla on paras mahdollinen hoitaja kotona. Ja onneksi nämä hellepäivät taitavat mennä ohitse ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos♥ Yritän parhaani: Syön paljon jäätelöä ja Suonejoen mansikoita:) Tässä kuumuudessa en halua kuin yhden lämpimän aterian päivässä. R. on ihan super. Hän pistää mm. napapiikin, joka laitetaan estämään tulppia 3 viikonajan sekä elikkausken takia että siksi kun mun Hb on 147!Kaikki arvot ihan hienot, mutta tällaista silti...Sade teksisi hyvää ja helpottaisi R:n töitä puutarhan puolella.

      Poista
  11. Ihanaa Leena, leikkaus ohi ja toipuminen alkanut. Kyllä se siitä. Naura kuitenkin varovasti, sillä tikit voi aueta! Kärsivällisyys on hyve!♥.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, parhaani yritän! En ole ikinä uskonut, että ne oikeasti aukeavat...Minulta puuttuu tuollainen sana kokonaan sanavarastostakin:)

      ♥♥♥

      Poista
  12. Voi Leena. Olen niin iloinen. Siellä sinä olet ja kirjoittelet. Mietit tulevia kirjoja. Tuntuu ihan siltä, että elämä on hyvin vahvasti läsnä. Ja komeat kirrgit tekevät ihmeitä:D. Voimia ja kärsivällisyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...tässä olen, enkä muuta voi. Vain pätkissä voin naputella, sillä iso leikkaus reiteen ja vartijaimusolmukkeen poisto keräävät helposti nestettä, joten saan kävelä varovasti ja olla vatupassissa, vain vähän saan istua. Minähän kosin elämää ja sen tulee vain vastata 'kyllä, kyllä'. Olen aina luottanut puukkoon ja kiitos taitavien puukkottajien, minulla on kaksi lasta (ne endrometrioosit). Kiitos♥

      Poista
  13. Paranemisia säärikuningattarelle. Toivon pikaista toipumista ja aurinkoa päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, kiitos sanoo turvonnutreisinen nainen:) Kiitos♥

      Poista
  14. Kohta juostaan ja lujaa ja voi ne tikitkin aueta, mutta ei naurusta vaan soran lapioinnista ja nivuksesta, olen kokeillut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, älä hyvänen aika kerro, että tuo on totta: Kävin aamulla ihan varovasti kastelemassa pari kukkaa etupihalla, kun se on tasainen...Jos ne aukeavat en kyllä jaksa. Toivokaamme sitä juoksua, elokuun lempeitä iltoja, kuutamon siltoja♥

      Poista
    2. Kiitos♥ Edellinen oli vähän tyhmä juttu - kuten olen itsekin, en ole koskaan malttanut parantaa haavojani, en ainakaan ennen, vanhempana oppii sitten sitäkin. Tsemppiä LL, kaikki menee hienosti, ajatuksin mukana ♥

      Poista
    3. Aijai, ei saa naurattaa, hah-hah. sattuu! Sisarellani on lippalakki, jossa lukee 'Kävelevä katastrofi'. Kuvittele nyt: Kerran hän käveli ja ihan vesiselvänä päin talonsa ulkoseinää ja näitä juttuja riittää...R:n mielestä olen ollut yllättävän cool siihen nähden, mikä oikeasti olen eli Nesser on pelastanut.

      Kiitos♥

      Poista
  15. Leena, niin hienoa kuulla, että leikkaus on tehty ja olet kotona! Toivotan hyvää toipumisaikaa <3 <3

    Positiivinen asenteesi on kertakaikkisen ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kotoan on parasta. Kiitos♥

      No, jotenkin vaikutan aina vahvemalta kuin olen, mutta en nyt kyllä aio myöskään vajota kuiluun, vaan kerrankin on aikaa vain olla. R. on aivna mahtav ja tekee kaiken. Minä vain pyykit laitan koneeseen:) Kivut välillä vielä yllättävät.

      Poista
  16. Hienoa, että pääsit näin nopeasti leikkaukseen ja että sinua siunattiin hyvällä kirugilla ja hoidolla - samoin että löysit sairaalasta uuden ystävän ❤️ Nauru ja itku - ne niin puhdistavat ilman ja antavat taistelutahtoa! Toivon sinulle kaikkea kaunista ja hyvää - sadepisaroita lehdille ja monen monta tähteä taivaalle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady od The Mess, ehkä kiitos oman kirurkgini, joka jäi lomalle samana päivänä kun tulos luomesta tuli. Anna oli aurinko! Tähdet ja sadepisarat, siinäpä elämän timantit! Kiitos♥

      Poista
  17. Leena, ihanaa kun leikkaus on ohi ja nyt sinä sitten, kerrankin otat vain omaa aikaa että paraneminen pääsee vauhtiin. Mahtavaa, kun sinulla on oma hoitaja joka jaksaa auttaa ja parantaa. Kaikkea hyvää tähän aikaan sinulle ja mitä nopeinta toipumista sinulle toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, nyt on vähän pakko kulkea hiljaa, mikä ei ole ihan minua. Arvaa, olenko miettinyt, että miten kauheaa, jos olisi ollut yksin...Kiitos♥

      Poista
  18. Hienoa huomata iloisen mielenlaatusi säilyneen. Voimia toipumiseen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, no juu, mutta sisälläni asuu silti se hauras minä. Kiitos♥

      Poista
  19. Vastaukset
    1. Satu, kiitos♥ En pääse edes puutarhaani, vain etupihalle, joka on tasainen...

      Poista
  20. Askel kerrallaan kohti parantumista. Sillä tokihan sinä paranet, rakas ystävä. Olet ajatuksissani <3

    VastaaPoista
  21. Toivon sinulle paranemista ja kipujen unohdusta, ystävyydellä ♥

    VastaaPoista
  22. Ihana kuulla, että leikkaus meni hyvin. Oikein ihanaa toipumista sinulle!

    VastaaPoista
  23. Onneksi sinulla kaikki on hyvin♥
    Turusta saa hyvää hoitoa! Henkilökunta on mielettömän ihanaa. En ymmärrä miksi hoitajia aina haukutaan...me ollaa ainakin aina saatu tosi hyvää palvelua ja hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos♥

      Turussa minut on eri syistä leikattu kolmasti, tämä oli nyt Jyväskylässä. Olen syntynytkin Turussa. Minullakaan ei ole ollut huonoja kokemuksia kuin yhden kerran.

      Poista
  24. Parantumisia sinulle Leena =)
    Kaikkea sitä me saammekaan vastaanottaa elämässämme..
    halauksia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos♥

      Sanotaan ettei anneta enemmän kuin kestää, mutta en olisi siitä niin varma, sillä eräs R:n läheinen on hyvin vakavasti sairas.

      Poista
  25. Koitahan jaksella siellä, toivottavasti ilmat hellii sopivasti eikä näännytä !! 👍🏻☀️😘😘❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, mitä mää nyt muuta voin ja R. passaa! Nyt on just sopiva eli helle vähän helpotti. Kiitos♥

      Poista
  26. Ihanaa kun pääsit kotiin, leikkaus meni hyvin ja sait hyvän tiimin hoitamaan sinua ja naurujoogaa vielä lisäksi! Ammattilaiset ovat aika fakiireita ja tekevät työnsä niin sitoutuneesti ja taitavasti, sellaisten ihmisten hoidossa on hyvä olla! Hyvä että marginaalit ovat riittävät ja vartijoiden otto on jatkon turvallinen takuu.

    Lempeää toipumisen aikaa Sinulle, ajatukseni ovat olleet mukanasi! Enkeleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, kiitos♥ Juu, ymärrän, miksi ne piti poistaa.

      Kiitos Saila♥

      Poista
  27. Voi hurja, sairaalakertomukset saa aina väkisin hiukan pidättämään hengitystä. Toivottavasti toipilasaikasi kujuu joutuisasti ja mukavia virikkeitä riittää!

    Sairaala on tuttu jo 26 vuoden ajalta, se valkoisuus ja käytävät, lääkärinkierrot ja odottaminen... Toivon siis vielä lisää kommeita hoitajia ja tehokkaita "pain killereitä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, no ei ikinä ollut tarkoitus kirjabogiini tällaista tuoda, mutta elämä muutti suuntaa. Jos olisin vain vaiennut, olsin saanut selitellä liina moneen suuntaan ja nyt en jaksa. Jätän pahimmat kuvat ja asiat pois:)

      Sairaala on hyvä paikka akuuttiin, mutta kotona ihminen toipuu.

      Kiitos♥

      Poista
  28. Hienot sääret sekä paketissa että sen vieressä. Nyt vain maltat toipua ja ottaa rennosti ❤️
    Kyllä tuota sinun positiivisuutta ei voi kuin ihailla ja ottaa mallia. Komeita lääkäreitä. Niitä pitää muuten puhutella, niillä menee vähän jauhot suuhun, kun melanooma se ja rinta se ja keuhko se alkavat puhumaan. Olen huomannut. Aamuisin piti kiirettä, että ehti hiukset laittaa ja vähän meikkiä ennen lääkärikiertoa ;)
    En pysty lukemaan telkkarin pauhatessa, joten mies kuuntelee kuulokkeiden kanssa. Jännä juttu, että junassa ja linja-autossa ei haittaa mikään meteli lukemista, ainoastaan kuulutukset.
    Paranemisia sinulle Leena. Ihana sinulla on aikaa lukea ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no juu, juu:) Yritän kovasti! No arvaa vaan...Jos olisin teinnyt, että MKK (Maailman Komein Kirurgi) kirjoittaa minut ulos, olisin jaksanut vetää kajalitkin!

      Enkä minä. Siksi meidän talon ainoa televisio on alakerran takkahuoneessa. En kuule sitä makkariin, vaikka monta ovea on talosta ulos kannettukin. Siis kun R. katsoo urheilua...:)

      Kiitos♥

      Poista
  29. Paranemisia rauhallisin mielin💜
    Kiire ei ole minnekään☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos♥

      Meillä on nyt kiire: R:n läheinen on heikossa kunnossa ja haluamme häntä tapaamaan. Oikeasti siis tosi kiire, mutta nyt on vielä hetki maltettava.

      Poista
  30. Voi Leena! <3 Minua vähän itkettää ja hieman naurattaakin, mitä kaikkea elämässä voi olla - ja sairaalassa. Erilaiset ihmiset tosiaan joskus täydentävät toisinaan. Olen onnellinen, että sinulla oli lääkärinä huippuammattilainen.

    Nyt paljon lepoa, jäätelöitä ja mansikoita, parhaita sarjoja ja rentouttavia kirjoja. <3

    (Sulle tulee pian postipostia, toivottavasti pidät, vaikka alkuun saatat kummastella yhtä valintaa ;) <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja!<3 No sinähän olet sitten kuin R. Hän ei tiedä, itkisikö via nauraisiko minua:) Sitä etsii kaltaisiaan ja sitten elämä joskus yllättää. Ehdoton huippu nyt minulla oli.

      Tuota kaikkea aion: R. on noutamassa herkkuja ja linottaudumme alakerran television ääreen katsomaan joko järkyttävän Poikani Kevin tai Dicten. Siis nyt iltapäivällä. Ilalla aloitan Barbarotti-sarjan viimeisen kirjan. Sen kanssa on mansikoita ja jäätelöä.

      Osaat aina yllättää! Kiitos♥

      Poista
    2. Bleue, juu, sitä on tänään ja huomenna! Dicteä <3

      Poista
  31. Oikein pikaista toipumista Leena❤️ Joskus elämä heittää ihmisiä tielle, kun heitä eniten tarvitsee!

    Iloa ja voimia tähän aikaan. Juuri tänään ihailin pitkästä aikaa sadetta, sen ääntä, ja niitä kauniita kauniita kimaltavia pisaroita❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos♥ Odottamattomia siltoja yli synkän virran...

      Olen aina rakastanut sadetta, jopa niin paljon, että jos Meri olisi saanut siskon, hän olisi takuulla ollut Sade. En jaksa paljon muuta kuin olla. Kiitos♥

      Poista
  32. Leena, minua ihan itketti lukiessa (mutta toki naurattikin välillä). Nyt vain lepäilet, luet hyviä kirjoja, olet autettavana ja ihastelet vesipisaroiden leikkiä lehdillä. Ja toivottavasti tunnet, miten me täällä ruutujemme takana toivotaan sinulle vain kaikkea parasta. With love!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, juu, kun on puolet karjalaista ja toinen puoli satakuntalaista, syntyy tällainen tyyppi:) Nyt leikin vain ruhtinatarta, jota passataan. R. on mitä pätevin kaikessa! Ja silti saan hänet myös nauramaan monta kertaa päivässä. Toisinkin päin kyllä tapahtuu. With Thanks and Love♥

      Poista
  33. Leena, paljon hyviä hetkiä toipumiseen!

    VastaaPoista
  34. Ihanaa kun kävit kertomassa kuulumisia <3!!!!
    Voimia paranteluun ja kipuiluihin ja tuleviin koitoksiin ja paljon huojennusta Dictenista (!!) ja kirjoista (lainasin ekan Austenini, Thanks to You!)...
    Olet rautaa Leena! <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue♥

      Kiitos. Katsoimme eilen Poikani Kevin ja ahdistuin yhtä paljon kuin kirjasta aikanaan, mutta edelleen se äiti siinä on vahva, vahvempi, vahvin. Tänään luvassa Dicteä ja huomenna myös: Happy days are here again!

      Noin salaperäisenä...Mikähän on sun eka Austerisi. Paul on ongelmamieheni: Toisista pidän, toisista en. Rrrrrakastan Talvipäiväkirjaa ja Näkymätöntä. Brooklynkin ok, mutta joku oli liian sekava. Hänen persoonansa taas...wau! Ole hyvä: Jaamme hänet ilolla:

      Näköharhaa:) Kiitos♥

      Poista
    2. Meidän herkkien on hyvä pitää kiinni harhoista! :)
      Joko katsoitte Dicteä? 6/10 täällä menossa :)))) En muista Austerin kirjan nimeä mutta palaan sen kanssa. Toiv leikkauskivut hellittää, itsekin niitä kokeneena muistikuva on...

      Poista
    3. Bleue, nimenomaan just meidän:)!!!

      Just katsoimme 3/5 (3/10...), joka oli mielettömän hyvä. Kaksi vielä jäljellä ja sitten alkavat uudet jaksot. Nämä ovat niin kiinnostavia, että jätämme talteen.

      Vähitellen...tämä on kyllä ollut kovinta ikinä!

      Poista
  35. Toivon sinulle pikaista paranemista! ❤️ Onneksi saamasi hoito on ollut hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ronja, kiitos♥ Olen hämmästynyt siitä,miten hyvää hoitoa olen elämäni aikana saanut. Luin just naisesta (uusin Anna), joka ei saanut endometrioosin takia lapsia. Minut leikattiin siitä urussa kahdesti ja leikkauksen jälkeen sain lapseni. Siis kaksi leikkausta, kaksi lasta!

      Poista
  36. Hyvä kuulla, että sulla oli huippukirurgi ja loistava henkilökunta sairaalassa muutenkin. R:n pätevyyden hoitsuna mä jotenkin vaan arvasin jo etukäteen.:)
    Toipumista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ja vielä Suomen heinäkuussa!!!Suomihan on silloin kuin kiinni eli mikään ei toimi. Kukaan ei ole paikalla. Juu, R:ssä on piileviä kykyjä. Hän oli niin terhakka siellä sairaalassa ja näytti, miten osaa pistää minua kivutta etc. Olisitpa vain nähnyt! Hän on kultaa!

      Kiitos♥

      Poista
  37. Leena, hyvää vointia Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  38. Hienoa, että leikkaus onnistui.

    Voimia toipumiseen.

    VastaaPoista
  39. Hyvä että selvisit ilman ihonsiirtoa, toipumista!

    VastaaPoista
  40. Kaikkea hyvää! En Sinua tunne, mutta tunnen.Olet upea, viisas, ihana. Voimia Sinulle ja perheellesi.

    Airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airi, kiitos♥ Juuri niin, emme tunne, mutta tunnemme. Kiitos♥

      Poista
  41. Ammattilaiset ovat tehneet parhaansa ja hyvin ovat tehneetkin. Nyt on toipumisen aika. Paksut sidokset (ainakin kuvaa otettaessa), tukisukka ja napainjektiot ovat pian muisto vain. Toivottavasti kivut ovat helpottaneet.

    Hyvää viikonloppua teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, mitään valittamista ei tähän asti ole!!!Tukilastaa piti pitää ympäri vuorokauden viikon ja se janaksi sellaiset mustelmat takareiteeen, että näyttää paljon pahemmalta kuin kumpikaan haava yhteensä. Kompressiosukka on nyt vain yöllä enää, mutta R. nauttii pistää minua:) Otin viime yönä vähän enemmän särkylääkettä, kun joku sanoi, että käytän liian vähän. Nukuinkin yöni paremmin ja tämäkin päivä on ollut helpompi.

      Kiitos samoin sinulle&co!

      Poista
  42. Hyviä uutisia, toivotan hyvää toipumista. Tekstisi on mainio, olet selvästi hyvässä iskussa vaikka vaikka happea puuttuukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos♥ No, kipulääkehoureissa ja väliin kivuissa, siitä sitä tekstiä syntyy:)

      Poista
  43. Voimia ja pikaista paranemista!
    Huumori ja elämänjano ovat ihanasti tallella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos♥

      Onhan sitä jostain pidettävä kiinni:)

      Poista
  44. Ihana kuulla, että leikkaus on mennyt hyvin. Pikaista paranemista! <3

    -Taru

    VastaaPoista
  45. Vastaukset
    1. Rooibos, kiitos <3 Huomenna uusi leikkaus..., josta toivottavasti toivun helpommin/nopeammin.

      Poista
    2. PS. Tilasin juuri kirjasi. Olenhan niin kauan seurannut sinua blogissasi, että 'ihan on pakko'...:) Kun palaan, en paljon muuta voi kuin lukea.

      Poista
    3. Toivottavasti kaikki meni hienosti ja toipuminen pääsee hyvään vauhtiin <3! Ja kiva kuulla, että luet Kolme syytä - minusta on vieläkin vähän ihmeellistä, että sitä luetaan, jotenkin kiitollinen olo, että ei se ainakaan ihan hunningolle joudu, kun sitä luetaan :).

      Poista
    4. Rooibos, lue viimeisin juttuni: Kaikki peruuntui 30 minuuttia ennen leikkausta! Leikkaava lääkäri tuli vasta silloin kertomaan, mistä on kyse. Olin elämäni toisen kerran julkisella, joten...Tällaista en ole ennen kokenut. Nyt siis onneksi ehdime saada tietoa, mitä leikataan ja miten iso operaatio kyseessä ja osin 'varuilta' ja komplikaatiot sitä luokkaa, että topipuminen veisi 6-12 kuukautta ja tulossa mandollisesti vielä uusia leikkauksia näiden takia. Menin sokkkiin ja R. alkoi punoittaa niin, että luulin häneltä katkeavan suonen päästä. Hänellähän on rakas läheinen nyt hyvin vakavasti sairas...Hän on juuri matkalla tapaamaan ja saapuu takaisin myöhään.

      Valitsin toisen tien eli sen, mitä olen aina kammonnut, sillä olen vannonut puukon nimeen, mutta en enää ainakaan verisuonikirurgiaan...Nyt sokista toipuminen, äiti ja sisko tulevat ensi viikolla etc eli vähän arkea, mikä on kaiken jälkeen ihan luksusta. Sitten laajempi kuvaus ja sen jälkeen aletaan miettiä täsmäcoctailia minulle. Tyträ joka tekee graduaan kiipielee seinille, mutta rauhoittui heti, kun kuuli, että suostun nyt sitten 'myrkkyihin', jos tarvetta on. Olisin halunnut päästä siihen koeryhmään, jossa nyt tutkitaan vastakkaista hoitoa eli immuunipuolustuksen nostamista, ei sen laskemista. Mukaan on otettu melanooma-, eturauhas-, ja munasarjapotilaita.

      (Sain kirjasi. Päätin uskaltaa, vaikka tavallaan tunnut tutulta, mutta toisaalta on kiehtova ajatus nähdä/kokea oletko onnistunut siirtämään kirjaasi mitään siitä tunnelmasta, jonka loit blogissasi. Olin ahkerampi lukijasi, kuin uskotkaan, en vain aina kommentoinut.)

      <3

      Poista
  46. Voi Leena. Nyt rohkeaa mieltä ja voimia ja hyvää ruokahalua sinulle. Muuta en oikein osaa toivottaa, paljon enemmän on mielessä. Toivottavasti löytyy napakka cocktail ja sitä ennen valoa. Onneksi on syyskuu, koska syyskuu on hyvä, niin kuin tuolla uusimmissa kirjoituksissa kirjoitit. Minäkin tykkään syyskuusta, syksystä ylipäätään ja marraskuustakin. Ja ollaan muuten synnytty samassa kuussa, etkös sinäkin ole toukokuisia?

    Kiva, että luet kirjani - ja muuten samat sanat kuin sinulla: en ole kommentoinut paljon täällä sinun blogissasi, mutta olen kyllä lukenut :).

    Iloa, rohkeutta ja keveyttä sinne niin paljon kuin mahdollista <3 ! Ja samaa myös R:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, niin...mutta en ole kertaakaan kysnyt, miksi minä? Näitä on pilvin pimein. Joka kolmas suomalainen sairastaa syövän elämänsä aikana ja osa moneenkin kertaan. Mietin onkologin ilmettä, kun sanon, että 'en ota coctailia, joka vie ruokahalun'. Syyskuu on lääkettä ja lokakuukin voi olla usien yllättävän kaunis! Marraskuu, entinen kauhuni on nykyään salarakkaani, joka antaa mahdollisuuden tällaiselle introvertille omaan luolanainen aikaan. En ole ujo, mutta liiat sosiaaliset suhteet imevät voimia. Etenkin ne, joista ei saa itselleen, vaan joissa itsestä viedään, se on uuvuttavaa. Toukokuun alussa olen syntynyt. Ihan itsepäinen ja luova härkä.

      Hypään siihen Kreikan sotilasjuntan jälkeen. Perheen vierailu voi vähän hidastaa, mutta nyt olen ihan päättänyt, että vaikka vain kirja viikossa saa riittää. Kerään voimia, joten yritän olla lukematta pikkutunneille. Tarvitaanko aina niin paljon sanoja...Hiljainen visiitti voi antaa enemmän. Pidin niistä sun saniaisista ja minulla on muutenkin usein kova vihreän nälkä ja blogisi oli suggeroivan rauhoittava.

      Kiitos♥, näin on tarkoitus. Ja kiitos psta♥ R. on korvaamaton ja kaikessa olemme 'me'. Nyt tuli tällainen tapaus ja vuosi, mutta sitten voi taas tulla jotain muuta. Ihanaa syyskuun jatkoa sinulle!♥

      Poista
    2. Rooibos, kiitos samoin♥♥

      Poista